maanantai 30. toukokuuta 2016
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Lokki!
Kesä tekee tuloaan.
Kävimme Suomenlinnassa eilen, nautimme lämpimästä säästä, laivamatkasta, lokeista, ulkoilusta ja yhdessäolosta. Mukavaa vaihtelua arkeen.
Suomenlinnassa oli kaikenlaista nähtävää ja tehtävää puolitoistavuotiaalle. Veneet ja lokit olivat huippuja. Hauska miten M oppi sanomaan matkan aikana lokki, vaikkei ollut ennen edes kuullut koko sanaa.
Kaksi päivää tarhaa jäljellä ennen lomaa. Isin lomaa. Äiti lomailee vasta heinäkuussa...
perjantai 20. toukokuuta 2016
Tapahtuipa kerran...
Poika istuu potalla, leikkii vesileluilla. Alkaa viittomaan kohti vessapaperirulla, pyytäen kovasti myös vauvakielellä. Kysyn haluatko palan vessapaperia? Poika vastaa tjo ja nyökyttää kovasti. Minun ajatukseni on, että poika haluaa vessapaperia jotta voi leikkiä sillä, repiä sitä tai vaikka laittaa sen suuhunsa.
Saatuaan pari palaa vessapaperia, poika rupeaa pyyhkimään jalkaansa, johon oli tipahtanut vesileluista pari tippaa vettä. Hän myös yrittää pyyhkiä pois pienen pientä rupea polvesta. Tämän jälkeen vie vessapaperin nenälleen ja niistää. Jonka jälkeen ojentaa paperin takaisin ja jatkaa leikkimistä.
--------------------------------
Ajan autoa, poika istuu takapenkillä istuimessaan. Alkaa kuulua ensin hiljaa "Nonnea onnea..." ja sitten kovaan ääneen "...AAVAAN". Ja uudestaan. Ja uudestaan. Onnittelu-laulun sävel kuuluu hienosti ja loppu lauletaan aina antaumuksella. Vähän hymyilyttää kun kurkkaan taakse. M tietää olevasa tosi taitava.
--------------------------------
Ininää, käninää. Nokkamukin räpeltämistä. M yrittää kertoa jotain, mutta en vain ymmärrä. Kysyn haluatko juoda sitä vettä? Poika vastaa tjo, jatkaa käninää ja kannen räpeltämistä. Kysyn haluatko kannen pois? Uusi tjo ja kovaa nyökytystä. Otan kannen pois ja poika on yhtä hymyä. M juo ihan itse. Nokkamukit on vauvoille.
--------------------------------
Poikaa väsyttää, on tarhapäivän jälkeinen ilta. Olemme tekemässä iltapuuhia, kitinän sävestämänä. Toinen kissamme pyörii lähistöllä vähän levottomana. Kun laitan pojalle vaippaa ja yöpukua (väsymyskitinä jatkuu), puraisee kissa minua äkisti jalkaan. Ei tosissaan, vaan varoittamalla.
(Taustana kissasta: Ei ole purrut ennen, vieraita kohtaan hieman arka, poikaa sietää ja muuten tosi cool ja nukkuu kainalossani)
Hämmentyneenä jatkamme iltapuuhia. Seuraavaksi käyn pelastamassa koiramme häirintäyritykseltä, josta seuraa luonnollisesti lisää kitinää. Kissa on salamana vieressä ja yrittää puraista minua uudelleen. Ikään kuin sanoakseen että lopeta se lapsen kiusaaminen. Kissa jatkaa seurailua, kunnes tulee iltasadun aika ja rauha palaa kotiin. M on saanut suojelijan.
--------------------------------
Meidän arki. Ihan parasta. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

