Blogitauosta vauva-arkeen

Pahoittelut pitkäksi venyneestä blogitauosta. Sen isommitta selityksittä, on vain ollut kiire. Olemme viettäneet piiitkää kesälomaa koko perheen kera, eikä tietokonetta ole tullut juurikaan avattua pakollisia hommia lukuunottamatta. 

Nyt on kuitenkin viimein arki alkanut, isimies palannut töihin ja M takaisin päiväkotiin. Kumma kyllä, vieläkin tuntuu kun päivät olisivat lähes yhtä hektisiä kuin aiemminkin... M jatkaa siis syksyllä 3pv/vko tarharytmiään ja mies vuorotyötään. Minä teen kotona vähän oikeita töitä ja paljon kotitöitä, sekä hoidan vauvaa. Lisänä tähän, sain juuri tietää pääseväni opiskelemaan, joten syksyllä on tiedossa myös jonkun verran opintoja. Todennäköisesti tentti- ja esseemuodossa suoritettuja kursseja kun vauva on vielä niin pieni.

Kesän aikana teimme kaikenlaista. Kävimme muutamaan kertaan mökillä, vierailimme Puuhamassa ja Tykkimäellä, sekä kävimme moneen kertaan eri eläinpihoilla ja kerran kesäteatterissakin. Vietimme paljon aikaa puistoissa, metsissä ja rannalla, ja nautimme ihanista kesäsäistä (vaikkakaan ei kovin lämpimistä). Vauva kulki mukana kaikkialla, yleensä liinassa. 

Yllätyinkin siitä miten helppo vauvan kanssa on reissata. Se ei tarvitse kuin maitoa, puhtaat vaipat ja unta, niin se on tyytyväinen. Joten liikuimmekin isomman veijarin tahtiin ja vauva kulki mukana tyytyväisenä. 

N on kasvanut jo vastasyntyneestä vauvaksi. Pieni on ensi viikolla kahdeksan viikon ikäinen ja painoa on varmaan reilu 5,5kg. Tyyppi seurailee maailmaa hienosti pää pystyssä ja kääntyilee jo (vahingossa tosin) vatsaltaan selälleen. Tyytyväinen kaveri joka nukkuu hyvin lähes missä vaan, mutta hereillä ollessaan mieluiten tankkailee maitoa. Ollaan menty täysimetyksellä, enkä ole vielä jaksanut edes miettiä pumppaamista ja pulloja. Saan murehtia niitä sitten ihan tarpeeksi kun opinnot alkavat...

M:stä taas on tullut ihana iso poika, huolehtiva isoveli. Joka välillä uhmaa mutta suurimman osan ajasta on aktiivinen papupata joka ei ole ikinä hiljaa. Ihana pieni.

Paljon olisi kirjoitettavaa ja kerrottavaa, mutta jatketaan ensi kerralla. 

Pikkuveljen synnytyskertomus

HUOM! Synnytyskertomus on hyvin yksityiskohtainen, joten ei herkemmille. Haluan kuitenkin kirjoittaa tämän täydelliseksi kertomukseksi omaan muistiin.

Aloitetaan synnytyskertomus synnytystä edeltävistä päivistä. 

rv 38+3. Perjantai 7.7.2017

Illalla mentyäni nukkumaan heräsin yhtäkkiä suhteellisen napakkaan supistukseen. Soitin miehen kotiin mahdollista lähtöä varten. Tunnin aikana supisteli yhteensä neljä kertaa, jonka jälkeen supistukset alkoivat hiipua. Yhteensä kolmisen tuntia tuli jonkin näköisiä supistuksia, ennen kun ne laantuivat ja nukahdinkin yhden jälkeen yöllä.

rv 38+4 Lauantai 8.7.2017

Heräsin ihan normaaliin olotilaan, eikä koko päivänä supistellut ollenkaan. Kävin pitkällä lenkilläkin illalla koiran kanssa, mutta ei ollut vaikutusta. 

rv 38+5 Sunnuntai 9.7.2017

Nukuin la-su yön todella sikeästi ilman sen kummempia ennakko-oireita. Ulkoilimme koko aamupäivän miehen ja M:n kanssa, nukuin päiväunet ja iltapäivän hengailin kotosalla yksin kun mies ja M lähtivät viettämään isä-poika-aikaa. Olo oli ihan normaali, mutta aloin olla jo tosi kärsimätön. M oli syntynyt rv39+0, joten odotukset olivat suuret että pikkukakkonen syntyisi jo ennen tuota päivää. Illalla juttelimme miehen kanssa ja suunnittelimme lähiviikkojen ohjelmaa siltä varalta että vauva olisi vatsassa vielä pitkään. Päätimme mm. että lähdemme Puuhamaahan seuraavalla viikolla ja maanantaina menisimme viettämään rantapäivää. 

rv38+6 Maanantai 10.7.2017 SYNTYMÄPÄIVÄ

Nukuin taas sikeästi koko yön. Viiden aikoihin M tuli huoneeseemme ja mies meni hänen viereensä loppuyöksi nukkumaan. Havahduin tähän, mutta jatkoin uniani. 

noin klo 6.40 

Herään ja huomaan että on kova pissahätä. Mies ja M nukkuvat vielä pojan huoneessa. Nousen ylös ja tunnen miten jotain holahtaa housuihin. Määrä on kuitenkin pieni, joten pinkaisen vain vessaan. Ajattelin että siinä meni pidätyskyky, mutta päästyäni vessaan huomaan että neste onkin jotain ihan muuta. Laitan siteen ja nestettä tulee vielä vähän lisää. 

klo 6.44

Soitan synnärille ensimmäisen kerran. Synnäriltä sanotaan että neste voi olla joko lapsivettä tai limatulppa. Saan ohjeet tulla näytille ennen kuutta, jos sitä ennen ei ala tapahtumaan. Mies soittaa vanhemmilleen, että varautuvat esikoisen hakua varten, jos tuleekin kohta lähtö.

klo 7-7.30
Teemme normaalit aamupuuhat, juon kahvia ja syön aamupalaa. Olo on ihan normaali, vaikka toivonkin kovasti että kohta menisivät lapsivedet. Syödessäni aamupalaa alkaa vatsalla tuntua jotain, ei kuitenkaan vielä mitään selkeää supistusta.

Vielä ei  supistellut...

klo 7.36 
Syön yhä aamupalaa ja tunnen ensimmäisen kunnon supistuksen. Tuntuu epämukavalle ja on pakko nousta pöydästä hetkeksi. Mies soittaa vanhemmilleen että nyt olisi hyvä aika lähteä, jos alkaakin tapahtua ripeämmin. Alamme pakkailemaan M:n tavaroita ja laittamaan kaikkea valmiiksi lähtöä varten. 9min päästä tulee seuraava supistus. Tämän jälkeen välit alkavat tihentyä, 7min, 4min, 5min, 2min, 2min, 1min, 4min. En voi olla paikallaan supistuksen tullessa, lämmitän kaurapakkausta joka auttaa vähän.

klo 8.20
Soitan synnärille. Samaa aikaa miehen äiti tulee ja ottaa pojan mukaansa. Juuri ajoissa ennen kun oikeasti kipeämmät supparit alkavat. Saan ohjeeksi odotella vielä hetken kotona, että supituksia tulisi vielä säännöllisemmin. En ehkä osannut ihan ilmaista tarpeeksi hyvin kuinka usein suppareita tulee ja kuinka napakoita ne jo olivat.

Supistusten välissä nappaan vielä viimeisen mahakuvan.

klo 8.46
Soitan synnärille uudestaan ja ilmoitan että lähdemme. Edellisen puhelun jälkeen supistuksia on tullut 1-3 min välein ja olen jo tosi kipeä.

klo 8.52 
Lähdemme ajamaan kohti synnäriä. Supistukset ovat tosi rajuja, mies pitelee turvavöitä niin etteivät ne koske vatsaani supistuksen tullessa. Matkalla tulee nelisen supistusta 3-4min välein.

Lähdössä pihasta.

klo 9.10
Mies ajaa synnärin oven eteen ja saattaa minut tiskille, minkä jälkeen lähtee viemään autoa pois. Tiskillä tulee taas supistus, jonka jälkeen saan rannekkeen ja minut pyydetään odottamaan aulaan. Menen istumaan penkille mutta supistuksen tullessa on pakko mennä nojailemaan ikkunaan. Aulassa on toinenkin pariskunta ja toivon kovasti että mies tulisi pian takaisin.

Synnärin aulassa odottamassa.

noin klo 9.20
Pääsemme tarkastushuoneeseen, missä otetaan vauvalta käyrää. Supistukset tulevat todella rajuina 1-2min välein. Tähän asti kellotimme niitä. Hoitaja pyytää minua makaamaan kyljellään jotta saamme vauvasta käyrää. Hän tekee myös sisätutkimuksen, joka tekee todella kipeää. Olen 4cm auki. Minulla katoaa ajantaju kokonaan. Tuntuu että olemme tutkimushuoneessa ikuisuuden. Mies pitelee anturia paikallaan kun kiemurtelen tuskissani. Pyydän pariin otteeseen kätilöltä että valmistelisi puudutteen / pyytäisi anestesialääkäriä, niin että kun pääsemme synnytyssaliin, voisin saada sen heti. Kätilö on erittäin tyly ja sanoo vain että ennen kun tiedämme että vauvalla on kaikki hyvin, ei voida tehdä mitään. Tietenkin se on tärkeintä, kätilön asenne ja tapa ilmaista asiansa vain laittaa harmittamaan.

noin klo 9.45-10
En osaa tarkalleen sanoa monelta pääsimme synnytyssaliin, mutta mukava vanhempi kätilö vie meidät sinne. Minulle laitetaan tippa ja vatsalleni anturi mittaamaan vauvan sykettä. Supistukset ovat niin rajuja, ettei sitä voi edes kuvata. Muistikuvat ovat tämän takia hyvin hataria seuraavista hetkistä, mutta muistan miten valuin hiestä enkä sietänyt kosketusta ollenkaan. Olin kontallani lattialla ja tärisin supistusten välin. Jossain vaiheessa kätilö antaa kokeiltavaksi ilokaasua, mutta en huomaa vielä siitä olevan apua.

noin klo 10.10
Anestesialääkäri on saapunut paikalle ja seuraavan supistusvälin tullessa he valmistelevat minulle puudutteen. Anestesialääkäri meinaa alkaa selittämään puudutteen laittamisesta, mutta sanon jotain "joo joo joo, ihan sama laita vaan". Hoputin heitä koko valmistelun ajan että saisivat puudutteen laitettua ennen kuin seuraava supistus tulisi. Hengitin pelkkää ilokaasua puudutteen laiton ajan, se hieman auttoi.
Puudutteen laittaminen ei sattunut ollenkaan, tunsin vain pienen pistoksen selässä, minkä jälkeen alkoi välittömästi helpottamaan. Puudutteen laittamisen aikana tuli ensimmäisen kerran paineen tunne. Vielä seuraavat kaksi supistusta olivat napakoita, sitten alkoi helpottamaan. Ilokaasun hengittäminen huippasi ja taisinkin sanoa jotain että pyörryn ihan juuri...
Tämän jälkeen pääsin hetkeksi kyljelleni lepäämään ja pystyin ensimmäistä kertaa avaamaan silmät ja vastaamaan kysymyksiin. Olin saanut spinaalin. Synnytyskertomuksessa lukee "Kiireellinen spinaalipuudutus synnytyskivun lievitystä varten". Anestesialääkäri sanoi että supistukseni olivat äärimmäisen rajuja.

klo 10.20
Heti puudutteen laiton jälkeen lapsivedet menevät. Kätilö tekee sisätutkimuksen, olen 9cm auki. Aukesin siis alle tunnissa lähes kokonaan. Rajut supistukset siis todellakin tekivät tehtävänsä. Käy mielessä että onneksi lähdimme ajoissa...
Nyt saan lepäillä rauhassa. Supistukset tunnen vain paineen tunteena, tunnistan tunteen lieväksi ponnistamisen tarpeeksi. Juttelemme miehen kanssa ja mietimme kauan vielä menee että meillä on pieni sylissämme. Arvuuttelemme kellonaikoja. Kätilö käy välillä kysymässä vointia, mutta muuten vain  lepään ja kerään voimia.

noin 11.10
Kyljellään ollessani supistukset alkavat taas tuntua epämiellyttäviltä ja napakoilta, joten siirryn jakkaralle. Siinä supistukset laantuvat ja saan paremmin lepäiltyä. Testailen vähän hellästi ponnistamista supistusten aikana. Käyn vielä pedillä hetken voimistuttamassa supistuksia, minkä jälkeen siirryn takaisin jakkaralle. Aina supistusten tullessa annan paineentunteen viedä vauvaa alemmas. Olen hyvin kivuton ja hyvävointinen. Kätilö sanoo jo tuntevansa vauvan pään hyvin kädellään. Vauva voi hyvin eikä kätilön mukaan ole vielä tajunnut olevansa syntymässä kohta.

klo 11.37
Synnytyskertomukseen on merkattu tämä aika ponnistusvaiheen alkamiseksi. Käytännössä kuitenkin supistukset voimistuivat pikkuhiljaa, ei kuitenkaan kovin kivuliaiksi. Kätilö pyytää minua seuraavan supistuksen aikana ottamaan vähän ilokaasua, minkä jälkeen ponnistamaan voimakkaasti. Teen kuten pyydetty, mutta ei tarvitse kuin vähän ponnistaa kun tunnen miten vauva lähtee syntymään. Kätilö sanoo että työntäisin sitten  vain  vähän, mutta lopetan kokonaan ponnistamisen ja vauvan pää ikään kuin valahtaa ulos. Työnnän sitten aavistuksen ja tunnen miten loppuvartalo liuskahtaa ulos.

klo 11.42 
Rakas lapsemme syntyy! Saan vauvan suoraan syliin ja siirrymme sängylle napanuoran leikkausta varten. Ylpeä kahden lapsen isä leikkaa napanuoran ja jälkeiset syntyvät pian napanuorasta vetämällä täydellisinä. Saan pari kosmeettista tikkiä.

Heti syntymänsä jälkeen rinnalla <3

Pikkuveli N:n apgar-pisteet olivat täydet 10. Hänen mittansa olivat 3125g, 47cm ja py 34,5cm. Pikkuinen alkaa noin tunnin ikäisenä imeä erinomaisella imuotteella. <3

Synnytyskertomukseeni on merkattu säännöllisten supistusten alkamisajaksi klo 7:00, vaikka todellisuudessa ne alkoivat 7:36. Todellisuudessa synnytys siis kesti 4h 6min. Sairaalassa olimme 2,5h ennen lapsen syntymää. Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi todella positiivinen kuva, sen äärimmäisen rajusta luonteesta huolimatta. Kätilö sanoi lähtiessämme, että jos joskus vielä tulen raskaaksi, voi synnytys olla äärimmäisen raju ja nopea. Ponnistusvaihe oli todella miellyttävä kokemus, niin helppo ja kivuton se oli kun vertaa M:n synnytykseen. Olin myös tosi onnellinen että N päätti saapua maailmaan päivällä, niin olin itsekin todella virkeä. Synnytys oli kaikin puolin kymppi!

Ensimmäiset päivät nelihenkisenä perheenä

Ensin isot kiitokset kaikille onnitteluista! Ihana nähdä miten monta ihmistä ilmeisesti lukee blogiani.

Istun nyt sohvalla, pieni tuhiseva nyytti sylissäni. Tämä nyytti on nyt neljän päivän ikäinen. Pikkuveli N. Maailman ihanin, suloisin pieni. Arki on lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja totuttelemme eloon nelihenkisenä perheenä. Isoveli on pitänyt huolen että tavallinen elämä jatkaa pyörimistä entiseen tapaansa, pienen lisähengen saattelemana. 

Kirjoittelen lähiaikoina synnytyskertomuksen, ennen kun kaikki unohtuu. Imetyshormonit ja väsymys tuntuvat vaikuttavan hienosti, sillä asioiden muistaminen on hankalaa ja hukkasin avaimetkin jo, heh. Nytkin tuntuu että olisi hirveästi sanottavaa ja kerrottavaa, mutta aivot ovat kohmeessa eikä sanoja muodostu.

M on ottanut pikku N:n vastaan ihan valtavan hienosti. Hän käy pussaamassa ja silittämässä välillä veljeään, tosin suurimmaksi osaksi ohittaa pikkukaverin kokonaan. Muuten M reagoi selkeästi muuttuneeseen tilanteeseen vahvoilla uhma ja itkuraivareilla, jotka tulevat milloin mistäkin "tavallisesta" tilanteesta. Isi on myös pop, eikä äiti useimmiten kelpaa. Ihana kuitenkin ettei M ainakaan vielä osoita juurikaan mustasukkaisuutta veljeään kohtaan, vaan on todella hellä ja rakastava isoveli.

Pikkuveli on täällä

"Yksi pieni elämä

suuri valo sisällä

katson hiljaa nukkuvaa

katson lohdun kantajaa

pidän aina lähellä

kuljen matkan vierellä

sillä saattajani on vastasyntynyt" 

Pieni rakkaamme syntyi eilen oikealla rytinällä. Voimme molemmat erinomaisesti! Kirjoittelen myöhemmin enemmän, nyt nautimme vauvan tuoksusta ja ihanista ensihetkistä. 

Vieläkin yhdessä koossa

Tuntuu itseasiassa väärältä kirjoittaa "vieläkin" yhdessä koossa. Sillä nythän on kuitenkin 8 kokonaista päivää laskettuun aikaan. Nyt siis mennään rv38+5 ja voitte vain kuvitella miten kärsimätön alan olemaan. Ei pitäisi olla, sillä tässähän voi mennä pahimmillaan yli pari viikkoa siihen että vauva saapuu, mutta silti... Minkäs sitä itsellensä mahtaa.

Kesäpäivän viettoa Kaivarissa.

Nyt on oikeastaan viikko menty niin, että menen joka ilta nukkumaan odottaen että vedet menisivät tai supistukset alkaisivat. Nyt huomaan jo että aamuisin olen vähän pettynyt kun ei mitään olekaan tapahtunut. Huh, voin vain kuvitella miten kärsimättömänä sitä ollaan jos joudutaan odotella vielä viikkoja... Onhan se helppo sanoa että relaa, kyllä se sieltä tulee. Ja vielähän on aikaista. 

Kissa on ottanut vauvan kehdon omaksi sängykseen...

No mutta asiaan. Kärsimättömyyden lisäksi ei synnytyksestä ilmeneviä oireita ole ollut ennen toissailtaa. Perjantai-iltana menin nukkumaan vähän aiemmin kun yleensä ja mies lähti vielä kaverinsa kanssa pelailemaan. Heräsin yhtäkkiä kovaan alavatsakipuun, jonka tunnistin supistukseksi. Se oli tosin pitkäkestoinen, mutta lievennettyään tuli toinen. Kolmannen supistuksen kohdalla soitin miehelle että tulisi kotiin jos tuleekin lähtö.Tunnin aikana tuli yhteensä neljä supistusta, jotka olivat 20-10 min välein. Olin tosi innoissani, josko vauva jo tulisi!

Nuo olivat selkeästi voimakkaampia suppareita kuin normaalit harjoitusupistukset, mutta eivät toki vielä yhtä voimakkaita kuin viime synnytyksessä. Soitin synnärillekin varmistaakseni ohjeet lähtöön ja he neuvoivat vain rentoutumaan kotona ja odottelemaan, kuten olin ajatellutkin. Näin me sitten tehtiin ja pikkuhiljaa supistusten väli vain piteni ja voimakkuus laski. Yhdeltä kellotin viimeiset, minkä jälkeen nukahdin.

Tänään rv38+5.

Seuraavana aamuna heräsin (täysin uupuneena edellisestä illasta) ihan normaalissa olotilassa eikä seuraavana iltanakaan tullut enää suppareita. Joten voidaan siis todeta varmaan etteivät nuo olleet vielä lähelläkään synnytyssuppareita, vaan jotain paikkoja valmistelevia... Harmitti kyllä vietävästi ettei päästy vielä synnyttämään. 

Huomenna on se päivä kun M:n synnytys käynnistyi (38+6 juuri ennen puoltayötä täysin yllättäen), joten sormet ristiin että pikkuveli seuraa isoveljensä mallia ja saapuu pian!

Raskausviikko 38+0. Jännitystä ja odotusta

Tänään alko 39. raskausviikko ja eli tänään on kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Tänään on myös tasan viikko siihen hetkeen kun M syntyi. 

Vau.fi kertoo tästä viikosta seuraavasti: "Tällä viikolla vauva painaa on 3,2kg ja on noin 48cm pitkä.. Tämän viikon alussa sikiö on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja sikiö reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Nyt kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään. Pääkallossa on pieniä aukkoja, jotta pää pystyy mukautumaan synnytyskanavaan. Pää voi näyttää hieman oudolta heti synnytyksen jälkeen, mutta se palaa oikeaan muotoonsa nopeasti."

M oli syntyessään 39+0 3135g ja 49cm. Pikkuveljestäkin on luvattu siroa poikaa, eli todennäköisesti nyt vauva on hitusen alle kolme kiloa. 

Täällä selvittiin kunnialla viime viikonlopun ohi, synnytys ei onneksi alkanut ja mies pääsi aloittamaan loman hyvillä mielin. Iso kiitos miehen vanhemmille viikonlopun avusta, sain aikaa myös lepäilyyn, mikä oli todella helpottaavaa.

Iltapäivisin olen todella väsynyt, mutta ymmärrettävää se kai on. Yöt ovat muuttuneet levottomiksi, joten väsymys näkyy päivisin. Minua supistelee yllättävän paljon iltaisin ja öisin, en muista että M:n raskaudessa olisi ollut mitään vastaavaa. Vieläkään supistukset eivät ole kellotettavia, vaan enemmän tasaisesti jatkuvaa jomotusta ja särkyä.

Täällä oon hyvinkin jännittyneet tunnelmat ja odottelemme joka ilta koska synnytys alkaa. Itselläni toiveena on että mahdollisimman pian, sen verran vatsa alkaa ahdistaa ja olo on muutenkin raskas ja väsynyt. Kokonaisuudessaan perheemme olotilaa kuvaa odotus ja jännitys.

Tervetuloa vauva, odotamme jo sinua!

Viimeinen (?) käynti neuvolassa

Toivon todella, että tänään oli viimeinen käynti neuvolassa raskaana. Viikkoja on tänään 37+2 ja seuraava kerta olisi 13.7., jolloin olisi jo 39+2. On myös hyvin vahva tunne että ihan noille viikoille ei pikkuveli jaksa vatsassa olla, mutta aika näyttää. Olihan minulla todella vahva tunne M:n kanssa että hän syntyy 1-2 viikkoa yliaikaa, ja miten siinä kävikään...

Neuvolassa oli kaikki hyvin. Painoa oli tullut viime kerrasta vain 200g, eli todella vähän. Kokonaisuudessaan sitten toukokuun alun ei paino ole juurikaan noussut, mistä olen kyllä tosi tyytyväinen. Nyt kokonaispainonnousu on sen 17kg kun taas M:n kanssa vastaavassa neuvolassa viikoilla 37+5 (joka jäikin viimeiseksi neuvolaksi) oli painoa tullut noin 14kg. Tosin viimeksi loppuraskaudessa paino nousi hurjaa vauhtia, päinvastoin kun nyt. Ero on kuitenkin paljon pienempi kun mihin olin jo varautunut.

Muutenkin kaikki oli hyvin, hemoglobiini mitattiin pitkästä aikaa (115) ja verenpaine oli hyvä (114/66) kuten aina. Sf-mitta oli 30,5, joka on jopa kaksi senttiä vähemmän kuin mitä M:n aikaan samassa neuvolassa. Neuvolatäti ei ollut kuitenkaan tästä huolissaan, sillä vauva majailee hyvin hyvin alhaalla, joka varmasti vaikuttaa mittaan. Nyt siirryttiin alakäyrälle (aiemmin ala- ja keskikäyrän puolivälissä). Vauva siis tosissaan oli yhä pää alaspäin, hyvin alhaalla, mutta ei vielä ihan kiinnittynyt. Neuvolatäti sanoi ettei sillä ole merkitystä, sillä todennäköisesti synnytyksen alettua vauva tulee alas ripeästi. Vauvan pulssi oli myös oikein hyvä. 

Sormet ristissä että synnytys ei ala vielä tänä viikonloppuna, sillä mies on huomisesta sunnuntaihin toisella puolella Suomea työreissussa. Toki kaikki valmistelut on tehty ja varahenkilöt pyydetty valmiiksi jos käykin niin että vauva päättää tulla, mutta olisi silti tosi kurjaa jos mies ei pääsisi synnytykseen. Maanantaista eteenpäin vauva voi tulla puolestani ihan koska vain!

Nyt sitten vain odotellaan ja nautitaan kesästä <3 

Raskausviikko 37+0. Täysiaikainen!

Tänään lapsemme on täysiaikainen! Vaikea uskoa että ollaan jo näin pitkällä... oikeasti ihan maalisuoralla. Huikeaa! Enää on siis kolme viikkoa laskettuun aikaan ja kaksi viikkoa siihen hetkeen kun M syntyi. 

Vau.fi kertoo seuraavaa tästä raskausviikosta: "Vauva painaa nyt noin 2950g ja on 46cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 35 viikkoa vanha. Nyt sen kehityksessä tapahtuu lähinnä vain hienosäätöä. Sikiö jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei enää pidetä ennenaikaisena, jos se syntyy tämän viikon alun jälkeen.Viimeiset viikot sikiö kasvaa hitaammin, pojat hieman nopeammin kuin tytöt. Kinakerros on häviämässä, mutta osa siitä jää vauvan iholle ja auttaa synnytyksessä: öljymäinen voidekerros helpottaa sikiön kulkua synnytyskanavan läpi."

Päivittäiset supistukset ovat saapuneet näköjään jäädäkseen, sillä oikeastaan joka ilta ja usein myös aamuisin supistelee. Nämä eivät ole vielä mitään synnytyssupistuksia, joita voisi laskea, vaan menkkamaista poltetta ja särkyä alavatsalla. Tekee varmaan tehtävänsä ja valmistelee paikkoja synnytystä varten. Myös vessassa pitää ravata ärsyttävän usein, yölläkin. Aiemmin koitin pidätellä mahdollisimman pitkään, mutta nyt pidättely aiheuttaa kovia supistuksia. Joten ei auta kuin ravata vessassa. Onneksi saan unta nopeasti uudelleen.

Muuten olen voinut oikein hyvin. Liitoskipuja tulee vain rankimpien "urheilu"suoritusten jälkeen ja turvotuskin on vähentynyt huomattavasti. Olen liikkunut paljon, mikä varmasti edesauttaa myös turvotuksen vähenemistä. Ylihuomenna on seuraavaa neuvola, jossa nähdään painon kehitys. Fiilis on, ettei painoa ole juurikaan tullut. Mahakin tuntuu nyt, varsinkin kuvista katsoen, sirolta ja pienehköltä, vaikka liikkuessa se painaakin jo aika paljon.

Virkkasin vauvalle norsulelun vaunuihin/kaukaloon. Piti ottaa siitä muutama kuva, mutta eiköhän kissamme parkkeerannut kaukaloon samantien,  heh. Kissat tykkäävät vallata kaikki vauvan paikat, jonka takia olenkin suojannut vielä kaikki paikat harsoilla ja pyyhkeillä. Niin ei olisi ihan niin paljoa karvoja vastaanottamassa pikkuista.

Juhannuksen vietimme mökillä ja sunnuntaina sain vihdoin kaiken laitettua valmiiksi vauvaa varten. Sänky on pedattu ja muutenkin kaikki on valmista. Nyt me vain odotamme <3 Ja toivomme, ettei vauva tulisi vielä kuuteen päivään... Sillä mieheni jää lomalle viikon päästä maanantaina, ja on kolme viimeistä työpäivää reissussa toisella puolella Suomea. Siinä olisi vitsit vähissä jos synnytys alkaisi kun olen yksin pojan kanssa kotona...

Lähes joka ilta mietin, koskakohan lapsemme syntyy. Osa liikkeistä ja mm. hikka tuntuvat todella alhaalla, ihan kohdunsuulla. Olen varma että vauva on  jo laskeutunut ja mahdollisesti kiinnittynytkin. En millään jaksaisi uskoa että hän enää pitkään vatsassa viihtyisi... Veikkaukseni  on että hän syntyy 1-2 viikon päästä.

Jännittäviä aikoja :) Tulen kirjoittamaan neuvolakuulumisia loppuviikosta. Tänään tai huomenna lähdemme hakemaan poikaa mökiltä, missä hän on saanut viettää luksusaikaa mummin ja ukin kanssa. 

Raskausviikko 36+0. Babyshowerit!

Tänään alkoi jo 37. raskausviikko! Laskettuun aikaan on vain 4 viikkoa eli 28 päivää. Tästä tasan kolmen viikon päästä on hetki kun M syntyi. Ja viikon päästä pikkuveli on täysiaikainen!

Vau.fi kertoo seuraavaa: "Vauva painaa 2,7kg ja on 44cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 34 viikkoa vanha. Istukka, joka kauan oli sikiötä painavampi, painaa nyt seitsemäsosan sikiön painosta. Ruoansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsiä ennen kuin lapsi on kolmesta neljään vuotta vanha. Nyt rasvakerroksen osuus on n. 15 prosenttia sikiön painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan."

Kuva on tältä aamulta, maha ei näytä yhtään niin laskeutuneelta kuin viikko sitten. Aamuvatsa toki on vähän erilainen kuin päivämaha muutenkin :) Supistelee jo päivittäin, toki lievästi mutta varsinkin iltaisin supistelut ovat sen verran häiritseviä etten meinaa saada unta. Ei voida kuitenkaan puhua mistään säännöllisestä supistelusta, jota pitäisi kellottaa. 

Muuten olen voinut ihan hyvin, liitoskivut ovat vähentyneet ja lähes hävinneet pahimmalta osinainakin. Tosin olen ollut todella väsynyt ja sitä myöten myös tosi kärttyisä... Varsinkin iltapäivisin ja iltaisin väsymys on kovaa. 

Viikonloppuna M sairasti perinteiseen tapaansa hurjan 40 asteen kuumeen, joka oli ohi päivässä. Lauantain vietimme siis vain sohvalla maaten ja nukkuen, teki itseasiassa itsellenikin todella hyvää vain istua sohvalla koko päivän. Vaikka pienen pojan korkea kuume on jotain todella kurjaa katseltavaa, oli myös rentouttavaa vain olla tekemättä mitään. Onneksi hän on näin tehokas sairastaja ettei tarvitse pidempään kärvistellä!

Lautantai-iltana olin jo nukkumassa kun mieheni tuli kotiin töistä. Hän tuli herättämään minut ja antoi kortin joka oli kuulemma löytynyt postilaatikostamme. Siinä luki:

"Arvaapa kuka on kultapallo?

Kellä on hahtuvatukka?

Arvaapa kuka on kulleron nuppu,

pehmyt persikkanukka?

Arvaapa kuka kuhertaa jaksaa,

kellä on hellät  kyynärpäät?

Kuka hymyllä hymyn  maksaa?

- Kurkista koppaan, niin näät!

                - Hannele Huovi

(piirretty vauvan pään kuva)

HUOMENNA

18.6.2017 klo 17

(Osoite XX YY)

- TULETHAN PAIKALLE!"

Olin niin unenpöpperössä, että ensin luulin että on aamu. Ihmettelin, miksi mieheni on vasta tullut kotiin, miksi on niin valoista, ja mitä ihmettä kortissa lukee. Ei meinannut millään sytyttää ja luinkin tekstin moneen kertaan. Lopulta kysyin mieheltä ja hän sanoi sen näyttävän Babyshower-kutsulta.  Osoite oli vanhempieni ja käsiala toisen siskoni. Mieheni myös paljasti että toinen siskoni oli tuonut kutsun laatikkoomme. Pikkuhiljaa alkoi sytyttämään vaikka olinkin aika pihalla. Saisin oikeasti Babyshowerit! Vaikka olin  ihan varma ettei minulle näin toisen lapsen kohdalla niitä järjestetä. Olin niin liikuttunut että taisin siinä tirauttaa pienet itkutkin...

Seuraavana päivänä menin vanhemmilleni sovittuun aikaan, ja siellä odottikin ihanat ystäväni ja siskoni. Söimme hyvää ruokaa, nautin rakkaiden ystävieni seurasta ja sain myös syödä valtavan hyvää (lähes) sokeritonta ja gluteenitonta smoothiekakkua (raakakakku, jossa mm. mansikkaa, banaania, kiiviä, sokeritonta suklaata ja gluteenittomia digestivekeksejä pohjassa)!

Tämän lisäksi sain aivan ihania lahjoja ystäviltäni! Tosin unohdin ottaa muista paitsi vaippakakusta kuvan, mutta sain kaikkea aivan ihanaa sekä vauvalle että itselleni. Suuren suuri kiitos rakkaille ystävilleni ja varsinkin ihanille siskoilleni! <3

Olin jossain vaiheessa raskautta miettinyt saisinko babyshowereita ja lukenut netistäkin vähän miten yleensä järjestetään toisen lapsen kohdalla, ja mietin silloin että ei minulle todennäköisesti järjestetä juhlia. Olinhan jo saanut ihanat babyshowerit M:n kohdalla! Siksi olinkin ihan valtavan yllättynyt siitä että sainkin juhlat. Oli tosi vaikea uskoa sitä todeksi... Vieläkin! Kiitos!

Raskausviikko 35+0. Äitiyslomalla ja käynti neuvolalääkärillä

Terveisiä äitiyslomalta! En voi kyllä muuta sanoa kun että tuli todellakin äitiysloma tarpeeseen ja juuri oikeaan aikaan. Tekee niin hyvää olla menemättä töihin. Jo eilen alkoi tosissaan 36. raskausviikko, eli vain kaksi viikkoa siihen että vauva on täysiaikainen. 

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavasti: "Vauva painaa 2,5kg ja on 42,5cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 33 viikkoa vanha. Jos voisit laittaa sormesi sikiön kämmenelle, pieni käsi puristuisi nyrkkiin. Varpaankynnet ylettävät varpaanpäihin. Napanuora on noin puoli metriä pitkä ja ympärysmitaltaan sentistä kahteen senttiin. Sen sisäinen paine ja koostumus estävät sitä menemästä solmuun ja vaikka näin tapahtuisi, se aukeaa yleensä itsestään. Sikiö käyttää napanuoraa leluna ja puristelee sitä, mutta ei jaksa puristaa sitä niin lujaa että se vahingoittuisi. Viimeisinä raskausviikkoina sikiö lihoo eniten, jopa yli 200 g viikossa!"

Maha näyttää olevan jo vähän laskeutunut, eikä se itseasiassa paina samanlailla kun esikoisen aikaan. Esikoisen aikaan maha oli selkeästi korkeammalla, enkä voinut esimerkiksi syödä isoja ruokamääriä, sillä tuntui ettei mahaan vain mahdu. Nyt ei ole mitään vastaavaa. Vatsa muuten näyttää mielestäni hyvinkin pieneltä ja kompaktilta, vaikka oikeasti se tuntuu ihan valtavalta. Tässä vielä vertailuksi esikoisen mahakuva samalta viikolta:

Tänään kävin toista ja viimeistä kertaa neuvolalääkärin vastaanotolla. Tein itse alkuun kaikki perusmittaukset, joissa kaikki oli ihan kunnossa. Paino ei ollut noussut yhtään. Siis ei yhtään! Edellinen neuvolakäynti oli 11.5. eli kuukausi sitten, jolloin painoin grammalleen saman verran kun nyt. Olin niin yllättynyt että tarkistin painon uudelleen, mutta oikeassahan se oli. Nyt kokonaispainonnousu on 16,7kg (paino 78,7kg), eli ihan hyvä. M:n raskaudessa paino nousi nopeammin loppuraskaudessa, ja viimeisellä neuvolakäynnillä 37+5 paino oli 75,9kg eli tuolloin kokonaispainonnousu oli 13,9kg. Tuohon tuli varmaan noin kilo lisää viimeisellä viikolla, eli yhteensä maksimissaan 15kg koko raskaudessa. Toivottavasti paino ei nyt enää montaa kiloa nousisi viimeisinä viikkoina.

Neuvolalääkäri mittasi sf-mitan, joka oli 29,5. Mennään samalla tasaisella käyrällä, eli keski- ja alakäyrän puolivälissä. M:n kanssa liikuttiin ihan samoissa. Käsikopelolla tunnustellen lääkäri myös sanoi että siro vauva on tulossa, todennäköisesti hyvinkin saman kokoinen kuin isoveljensä. Vauva oli pää alaspäin, ja jo aika alhaalle laskeutunut. Sisätutkimuksessa tuntui että paikat ovat jo pehmenneet ja synnytyskanava oli auki sormenpäälle. Sisältäpäin tuntui myös vauvan pää alhaalla, mikä vahvisti sitä että vauva on jo siirtynyt hieman alemmas. Nämä olivat kaikki hyvin normaaleja juttuja tähän aikaan raskautta uudelleensynnyttäjälle, joten ei voi ennustaa näiden perusteella koska vauva olisi tulossa :) Mutta lääkäri totesi että todennäköisyydet ovat sen puolella että pikkuveli tulee myös ajoissa, kuten esikoinenkin. 

Olen viimeisten viikkojen aikana kävellyt ja liikkunut paljon enemmän (kiitos etätöiden, vapaapäivien ja äitiysloman!) liitoskipujenkin uhalla. Se on tehnyt hyvää niin mielelle, turvotukselle kun painollekin. Toki tulen yhä kipeäksi jos liikun paljon ja ripeästi, mutta en niin pahasti mitä muutama viikko taaksepäin. Kävin myös osteopatiassa eilen, ja osteopaattinikin totesi että selkeästi on tehnyt hyvää kun en  ole ollut niin paljoa töissä. Selkä on paremmassa asennossa eikä jumeja ole yhtä paljoa. Myöskään sormet eivät ole enää puutuneet samanlailla.

Töistä muuten sen verran, että tulen tekemään töitä äitiyslomalla. Olemme sopineet työnantajani kanssa, että teen töitä (kotoota) noin 8h/kk. Tämä siis omasta pyynnöstäni. Olen todella iloinen että saimme tämän toimimaan, sillä huomasin esikoisen aikaan äitiyslomalla että olisin kaivannut jotain älyllistä puuhaa ja kosketusta työelämään. Onni on joustava työpaikka!

Malttamattomuus ja odotus kuvaavat olotilaa täällä, vaikka toivoisinkin että vauva ei tulisi vielä kahteen viikkoon. Mieheni aloittaa loman 3.7., joten sen jälkeen vauva on todella tervetullut. Mieluiten hetimmiten! Esikoinen aloittaa loman tänään, ja samalla meillä alkaa vaipat-pois-projekti. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää, mutta pyykkirumba varmasti edessä :D

Ristiäiset

Viime lauantaina vietimme maailman ihanimman pienen tytön ristiäisiä. Siskon 1,5kk ikäinen tyttö sai aivan valtavan kauniin nimen ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat! Hurjasti onnea vielä tätäkin kautta pikku prinsessalle <3

Lahjaksi pienelle siskontytölle annoimme Whisbearin, tosin sen veimme jo synnärille jotta se pääsisi heti käyttöön. Sen lisäksi tein pikkuiselle kaksi virkattua tuttinauhaa.

Aasinsiltana ristiäisistä... ristiäisiin! Eli meidän pikkuveljen ristiäisiin. Olemme olleet ajoissa ja varanneet jo juhlapaikan, papin sekä kuvaajan. Juhlia vietetään elokuun alussa, toivotaan vain että se ei ole liian aikaisin... Laskin että vauva on vähintään neljän päivän ikäinen, jos menee pari viikkoa yliaikaiseksi. Hyvin epätodennököistä, mutta on ainakin jo syntynyt silloin, heh. Todennäköisesti pieni on iältään jotain 2-4 viikon väliltä. M oli omissa ristiäisissään muistaakseni 7 viikon ikäinen.

Halusimme päättää ajankohdan jo näin ajoissa, jotta saamme varmasti saman papin kuin mitä M:llä oli, joka on myös meidän vihkipappimme. Toinen syy oli se, että haluamme ehdottomasti pitää juhlat ennen kun mies palaa töihin elokuun lopulla. Minua myös helpottaa tieto siitä että osa ristiäisjutuista on valmiiksi suunniteltuina, joten kun vauva syntyy, päästään vähän helpommalla. Sitten on jäljellä vain tarjoiluiden miettiminen ja kutsujen lähetys. 

Onko muut tehneet aikaisia ristiäissuunnitelmia? Onko tullut mutkia matkaan? 

Raskausviikko 34+0. Kolme viikkoa täysaikaisuuteen!

Tänään alkoi jo 35. raskausviikkoa ja vain kolme viikko siihen kun vauva on täysiaikainen! Tänään on myös vain 3 työpäivää jäljellä ja laskettuun aikaan on 42 päivää. Uskon kuitenkin vieläkin että vauva on luonamme jo noin 4-5 viikon päästä... Jännää! 

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavasti: "Vauva painaa nyt 2300g ja on 41cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu. Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään."

Sain viikonloppuna flunssan, joten olin maanantain kotona lepäilemässä. Vieläkin on vähän flunssainen olo, mutta eiköhän tämä tästä helpota. Teen vielä varmaan yhden etäpäivän ainakin tällä viikolla, joten ei montaa päivää enää tarvitse toimistolle raahautua. Haikeaa, mutta on kyllä aikakin jäädä jo kotiin. Voin niin paljon paremmin kun voin lepäillä kotona osan päivää. 

Kävimme viime viikolla kahdestaan pojan kanssa Ikeassa, koska sain extempore idean että meille pitää ostaa eräs hylly. Ja minä tietenkin nyt-kaikki-heti-ihmisenä lähdin samantien toteuttamaan asiaa. Ensin revimme mieheni isän kanssa vanhan nojatuolin palasiksi (iso kiitos avusta!), jotta se saatiin kuljetettua kierrätykseen pois hyllyn edestä, minkä jälkeen suuntasimme pojan kanssa Ikeaan. M oli innoissaan kun pääsi syömään lihapullia, ja äiti taas kun sai uuden hyllynsä. 

En ollut vain tajunnut miten paljon tuo hylly painaisi. Sain vedettyä paketin hyllystä kärryyn yksin, mutta ei toivoakaan että olisin saanut sitä nostettua autoon... Mutta onneksi Ikeassa on autoolastauspalvelu (ja vielä ilmainen)! Ei muuta kuin kelloa soittamaan ja ystävällinen nuorimies tuli nostamaan painavaa laatikkoa autoomme. Äitini ja toinen siskoni tulivat vielä illalla meidän kautta, joten he auttoivat paketin meille kotiin ja mies pääsi sitä kasailemaan seuraavana aamuna. Alle 24h ja kaikki valmista, haha! Kiitos kaikille avusta!

Viikonloppuna ulkoilimme flunssasta huolimatta paljon. Vietimme M:n kanssa kahdestaan lähes koko sunnuntain, ja keksimme mitä mielikuvituksellisempia leikkejä läheisessä metsässä. On uskomatonta miten vilkas mielikuvitus on 2,5 vuotiaalla ja miten paljon tekemistä metsässä keksii! 

Raskausviikko 33+0. Toukokuun viimeinen

Eilen alkoi 34. raskausviikko. Tänään on jäljellä enää seitsemän kokonaista työpäivää. Laskettuun aikaan on vain 49 päivää ja 41 päivää siihen hetkeen, kun M syntyi aikanaan, eli 39+0. Vähiin käy ennen kun loppuu :)

Vau.fi:n sivuilla tästä raskausviikosta kerrotaan seuraavaa: "Vauva painaa 2100g ja on 39cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä sikiö ajattelee tai mistä se näkee unta. Mutta nyt sikiö kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement), jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle. Sikiön pupillit alkavat reagoida valoon."

Sovimme maanantaina työnantajani kanssa että tekisin aina välillä etäpäiviä näiden kahden viimeisen viikon ajan. Viime viikolla huomasin miten kipeä olin aina työpäivien jälkeen, varsinkin loppuviikosta kun takana oli monta työpäivää. Kipua tuottaa, niin hauskalta kuin se kuulostaakin, istuminen. Liitoskivut olivat ihan tuskaa ja jouduin lähes linkkaamaan iltaisin, hyvä että pääsin sohvalta ylös. Mietin jo sairauslomaa, mutta ajattelin että ehkä etätyöt olisikin parempi ratkaisu. Saan tehtyä töitä mutta valitsemassani asennossa ja käydä pitkälleen makaamaan välillä. Eilen tein etätöitä kuten huomennakin. Ensi viikolla myös ainakin yhden päivän. Helpottaa kyllä oloa!

Muuten ei ole sen kummempia kuulumisia. Unen laatu on ollut vähän huonompaa ja sitä kautta olen ollut entistä väsyneempi. Harjoitussupistukset ovat olleet harvassa, mikä on kiva, kun taas liitoskipuja on yhä enemmän. Mm. alamäet ja portaat (alaspäin) tekevät tosi kipeää. 

M:n kuulumisista sen verran, että pojasta on tullut oikea papupata! Ei ole hiljaista hetkeä meillä, kun poika kertoo juttujaan. Hän on koko ajan äänessä ja jutut ovat mitä mielikuvituksellisempia! Niitä on kyllä hauska kuunnella ja hänen kanssaan on ihana käydä oikeita keskusteluja. Hän on myös edelleen erittäin aktiivinen, huumorintajuinen ja sosiaalinen poika. Pahin uhmavaihe on (ehkä? kop kop) takanapäin. Ainakin pahimmat "minä itse" -jutut on menneet ohi. Toki tilalle on tullut paljon uusia juttuja ja vanhempien rajojen testailuja. 

M on alkanut nukkumaan vähän vähemmän kuin ennen, ilmeisesti unen tarve vähenee pikkuhiljaa tai sitten vain kesä ja valoisat aamut ovat tehneet tehtävänsä. Hän nimittäin herää 5.30-6 välillä lähes joka aamu, iltaisin nukahtaa viimeistään ysiltä ja päivisin nukkuu tunnin. Minua se ei (vielä) haittaa, sillä herään itsekin samoihin aikoihin. Isimies tosin tykkäisi nukkua "vähän" pidempään. Aloimme noin pari kuukautta sitten rajoittamaan pojan päikkäreitä tuntiin (myös tarhassa), jonka myötä M nukkuu nykyään koko yön putkeen. Miten ihanaa! Ainoa tuska on päikkäreiltä herättäminen, mikä on joka päivä yhtä haastavaa ja kurjaa. Poika nukkuisi varmaan 2-3 tuntia jos antaisi... Olisihan se ihana lepohetki itsellekin, mutta ei auta. Pitkät päikkärit näkyvät heti yössä. Mieluummin nukutaan yöllä kuin päivällä.

Mukavaa toukokuun viimeistä, huomenna onkin jo kesäkuu!

Turvaverkot #arjensankarit

Turvaverkot. Ne ihmiset, jotka ovat lähellä. Auttavat kun apu on tarpeen ja ovat tukena kun väsyttää. Ne, jotka ovat usein itsestäänselvyyksiä. Jokaisella on omanlaiset turvaverkot ja toisaalta kaikilla niitä taas ei ole.

Meillä on ihan valtavan hyvät turvaverkot. On paljon läheisiä, jotka voivat auttaa hädän tullessa tai arjen haasteissa. Minulla on kaksi siskoa, vanhemmat ja isovanhemmat. Mieheni puolella ovat hänen vanhempansa. Kaikki asuvat lähellä, ja kaikki ovat aina valmiita meitä auttamaan. Kuten mekin heitä. Olen ihan äärettömän kiitollinen heistä kaikista.

Meille on turvaverkot olleet tärkeitä aina, mutta lapsen saamisen jälkeen ne ovat olleet erityisen merkityksellisiä. Varmasti toisen lapsen myötä saamme huomata miten turvaverkkojen olemassaolo vain korostuu. Välillä vain tulee hetkiä, kun tuntuu ettei ilman apua pärjää. Vaikka toki uskon siihen että kaiken saa hoidettua itsekin (ja että asiat pitääkin pystyä hoitamaan itse), niin todella usein apu helpottaa elämää huomattavasti. 

Kuvituskuvana M eilisen uimareissun jäljiltä. Hän oli niin onnellinen!

Lapsen kanssa varsinkin on tullut paljon tilanteita, missä apu on ihan korvaamatonta. Kotiäitinä oli päiviä kun olin 39 asteen kuumeessa kotona, eikä mies voinut jäädä kotiin. Silti koiria piti viedä ja lasta hoitaa. Oli hetkiä kun lapsi oli korkeassa kuumeesssa, mies töissä ja koirat tarvitsivat lenkittäjää. On myös ollut hetkiä kun on tullut yllättävä palaveri töissä, enkä ole ehtinyt hakea poikaa tai kun miehellä onkin ollut extra-vuoro töissä ja olemme tarvinneet pojalle hoitajaa päiväksi, kun tarhaankaan ei ole voinut viedä (kun hoitopäiviä on vain 3pv/vko). Aina olemme saaneet apua pyydettäessä. Aina tukiverkko on ollut lähellä. 

On myös ollut hetkiä kun läheiset ovat ottaneet pojan hoitoon, vaikka meillä ei ole ollut mitään ihmeellisempää menoa. Olemme saaneet hetken hengähtää, siivota kaapit, nukkua kokonaisen yön tai käydä leffassa. Kun läheisemme ovat halunneet helpottaa arkeamme ja hakea M:n tarhasta, jotta minun ei tarvitsisi kiirehtiä ja saisin koirat lenkitettyä paremmin töiden jälkeen. Kun raskausväsymyksessä olen saanut levätä, sillä aikaa kun muut ovat aktivoineet poikaa. Tai kun läheiset ovat ottaneet meitä yöllä hereillä pitäneen kissan hoitoon pariksi päiväksi tai käyneet lenkittämässä puolestamme koirat. 

Olen todella, todella kiitollinen. Toivottavasti olen tarpeeksi usein muistanut kiittää ja antaa apua takaisin. 

Kiitos. Olette tärkeitä.

#arjensankarit #turvaverkot

Raskausviikko 32+0. Kaksi viikkoa jaksaa vaikka päällään seisoisi

Tänään alkoi 33. raskausviikko ja vauva painaa jo noin 1,8kg! Minulla on 12 työpäivää jäljellä, eli tämä viikko loppuun ja sen jälkeen kaksi kokonaista työviikkoa. Laskettuun aikaan on tasan kahdeksan viikkoa eli 56 päivää. Voipi olla että jo noin kuuden viikon päästä vauva on luonamme! Tai sitten vasta kymmenen, haha. Anyway, ei kauaa enää. Ensi viikosta alkaen synnytystä ei enää esteltäisi jos se alkaisi. Toivotaan kuitenkin että vauva majailisi vatsassa vielä vähintään viisi viikkoa...

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavaa: "Tämän viikon alussa sikiö on 30 viikkoa vanha. Sen vartalo ei enää kasva entisellä vauhdilla, mutta aivot kyllä. Kun uusia aivopoimuja muodostuu, pääkallon koko ja päänympärys kasvavat. Hermoyhteyksien lukumäärä aivoissa lisääntyy valtavasti!

Hiukset paksuuntuvat ja nyt ovat sekä varpaiden että sormien kynnet valmiit. Untuvakarvoitus peittää yhä pienempää osaa kehosta ja sekä kulmakarvat että silmäripset pidentyvät. Nyt sikiöllä on niin vähän tilaa kohdussa, että sen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi.

Sikiölle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja se alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön."

Olen voinut ihan hyvin, eivätkä liitoskivut ole pahentuneet. Todella kova väsymys on palannut rytinällä, enkä työpäivien jälkeen jaksa oikeastaan mitään. Nukkumaan menen aina ihan viimeistään samaan aikaan kun poikakin, usein jopa ennen jos isimies on laittamassa M:a nukkumaan.

Lueskelin äsken vanhaa blogiani M:n odotuksen ajalta. Silloin käytin lomiani loppuraskaudessa ja jäinkin kesälomalle rv31+6. Olin kaksi viikkoa lomalla, minkä jälkeen palasin vielä viikoksi töihin ja lopullisesti jäin äitiyslomalle kun äitiysloma virallisesti alkoi rv34+6. Voin kyllä todeta että se oli hyvä järjestely. Se viimeinen viikko ei tuntunut missään, kun tiesin että on vain viisi työpäivää jäljellä ja hoidin silloin paljon järjestelyasioita sekä seuraajani perehdytystä. Ja ennen lomalle jäämistä en ehtinyt kuormittua liikaa ja jaksoin käydä töissä (toki silloin ei ollut myöskään leikki-ikäistä huollettavana).

Nyt työpäivät tuntuvat jo kärvistelyltä. Kun väsyttää ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, jalat puutuvat, liitoksiin särkee, tulee harkkasupistuksia ja kaikki ärsyttää. Ja vali vali. Kyllähän nämä 12 päivää jaksaa vaikka päällään seisoisi.

Muita kuulumisia sen verran, että meillä oli superihana viikonloppu! Vietimme viikonlopun pitkästä aikaa koko perheen voimin ja ihan kotona. Olimme ulkona suurimman osan ajasta, kävelimme, leikimme ja vain nautimme toistemme seurasta ja hyvästä kelistä. Näimme myös perhettämme ja ihanat ystäväni tulivat käymään meille. Tein ystävieni kanssa älyttömän pitkän lenkin, kävelimme 4,5km (1h10min). Pelkäsin pahempia kipuja, mutta otin varmuudeksi yhden paracetamolin heti lenkin jälkeen ja säästyinkin pahimmilta. Toki illalla en pystynyt varaamaan painoa jaloille, mutta oli se sen arvoista!

M:n kanssa teimme sunnuntaiaamuna pitkän kävelylenkin, osin vaunuissa ja osin itse kävellen (poika tykkää muuten tosi paljon "uusista" vaunuista!). Matkan varrella poikkesimme heittelemään koiralle palloa ja poimimaan mummille valkovuokkoja. M kantoi kukat tosi ylpeänä perille saakka, harjoitellen matkalla "paljon onnea vaan" laulua.  

Ihana viikonloppu sai minut myös odottamaan entistä enemmän tulevaa äitiyslomaa... 

HS 16.5.2017: Uusi tapa synnyttää vähentää selvästi repeämiä

Luin tosi mielenkiintoisen artikkelin hesarista tänään liittyen synnytykseen. Näin lyhyesti referoidakseni, artikkeli kertoo miten tuore tutkimus on osoittanut että vakavia repeämiä onnistuttiin vähentämään huomattavasti synnytyksissä uudella STOMP-metodilla, jossa synnyttäviä äitejä ohjataan pystympään synnytysasentoon perinteisen puoli-istuvan asennon sijaan.

Mielenkiintoista oli, että muun muassa maailman terveysjärjestö WHO on linjannut jo vuonna 1996, että selinmakuuasentoja ei tulisi käyttää synnytyksessä. Kuitenkin Keski-Suomen Keskussairaalan synnytysten, naistentautien ja lasten vastuualueen ylihoitajan Tarja Mietola-Koiviston mukaan puoli-istuva asento on valitettavasti yhä standardi.

Artikkelissa kerrottiin myös spontaanista ponnistustekniikasta: 

"Niin kutsuttu spontaani ponnistustekniikka on Mietola-Koiviston mukaan myös olennaisessa osassa välilihan repeämien ehkäisemisessä. Spontaanilla ponnistustekniikalla synnytettäessä äiti kuuntelee kehoaan ja tuntiessaan ponnistamisen tarvetta, hän työntää sen verran kuin tuntuu hyvältä. Tällöin myös väliliha saa aikaa levitä ja valmistautua vauvan tulemiseen.

Spontaani tekniikka on myös vauvan voinnille parempi kuin perinteinen tapa ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja ponnistaa kaksi tai kolme kertaa kovaa supistuksen aikana. Kun äiti hengittää vapaammin, lapsikin saa kohdun ja istukan kautta paremmin happea."

Itse ensisynnyttäjänä olin lukenut paljon synnytyksistä, mutta olin lähtenyt synnytykseen ilman sen kummempia toiveita. Halusin epiduraalin ja sen sainkin. Synnytys meni oikein sutjakasti ja helpohkosti. Ponnistusvaihe tehtiin kätilön neuvomana nimenomaan puoli-istuvassa asennossa (tai ihan alkuun kokeiltiin kyljellään, mutta se ei toiminut). Itse en edes osannut ajatella asentoa sen kummemmin, tein vain kuten käskettiin. 

Nyt kun mietin tulevaa synnytystä ja kaikkea tietoa mitä olen imenyt toistaiseksi, toivoisin että voisin synnyttää pystymmässä asennossa, esim jakkaralla. Ja toivoisin myös että kätilöt kannustaisivat tähän spontaaniin ponnistustekniikkaan. 

Toivon ehtiväni jutella näistä kätilön kanssa, mutta mahdollisuus on että synnytys etenee niin nopeasti että en edes muista koko asiaa... Viimeksi minulta ei juurikaan kyselty synnytystoiveita, alkuun olin niin kipeä että tuikattiin vain epiduraali heti selkään ja sitten olikin jo yhtäkkiä aika ponnistaa. Synnytyksestä jäi kyllä erittäin positiivinen mielikuva.

Onko ketään joka olisi saanut synnärillä neuvoja spontaaniin ponnistustekniikkaan?

Raskausviikko 31+0. Kahden raskauden erot

Tänään alkoi 32. raskausviikko ja vauva on jo noin 1750g painava ja 37cm pitkä. Pieni iso vauva! <3

"Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä, suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Useimmilla ensimmäinen uloste tulee muutaman tunnin kuluttua syntymästä.

Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.

Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset." Lähde: vau.fi

Ajattelin kirjoitella vähän eroista ja yhtäläisyyksistä näiden kahden raskauden välillä. Ensimmäisessä raskaudessa lähtötilanne oli se, että tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja synnytin 25 vuotiaana. Raskautta ennen liikuin paljon, olin hyvässä kunnossa ja hoikka. Toisessa raskaudessa olin 27 vuotias tullessani raskaaksi ja synnytän 28 vuotiaana. Olin myös hyvässä kunnossa ennen raskautumistani ja olin juuri paria kuukautta ennen raskautumista aloittanut uudelleen urheilemisen (sitä ennen olin liikkunut epäsäännöllisen säännöllisesti). Painoin saman verran ennen molempia raskauksia.

Mitä eroja raskauksien välillä on?

Elämäntilanne. Esikoisen odotuksen aikaan olimme vain pariskunta, jolla oli eläimiä huolehdittavana. Tein osa-aikaista työtä ja opiskelin samalla. Saimme periaatteessa tehdä mitä halusimme, nukkua niin paljon kun halusimme ja rentoutua kun halusimme. Harrastin paljon ja vietin suurimman osan vapaa-ajasta ulkona koirien kanssa. Elämän rytmi oli rauhallisempaa ja vapaa-aikaa oli paljon.
Pikkuveljen raskauden aikaan elämäntilanne on hyvin erilainen. Elämme lapsiperhearkea. Meillä on erittäin aktiivinen uhmaikäinen, joka käy tarhassa 3pv/vko. Itse olen täysipäiväisessä työssä. Omille harrastuksille ei jää juurikaan aikaa arjen pyörittämiseltä. Saamme nukkua vain juuri sen verran kuin esikoin nukkuu ja herätys tulee joka aamu viimeistään 6.45 (toki itse herään töihin 5.25). Pitkistä päiväunista voi vain haaveilla. Ulkoilemme yhä paljon, mutta sen luonne on muuttunut pojan tahtiin sopivaksi.

Urheilu. Esikoisen raskaudessa urheilin, tai ainakin "urheilin" läpi raskauden. Kävin siis salilla satunnaisesti ja tein (hyvin) kevyttä treeniä, esim. pyöräilin ja nostelin pieniä painoja. Tässä raskaudessa lopetin urheilun pahoinvoinnin ja kovan väsymyksen takia, ja kun olisin taas jaksanut alkaa urheilemaan, tulivat liitoskivut. Liitoskipujen takia en ole voinut urheilla ollenkaan. Eli käytännössä tässä raskaudessa liikunta on rajoittunut kävelyyn. Kaipaan kovasti jo hikiliikuntaa...

Liitoskivut. Liitoskipuja ei minulla ollut kovinkaan paljon esikoisen aikaan. Pientä särkyä välillä, mutta ei mitään vastaavaa kuin nyt. Tein reippaita lenkkejä läpi raskauden, lähinnä vatsan koko rajoitti liikkumista. Yhden siivousurakan jälkeen muistan miten yöllä piti kontata vessaan (noin 30. viikolla) kun sattui niin paljon, mutta tämä jäi ainutkertaiseksi.
Tässä raskaudessa liitoskivut tulivat jo noin 17. viikolla ja pahenevat viikkojen edetessä. Välillä on toki parempia kausia, mutta en voi kävellä yli 20 minuutin reipasta lenkkiä ilman järkyttäviä kipuja. Onneksi hissukseen liikkuminen onnistuu. Tässä raskaudessa näitä "konttaamiskuntoja" on vähän väliä aina aktiivisemman päivän jälkeen. Onneksi menevät levolla ohi.

Vatsan kasvu. Kirjoittelinkin mahan kasvusta puolivälin tienoilla (klik!). Tässä raskaudessa alkoi maha (=turvotus) näkyä jo heti ensimmäisillä viikoilla ja kasvoi paljon suurempana koko ajan. Esikoisen raskaudessa maha alkoi tulla näkyviin vasta lähempänä puoliväliä. Neuvolatäti selitti eron johtuvan siitä, että vatsanpeitteet ovat jo kertaalleen venyneet, joten nyt vatsa pullahtaa esiin nopeammin. Nyt loppuraskautta kohti mahan kokoero on pienentynyt, mutta silti minulla on nyt mielestäni paljon isompi vatsa kuin esikoisen aikaan.

Vauvan sijainti. Esikoinen hengaili selkärankaa vasten, pikkuveli taas vatsapeitteitä vasten, ihan vatsan ulkoreunalla.

Turvotus. Esikoisen aikaan loppuraskaudessa "turvotti", eli sormet tuntuivat vähän turvonneilta. Tilaa kuvaa hyvin se, että otin sormukset pois vasta synnärille mennessä (varmuuden vuoksi) ja laitoin ne käteen takasin palatessamme kotiin kahden päivän päästä.
Tässä raskaudessa turvotus alkoi noin 27. viikolla, jolloin piti ottaa jo sormukset pois kun ne alkoivat ahdistaa ja jättää punaiset jäljet. Nyt huomaa että myös jalat ovat turvonneet. Voin vain kuvitella miten turvoksissa olen vikoilla viikoilla ja synnytyksen jälkeen, huh.

Painonnousu. Lähtöpaino oli sama. Esikoisen raskaudessa viimeinen painomerkintä neuvolakorttiin oli rv37+5, jolloin painoin 75,9kg. Yhteispainonnousu oli siis 13,9kg. Synnytin 39+0, eli vähän reilu viikko tuon punnituksen jälkeen, jolloin kotipunnituksen mukaan painoin noin 77-78kg. Yhteensä paino nousi siis raskauden aikana 15-16kg.
Tässä raskaudessa paino on noussut koko ajan todella reippaasti. Huomattavasti nopeammin kuin esikoisen aikaan, vaikkakaan en ole ruokavaliota muuttanut. Niin nopeasti että siitä oltiin huolissaan ja minut laitettiin sokerirasitukseen. Viime neuvolassa rv30+2 painomerkintä oli 78,7kg eli kokonaispainonnousu oli 16,7kg. Painan siis jo nyt saman verran kuin esikoisen aikaan synnärille lähtiessäni. Oletettavasti kokonaispainonnousu tulee olemaan tässä raskaudessa jotain 20+ kg.

Raskausdiabetes. Esikoisen aikaan ei sokerirasitusta tehty, koska olin 25 vuotias normaalipainoinen/hoikka ensisynnyttäjä, eikä meillä ollut sukurasitusta. Mikään ei myöskään viitannut raskauden aikana siihen, että minulla olisi ongelmia sokereiden kanssa.
Tässäkään raskaudessa ei sokerirasitusta alkuun tehty, sillä esikoisen raskaudessa ja synnytyksessä kaikki meni hyvin ja olin yhä normaalipainoinen, eikä suvussakaan radia ollut. Ripeän painonnousun takia kuitenkin sovimme että menen tekemään rasituksen, jonka jälkeen sainkin raskausdiabetesdiagnoosin.

Linea negra. Ensimmäisessä raskaudessa alkoi linea negra ilmestyä jo 19. viikolla, kun taas tässä raskaudessa ei viivaa vieläkään näy.

Väsymys. Tämä voitaisiin laskea tuohon elämäntilanteeseen, mutta varmasti on myös raskauksilla eroa. Eli olen todella uupunut ja väsynyt kun vertaa esikoisen raskauteen. Jatkuvasti tuntuu että arki on selviytymistaistelua ja iltaisin nukahdan ihan viimeistään ysiltä. Raskauden läpi olen mennyt nukkumaan klo 19-21 välillä (ja herännyt 5.30-6.30).

Mitä samankaltaisuuksia raskauksien välillä on:

Vauvan koko. Esikoinen kasvoi koko vatsassaoloaikansa hyvin keskikokoisena. Sf-mitta seikkaili alakäyrän ja keskikäyrän välissä. M syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa 3135g ja 49cm kokoisena.
Pikkuveli oli rakenneultran arvion mukaan täysin keskikokoinen vauva. Sf-mitta on kasvanut alakäyrän ja keskikäyrän välissä kuten M:n raskaudessakin. Arvio onkin että hän on suunnilleen saman kokoinen kuin isoveljensä. Syntymäpaino riippunee pitkälti siitä millä viikoilla hän syntyy. 

Sukupuoli. Esikoisen aikaan tiesin alusta saakka että kyseessä on poika, ja tämä varmistettiin rakenneultrassa. Tässä raskaudessa olin epävarma sukupuolesta ja epäilinkin tyttöä, mutta pojaksi pikkukakkonenkin paljastui.

Istukan sijainti. Molemmissa raskauksissa istukka on sijainnut takana ja ylhäällä. Siksi olen tuntenut molemmissa raskauksissa liikkeet hyvin ja aikaisin.

Pahoinvointi. Molemmissa raskauksissa minulla oli todella pahaa pahoinvointia 6. viikosta aina vähintään 13. viikolle saakka. Tosin pikkuveljen raskaudessa osasin tähän paremmin varautua joten se oli helpompi kestää.

Raskausarvet. Tai oikeastaan niiden puuttuminen. Kummassakaan raskaudessa en saanut yhtään raskausarpea. Tai toistaiseksi ainakaan, kop kop.

Raivotarjonta. Molemmat lapset ovat kääntyneet hyvin aikaisessa vaiheessa pää alaspäin, oikeaan asentoon. Tähänkin kop kop, toivotaan että pikkuvelikin pysyisi raivotarjonnassa loppuun saakka.