Minionin valossa

Illat alkoivat käydä turhan pimeiksi, joten päätimme hankkia yövalon M:n huoneeseen. Minion-valo sattui silmään Bauhausissa käydessä ja lähti samalta istumalta mukaan.

Aika magee, eikö!

Kävelevä kymmenkuinen

Kehitys on vain kiihtynyt kiihtymistään näin viimeisen kuukauden aikana. Myös aika tuntuu juoksevan hirveää vauhtia. Nyt on jo lähes syksy ja kohta juhlitaankin yksvee synttäreitä.

Kuukausi sitten kirjoitin meidän yhdeksänkuisesta. Mitäs sen jälkeen on tapahtunut?

Isoin juttu on tietenkin se, että M on oppinut kävelemään! Ihan hurjaa hommaa. Nyt hän irroittaa otteensa mistä vain ja lähtee köpöttelemään. Useimmiten kantaa samalla jotain lelua toisessa kädessä tai välillä jopa molemmissa. Sitten jää usein seisoskelemaan ja pölöttelemään, kunnes jatkaa taas matkaa. Vaihtaa hienosti suuntaa ja varoo esteitä. 

Vielä M ei nouse kuitenkaan seisomaan keskeltä lattiaa, vaan tarvitsee jonkun (pienikin kelpaa) tuen ylösnousemiseen. Tämä tosin ei vauhtia hidasta, koska sitten vain karhukävellään nopeasti lähimmän seinän tai muun tuen viereen ja noustaan sekunnissa ylös ja jatketaan matkaa.

Hiekkalaatikolla pohtimassa mihin suuntaan sitä jatkaisi - kävellen.

M on alkanut myös juttelemaan enemmän. Tulee kaiken näköistä vauvakieltä, mutta ei oikeastaan vielä mitään selkeitä sanoja. Tai ehkä äittä. Tai kakka. Tai ishi. Näin äiti haluaa ainakin uskoa. Eli ensimmäistä sanaa taidetaan kuitenkin vielä odottaa hetki jos toinenkin ;)

Yksi pieni iso kehitys on ollut se, että hampaiden pesusta on tullut taas kivaa! Olemme harjanneet M hampaita varmaan noin kolmikuisesta (tai siis ikeniä harjattiin sinne 7kk ikään, jolloin tuli hampaat mukaan), ja hampaiden tullessa koko hommasta tuli vähän epämiellyttävää. Nyt on onneksi taas helpompaa.

Vierastus on kehittynyt myös kuukaudessa. Uudet ihmiset jännittävät kovasti ja M ujostelee paljon. Jos meille tulee kylään vieras ihminen, ei M suostu olla hetkeäkään erossa minusta tai isimiehestä. Kitinää ja valitusta. Samoin vieraat lapset jännittävät kovasti. Olen todella onnellinen että tällä viikolla alkaa uusi harrastuksemme muskari, jotta M pääsee vähän tottumaan muihin lapsiin. Avoimeen päiväkotiinkin haluaisin mennä, mutta se on vielä pohdinnassa pitkän matkan takia. Syksyn ohjelmasta kirjoittelen toisen kerran, jos muistan ;)

Nyt aivot lyö tyhjää ja silmiä painaa, joten on aika painua pehkuihin.

Maitobaari avoinna

Kerron teille nyt hieman imetystaipaleestamme. (Pienikokoinen romaani tulossa.) 

Raskaana ollessani en juurikaan miettinyt imetystä. Ajattelin että haluan imettää, mutta ei olisi iso juttu jos se ei onnistuisi. Halusin ihan ehdottomasti opettaa vauvan myös pullolle, jotta mies olisi edes vähän tasa-arvoisemmassa asemassa vauvan ruokinnassa. Ajatukset imetystä kohtaan olivat neutraalit. Se oli minusta luonnollista, käytännöllistä, mutta en kokenut mitään suurta intohimoa imetystä kohtaan.

M syntyi tasan viikko ennen laskettua aikaa. Sain vauvan vatsalleni heti synnytyksen jälkeen, tosin silloin ei heti edes tullut mieleen tarjota rintaa. Ihmettelin ja ihastelin pienoista mieheni kanssa. Pesujen jälkeen kätilö tuli auttamaan vauvaa rinnalle, sai puristettua tipan vauvan suuhun. Heti M alkoi lupsuttelemaan, muttei imenyt kunnolla. (Vaikka enhän sitä itse tajunnut, eihän mulla ollut hajuakaan minkälaista se oikea imu on.) 

Osastolla saatiin sitten hoitajan avustukselle vauva imemään. En osannut edes kuvitella aiemmin miltä se tuntui. Herranjestas se sattui. Toinen asia mistä hämmästyin oli jano. Se kuolemanjano. Iski heti imetyksen alettua eikä helpottanut vaikka joi 1,5 litraa yhdeltä istumalta.

Pieni mies ei myöskään meinannut jaksaa herätä aina syömään ja syömisen alettua meinasi aina vaipua taas uneen. Silloin ärsytti kun vauvan ei saanut antaa nukkua niin paljon kuin olisi nukkunut. Vauvojenhan pitää nukkua! Vaikka tietenkin ymmärsin miksi piti herätellä vauvaa, niin silti en jotenkin tajunnut. Syytän hormoneita (ja tietämättömyyttä), heh. Synnärillä ärsytti noin muutenkin ne tuhannet imetyslappuset. En oikein edes ymmärrä miksi. Vauvan paino laski vain sallitut 8%, joten pääsimme kotiutumaan kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Mikä helpotus!

Pieni vastasyntynyt kotona <3

Kotona imetys lähti hyvin ja vauhdilla käyntiin. Maito ei missään vaiheessa noussut rytinällä, vaan se nousi pikkuhiljaa, kysynnän kasvaessa tasaisesti. Vauva oli 1-2 tunnin välein rinnalla.  Tosin yksi ruokailusessio saattoi kestää jopa tunnin.

Lanoliinivoidetta meni hurjaa vauhtia. Imetys sattui valtavasti, vaikka pikkuhiljaa helpottikin. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat pahimmat. Alkuun en osannut imettää kuin kyljellään, mutta vähitellen onneksi opimme muutkin asennot ja imetyksestä tuli ihan kivaa.

Olin myös hämillään siitä, että olin aina ihan maidossa imetyksen alkaessa. Maitoa vain tuli kaikkialta. Niin molemmista rinnoista kuin kainalostakin (joo kuulitte oikein, kainalossa on ylimääräinen maitorauhanen. Kaikilla, kai?). Vettä join öisin kaksi ja päivisin kahdesta neljään 1,5 litran pulloa vettä. Ja silti oli vaan jano. 

Ensimmäisten viikkojen jälkeen hankimme rintapumpun, ja aloin myös välillä pumppaamaan vähän maitoa. Jotta vauva tottuisi juomaan myös pullosta. Ja tottuihan se, aamuisin sai aina pienen huikan pullosta, yleensä miehen antamana, minkä jälkeen pääsi taas rinnalle.

Olin tietämätön tiheän imun kausista, joten kun vauva oli kolmisen viikkoinen aloimme satunnaisesti antamaan korviketta tai pumpattua maitoa iltaisin. Koska muuten vauva tuntui olevan koko illan ja yön rinnalla. Siis koko ajan. Se oli helppo ratkaisu. Toki imetin aina ennen korvikkeen antamista, sekä jälkeenkin, mutta sen avulla sain vauvan nukkumaan edes vähän pidempiä pätkiä.

Tätä jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti siihen kunnes olimme seitsemän viikon iässä neuvolassa. M kasvoi +20 käyrillä painonsa kanssa ja enää edes lisämaito ei auttanut nukkumisen kanssa, heräili silti 1-2 tunnin välein öisin ja roikkui illat tissillä. Totesin että vauva ei todellakaan tarvitse lisämaitoa, kasvaa se niin hyvin ilmankin.

Parikuinen pieni rinnalla. Vesi

Tuon jälkeen ei M ole korviketta saanut. Liityin myös Imetyksen Tuen FB-ryhmään, josta sain paljon  tärkeää tietoa imetyksestä. Kaikkea mitä en todellakaan ollut edes tullut ajatelleeksi. Kiitokset Imeytksen Tuki Ry!

M kasvoi todella hyvin, vaikka syntyi vain vähän päälle kolmikilosena ja 49 senttiä pitkänä. Kolmekuisena hän oli jo aavistuksen vajaa 7kg ja puolivuotiaana tasan 9kg. Nyt varmaan jo reilusti yli 10kg. Paino mennyt koko ajan plussakäyrillä, kuten pituuskasvuksin, vaikka se onkin ollut maltillisempaa.

Täysimetin (Joo, tiedän että tämä ei ole oikea termi koska vauva sai korviketta. Mutta koen itse täysimettäneeni.) vauvaa viisikuiseksi. Vaikka oikeastaan vauva ei saanut ravintoa mistään muusta kuuden kuukauden ikäiseksi saakka. Aloimme tutustumaan ruokaan viisikuisena sormiruokailun merkeissä. Maisteltiin kurkkua, paprikaa, porkkanaa, banaania ja monia muita ruokia. Paljoa niistä ei mennyt alas ravinnoksi saakka, mutta M oppi paljon tärkeitä taitoja, kuten sorminäppäryyttä, ruuan jauhamista ja sai osallistua perheen yhteisiin ruokailuhetkiin. Tasan kuuden kuukauden iässä aloitimme soseet sormiruokailun ohella.

Imetys alkoi rajusti vähentyä vauvan toimesta noin seitsemänkuisena. Ensimmäisen sosekuukauden jälkeen olinkin hieman järkyttynyt kun maitoa meni entiseen tahtiin vaikka vauva söi myös soseita hyvällä ruokahalulla. Eihän se tietenkään voinut kestää ikuisesti, joten odotinkin imetyksen vähentymistä. Rintaraivarit, pöllöniskailu, pureminen ja keskittymisen vaikeus horjutti uskoani imetyksen jatkumiseen. Mutta jatkoin sitkeästi, vaikka vähesin tarjoamista varmoihin hetkiin. Kuten nukutukseen. Ja yöllä maistui toki samaan malliin.

Imetyksen jälkeen on hyvä torkkua äidin vatsan päällä. 

Tämäkin vaihe meni ohi, ja niin M siirtyi tämän hetkiseen rytmiimme. Illalla syötän nukkumaan mentäessä, yöllä herää 2-5 kertaa syömään ja päivän aikana syö 1-3 kertaa. Päiväimetykset ovat yleensä nukutuksien yhteydessä, mutta välillä muulloinkin. Jos on sellainen fiilis.

Imetys on ollut ihanaa pienistä haasteista huolimatta. Minusta on tullutkin henkisesti jonkin tyypin imetysfani. Koen että imetys on se paras juttu lapselle, vaikkakin olen sitä mieltä että se on jokaisen oma asia mitä tekee. Eihän se sitä paitsi ole edes aina mahdollista. Olen kiitollinen siitä, että meillä se on mennyt niinkin hyvin. Ja jos joskus meille toinen lapsi siunataan niin haluaisin myös ehdottomasti imettää.

Viimeinen ja ehkä kaikista suloisin imetyskuva. 

En ole päättänyt kauan aion jatkaa imetystä. Yöimetyksen lopetan unikoulun myötä, jos se onnistuu. Unikoulu on tarkoitus tehdä nyt elokuun lopussa, vielä kun mies on lomalla. Nyt on menty jo pitkään 1-3h unipätkissä, joten väsymys alkaa jo olla aika kova. Syksyllä alkaa vielä opinnot, joten jaksaminen olisi todella tärkeää.

Tavoitteeni olisi imettää vähintään vuoden ikään, suositusten mukaisesti. Mitään takarajaa en ole miettinyt. Enkä aiokaan, katsotaan fiiliksen mukaan.

Maitobaari on siis yhä avoinna.

Ensiaskeleet!

Tänään otettu! 

Paikaltaan lähti kun päästin käsistä irti, 12 askelta yhteensä. Pysähtyi välillä pieneksi hetkeksi ja jatkoi matkaa. Hihitti koko ajan.

Mun muru <3

Lomalta lomalle

Palasimme sunnuntaina ihanalta mökkilomaltamme takaisin kotiin. Nyt on viikko tavallista arkea (eli mies töissä, minä ja M kotosalla), jonka jälkeen alkaa mieheni kesäloma. Kuinka kivaa! Syyskuussa alkaakin sitten hieman erilaiset kuviot, onhän äitiyslomanikin jo ohi. Kirjoittelen niistä myöhemmin lisää. 

Tässä vielä muutama fiiliskuva mökiltä. Kävely ja mansikoiden poiminta oli aika pop. Mummin ja ukin seura oli myös ihanaa.