#reimatestpatrol #reimago

Meidät valittiin mukaan Reiman Test Patroliin testaamaan lasten ulkovaatteita. Reima on lanseerannut Test Patrol -kampanjan, jossa lapset saavat testata heidän tuotteitaan. Tässä vähän lisää kampanjasta Reiman nettisivuilta: 

"NÄIN REIMA TEST PATROL TOIMII

Vaatteiden pitää suojata lasta hänen matkallaan kohti ääretöntä – ja sen yli. Reipas liikkuja ei saa joutua luopumaan seikkailuistaan huonon sään takia. Meidän tehtävämme Reimalla on tarjota kestäviä, turvallisia ja toiminnallisia tuotteita – jopa niin hyviä, että lapset eivät oikeastaan edes huomaa niiden olemassaoloa. Siksi etsimme nyt testaajia, jotka voivat panna tuotteemme koville, jotta me osaisimme kehittää parhaita mahdollisia vaatteita, kenkiä ja asusteita.

Toteutamme Reiman Test Patrol -kampanjan kahdeksan viikon aikana, 3.4.-28.5.2017. Testattavana on kuusi uutta tuotetta joka viikko. Lähetämme ilmaiseksi 30 tuotetta kunkin viikon uusille testiperheille, joten kaikkiaan 240 Suomessa asuvaa lasta pääsee kokeilemaan tuotteitamme. Testaaminen ei maksa perheille mitään eikä velvoita mihinkään, mutta toivomme, että osallistujat kertovat sosiaalisessa mediassa parhaista hetkistä testin parissa ja vastaavat syyskuussa lähetettävään kyselyyn. Somessa käytettävä tunniste on #reimatestpatrol ja kun kyseessä on ReimaGO-tuote, myös #reimago."

Samoilta sivuilta voit myös itse hakea mukaan Reiman Test Patrol -kampanjaan! Joka viikko tulee siis testattavaksi uudet tuotteet. Tällä viikolla voi hakea mukaan testaamaan lasten kesävaatteita. 

Me pääsimme tosissaan mukaan kampanjaan, jossa testataan lasten ulkoiluhousuja. Valitsimme testivaatteeksi ihan "tavalliset" verkkarit. Valittavina olisi ollut myös monia erilaisia ulkoiluhousuja, vuorillisia ja vedenpitäviä, mutta tiesin että lämpöiset kelit olivat tulossa, joten valitsimme verkkarit. Käytämme muutenkin paljon ihan tavisverkkareita niiden käytännöllisyyden ja mukavuuden takia. Itse tykkäisin paljon myös pitää leggari-tyyppisiä housuja pojalla, mutta olen todennut niiden olevan usein vähän turhan ohuita niin päikkyyn kuin ulkoiluunkin.

Reiman Test Patrol -paketti toimitettiin meille noin parin viikon kuluttua. Paketissa oli ReimaGO aktiivisuussensori, juomapullo sekä testattavat housut. En ollut tajunnut osallistuessani test patroliin, että mukana saisin myös aktiivisuussensorin, joten se oli todella kiva yllätys. Reiman housuissa on pieni tasku, minne sensorin saa laitettua, joten se pysyy mukana vauhdissa eikä tarvitse pelätä sensorin tippumista. Ainoa huono puoli on, että meillä on nyt vain yhdet Reiman housut, muissa housuissa pitäisi sensorin pysyä taskussa. Pelkoni onkin että sensori tipahtaa leikkien tiimellyksessä, siksi jätinkin sen tänään kotiin pojan lähtiessä tarhaan. Olisi kyllä ollut hauska seurata tarhan ja kodin välistä aktiivisuuseroa (jos sellaista on). Pitänee laittaa reiman housut huomenna tarhaan, niin saa sensorinkin mukaan.

Housut sekä aktiivisuussensori pääsivät lauantaina heti testiin. Housut olivat ihanan pehmeät ja todella mukavan tuntuiset. Kun vertaan muihin "tavisverkkareihin" mitä meillä on, on kankaan laadussa suuri ero. Housut ovat joustavat ja äärettövän mukavan tuntuiset. Housut ovat kokoa 104 ja näyttivät alkuun vähän isoilta. Mutta kun vyötärön sai kiristettyä, niin totesin niiden olevan juuri hyvät. Menevät varmasti koko kesän ja syksyn. Ne eivät myöskään roiku päällä istuvan mallinsa takia. 

Olimme lauantaina ulkona todella paljon, aamupäivällä puuhailimme pihassa ja taloyhtiön leikkipaikalla, iltapäivällä talkoilimme ja illemmalla poika lähti vielä jalkapallopeliin isänsä kanssa. Oli ihanan lämmintä, kuivaa ja aurinko paistoi. M olikin aamupäivän ja iltapäivän ulkona vain verkkareissa ja takissa, illaksi laitettiin peliin kuorihaalari.

Uudet housut menivät hiekkaan ja multaan, ja niille tippui ruokaa ja juomaa. Leikki-ikäisen peruspäivä siis. Ne päällä poika liikkui rennosti ja vapautuneesti, ne eivät rajoittaneet millään tavoin. Ne päällä myös nukuttiin päikkärit. Illalla housut päätyivät pesukoriin ja sunnuntaina pesukoneeseen. Kuivatin housut narulla (kuten teemme kaikille M:n vaatteille jotta ne eivät kutistu) ja ne olivat aivan yhtä pehmoiset vielä kuivuttuaankin. Niihin ei ollut myöskään jäänyt mitään likatahroja, vaikka tosin vielä ei päästykään testailemaan mustikkaa tai nurmikkotahroja, haha!

Toistaiseksi siis vain positiivista sanottavaa! Pitää palata asiaan kun housuja on käytetty enemmän, jotta näkee miten lähtevät kulumaan näin aktiivisessa menossa. Ensi reaktioni oli lähinnä se, että en ollut edes tajunnut että on olemassa jotenkin "parempia" verkkareita. Että materiaalilla on oikeasti väliä. Mielenkiintoista on nähdä, pysyykö näiden housujen pehmeys ja tuleeko esim. reikiä helposti.

Piti vielä mainita tuosta aktiivisuussensorista. Sitä varten voi siis ladata aplikaation, josta voi seurata lapsen aktiivisuutta. Siinä on myös "peli", jonka avulla motivoidaan lasta liikkumaan, mutta meillä sitä ei katsota pojan kanssa. Tässä on M:n viikonlopun aktiivisuustasot:

Tästähän ei kovin helposti ymmärrä kuinka paljon lapsi on oikeasti liikkunut (varsinkaan kun itselläni ei ole vertailukohtaa), mutta sovelluksen asetuksissa luki että lapsen pitäisi liikkua vähintään tunti päivässä. Tuo kuulosti omaan korvaan erittäin vähältä. M:n kohdalla tämä ylittyi moninkertaisesti, mutta ei se ihmekään ole kun ei tuo ikiliikkuja ole paikallaan kuin nukkuessaan, pikkukakkosen aikaan ja syödessään.

Ihan hauska tämä aktiivisuuden seuranta, ja varsinkin olisi hauska nähdä tarhapäivän aktiivisuus kun ei ole itse näkemässä miten paljon siellä liikutaan. Mutta pidemmän päälle en näe ideaa seurata näin pienen lapsen aktiivisuutta. Ainakaan meidän tilanteessa, kun ei todellakaan ole ongelmaa siinä, eikö liikuntaa olisi tarpeeksi. Ehkä vähän vanhempana jos olisi ongelmia saada lasta liikkeelle tai jos olisi ylipainon kanssa ongelmia? Silloinkin ehkä aktiivisuussensorin sijaan laskisin sitä, kuinka paljon lapsi katsoo televesioita tai pelaa kännykkää/pelikonsolia. Toki aktivisuusmittari voisi olla silloin myös ihan kiva lisä ja varsinkin tuo reiman sovellus, jolla pyritään motivoimaan liikkumista.

Palaan #reimatestpatrol asioihin taas myöhemmin!

Yksi kindermuna

Meilläkin virvottiin viikonloppuna, itseasiassa jo toista kertaa. Viimekin vuonna pääsi 1,5 vuotias poika jo kiertämään tutuilla rusinoita virpomassa :) Viime vuoden tiikeripuku meni vielä tänäkin vuonna, joten tyydyimme tähän helppoon ratkaisuun. M pääsi myöhemmin sovittamaan minun ja sisaruksieni virpomisvaatteita 90-luvulta, tiedetään ainakin mitä ensi vuonna puetaan pojalle ;)

Kerroimme M:lle jo etukäteen mitä on virpominen ja opetimme lorua. Hän tuntui ymmärtävän ainakin sen että mennään tutuille ja sanotaan loru. Lähinnä riemuitsi siitä että pääsee lähisukulaisten luo käymään. 

Herkutteluasiaa olimme pohtineet miehen kanssa jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Meillä herkut eivät ole kiellettyjä, mutta emme säilytä kotona makeisia tai suklaata (paitsi miehelläni on aina välillä karkkia piilossa kaapissa). Itse en osta käytännössä ikinä karkkia ja suklaatakin tulee ostettua todella harvakseltaan, jolloin se saattaa jäädä lojumaan jääkaappiin pidemmäksikin aikaa. Yleisesti liian makea alkaa särkemään hampaista ja (karkin) herkuttelusta tulee huono olo. Mies herkuttelee pojan mentyä nukkumaan, on persompi makeiselle ;) 

Tästä kaikesta johtuen, on ollut helppoa olla antamatta pojallekaan karkkia kotona. Hän ei itseasiassa edes tiedä, miltä karkki maistuu, sillä vieraissakaan emme ole antaneet hänen maistaa karkkia. Suklaata on kyllä syönyt sekä pullaa ja keksiä.

Poika ei siis osannut odottaa suklaan tai karkin saamista pääsiäisenä, joten totesimme ettei sitä kannattaisi nytkään hänelle sen kummemmin antaa. Vielä tulee ne vuodet kun poika tietää virpomisesta saatavan palkan olevan suklaata... M on kuitenkin syönyt kindermunia aiemmin, joten halusimme yllättää pojan yhdellä herkulla. Sovimme kaikkien virvottavien kanssa, että he antavat jotain terveellistä herkkua, kuten kuivahedelmiä ja me miehen kanssa annamme yhden suklaamunan pojalle.

Aamulla, pojan syötyä aamupuuron, kerroimme hänelle että pääsiäispupu on käynyt meillä ja jättänyt pojalle yllätyksen tyynyn alle. Ja sieltähän löytyikin kindermuna! Poika oli innosta ja onnesta soikeana ja lopuksi sanoi vielä että "Maha on täynnä suklaasta, oli hyvää" <3 Tuon jälkeen lähdimme virpomaan tutuille. 

Virpominen meni oikein kivasti. M osasi melkein kokonaan sanoa runon, vaikka välillä sen sanominen jäikin äidille. Kolmessa paikassa kävimme virpomassa ja vielä illalla virvoimme mummulle ja papalle, jotka tulivat meille käymään. M tykkäsi kovasti palkastaan mitä sai virpomisesta, eikä edes osannut kaivata enempää suklaata. Hän pääsi myös itse avaamaan oven toisille pikkuvirpojille, ja antoi heille suklaamunat reippaasti ja toivotti hyvät pääsiäiset <3 Ihana poika!

Meille siis toimi oikein hyvin tämä lähes suklaaton pääsiäinen. Ensi vuonna voikin olla jo eri juttu, aika näyttää. Tärkeintä poika nautti hommasta!

Miten teillä virvottiin ja herkuteltiin?

Yksi aamu muiden joukossa

Aloitetaan illasta. Nukahdamme pojan kanssa vierekkäin puoli yhdeksän aikoihin, isimies on yötöissä. Herään tunnin päästä ja kömmin omaan sänkyyni.

1.30 M herää ja tulee makuuhuoneeseemme, palautan hänet omaan sänkyynsä ja odotan että nukahtaa uudestaan sikeään uneen. Puolen tunnin päästä pääsen takaisin omaan sänkyyn, mutta uni ei tule. Kun vihdoin olen saanut unen päästä kiinni, kissa herättää meluamalla. Suljen korvat, toivon ettei poika herää ja nukahdan onneksi. Kissa herättää vielä uudestaan noin puolen tunnin päästä, mutta havahdun vain.

4.30 Unenpöpperöinen M tulee taas huoneeseemme, mutta otan pojan viereen, jotta saan itse vielä vähän aikaa torkkua. Tiedän että vähän alle tunnin päästä soi herätyskello. Hyvällä tuurilla poika nukahtaa vielä ja pääsen tekemään aamupuuhat rauhassa. Tällä kertaa ei ole hyvä tuuri. M kierii, ähkii, potkii ja liimautuu kiinni. Väsynyt, mutta ei nukahda.

5.20 Laitan herätyskellon pois ennen kun alkaa soimaan ja annan vielä armonaikaa 20 minuuttia, jos M kuitenkin nukahtaisi. No ei nukahda.

5.40 Nousemme, teemme aamupuuhat ja siirrymme alakertaan laittamaan aamupalaa. M katsoo aamupiirrettyjä ja minä laittaudun töitä varten. 

6.10 Syömme aamupalaa ja alamme valmistautua töihin ja tarhaan lähtöön.

6.45 Menemme ulos viemään koiraa ja tekemään lumitöitä. M innostuu auttamaan pikkulapiollaan ja meillä on oikein kivaa.

7.05 Starttaamme auton ja lähdemme kohti tarhaa. M on ensimmäistä kertaa ensimmäinen tarhassa. Yleensä menemme myöhemmin, mutta tänään minun oli pakko mennä mahdollisimman aikaisin töihin. Tarha aukeaa seitsemältä, joten paljoa aikaisemmin en ehdi. Isimies vie M:n tarhaan yleensä vasta 8-9 välillä. 

Poika alkuun tarrautuu jalkaan ja pyytää syliin. Juttelemme hetken ja muistutan että ukki tulee hakemaan tarhasta ja he lähtevät suoraan ajamaan mökille. Hetken päästä M lähteekin reippaasti tarhatädin kanssa kuuntelemaan Fröbiä ja vilkuttaa heipat.

7.15 Lähden viemään autoa pois jotta ehdin bussiin.

7.22 Astun bussiin ja rauhoitun. Ihana vain istua hetki ajattelematta mitään. Kuuntelen äänikirjaa ja neulon alkumatkan, loppumatkan torkun.

7.50 Astun työpaikalleni ja tajuan unohtaneeni toisen nahkahanskan bussiin. Ei auta, nyt ei voi lähteä etsimään ja bussikin on varmaan jo ehtinyt lähteä takaisin matkaan. Hiukset ovat märät lumisateesta ja väsyttää. Voisinpa juoda kahvia (en voi koska tulee huono olo). 

Lähde: google

Yksi tavallinen aamu ja siltikin niin erilainen. M lähtee tosissaan tänään jo ukin ja mummin kanssa mökille, itse menen huomenna perässä. Isimies on töissä. Tänään menen kasvohoitoon ja jalkahierontaan joululahjaksi saamallani lahjakortilla ja nautin täysinäisestä yöstä. Jos kissa ei herätä.

Mukavaa torstaita ja hiihtolomaviikkoa!

Raskausviikko 19+0. Ihana keskiraskaus

Viikko puoliväliin! Tai jos lapsemme syntyisi jo 38+0, niin nyt olisi oikea puoliväli. Sanoinko jo että aika menee nopeasti? Ainoa mihin tuntuu että aika matelee, on tuleva rakenneultramme. Vielä kaksi pitkää viikkoa sitä odotellen.

Vau.fi osaa kertoa että vauvamme painaa noin 250grammaa ja on reilu 20cm pitkä. Sen ihon alle kertyy jo rasvakerrosta ja untuvakarvoitus peittää lähes koko kehon. Hän on greipin kokoinen <3

Raskaus on hyvin helpossa vaiheessa. Vähän väliä tulee toki harkkasupistuksia (vatsa kovettuu epämiellyttävästi) ja liitoskivut vaivaavat jos on liian aktiivinen päivä, vähenemissä määrin toki mielestäni. Muuten olen hyvinkin oireeton ja väsymys on lähes selätetty. Toki vieläkään en jaksa valvoa pojan nukkumaanmenon jälkeen, mutta tähän vaikuttanee se että herään aamuisin niin aikaisin. Ihana keskiraskaus! Vaikka en voikaan sanoa "energinen keskiraskaus", niin ihana se on silti kun vertaa alkuun ja todennäköisesti myös loppuun.

Pitikin vielä mainita, kirjoitin viikko sitten että olin käynyt ottamassa kokeet tulehduksen poissulkemiseksi ja että minulle soitettaisiin jos jokin hälyttäisi. No, sain sitten puhelun viime torstaina, tulehdushan se. Ei mitään oireita, paitsikin juuri sitä vatsan satunnaista kipuilua, minkä oletin johtuvan supistuksista. Eli viikon antibiootti päälle. Hyvä että tarkastettiin ja hyvä että toin asian ilmi!

Eipä täällä oikeastaan mitään uutta. Tänään pääsen rentoutumaan osteopatiaan (suosittelen kaikille raskaanaoleville, ja tietty muillekin!) ja torstaina käytän joululahjaksi saamani lahjakortin ja menen hemmotteluhoitoon, eli kasvohoitoon ja jalkahierontaan. Luksusta!

Pitikin laittaa vielä nämä kuvat. Emme juurikaan hanki merkkivaatteita (varsinkaan uusia), mutta joku näissä Gugguun pipoissa vain iskee. Varsinkin nuo tupsupipot, ne on vain niin söpöjä. Onneksi myös niiden jälleenmyyntiarvo on hyvä, varsinkin vauvan kokojen (jotka eivät likaannu kuten isompien lasten). 

Ostin vauvalle valkoisen puuvillaisen tupsupipon kokoa XS, eli menee kesän kylmille keleille ja ehkä alkusyksyynkin (kuvassa näyttää huomattavasti isommalle kuin oikeasti on). M:lle ostin puolestaan myös valkoisen puuvillapipon, tupsuttomana koossa L. Menee kivasti keväällä ja alkusyksyllä. Tarkoituksena oli hankkia vaaleansininen, mutta ne olivat jo loppu silloin kun pääsin sisään verkkokauppaan. Onneksi valkoinen menee kaiken kanssa :)

Mukavaa viikonjatkoa!

Raskausviikko 16+0

Tänään alkoi 17. raskausviikko. Raskaussovellukseni mukaan vauva on nyt avokadon kokoinen, painaa 135g ja on noin 15cm pitkä. Yllättävän lujia liikkeitä tunnen päivittäin, ei tosiaan mitään kuplimista. M:n raskaudessa tunsin muistaakseni vasta reilusti yli puolivälissä vastaavia potkuja. Liitoskipuja on alkanut esiintyä (alaselkä, nivuset), mutta eivät ole vielä mitenkään kestämättömiä. Ilmeisesti kroppa vain on tottumassa raskauteen nopeammin.

Mahakin on kasvanut paljon ja turvotus sen sijaan vähentynyt. Sen puolesta siis maha näyttänee pysyneen samankokoisena, mutta itse huomaan että se on kovettunut ja muoto muuttunut. Tässä aamumahakuva eiliseltä:

Tässä vertailun vuoksi M:n raskaudesta kuva rv16+0:

Vieläkään en ole saanut otettua kuin yhden "oikean" vatsakuvan, mutta en jaksa ottaa stressiä siitä. Ehkä saan otettua vaikka neljä koko raskauden aikana, sekin olisi ihan hyvä jo. On muuten aika hauskaa millaisia tekosyitä sitä itselleen keksii kun ei jaksa mennä ottamaan kuvaa viikon vaihtuessa... Milloin sitä on liian pimeää (oikeasti kyllä on!), milloin väsyttää ja milloin on liian kiire. Heh.

Viikonlopun vietimme neljän seinän sisällä. Esikoinen alkoi tuntua lämpöiseltä lauantaina päiväunien jälkeen ja illalla kuumelukemat lähentelivätkin jo 40 astetta. Sunnuntaina kuume oli tipotiessään, mutta lepäilimme silti kotona. Vinkiksi itselle, jos kaksivee on jo kuumeeton, ei kannata antaa hänen nukkua kolmen tunnin päikkäreitä... Yöllä sitten valvoimme kaikki kun uni ei riittänytkään. 

Täytyy kyllä koputtaa puuta, on nimittäin aivan uskomatonta että M on sairastanut niin vähän. Ennen tätä kertaa, hän sairasti viimeksi tasan vuosi sitten helmikuun alussa, kun aloitti tarhan. Silloinkin nosti kovan kuumeen ilman muita oireita, joka meni ohi 1,5 päivässä. Ei yhtään vatsatautia, korvatulehdusta tai räkätautia. Toki ensimmäisenä elinvuotenaan hän oli kerran tai kaksi kuumeessa ja muutaman kerran pidemmässä nuhassa. Ikäänkuin tarhan aloitus olisi vain vahvistanut vastustuskykyä. 

No, turha kai iloita liiaksi. Olen kuullut liiankin monta tarinaa siitä miten taudit jylläävät monilapsisessa perheessa. Nautitaan kuitenkin nyt vielä tästä terveenäpysymisestä kun voidaan.

Lähden taas työmatkalle torstaina. Ihan kiva, mutta jotenkin on vielä palautuminen viime reissusta kesken ja olisin vain kaivannut kotona oleilua. Positiivista on kuitenkin että saan nukkua pari yötä hiljaisuudessa, hotellin rauhassa.

Mukavaa tammikuun viimeistä päivää kaikille! 

Tapahtuipa kerran...

Poika istuu potalla, leikkii vesileluilla. Alkaa viittomaan kohti vessapaperirulla, pyytäen kovasti myös vauvakielellä. Kysyn haluatko palan vessapaperia? Poika vastaa tjo ja nyökyttää kovasti. Minun ajatukseni on, että poika haluaa vessapaperia jotta voi leikkiä sillä, repiä sitä tai vaikka laittaa sen suuhunsa.

 

Saatuaan pari palaa vessapaperia, poika rupeaa pyyhkimään jalkaansa, johon oli tipahtanut vesileluista pari tippaa vettä. Hän myös yrittää pyyhkiä pois pienen pientä rupea polvesta. Tämän jälkeen vie vessapaperin nenälleen ja niistää. Jonka jälkeen ojentaa paperin takaisin ja jatkaa leikkimistä.

--------------------------------

Ajan autoa, poika istuu takapenkillä istuimessaan. Alkaa kuulua ensin hiljaa "Nonnea onnea..." ja sitten kovaan ääneen "...AAVAAN". Ja uudestaan. Ja uudestaan. Onnittelu-laulun sävel kuuluu hienosti ja loppu lauletaan aina antaumuksella. Vähän hymyilyttää kun kurkkaan taakse. M tietää olevasa tosi taitava.

--------------------------------

Ininää, käninää. Nokkamukin räpeltämistä. M yrittää kertoa jotain, mutta en vain ymmärrä. Kysyn haluatko juoda sitä vettä? Poika vastaa tjo, jatkaa käninää ja kannen räpeltämistä. Kysyn haluatko kannen pois? Uusi tjo ja kovaa nyökytystä. Otan kannen pois ja poika on yhtä hymyä. M juo ihan itse. Nokkamukit on vauvoille.

--------------------------------

Poikaa väsyttää, on tarhapäivän jälkeinen ilta. Olemme tekemässä iltapuuhia, kitinän sävestämänä. Toinen kissamme pyörii lähistöllä vähän levottomana. Kun laitan pojalle vaippaa ja yöpukua (väsymyskitinä jatkuu), puraisee kissa minua äkisti jalkaan. Ei tosissaan, vaan varoittamalla.

(Taustana kissasta: Ei ole purrut ennen, vieraita kohtaan hieman arka, poikaa sietää ja muuten tosi cool ja nukkuu kainalossani)

Hämmentyneenä jatkamme iltapuuhia. Seuraavaksi käyn pelastamassa koiramme häirintäyritykseltä, josta seuraa luonnollisesti lisää kitinää. Kissa on salamana vieressä ja yrittää puraista minua uudelleen. Ikään kuin sanoakseen että lopeta se lapsen kiusaaminen. Kissa jatkaa seurailua, kunnes tulee iltasadun aika ja rauha palaa kotiin. M on saanut suojelijan. 

-------------------------------- 

Meidän arki. Ihan parasta. <3

Onnea rakas 1,5 vuotias!

Elämä on ihmeellistä puolitoistavuotiaan silmin. Lyhyelläkin auto- tai vaunumatkalla näkee kymmeniä uusia ja ihmeellisiä asioita. 

Lintu! 

Bussi! 

Kuorma-auto! 

Lentokone! 

Koira! 

Mopo! 

Kaivuri! 

Lamppupylväs!

Lehti!

Kivi!

Oksa!

Kaikki otetaan vastaan suurella sydämellä ja avoimin mielin.

On hauskaa huomata miten paljon pikku pojan päässä liikkuu. Hän osaa jo kertoa mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Toki valitettavasti se ei aina mene ihan yhteen äidin toiveen kanssa. ;)

M tulee usein pyytämään leikkien lomassa, että voisinko korjata hänen lelunsa. Tämä tapahtuu siis yleensä siten, että M:llä on kaksi lego junaa tai vastaavaa kädessä joita ojentaa, ja sanoo samalla vaativaan sävyyn jotain vauvakielellään. Tyytyväinen on kun junat on liitetty yhteen tai toisiinsa kuulvat palat laitettu takaisin kiinni.Välillä hän tulee myös vain esittelemään jotain lelua, ja ihastelun jälkeen jatkaa matkaa takaisin omiin leikkeihinsä.

Poika sai 1,5 vuoden kunniaksi pienen pöydän tuoleineen ja astiasetin. Nyt hän kaataa kahvipannusta meille leikki-kahvit ja syö haarukalla ja veitsellä leikki-ruokaa. Pojasta on kaikista ihaninta kun leikin hänen kanssaan pöydän ääressä, juon hänen leikki-kahvejaan ja tarjoilen välillä itse. 

Meillä on tällä hetkellä kaikenlaista myllerrystä elämästä, joten kirjoittelulle on jäänyt aika vähän aikaa. Kiva kuitenkin nähdä että täällä käy edes jonkun verran ihmisiä lukemassa :)

Mitä pojalle kuuluu?

Blogi on taas jäänyt pienemmälle huomiolle elämän muiden kiireiden vuoksi. Mutta mitä M:lle sitten kuuluu?

Pojasta, kahden viikon päästä 1,5 vuotiaasta, on kuoriutunut aivan mahtava, huumorintajuinen, nauravainen ja hurmaava pieni veitikka. 

Tarhassa on arki lähtenyt rullamaan oikein mukavasti. Enää vain harvoin tulee pikku itkut kun poika jätetään tarhaan, joka sekään ei kuulemma kestä muutamaa minuuttia pidempään. Tarhassa poika on sulautunut hyvin isompien lasten sekaan ja alkanut ottaa kontaktia myös tähän toiseen saman ikäiseen lapseen. M nukkuu kivasti ja syö hyvin, tykkää leikkiä ulkona.

Pottajutut sujuvat entiseen malliin kotona, tarhassa taas eivät ole onnistuneet saamaan potalle yksiäkään kakkoja. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Pahin Oma Tahto -vaihe tuntuu menneen ohi. Tai sitten olemme siihen jo vain niin tottuneita. Oman tahdon kehittyminen alkoi näkyä oikein vahvasti vuoden vaihteen jälkeen, ja alkuun se olikin aikamoista. Kaikesta mitä kiellettiin, tai pyydettiin lopettamaan tai otettiin pois pojan ulottuvilta, M harmistui ja suuttui kauheasti. Leppyi tosin aina lähes samantien.

Nyt suuttumusta aiheuttaa lähinnä ne hetket kun pyydetään lopettamaan leikkiminen (koska pitää mennä toiseen kerrokseen / lähteä ulos / mennä syömään / mennä potalle / ihan mitä vaan). Poika raivostuu, heittää kädessä olleet lelut ympäriinsä ja juoksee pois. Sitten yleensä tulee hetken päästä leppyneenä takaisin :D

Oma tahto on näkynyt myös vahvasti ruokailussa. Poika syö itse. Ihan itse. Kotona antaa syöttää toisella lusikalla (kun hän itse syö toisella) joskus, yleensä ei. Tarhassakaan ei kuulemma anna syöttää. M syö niin lusikalla, haarukalla kuin käsilläkin, mikä tuntuu missäkin vaiheessa parhaimmalta ratkaisulta.

Puhetta tulee ihan älyttömästi, vaikkakaan emme saa siitä juurikaan selvää. Välillä voi kyllä kuulla ihan tunnistettaviakin sanoja, kuten iskä, mamma, kissa, ota, joo, lisää, kakka. Ymmärrys on puolestaan todella korkealla tasolla. Tuntuu että poika ymmärtää lähes kaiken mitä hänelle sanoo tai mitä hän kuulee.

Sanoittaminen on ollut meillä in, ja se tuntuu rauhoittavan poikaa kun hänelle kertoo ja puhuu asioista. Yritämme aina muistaa kertoa pojalle etukäteen mitä tulee tapahtumaan (huomenna on tarhapäivä, tänään isi on koko päivän töissä, äiti tulee hakemaan tarhasta, ruokailun jälkeen lähdetään ulkoilemaan jne).

M on tarhan myötä innostunut musiikista. Musiikin tahtiin poika alkaa "tanssia", keinua sivulta toiselle ja pomppia ylös alas. Hän on myös oppinut tarhasta taputtamaan musiikin tahtiin, vuorotellen reisiä ja käsiä yhteen. Frööbelin palikat on pop ;)

Liikkumisen eri muotoja myös harjoitetaan kovasti. Meillä juostaan, pyöritään ympyrää, liikutaan takaperin, juostaan sivuaskelilla ja harjoitellaan varpaillaan kävelyä. Kiipeilyvimma ei myöskään ole laantunut, vaan poika haluaisi kiivetä kaiken ja kaikkien päälle. Huimalassa käytiin viime viikonloppuna ja siellä M esitteli taitojaan toinen toistaan vaikeammissa esteissä (mm. kiipesi köysistä tehtyä ylämäkeä hyvin ketterästi ja laski itse liukumäkeä alas).

Minkäslaisia taaperoita siellä ruudun toisella puolella on? :)

Pienen tiikeripojan ensimmäiset virpomiset

Tänä vuonna oli M:n ensimmäinen oikea pääsiäinen. Kun pääsi virpomaan ja varpomaan, kulkemaan paikasta toiseen tiikeripuvussa.

Poika nautti virpomisesta, vaikkakaan ei ehkä kuitenkaan tainnut vielä tajuta ideaa. Mutta kivaa oli ja palkaksi saadut rusinat olivat ihan parhaita ;) Kävimme virpomassa vain lähisuvulle, jotka kaikki onneksi asuvat lähellämme.

Liberolta aikanaan keräilymerkeillä saatu tiikeripuku ajoi ihan loistavasti asiansa. Ei tarvinnut kehittää sen ihmeempiä pääsiäisnoidan pukuja. Ehkä sitten ensi vuonna virpomaan käy pieni noita?

Kävikö teidän muiden taaperot jo virpomassa?

Elämää kodin ja päiväkodin välillä

Elämä on ollut aika hektistä, joten en ole ehtinyt kovin blogia miettimään. Ajattelin nyt kuitenkin vähän kertoa mitä meille kuuluu.

Päiväkotitaipaleemme ei siis lähtenyt ihan odotetusti käyntiin M:n sairastuttua. Sen viikon lepäilimme ja poika selkeästi tarvitsi lepoa. Vasta maanantaina (sairastui siis keskiviikkona) alkoi poika pikkuhiljaa tuntua normaalivointiselta. Kuumetta ei ollut ollut enää perjantain jälkeen, mutta väsymystä sitäkin enemmän. Tiistaina koitti sitten uusi startti.

Nyt on kolmas normaali (=kolmipäiväinen) päiväkotiviikko menossa ja voin jo vähän paremmalla kokemuksella kertoa miten se päiväkoti oikeasti alkoi.

Viikot ovat kuluneet aika samalla teemalla. Ensimmäinen kolmesta päivästä on aina pikkaisen vaikeampi kun muut päivät. Poika on ehtinyt jo jollain tasolla unohtamaan päiväkodin neljänä välipäivänä. Toki näin kolmantena viikkona ensimmäinen päivä oli kuitenkin jo helpompi, joten alkaa  selkeästi tulla rutiinia hommaan.

M jää lähes poikkeuksetta aina itkemään kun hänet jätetään tarhaan. Yleensä isi vie, äiti hakee. Kuitenkin tänä maanantaina viedessäni poikaa tarhaan ensimmäistä kertaa yksin, oli aika yllättävää ettei lähtöni aiheuttanutkaan niin kauheaa itkua kun olin odottanut. Riisuttuani pojan ja mentyämme oleskelutilaan, alkoi poika heti leikkimään hymyillen ja jutellen, joten päätin siinä muutaman sanan hoitajan kanssa vaihdettuani lähteä. 

Sanoin pojalle heipat, jolloin hän alkoi itkeä, mutta hoitaja otti homman taitavasti käsiinsä ja vei pojan heti katsomaan jotain mielenkiintoista lelua. Kuuntelin eteisessä kenkiä laittaessani ääniä oleskeluhuoneesta eikä itkua enää kuulunut. Vau! 

Toki sitten taas seuraavana päivänä viedessäni poikaa tarhaan (mies työreissussa), itki hän vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan hysteerisesti. Juttelimme aamun itkuista jossain vaiheessa päiväkodin johtajan (hän on siis myös yksi hoitajista) kanssa, ja hän sanoikin hyvin, että tämän ikäisenä ei tarvitse vielä odottaa että poika ei itkisi, eihän hän vielä täysin ymmärrä miksi hänet jätetään päiväkotiin. On ihan luonnollista että jättäminen tuntuu pahalta ja poika itkee. Ei kuitenkaan ole ikinä pitkään itkuinen ja sanoikin että olisivat meihin kyllä yhteydessä jos itkisi useampia tunteja tai jos mikään ei auttaisi. 

Hoitajat saivat vihdoin potan hankittua viime viikolla päiväkotiin (Jep, siellä ei sitten ollutkaan pottaa! Oli hävinnyt muutossa. Vähän järkytyin kun kuulin...) ja ovat käyttäneet nyt siinä säännöllisesti. Poika on viihtynyt ihan hyvin ja tehnyt pissoja satunnaisesti. Kakkaa ei ole sen ekan päivän jälkeen tarhassa tullut, mistä olen ihan tyytyväinen, koska vähän epäilyttää miten saisivat pojan kakkimaan pottaan (tai että ehtisivät hänet siihen laittaa). 

M on ollut kuulemma erittäin reipas. Ulkona viihtyy hyvin, jos hoitajat häntä jaksavat viihdyttää (heidän omien sanojensa mukaan, pitää kuulemma nähdä aika paljon vaivaa viihdyttämiseen, minkä uskon kyllä kun paksuissa talvivaatteissa ei ole helpoin liikkua eikä tumppujen kanssa saa nostettua leluja). Heillä on kuulemma leikkejä, joilla aktivoivat poikaa. M on myös nukkunut hyvin (1-2h pituisia unia) ja nukuttaminen käy ilmeisesti aika helposti. M on aika herkkäuninen, joten saattaa heräillä pariinkin kertaan, mutta kuitenkin nukahtaa nopeasti jos joku on vieressä heti laittamassa takaisin makuulle ja tutin suuhun. Herää unilta aina pirteänä ja hyväntuulisena.

Ruoka on maistunut ihan hyvin, suurimman osan ruuista syö kokonaan hyvällä ruokahalulla. Syö kuulemma käsin ja lusikalla, kuten myös syötettynä. Ilmeisesti aika paljon antavat pojan itse ruokailla, mistä olen tyytyväinen. Myös kotona on maistunut ihan hyvin ruoka, tai ainakin toinen päivän lämpimistä ruuista ja välipalat. 

Viime viikolla hoitajat kertoivat pojasta kuoriutuneen oikea papupata. Tällainen hän on kotonakin :) Selittää omia tarinoita pitkään ja hartaasti, osoittelee tavaroita ja asioita ja kertoo mitä mieltä niistä asioista on. Ilmeet on ihan mahtavia hänen jutellessaan, ihan kuin oikeasti ymmärtäisimme kaiken. Ihana pikku poika <3 Kun menin maanantaina hakemaan poikaa päiväkodista, alkoi hän heti kertomaan minulle juttujaan ja osoitteli kaiken näköisiä tavaroita, lappuja seinillä ja toi minulle erilaisia tavaroita käsiini. 

Välillä lapset ovat ulkona kun menen hakemaan päiväkodista, välillä sisällä. Yleensä jos ovat ulkona, alkaa poika olla siinä neljän pintaan jo vähän väsynyt, joten on usein tarhatätien sylissä. Eilen taas olivat sisällä ja poika oli leikkien hurmiossa kun menin hakemaan. Oli hauska seurailla pojan leikkejä kun hän ei ollut vielä huomannut minua. Siellä kahden vanhemman pojan välissä hän kaivoi lelulaatikkoja ja leikki omia leikkejään hyväntuulisena. Ihana muru! Hoitajat ovat kertoneet että isommat lapset taputtelevat M:a pään päälle ja ottavat leikkeihin mukaan. Pitävät näitä kahta pikkuista vähän kuin maskotteina. Suloista.

Kaiken kaikkiaan päiväkotielämä on lähtenyt oikein hyvin liikkeelle. Olemme olleet tyytyväisiä päiväkotiin ja hoitajiin ja he tuntuvat tykkäävän pojasta, mikä on myös meille tietenkin erittäin tärkeää. 

Olen itse vähän sairastellut, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Pääsykoekirjojen kanssa pitää nyt tsempata jotta saa kurottua parin viikon lukutauon umpeen. Onneksi on hyvä motivaatio ;) Muutamia neuletöitä on myös valmistunut, kuten yhdet villatumput pojalle ja itselleni sormikkaat. Kuvat unohdin ottaa ja molemmat ovat käytössä jo, joten antaa dokumentoinnin olla. Virkatusta tuttinauhasta kirjoittelen huomenna.

Päiväkodin ulkopuolella meille kuuluu ihan hyvää. Aika kiireistä elämää, mutta toisaalta viikonloput, jotka vietämme aika rauhallisesti, tasapainottavat sitä. M:lle on kehittynyt Oma Tahto, josta kirjoittelen joskus myöhemmin lisää. Iltapäivät menevät kovin nopeasti ja usein M meinaakin väsähtää jo seitsemän aikoihin. 

Kotiin päästyään M on aina silminnähden riemuissaan nähdessään meidän kissat. Niistä on muodostunut pojalle tosi tärkeitä ja hän on oppinut jopa kutsumaan niitä naksauttamalla kieltään. Meiltä matkittu tapa, naksauttelen keiltäni kun laitan kissoilla ruuan. Kissojen kanssa leikkiminen ja niiden paijaaminen onkin ihan parasta.

Kunpa kevät tulisi pian!

Eka yökyläreissu

 Eilen mies yllätti ruusupuskalla ja The Body Shopin kuorintavoiteella. Kyllä se välillä osaa olla romanttinenkin <3

Viime päivät ovat muodostuneet töistä ja taas töistä. M on viihtynyt isänsä kanssa loistavasti kotosalla koko kuukauden. Kävimmehän yksi ilta hoplopissa ja toisena uimahallissa.

 Kohta alkaakin se totinen arki ja päiväkoti. Pikkumies on vielä autuaan tietämätön mitä häntä odottaa ensi viikolla... Vanhempien jännitys sen kuin kasvaa.

Tänään on myös merkittävä päivä siinä, että M menee ensimmäistä kertaa ikinä yökylään mummin ja ukin, eli minun vanhempieni, luo. Olen oikein luottavaisilla mielin, M saa mukaansa tutun matkasängyn (jonka lainaamme muuten tarhaan päiväunia varten vähintään ensimmäisiksi viikoiksi!) ja ukki ja mummi kertoivat menevänsä illalla kylpyyn ja saunomaan pojan kanssa. Lauantaiaamuna on kaiken kukkuraksi vielä liikkari (kuten joka lauantai), jossa ukki käy kahdestaan lapsenlapsensa kanssa. M siis palautuu meille vasta liikkarin jälkeen.

Me suunnittelimme miehen kanssa menevämme leffaan ja syömään. Ihanaa parisuhdeaikaa!

Tiikerinpoikainen

Keräsimme M:n ollessa vielä ihan pikkuinen Liberon-vaippapaketeissa tulleita koodeja, joilla sai lunastettua ihanan eläinasun. Lunastimme omamme jo viime keväänä (vai talvena?), ja se jäikin ison kokonsa takia odottamaan kaapin perälle.

Muistin puvun ihan yllättäen tänään ja sovitimme sitä pojalle. Se olikin ihan sopiva!

Niin syötävän suloinen pikkutiikeri! Ja isimiehen kanssa ihan parhaat leikit <3

Valtava hoploppi

Terveiset ruotsista! Vietimme viime viikonlopun laivalla, M:n ensimmäisellä ulkomaanmatkalla. Passi hankittiin jo syksyllä ja matka varattiin ennen joulua. Mukana matkassa oli ydinperheemme lisäksi mummu ja pappa, isimiehen vanhemmat.

Laivalla oli paljon lapsiperheitä ja M viihtyi todella hyvin. Laivassa olo oli kuin valtavassa hoplopissa leikkisi. Oli portaita, hissin nappeja, ikkunoita, muita lapsia, pallomeri, loputtomasti hypisteltävää ja katseltavaa. Ja kaiken pystyi tehdä sisäkengissä, ilman pakkautumista toppavaatteisiin. Ihanaa!

Ruotsin puolella kävimme kääntymässä lauantaina. Siellä on (onneksi) huomattavasti lämpimäpää kuin Suomessa, joten kaupungilla oli ihan miellyttävä kulkea. Liikuimme kaikenlaisilla kulkuvälineillä; bussilla, metrolla, ratikalla, kävellen ja pikkumies vaunuissa. Bussissa ei tarvinnut (ts. ei voinut) istua vaunuissa tai istuimessa, joten oli ihan hurjan jännää katsella ikkunasta ulos ja kuikuilla edessä istuvia mummua ja pappaa. 

Kävimme Acvariumissa kaloja katselemassa ja keskustan kaupoissa pyörimässä. Acvariumissa M:n mielestä kivoin juttu olisi ollut "kahluuallas", toisin sanoen matala kala-allas, johon pikku taapero olisi niin kovasti halunnut mennä. M koitti mennä altaaseen niin, että metriä ennen allasta kääntyi peppu altaaseen päin ja alkoi hivuttaa itseään allasta kohti, kuten tekee laskeutuessaan mm. portaita pitkin. Hupsu pieni poika.

Taaperon kanssa laivalla oli todella kiva olla. Viihdyttämistä ei tarvinnut miettiä, aktiviteettiä löytyi joka lähtöön. Hitti oli leikkipaikan minikeittiö. Molempina iltoina M sammuikin matkasänkyynsä kuin tukki ja nukkui pitkälle aamuun saakka.

Mahtava reissu ja ihana irtiotto uuteen, työtäyteiseen arkeen!

Töihin käy matkani

Uusi vuosi alkoi uusissa tunnelmissa. Oli aika palata töihin piiiitkän loman jälkeen. Viimeiset kuukaudet olivatkin ihan oikeasti lomailua, arjesta tuli yhtäkkiä helppoa ja miellyttävää. Taakse jäi yöheräilyt, aikaiset herätykset ja sylissä kanniskelu. Karman laki oli, että juuri kun poika alkoi nukkumaan täysiä öitä ja aamuisin heräiltiin vasta 8-9 aikoihin, niin äidin tuli aika lähteä töihin. Herätyskello soi jo ennen kuutta.

Syksyllä sain kasaan hurjan määrän opintopisteitä ja löysin taas opiskelun ilon. Sekä alan, josta haluan valmistua maisteriksi. Pääsykoe siis häämöttää keväällä.

Meidän vauva ei olekaan enää vauva, vaan hänestä on kehittynyt valloittava pieni poika, jonka ymmärtää puhetta, papattaa minkä kerkeää ja osaa leikkiä erilaisa leikkejä. M:n parhaita ystäviä ovat meidän eläimet ja niiden kanssa saa aikaan välillä hyvinkin äänekkäitä ja riemukkaita leikkejä.

Isimies on nyt koti-isi. Tosin vain reilun kuukauden verran. He ovat pojan kanssa olleet hyvin läheisiä mutta uskon että silti isäkuukausi tekee hyvää molemmille. Isimies pärjää yhtä hyvin (tai välillä paremminkin) pojan kanssa kuin minä, ainoastaan kodin siisteystaso ei aina vastaa äitikuukausien siisteystasoa. Sallittakoon tuo. 

M aloittaa päiväkodin siis vasta helmikuun alussa. Saimme paikan aivan ihanasta 21-paikkaisesta yksityisestä päiväkodista (ostopalveluna kaupungilta) kotimme läheltä. Tammikuun aikana käymme juttelemassa käytännön asioita ja helmikuussa aloitamme tutustumisella, minkä jälkeen M käy päiväkodissa kolme päivää viikosta. 

Isimiehen vuorotyön takia vain tuo kolme päivää viikossa. Olen oikein onnellinen tästä, sillä koen että meidän pikkumiehelle tekee hyvää aloittaa päiväkotiura pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä.

Jännittäviä aikoja siis edessä, mutta onneksi nyt tammikuu menee vielä pojan puolesta tutulla rytmillä. 

Mitäs teidän lukijoiden uusi vuosi on alkanut?

Ensilumi, käsitöitä ja sairastelua

Viikonloppuna satoi meille ensilumi. Se oli myös M:lle ensikosketus lumeen, koska viime talvena hän ei ollut vielä juurikaan kiinnostunut (siitä vähästä) lumesta. Toki tälläkin kertaa lumi suli lähes joka puolelta Suomea muutamassa päivässä, mutta saatiinpa edes hetki nauttia valosta ja pakkasesta.

Satuimme vielä olemaan mökillämme, joten lunta oli huomattavasti enemmän kuin täällä etelässä. M oli lumesta ihmeissään! Ihan uusi elementti pikkumiehelle. Kunpa sataisi pian uudestaan paaaljon lunta.

Olen itse sairastellut taas. Lauantaina nousi kuume kurkkukivulla höystettynä ja vasta eilen oli ensimmäinen terve päivä. Ja yllätys yllätys - tänään kurkkukipu palasi. Toivotaan että on vain ohimenevää... Onneksi M on säilynyt terveenä, kuten isimieskin. 

Käsitöitä olen saanut tehtyä ihan kivasti, näin koulutöiden ja M:n viihdyttämisen ohella. Looppaamalla valmistuu ihanan nopeasti pari tai kaksi paria samaan aikaan ;) Nyt tekeillä on parit huopatossut. Iltaisin ehtii aina vähän neuloa ja välillä päiväunienkin aikaan. Tosin en tiedä miten jatkossa meillä tullaan päiväunia nukkumaan, koska tänään M nukkui vain 45 minuuttia koko päivän aikana. Huh...

Voitin muuten, näin käsitöihin liittyen, Selinalta Kun äiti kelaa -blogin arvonnasta ihanan joulukoristeen ja alennuskoodin käsityöverkkokauppaan. Kiitos Selina! Pitääkin selailla jos löytyisi jotain kivoja käsityöjuttuja jouluksi.

Niks naks ja hiukset läks!

Niin päädyimme viimein lyhentämään pojan hiuksia. Olihan ne jo kasvaneet pitkiksi, vaikkakin taipuivat ihan nätin näköisesti. Aina välillä poika kuitenkin repi hiuksia ja alkoivat ne välillä häiritä äidin ja isänkin esteettistä silmää ;)

Joten vähän extempre, mummun ja papan luona ruokailun lomassa, nappasin sakset käteen ja leikkasimme M:n hiukset. Lähinnä napsittiin siis vain pisimmät hapsut korvien ympäriltä ja niskasta.

Näin paljon läks!

Siistiä jälkeä tuli, ihan ison pojan näköinen M on nyt uusilla hiuksilla :)

Missä iässä te muut olette leikanneet tai aiotte leikata lasten hiuksia?

Tutustumassa lastenaltaaseen

Kävimme tutustumassa ensimmäistä kertaa uimahallin lastenaltaaseen. Uimassa olemme toki käyneet aiemminkin, mehän harrastimme vauva-uintia koko viime kevään, M:n on ollessa 3kk - 7kk ikäinen. Kesän ja syksyn aikana olemme käyneet uimassa ehkä kerran kuussa tai harvemminkin ja vain sellaisissa uimahalleissa, joissa on terapia-allas.

Vauvoillehan on suositus, että uimaveden tulisi olla noin 32 asteista, jotta lapsi pysyy lämpimänä eikä kylmety. Tämä ei siis käytännössä toteudu kuin terapia-altaissa (ja terapia-altaitakin saatetaan vielä erikseen lämmittää vähän järjestettyjä vauva-uinteja varten). Meillä ei valitettavasti ole kodin lähistöllä uimahallia jossa olisi terapia-allas, joten olemme joutuneet aina matkaamaan vähintään puolisen tuntia, jos olemme uimaan halunneet mennä.

Kuitenkin ihan kotinurkillamme on tavallinen, terapia-altaaton, uimahalli. Joten päätin että nyt M olisi tarpeeksi vanha kokeilemaan vähän viileämpää uintikeikkaa.

Vanha reiman kokouimapukukin oli jo käynyt turhan tiukaksi (olihan se kokoa 74...), joten kävin matkalla ostamassa ison pojan uikkarit.

M tykkää oikein kovasti vedestä, joten uimaan meneminen on aina yhtä kivaa. Kylmä vesi (tai no "kylmä", onhan tuo lastenaltaan vesi toki lämpöisempää kuin tavallisen altaan) ei haitannut menoa. Välillä kävimme altaan päädyssä, jossa M pystyi itse kahlailemaan vedessä, se vasta hauskaa olikin! Olimme uimassa vain viitisentoista minuuttia, puolet vähemmän kuin normaalisti, koska vaikka pikkumiehellä tuntuikin olevan hauskaa niin huulet alkoivat sinertää :) 

Kävimme lopuksi vielä nauttimassa saunan lämmöstä ja ihastuttamassa mummoja pesutilassa. Oli kyllä todella kivaa, joten ehdottomasti otamme uinnin mukaan viikottaisiin aktiviteetteihin! Halpaa (Opiskelija-alennus on aika jees! Ja alle 7 vuotiaat lapset ilmaiseksi aikuisen kanssa) ja kivaa!