Kun kiirettä pitää

Arki menee seuraavalla kaavalla: 

Isimies töissä - äiti ja M touhuaa kahdestaan päivät.

Isimies kotona - äiti opiskelee pitkää päivää ja M touhuaa isin kanssa. 

Leikitään, syödään, leikitään, leikitään, torkahdetaan, syödään ja leikitään taas. Ei hetkeäkään paikallaoloa, uusia leikkejä ja uusia, ihmeellisiä asioita. Sanojen opettelua, syömisen harjoittelua, halailua ja hurjia kiipeilyleikkejä.

M nukkuu enää yhdet (1-1,5h) päikkärit päivässä, joten paljoa ei itse ehdi päivän aikana levähtää. 

Käytiin perjantaina HopLopissa M:n ja mummin kanssa. Ja oli niin kivaa.

Enää 11 päivää kouluhommia, ja 14 päivää isimiehen isyysvapaaseen. Jaksaa, jaksaa!

Ensilumi, käsitöitä ja sairastelua

Viikonloppuna satoi meille ensilumi. Se oli myös M:lle ensikosketus lumeen, koska viime talvena hän ei ollut vielä juurikaan kiinnostunut (siitä vähästä) lumesta. Toki tälläkin kertaa lumi suli lähes joka puolelta Suomea muutamassa päivässä, mutta saatiinpa edes hetki nauttia valosta ja pakkasesta.

Satuimme vielä olemaan mökillämme, joten lunta oli huomattavasti enemmän kuin täällä etelässä. M oli lumesta ihmeissään! Ihan uusi elementti pikkumiehelle. Kunpa sataisi pian uudestaan paaaljon lunta.

Olen itse sairastellut taas. Lauantaina nousi kuume kurkkukivulla höystettynä ja vasta eilen oli ensimmäinen terve päivä. Ja yllätys yllätys - tänään kurkkukipu palasi. Toivotaan että on vain ohimenevää... Onneksi M on säilynyt terveenä, kuten isimieskin. 

Käsitöitä olen saanut tehtyä ihan kivasti, näin koulutöiden ja M:n viihdyttämisen ohella. Looppaamalla valmistuu ihanan nopeasti pari tai kaksi paria samaan aikaan ;) Nyt tekeillä on parit huopatossut. Iltaisin ehtii aina vähän neuloa ja välillä päiväunienkin aikaan. Tosin en tiedä miten jatkossa meillä tullaan päiväunia nukkumaan, koska tänään M nukkui vain 45 minuuttia koko päivän aikana. Huh...

Voitin muuten, näin käsitöihin liittyen, Selinalta Kun äiti kelaa -blogin arvonnasta ihanan joulukoristeen ja alennuskoodin käsityöverkkokauppaan. Kiitos Selina! Pitääkin selailla jos löytyisi jotain kivoja käsityöjuttuja jouluksi.

Niks naks ja hiukset läks!

Niin päädyimme viimein lyhentämään pojan hiuksia. Olihan ne jo kasvaneet pitkiksi, vaikkakin taipuivat ihan nätin näköisesti. Aina välillä poika kuitenkin repi hiuksia ja alkoivat ne välillä häiritä äidin ja isänkin esteettistä silmää ;)

Joten vähän extempre, mummun ja papan luona ruokailun lomassa, nappasin sakset käteen ja leikkasimme M:n hiukset. Lähinnä napsittiin siis vain pisimmät hapsut korvien ympäriltä ja niskasta.

Näin paljon läks!

Siistiä jälkeä tuli, ihan ison pojan näköinen M on nyt uusilla hiuksilla :)

Missä iässä te muut olette leikanneet tai aiotte leikata lasten hiuksia?

Tutustumassa lastenaltaaseen

Kävimme tutustumassa ensimmäistä kertaa uimahallin lastenaltaaseen. Uimassa olemme toki käyneet aiemminkin, mehän harrastimme vauva-uintia koko viime kevään, M:n on ollessa 3kk - 7kk ikäinen. Kesän ja syksyn aikana olemme käyneet uimassa ehkä kerran kuussa tai harvemminkin ja vain sellaisissa uimahalleissa, joissa on terapia-allas.

Vauvoillehan on suositus, että uimaveden tulisi olla noin 32 asteista, jotta lapsi pysyy lämpimänä eikä kylmety. Tämä ei siis käytännössä toteudu kuin terapia-altaissa (ja terapia-altaitakin saatetaan vielä erikseen lämmittää vähän järjestettyjä vauva-uinteja varten). Meillä ei valitettavasti ole kodin lähistöllä uimahallia jossa olisi terapia-allas, joten olemme joutuneet aina matkaamaan vähintään puolisen tuntia, jos olemme uimaan halunneet mennä.

Kuitenkin ihan kotinurkillamme on tavallinen, terapia-altaaton, uimahalli. Joten päätin että nyt M olisi tarpeeksi vanha kokeilemaan vähän viileämpää uintikeikkaa.

Vanha reiman kokouimapukukin oli jo käynyt turhan tiukaksi (olihan se kokoa 74...), joten kävin matkalla ostamassa ison pojan uikkarit.

M tykkää oikein kovasti vedestä, joten uimaan meneminen on aina yhtä kivaa. Kylmä vesi (tai no "kylmä", onhan tuo lastenaltaan vesi toki lämpöisempää kuin tavallisen altaan) ei haitannut menoa. Välillä kävimme altaan päädyssä, jossa M pystyi itse kahlailemaan vedessä, se vasta hauskaa olikin! Olimme uimassa vain viitisentoista minuuttia, puolet vähemmän kuin normaalisti, koska vaikka pikkumiehellä tuntuikin olevan hauskaa niin huulet alkoivat sinertää :) 

Kävimme lopuksi vielä nauttimassa saunan lämmöstä ja ihastuttamassa mummoja pesutilassa. Oli kyllä todella kivaa, joten ehdottomasti otamme uinnin mukaan viikottaisiin aktiviteetteihin! Halpaa (Opiskelija-alennus on aika jees! Ja alle 7 vuotiaat lapset ilmaiseksi aikuisen kanssa) ja kivaa!

Kiistelyä unirytmeistä

Olemme käyneet miehen kanssan välillä kiivastakin keskustelua pojan unirytmeistä. Meillä on vain niin eri ajatukset siitä, miten ja kuinka paljon minkäkin ikäisen lapsen tulisi nukkua.

Fakta on se, että M on siirtymässä pikkuhiljaa yksiin päiväuniin. Minun mielestä olemme aikalailla siellä jo, kun taas mies on sitä mieltä että pitäisi vielä nukkua kahdet unet.

Minun periaatteeni on se, että ehdimme syöttää lounaan pojalle ennen kun hän nukahtaa päiväunille. Eli ihan aikaisintaan 10.45 syödään ja siitä suoraan unille. Hyvinä päivinä jaksaa valvoa jopa puoli yhteen ennen kun laitetaan unille. Tällä tavalla nuo yhdet päiväunet kestävät 2-3 tuntia ja niillä poika jaksaa valvoa iltaan saakka. 

Miehen mielestä pojan pitäisi nukkua ennen ruokaa lyhyemmät unet ja ruuan jälkeen toiset vähän pidemmät unet. Hänen mielestään poika ei vaan voi jaksaa olla hereillä niin pitkiä pätkiä. Käytännössähän nämä toiset unet saattavat venyä jopa viiteen saakka. Jolloin yöunille laittaminen on aika tuskaa, kun poika ei ole tarpeeksi väsynyt.

M herää aamuisin 6-7 aikoihin, yleensä puoli seitsemältä. Joskus taas puoli kuudelta... Noina aamuina (kuten tämäkin aamu) M luonnollisesti väsähtää aiemmin, eikä meinaa jaksaa valvoa ruokaan saakka. Minä kuitenkin yleensä yritän pitää poikaa hereillä mm. ulkoilemalla tai muulla erikoisemmalla aktiviteetilla. Mies suosiolla laittaa nukkumaan.

Tätä samaa keskustelua kävimme kun poika siirtyi kolmista unista kaksiin. Mies ei vaan millään voinut uskoa että poika jaksaa olla pidemmän aikaa hereillä, ja siten nukkuu myös pidemmät päiväunet... Huoh. Ja minä olen tietenkin omasta mielestäni asiassa oikeassa ;)

Olen huomannut myös sellaisen jutun, että nyt kun poika nukkuu vain yhdet päiväunet (suurimpana osasta päiviä, koska mies käy täyspäiväisesti töissä) niin myös yöunet ovat parantuneet. M on nukkunut jo useamman yön kokonaan, heräten vasta aamulla.

Uskoisin että pikkuhiljaa tämäkin tästä tasaantuu ja yksistä unista tulee rutiini meille kaikille :)

Kysyisin kuitenkin teiltä, miten teidän lapset nukkuvat tässä noin vuoden iän kieppeillä?

Näin loppukevennyksenä kuva pojan uusimmasta taidonnäytteestä. Iltapalan päätteeksi pyysin poikaa laittamaan Talk-muruja lusikalle, hedelmäsoseen päälle. Ja niinhän hän laittoi. Kaikki kolme yksitellen. 

<3

Hurjaa kehitystä ja kiireitä

Näin alkuun tietenkin isänpäiväonnittelut kaikille isille! Meidän isimies oli valitettavasti koko viikonlopun töissä,  mutta aamulla sai kuitenkin aamiaisen ja pienen lahjan :)

Pieni koripalloilija.

Meillä on kiirettä piisannut. Opiskelut pitävät todella kiireisenä ja isimies onkin saanut hoitaa poikaa ihan urakalla. Välillä jopa yövuoron jälkeen kun on ollut ihan pakko päästä luennolle... Minä puolestani olen yrittänyt opiskella kaiken mahdollisen ajan kun mies on ollut vapaalla. Tosin illat  ja suurimman osan viikonlopuista olen rauhoittanut perheelle, ettei ihan överiksi mene.

Pikku M on puolestaan kehittynyt viimeisen kuukauden aikana ihan huimasti! Ymmärrys on ihan toista luokkaa kuin aiemmin, on oppinut taputtamaan, vilkuttamaan, näyttämään kieltä,  kiipeämään (kaikkialle!), laittamaan pipon päähän ja sanomaan meidän toisen kissan nimen <3. Näin niinkuin esimerkiksi. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Olen ihan hämmästynyt kun joka päivä poika esittelee uusia taitoja!

Tuleva luuttupoika? Mummin kanssa tärkeää tehtävää hoitamassa...

Meillä on myös siirrytty yksiin päiväuniin (suurimmaksi osaksi) ja lopetin imetyksenkin viikko sitten.

Isovaarin rollaattoria testaamassa :)

Väsymystä on ilmassa ja vähän stressiäkin,  mutta iloinen pieni mies pitää kyllä hyvällä tuulella <3

Kuvauksen saldoa

M sai lahjaksi mummulta ja papaltaan yksivuotiskuvauksen. Kuvat otettiin viikkoa ennen syntymäpäivää. Valokuvaajaksi valitsin valokuvaaja Markku Villmanin. Tässä muutamia mielestäni parhaita otoksia, M:n naama editoituna tosin pois. (Kuvissa oli niin mahtavia ilmeitä että teki melkein mieli jättää nämä edioitamatta!)

Kuvaustilanne oli rento, otimme vain muutaman "pönötys" kuvan ja loput (ne parhaimmat!) otettiin leikin ohessa. Otimme samalla myös passikuvan pojan passia varten.

Eikö ole ihan mahtavia! Me olimme ainakin todella tyytyväisiä. M oli niin iloinen, itsensä näköinen ja reipas <3 Kiitos Markku Villmanille aivan upeista kuvista. Käykää ihmeessä tutustumassa kuvaajan netti ja Facebook sivuihin, jos tarvitsette kuvaajaa pk-seudulta. 

Valokuvaaja Markku Villman 

http://www.valokuvausta.net

http://facebook.com/markkuvillmanphotography/

Yksvee

Paljon onnea rakas lapseni! Ihka oikea taapero.

Juhlat on juhlittu ja sankaria muistettu. Oli vieraita, kakkua, leikkiä ja naurua.

Nyt on väsynyt poika ja varmasti ihan yhtä väsynyt äiti. (Ja kaikkein väsynein isä, joka painaa yövuoroa) Joten ei tällä erää sen enempää.

Olen onnellinen <3

Muistelua vuoden takaisesta

Näin ensimmäisten syntymäpäivien lähestyessä mieli karkaa ihan huomaamatta muistelemaan vuoden takaisia tapahtumia. 

Kaksi viikkoa ennen synnytystä.

Kuusi päivää ennen synnytystä.

Raskausaika oli sujunut kaikin puolin leppoisasti. Mitään ongelmia ei missään vaiheessa ilmennyt, vointini oli kohtalaisen hyvä koko ajan. Tietenkin perinteisiä raskausvaivoja oli, kuten liitoskipuja ja harjoitussupistuksia. Vatsa tuntui isolta, vaikka kuvia (varsinkin niitä joissa vaatteet peittivät vatsan) jälkikäteen katsoessa ei se niin isolta näytä.

Tasan vuosi sitten, päivä ennen M:n syntymää, oli kirkas syksyinen päivä. Olin päivällä sienessä ystäväni kanssa, olo oli erinomainen. Tämän jälkeen näin ystäviäni ja menin vielä illaksi katsomaan siskoni peliä. Oli ihan tavallinen olo. Ei mitään merkkejä tulevasta.

Puoliltaöin menivät lapsivedet, minkä jälkeen lähdettiinkin aika haipakkaa kohti synnytyssairaalaa. Supitukset tekivät kipeää. Ei sitä oikeastaan edes muista kuinka kipeää. Ehkä se kertoo jotain että supistuksen tullessa en pystynyt olla paikallaan, mikään hengittely ei todellakaan auttanut. Pääsin käytännössä heti synnytyssaliin ja epiduraalin sain nopeasti tämän jälkeen. Taivas, jota kesti ponnistukseen saakka.

Lauantaiaamuna kello 7:17 syntyi rakas lapsemme. 

Alle vuorokauden ikäinen lapsemme <3

Kaikki nämä muistot saavat kylmät väreet kulkemaan läpi kehoni. Koko synnytys, kaikkine kipuineen ja tuskineen, oli taianomainen kokemus. Täydellinen. 

M oli niin pieni. Ja niin ihana. Se jos jokin oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka oikeastaan se rakkaus oli syttynyt jo paljon aiemmin. 

Ihania, haikeita muistoja.

Kokonainen

Meillä nukuttiin viimeyönä ensimmäinen kokonainen yö. Siis täysin kokonainen, minun kriteereilläni. M on nukkunut jo kolmisen viikkoa lähes täysiä öitä, heräten siis ensimmäistä kertaa vasta 4-5 aikoihin. Tämän jälkeen on aina nukahtanut noin tunniksi. 

Noin viikon ajan on uudelleennukahtaminen ollut erittäin vaikeaa. Jos M on herännyt 4.30, on hän saattanut nukahtaa vasta kuudelta uudelleen meidän viereemme. Ja nukkunut siitä seitsemään.

Tänään kuitenkin poika heräsi vasta 7.20. Ekaa kertaa! Ihan huikeaa, tästä se sitten (toivottavasti) lähtee :) Asiaa auttoi ihan varmasti se, että eilen M nukkui vain yhdet, todella pitkät, päiväunet normaalien kahden sijaan. 

Ollaan ulkoiltu paljon, meillä päin on ollut aivan mahtavat ulkoilusäät!

Muuten meillä on ollut kiirettä kuten blogin päivitysvauhdista voi päätellä. On koulua, tenttiin lukemista, esseen kirjoittamista, muskaria, liikkaria, taaperon vahtimista ja omaa harrastusta. 

Loppuviikon ohjelmana meillä on pojan synttäreihin valmistautumista. Viikonloppuna juhlitaan!

Perinteisesti myöhässä: meidän VK - NameIt ja Ecco

VK eli välikausi. Yksi termi muiden joukossa joita en oikein ymmärtänyt ennen lapsenhankintaa. En ollut edes ajatellut että on olemassa välikausia. Oli vain erilaisia vaatteita, laitettiin enemmän kerroksia päälle jos tuli vilu.

Näin lapsen kanssa on joutunut (tai päässyt) tutustumaan ihan uudella tavalla vaatteiden hankintaan. Vaatteiden hankinnassa, varsinkin näin välikautena, joutuu miettimään tarkkaan mitä haluaa vaatteilta. On eri materiaaleja, vedenpitävyyksiä, lämmittävyyksiä...

Me halusimme kestävän haalarin, joka kestää jonkun verran vettä, likaa sekä ihan perus taaperon puuhailua. Pitäisi istua hyvin ja olisi plussaa jos kävisi myös keväällä. 

Päädyimme name it:in softshell-välikausihaalariin.

Näin parin kuukauden käyttökokemuksella voin todeta että toimii. Softshell on aika lämmin, joten lämpöisellä syyssäällä ei alle tarvitse juurikaan kerrastoa. Menee vielä aika myöhään syksyyn kun villahaalarin alle laittaa. Ostimme haalarin koossa 86, joka on juuri passeli. Hihoja saa vähän kääriä, mutta ei poika siihen huku. Kulutus on vielä aika pientä, joten toki on sen kestänyt moitteetta. Vedenpitävyys ihan loistavaa (vedenpitävyys 8000mm)! Vaikka poika istahti lammikkoon hetkeksi, ei alusvaatteet kastuneet. 

Näillä kokemuksilla, tämän ikäiselle lapselle, tällä aktiivisuustasolla, voin siis suositella name it:in vk-haalaria! Siitä en vielä osaa sanoa meneekö keväällä, mutta eikai sitä oikein voi edes näin etukäteen tietää. Ainakaan puku ei olisi enää isompi oikein voinut olla, muuten se päällä liikkuminen olisi ollu hankalaa. Nyt poika kävelee puku päällä ketterästi.

Ensikenkiä, ja samalla välikausikenkinä, on meillä toiminut nämä Eccon mimic kengät. Ja en voi muuta kuin kehua. Helppo laittaa päälle ja poika kävelee niillä hyvin. Tukevat selkeästi jalkaa hyvin. Ainoa puute näissä kenkinä on vedenpitävyys. Toisin sanoen eivät pidä vettä. Ihan kurakeleille meillä onkin sitten saappaat hankittuna. Mutta Eccon kengät kyllä vakuuttivat, joten varmaan keväälle hankitaan myös joku malli.

Kuva: ecco.com (ei tehty yhteistyössä) 

Pipona meillä on vaihtelevasti kaikenlaisia H&M puuvillapipoista kuvissa näkyvään itseneulottuun baby alpakka -neulepipoon. (On muuten aivan täydellinen pipolanka lapselle, ihanan pehmoinen!) 

Nyt sitten siirrytäänkin kohta jo talvivaatteisiin :D Onneksi on Hullut Päivät tulossa!

Mitä seuraa äidin irtiotosta?

Torstai-iltana pakkasin kimpsut ja kampsut ja suuntasin matkani kohti Länsisatamaa. Ensimmäistä kertaa M syntymän jälkeen lähdin ihan oikeasti vapaalle. Risteilylle kavereiden kanssa. Eikä mille vain risteilylle, vaan SuomiPop-risteilylle ;) 

Risteilyn olimme varanneet kaveriporukalla jo puoli vuotta sitten. Silloin olin aivan kauhusta kankeana kun edes ajattelin asiaa. En voinut kuvitellakaan olevani poissa pojan luota kokonaista 24 tuntia. M oli kovin tarvitseva ja söi vielä monia kertoja yössä. 

Onneksi kuitenkin rohkaistun varaamaan matkan. Oli nimittäin todella kivaa! Ja M pärjää ihan loistavasti isänsä kanssa kahdestaan. Eikä se 24 tuntia ollut loppujen lopuksi niiiiin pitkä aika. Vaikka rehellisesti sanottuna oli kyllä kova ikävä. 

Pojalla ja isällä oli mennyt hyvin, vaikka olivatkin heränneet jo 4.45. Ei kuulemma poika enää nukahtanut. Auts. No mutta päiväunia olivat molemmat sitten nukkuneet. 

Kaikki siis vaikutti menneen lähes täydellisesti... mutta mikäs yllätys olikaan tänä aamuna?

Poika nuokkuu heräämisen jälkeen sängyssä (yleensä nousee ylös, juttelee ja hirveä meno heti päällä), ja otsa alkaa kuumottaa. Ei mene kuin viitisentoista minuuttia ja koko poika on tulikuuma. Kainalosta mitattuna 38,4.

Eipä auta muu kuin jättää liikkarit ja muut päivän aktiviteetit väliin ja jäädä hoivaamaan sairasta poikaa. Kissat ovat olleet oikein läheisissä tunnelmissa tänään M:n kanssa, aavistavatkohan ne että toinen on kipeä?

Parane pian, rakas pieni <3

Hei hei mitä kuuluu?

Flunssalaiset täällä hei! Koko perhe vuorotellen, siistiä. Ensin M sai nuhan ja lämpöili vähän, minkä jälkeen isimies ja minä olemme niistelleet. Olo on heikohko, mutta onneksi ei kunnon kuumetta kellekään ole noussut. Toistaiseksi ainakaan.

Isimiehellä oli kolmen yön työvuoroputki, joka osui juuri pahimman räkätaudin kanssa samaan. Meillä herättiin kolme yötä siis 7-9 kertaa yön aikana, jotka tietenkin hoidin sitten yksin. Täällä on siis myös kohtalaisen väsynyttä porukkaa... Onneksi viime yö oli jo parempi, vaikka itse nukahdin vasta puolenyön aikaan (vaikka sängyssä olin jo ysiltä). Huoh.

Olimme viime viikolla Naantalissa perhelomalla. Tuli syötyä hyvin, rentouduttua ja vaan ihan vietettyä laatuaikaa kolmisteen. Kylpylä oli myös aika ihana lämpimine porealtaineen. 

M täytti viime viikolla jo 11 kuukautta! Kävelystä on tullut jo niin vahva liikkumistapa että vaikea muistella edes aikaa kun poika ei kävellyt. Nyt ulkoilusta ja puistoilusta on tullut päivittäisiä juttuja, kun on vaan niin ihanaa tutkia uusia asioita ja paikkoja. Kaikki on jotenkin paljon helpompaa, M ei ole enää yhtään niin paljon tarvitseva kun oli aiemmin. 

M on myös ollut entistä pidempiä aikoja hoidossa molempien isovanhempien ja tädin luona. Ukki (ja mummi ja täti) vie poikaa liikkariin ja välillä olemme käyneet miehen kanssa omissa harrastuksissa M:n ollessa hoidossa sen aikaa. Ja hienosti on mennyt näissä tutuissa hoitopaikoissa. On niin ihanaa että on läheisiä jotka haluavat poikaa hoitaa! <3

Opiskelut sujuvat hyvin ja toistaiseksi olen päässyt lähes kaikille luennoille. Olen nauttinut todella paljon opiskelusta, vaikka jännittääkin miten pystyn irtautumaan arjesta mm. tentteihin lukemiseen ja esseen tekemiseen. 

...mistä tulikin mieleeni että nyt on aika lähteä luennolle ja jättää (nukkuvat) isä ja poika keskenään viettämään laatuaikaa.

Kuvat ovat yhdeltä leikkipuistoretkeltämme. Siellä oli tuollainen jääkarhu heti sisäänkäynnin edessä ja M meni heti ensitöikseen antamaan sille mojovan pusun suoraan nenään. Sitten poika jatkoi matkaa, kunnes muutaman metrin päässä kääntyi ja meni uudestaan jääkarhun luo ja kyykistyi antamaan pusun vielä sen poskelle. Niin suloista. Ihana poika <3

#angrybirds #novitaknits

Tällainen valmistui jokin aika sitten naperolle. Tuli aika kiva vaikka itse sanonkin. Ja juuri oikean kokoinen tulevaksi talveksi.

Ohje neulehuppariin löytyy novitaknits-sivuilta.

Ja vielä ihmettelen miksi ei ole ikinä aikaa blogata iltaisin...

Äiti nukkuu!

Näin me vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi unikoulun pitämisen. Tulta tälle antoi alleen miehen kesäloma, joka jatkui pitkälle syksyyn, sekä minun opiskelujen aloitus. Nyt sitä unta tosissaan tarvitaan.

Minä pakkasin siis kimpsut ja kampsut ja menin vanhemmilleni nukkumaan parin kilometrin päähän meidän kodistamme. Mies laittoi itkuhälyttimen pinnasängyn viereen ja toisen pään omalle yöpöydälleen. 

Ensimmäisenä yönä herätykset tulivat yhdeltä ja kolmelta, jolloin mies sai M:n hienosti rauhoitettua takaisin nukkumaan. Viideltä koitti seuraava herätys, jolloin ei nukutus enää onnistunutkaan ja he nousivat ylös. Palasin kotiin vähän ennen kahdeksaa ja vastassa oli todella väsynyt poika ja isä. M nukahti samantien rinnalle saadessaan aamumaidot ja nukkui sikeästi 1,5 tuntia.

Seuraavana yönä herätykset tulivat samoihin aikoihin, mutta tällä kertaa mies sai M:n nukahtamaan vielä tunniksi, joten nousivat vasta kuudelta. Kolmantena yönä oli M herännyt vasta kolmelta ensimmäisen kerran ja nousivat taas kuudelta.

Kolme yötä kesti unikoulumme. Nukuin itse ensimmäisen yön hunosti, vähän väliä heräillen. Laksi seuraavaa yötä oli kuitenkin ihan toista luokkaa. Nukuin kuin tukki! Ette voi kuvitella miltä tuntuu nukkua kokonainen yö, kahdeksan tuntia, heräämättä kertaakaan! Ensimmäistä kertaa vuoteen (koska loppuraskaudessa heräilin vähän väliä käymään vessassa). Ihan mahtava olo!

Ensimmäisenä yönä kotona unikoulun jälkeen hoidimme vuorotellen herätykset. M heräili todella usein, eikä meinannut nukahtaa uudestaan. Pidin miehen hupparia päällä, jotta tuoksuisin enemmän mieheltä kuin itseltäni, eli maidolta.

Toisena yönä kotona alkoi jo huomata muutosta, M heräsi vain kahteen kertaan ja nukkui jopa seitsemään. Tämän jälkeen herätyksiä on tullut 1-3 per yö (noin 20-07), jotka hoidamme vuorotellen. Ei paha.

Imetän M iltaisin nukkumaan mentäessä, iltapuuhien jälkeen ja aamuisin vasta kun olemme hoitaneet aamupisut ja -pesut. Jotta varmasti erottaa sen, että öisin ei saa enää maitoa. Päivisin olen koittanut (muistaa) imettää useammin koska öisin ei saa enää maitoa. Eli käytännössä 1-3 kertaa aamu- ja iltamaidon lisäksi.

Kokonaisuudessaan unikoulumme ja yöimetyksen lopetus onnistui oikein kivuttomasti. M ei juurikaan protestoinut imetyksen puuttumista öisin. Muutenkin yöimetyksellä oli ollut mielestäni jo pidempään vain symbolinen merkitys, ei ravinnollinen. Läheisyyttä, ihokontaktia, rakkautta.

Tästä on hyvä lähteä pikkuhiljaa vähentämään yöherätyksiä (tai siis toivomme oikein kovasti että nyt M voisi rauhassa pidentää nukkumispätkiä kun ei 'tarvitse' syödä välissä). Täältä tullaan pitkät yöunet! (Kop kop!)

Kuvituksena tässä ensimmäinen kuva M:stä meidän takapihalla, mummin ja ukin juuri tuomassa Ranskan tuliaishupparissa. Ja toinen kuva on liikkarista (On muuten siistiä! Kirjoitan siitä joku toinen kerta!).

Syksyn uudet tuulet

"Löysin tänä aamuna itseni ruuhkabussista, työmatkalaisten seasta. Tällä kertaa matkalla opiskelemaan pitkästä aikaa. Syksy tulee siis täyttymään Viikistä, ******** ja opiskeluelämästä. Ja tietty lapsenhoidosta. Näin päättyi vuoden pituinen kotiäitiys, haikeaa, mutta myös virkistävää."

Näin päivitin facebookiin aamulla. Muutoksen tuulia!

Aloitin, tai paremmin sanottuna jatkoin, opiskeluja. Yksi tutkinto minulla on, tähtäimessä toinen. M jäi tänään kotiin isänsä kanssa. Miehellä lomaa vielä vähän aikaa, joten pääsen käymään rauhassa luennoilla. M ei siis mene vielä päivähoitoon, vaan hoidamme häntä kotona. Mies on vuorotöissä, joten toiveena on että voisin olla mahdollisimman paljon läsnä luennoilla. 

Aamulla oli kovin epärealistinen olo. Vuoteen en ole aamubussissa matkustanut, keskustan vilskeessä kävellyt. Bussikortinkin löytäminen oli oma episodinsa. Silti olin ihan fiiliksissä. Ja luennon jälkeen vielä enemmän. Tätä olen kaivannut!

Päiväkotihakemuksen olemme jo lähettäneet. Helmikuun alusta pienestä pojastamme tulee (mikäli paikan saamme) päiväkotilainen. Ajatuskin saa perhoset lentelemään vatsassa, onneksi siihen on vielä aikaa :)

Kovin kiireinen arki siis alkaa. Ihanaa, älyllisiä haasteita ja aikataulutettuja menoja. Ja silti paljon aikaa kotona, pikku jätkän kanssa leikkien ja häntä aktivoiden. Tervetuloa syksy!

Minionin valossa

Illat alkoivat käydä turhan pimeiksi, joten päätimme hankkia yövalon M:n huoneeseen. Minion-valo sattui silmään Bauhausissa käydessä ja lähti samalta istumalta mukaan.

Aika magee, eikö!

Kävelevä kymmenkuinen

Kehitys on vain kiihtynyt kiihtymistään näin viimeisen kuukauden aikana. Myös aika tuntuu juoksevan hirveää vauhtia. Nyt on jo lähes syksy ja kohta juhlitaankin yksvee synttäreitä.

Kuukausi sitten kirjoitin meidän yhdeksänkuisesta. Mitäs sen jälkeen on tapahtunut?

Isoin juttu on tietenkin se, että M on oppinut kävelemään! Ihan hurjaa hommaa. Nyt hän irroittaa otteensa mistä vain ja lähtee köpöttelemään. Useimmiten kantaa samalla jotain lelua toisessa kädessä tai välillä jopa molemmissa. Sitten jää usein seisoskelemaan ja pölöttelemään, kunnes jatkaa taas matkaa. Vaihtaa hienosti suuntaa ja varoo esteitä. 

Vielä M ei nouse kuitenkaan seisomaan keskeltä lattiaa, vaan tarvitsee jonkun (pienikin kelpaa) tuen ylösnousemiseen. Tämä tosin ei vauhtia hidasta, koska sitten vain karhukävellään nopeasti lähimmän seinän tai muun tuen viereen ja noustaan sekunnissa ylös ja jatketaan matkaa.

Hiekkalaatikolla pohtimassa mihin suuntaan sitä jatkaisi - kävellen.

M on alkanut myös juttelemaan enemmän. Tulee kaiken näköistä vauvakieltä, mutta ei oikeastaan vielä mitään selkeitä sanoja. Tai ehkä äittä. Tai kakka. Tai ishi. Näin äiti haluaa ainakin uskoa. Eli ensimmäistä sanaa taidetaan kuitenkin vielä odottaa hetki jos toinenkin ;)

Yksi pieni iso kehitys on ollut se, että hampaiden pesusta on tullut taas kivaa! Olemme harjanneet M hampaita varmaan noin kolmikuisesta (tai siis ikeniä harjattiin sinne 7kk ikään, jolloin tuli hampaat mukaan), ja hampaiden tullessa koko hommasta tuli vähän epämiellyttävää. Nyt on onneksi taas helpompaa.

Vierastus on kehittynyt myös kuukaudessa. Uudet ihmiset jännittävät kovasti ja M ujostelee paljon. Jos meille tulee kylään vieras ihminen, ei M suostu olla hetkeäkään erossa minusta tai isimiehestä. Kitinää ja valitusta. Samoin vieraat lapset jännittävät kovasti. Olen todella onnellinen että tällä viikolla alkaa uusi harrastuksemme muskari, jotta M pääsee vähän tottumaan muihin lapsiin. Avoimeen päiväkotiinkin haluaisin mennä, mutta se on vielä pohdinnassa pitkän matkan takia. Syksyn ohjelmasta kirjoittelen toisen kerran, jos muistan ;)

Nyt aivot lyö tyhjää ja silmiä painaa, joten on aika painua pehkuihin.

Maitobaari avoinna

Kerron teille nyt hieman imetystaipaleestamme. (Pienikokoinen romaani tulossa.) 

Raskaana ollessani en juurikaan miettinyt imetystä. Ajattelin että haluan imettää, mutta ei olisi iso juttu jos se ei onnistuisi. Halusin ihan ehdottomasti opettaa vauvan myös pullolle, jotta mies olisi edes vähän tasa-arvoisemmassa asemassa vauvan ruokinnassa. Ajatukset imetystä kohtaan olivat neutraalit. Se oli minusta luonnollista, käytännöllistä, mutta en kokenut mitään suurta intohimoa imetystä kohtaan.

M syntyi tasan viikko ennen laskettua aikaa. Sain vauvan vatsalleni heti synnytyksen jälkeen, tosin silloin ei heti edes tullut mieleen tarjota rintaa. Ihmettelin ja ihastelin pienoista mieheni kanssa. Pesujen jälkeen kätilö tuli auttamaan vauvaa rinnalle, sai puristettua tipan vauvan suuhun. Heti M alkoi lupsuttelemaan, muttei imenyt kunnolla. (Vaikka enhän sitä itse tajunnut, eihän mulla ollut hajuakaan minkälaista se oikea imu on.) 

Osastolla saatiin sitten hoitajan avustukselle vauva imemään. En osannut edes kuvitella aiemmin miltä se tuntui. Herranjestas se sattui. Toinen asia mistä hämmästyin oli jano. Se kuolemanjano. Iski heti imetyksen alettua eikä helpottanut vaikka joi 1,5 litraa yhdeltä istumalta.

Pieni mies ei myöskään meinannut jaksaa herätä aina syömään ja syömisen alettua meinasi aina vaipua taas uneen. Silloin ärsytti kun vauvan ei saanut antaa nukkua niin paljon kuin olisi nukkunut. Vauvojenhan pitää nukkua! Vaikka tietenkin ymmärsin miksi piti herätellä vauvaa, niin silti en jotenkin tajunnut. Syytän hormoneita (ja tietämättömyyttä), heh. Synnärillä ärsytti noin muutenkin ne tuhannet imetyslappuset. En oikein edes ymmärrä miksi. Vauvan paino laski vain sallitut 8%, joten pääsimme kotiutumaan kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Mikä helpotus!

Pieni vastasyntynyt kotona <3

Kotona imetys lähti hyvin ja vauhdilla käyntiin. Maito ei missään vaiheessa noussut rytinällä, vaan se nousi pikkuhiljaa, kysynnän kasvaessa tasaisesti. Vauva oli 1-2 tunnin välein rinnalla.  Tosin yksi ruokailusessio saattoi kestää jopa tunnin.

Lanoliinivoidetta meni hurjaa vauhtia. Imetys sattui valtavasti, vaikka pikkuhiljaa helpottikin. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat pahimmat. Alkuun en osannut imettää kuin kyljellään, mutta vähitellen onneksi opimme muutkin asennot ja imetyksestä tuli ihan kivaa.

Olin myös hämillään siitä, että olin aina ihan maidossa imetyksen alkaessa. Maitoa vain tuli kaikkialta. Niin molemmista rinnoista kuin kainalostakin (joo kuulitte oikein, kainalossa on ylimääräinen maitorauhanen. Kaikilla, kai?). Vettä join öisin kaksi ja päivisin kahdesta neljään 1,5 litran pulloa vettä. Ja silti oli vaan jano. 

Ensimmäisten viikkojen jälkeen hankimme rintapumpun, ja aloin myös välillä pumppaamaan vähän maitoa. Jotta vauva tottuisi juomaan myös pullosta. Ja tottuihan se, aamuisin sai aina pienen huikan pullosta, yleensä miehen antamana, minkä jälkeen pääsi taas rinnalle.

Olin tietämätön tiheän imun kausista, joten kun vauva oli kolmisen viikkoinen aloimme satunnaisesti antamaan korviketta tai pumpattua maitoa iltaisin. Koska muuten vauva tuntui olevan koko illan ja yön rinnalla. Siis koko ajan. Se oli helppo ratkaisu. Toki imetin aina ennen korvikkeen antamista, sekä jälkeenkin, mutta sen avulla sain vauvan nukkumaan edes vähän pidempiä pätkiä.

Tätä jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti siihen kunnes olimme seitsemän viikon iässä neuvolassa. M kasvoi +20 käyrillä painonsa kanssa ja enää edes lisämaito ei auttanut nukkumisen kanssa, heräili silti 1-2 tunnin välein öisin ja roikkui illat tissillä. Totesin että vauva ei todellakaan tarvitse lisämaitoa, kasvaa se niin hyvin ilmankin.

Parikuinen pieni rinnalla. Vesi

Tuon jälkeen ei M ole korviketta saanut. Liityin myös Imetyksen Tuen FB-ryhmään, josta sain paljon  tärkeää tietoa imetyksestä. Kaikkea mitä en todellakaan ollut edes tullut ajatelleeksi. Kiitokset Imeytksen Tuki Ry!

M kasvoi todella hyvin, vaikka syntyi vain vähän päälle kolmikilosena ja 49 senttiä pitkänä. Kolmekuisena hän oli jo aavistuksen vajaa 7kg ja puolivuotiaana tasan 9kg. Nyt varmaan jo reilusti yli 10kg. Paino mennyt koko ajan plussakäyrillä, kuten pituuskasvuksin, vaikka se onkin ollut maltillisempaa.

Täysimetin (Joo, tiedän että tämä ei ole oikea termi koska vauva sai korviketta. Mutta koen itse täysimettäneeni.) vauvaa viisikuiseksi. Vaikka oikeastaan vauva ei saanut ravintoa mistään muusta kuuden kuukauden ikäiseksi saakka. Aloimme tutustumaan ruokaan viisikuisena sormiruokailun merkeissä. Maisteltiin kurkkua, paprikaa, porkkanaa, banaania ja monia muita ruokia. Paljoa niistä ei mennyt alas ravinnoksi saakka, mutta M oppi paljon tärkeitä taitoja, kuten sorminäppäryyttä, ruuan jauhamista ja sai osallistua perheen yhteisiin ruokailuhetkiin. Tasan kuuden kuukauden iässä aloitimme soseet sormiruokailun ohella.

Imetys alkoi rajusti vähentyä vauvan toimesta noin seitsemänkuisena. Ensimmäisen sosekuukauden jälkeen olinkin hieman järkyttynyt kun maitoa meni entiseen tahtiin vaikka vauva söi myös soseita hyvällä ruokahalulla. Eihän se tietenkään voinut kestää ikuisesti, joten odotinkin imetyksen vähentymistä. Rintaraivarit, pöllöniskailu, pureminen ja keskittymisen vaikeus horjutti uskoani imetyksen jatkumiseen. Mutta jatkoin sitkeästi, vaikka vähesin tarjoamista varmoihin hetkiin. Kuten nukutukseen. Ja yöllä maistui toki samaan malliin.

Imetyksen jälkeen on hyvä torkkua äidin vatsan päällä. 

Tämäkin vaihe meni ohi, ja niin M siirtyi tämän hetkiseen rytmiimme. Illalla syötän nukkumaan mentäessä, yöllä herää 2-5 kertaa syömään ja päivän aikana syö 1-3 kertaa. Päiväimetykset ovat yleensä nukutuksien yhteydessä, mutta välillä muulloinkin. Jos on sellainen fiilis.

Imetys on ollut ihanaa pienistä haasteista huolimatta. Minusta on tullutkin henkisesti jonkin tyypin imetysfani. Koen että imetys on se paras juttu lapselle, vaikkakin olen sitä mieltä että se on jokaisen oma asia mitä tekee. Eihän se sitä paitsi ole edes aina mahdollista. Olen kiitollinen siitä, että meillä se on mennyt niinkin hyvin. Ja jos joskus meille toinen lapsi siunataan niin haluaisin myös ehdottomasti imettää.

Viimeinen ja ehkä kaikista suloisin imetyskuva. 

En ole päättänyt kauan aion jatkaa imetystä. Yöimetyksen lopetan unikoulun myötä, jos se onnistuu. Unikoulu on tarkoitus tehdä nyt elokuun lopussa, vielä kun mies on lomalla. Nyt on menty jo pitkään 1-3h unipätkissä, joten väsymys alkaa jo olla aika kova. Syksyllä alkaa vielä opinnot, joten jaksaminen olisi todella tärkeää.

Tavoitteeni olisi imettää vähintään vuoden ikään, suositusten mukaisesti. Mitään takarajaa en ole miettinyt. Enkä aiokaan, katsotaan fiiliksen mukaan.

Maitobaari on siis yhä avoinna.