Raskausviikko 33+0. Toukokuun viimeinen

Eilen alkoi 34. raskausviikko. Tänään on jäljellä enää seitsemän kokonaista työpäivää. Laskettuun aikaan on vain 49 päivää ja 41 päivää siihen hetkeen, kun M syntyi aikanaan, eli 39+0. Vähiin käy ennen kun loppuu :)

Vau.fi:n sivuilla tästä raskausviikosta kerrotaan seuraavaa: "Vauva painaa 2100g ja on 39cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä sikiö ajattelee tai mistä se näkee unta. Mutta nyt sikiö kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement), jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle. Sikiön pupillit alkavat reagoida valoon."

Sovimme maanantaina työnantajani kanssa että tekisin aina välillä etäpäiviä näiden kahden viimeisen viikon ajan. Viime viikolla huomasin miten kipeä olin aina työpäivien jälkeen, varsinkin loppuviikosta kun takana oli monta työpäivää. Kipua tuottaa, niin hauskalta kuin se kuulostaakin, istuminen. Liitoskivut olivat ihan tuskaa ja jouduin lähes linkkaamaan iltaisin, hyvä että pääsin sohvalta ylös. Mietin jo sairauslomaa, mutta ajattelin että ehkä etätyöt olisikin parempi ratkaisu. Saan tehtyä töitä mutta valitsemassani asennossa ja käydä pitkälleen makaamaan välillä. Eilen tein etätöitä kuten huomennakin. Ensi viikolla myös ainakin yhden päivän. Helpottaa kyllä oloa!

Muuten ei ole sen kummempia kuulumisia. Unen laatu on ollut vähän huonompaa ja sitä kautta olen ollut entistä väsyneempi. Harjoitussupistukset ovat olleet harvassa, mikä on kiva, kun taas liitoskipuja on yhä enemmän. Mm. alamäet ja portaat (alaspäin) tekevät tosi kipeää. 

M:n kuulumisista sen verran, että pojasta on tullut oikea papupata! Ei ole hiljaista hetkeä meillä, kun poika kertoo juttujaan. Hän on koko ajan äänessä ja jutut ovat mitä mielikuvituksellisempia! Niitä on kyllä hauska kuunnella ja hänen kanssaan on ihana käydä oikeita keskusteluja. Hän on myös edelleen erittäin aktiivinen, huumorintajuinen ja sosiaalinen poika. Pahin uhmavaihe on (ehkä? kop kop) takanapäin. Ainakin pahimmat "minä itse" -jutut on menneet ohi. Toki tilalle on tullut paljon uusia juttuja ja vanhempien rajojen testailuja. 

M on alkanut nukkumaan vähän vähemmän kuin ennen, ilmeisesti unen tarve vähenee pikkuhiljaa tai sitten vain kesä ja valoisat aamut ovat tehneet tehtävänsä. Hän nimittäin herää 5.30-6 välillä lähes joka aamu, iltaisin nukahtaa viimeistään ysiltä ja päivisin nukkuu tunnin. Minua se ei (vielä) haittaa, sillä herään itsekin samoihin aikoihin. Isimies tosin tykkäisi nukkua "vähän" pidempään. Aloimme noin pari kuukautta sitten rajoittamaan pojan päikkäreitä tuntiin (myös tarhassa), jonka myötä M nukkuu nykyään koko yön putkeen. Miten ihanaa! Ainoa tuska on päikkäreiltä herättäminen, mikä on joka päivä yhtä haastavaa ja kurjaa. Poika nukkuisi varmaan 2-3 tuntia jos antaisi... Olisihan se ihana lepohetki itsellekin, mutta ei auta. Pitkät päikkärit näkyvät heti yössä. Mieluummin nukutaan yöllä kuin päivällä.

Mukavaa toukokuun viimeistä, huomenna onkin jo kesäkuu!

Turvaverkot #arjensankarit

Turvaverkot. Ne ihmiset, jotka ovat lähellä. Auttavat kun apu on tarpeen ja ovat tukena kun väsyttää. Ne, jotka ovat usein itsestäänselvyyksiä. Jokaisella on omanlaiset turvaverkot ja toisaalta kaikilla niitä taas ei ole.

Meillä on ihan valtavan hyvät turvaverkot. On paljon läheisiä, jotka voivat auttaa hädän tullessa tai arjen haasteissa. Minulla on kaksi siskoa, vanhemmat ja isovanhemmat. Mieheni puolella ovat hänen vanhempansa. Kaikki asuvat lähellä, ja kaikki ovat aina valmiita meitä auttamaan. Kuten mekin heitä. Olen ihan äärettömän kiitollinen heistä kaikista.

Meille on turvaverkot olleet tärkeitä aina, mutta lapsen saamisen jälkeen ne ovat olleet erityisen merkityksellisiä. Varmasti toisen lapsen myötä saamme huomata miten turvaverkkojen olemassaolo vain korostuu. Välillä vain tulee hetkiä, kun tuntuu ettei ilman apua pärjää. Vaikka toki uskon siihen että kaiken saa hoidettua itsekin (ja että asiat pitääkin pystyä hoitamaan itse), niin todella usein apu helpottaa elämää huomattavasti. 

Kuvituskuvana M eilisen uimareissun jäljiltä. Hän oli niin onnellinen!

Lapsen kanssa varsinkin on tullut paljon tilanteita, missä apu on ihan korvaamatonta. Kotiäitinä oli päiviä kun olin 39 asteen kuumeessa kotona, eikä mies voinut jäädä kotiin. Silti koiria piti viedä ja lasta hoitaa. Oli hetkiä kun lapsi oli korkeassa kuumeesssa, mies töissä ja koirat tarvitsivat lenkittäjää. On myös ollut hetkiä kun on tullut yllättävä palaveri töissä, enkä ole ehtinyt hakea poikaa tai kun miehellä onkin ollut extra-vuoro töissä ja olemme tarvinneet pojalle hoitajaa päiväksi, kun tarhaankaan ei ole voinut viedä (kun hoitopäiviä on vain 3pv/vko). Aina olemme saaneet apua pyydettäessä. Aina tukiverkko on ollut lähellä. 

On myös ollut hetkiä kun läheiset ovat ottaneet pojan hoitoon, vaikka meillä ei ole ollut mitään ihmeellisempää menoa. Olemme saaneet hetken hengähtää, siivota kaapit, nukkua kokonaisen yön tai käydä leffassa. Kun läheisemme ovat halunneet helpottaa arkeamme ja hakea M:n tarhasta, jotta minun ei tarvitsisi kiirehtiä ja saisin koirat lenkitettyä paremmin töiden jälkeen. Kun raskausväsymyksessä olen saanut levätä, sillä aikaa kun muut ovat aktivoineet poikaa. Tai kun läheiset ovat ottaneet meitä yöllä hereillä pitäneen kissan hoitoon pariksi päiväksi tai käyneet lenkittämässä puolestamme koirat. 

Olen todella, todella kiitollinen. Toivottavasti olen tarpeeksi usein muistanut kiittää ja antaa apua takaisin. 

Kiitos. Olette tärkeitä.

#arjensankarit #turvaverkot

Raskausviikko 32+0. Kaksi viikkoa jaksaa vaikka päällään seisoisi

Tänään alkoi 33. raskausviikko ja vauva painaa jo noin 1,8kg! Minulla on 12 työpäivää jäljellä, eli tämä viikko loppuun ja sen jälkeen kaksi kokonaista työviikkoa. Laskettuun aikaan on tasan kahdeksan viikkoa eli 56 päivää. Voipi olla että jo noin kuuden viikon päästä vauva on luonamme! Tai sitten vasta kymmenen, haha. Anyway, ei kauaa enää. Ensi viikosta alkaen synnytystä ei enää esteltäisi jos se alkaisi. Toivotaan kuitenkin että vauva majailisi vatsassa vielä vähintään viisi viikkoa...

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavaa: "Tämän viikon alussa sikiö on 30 viikkoa vanha. Sen vartalo ei enää kasva entisellä vauhdilla, mutta aivot kyllä. Kun uusia aivopoimuja muodostuu, pääkallon koko ja päänympärys kasvavat. Hermoyhteyksien lukumäärä aivoissa lisääntyy valtavasti!

Hiukset paksuuntuvat ja nyt ovat sekä varpaiden että sormien kynnet valmiit. Untuvakarvoitus peittää yhä pienempää osaa kehosta ja sekä kulmakarvat että silmäripset pidentyvät. Nyt sikiöllä on niin vähän tilaa kohdussa, että sen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi.

Sikiölle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja se alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön."

Olen voinut ihan hyvin, eivätkä liitoskivut ole pahentuneet. Todella kova väsymys on palannut rytinällä, enkä työpäivien jälkeen jaksa oikeastaan mitään. Nukkumaan menen aina ihan viimeistään samaan aikaan kun poikakin, usein jopa ennen jos isimies on laittamassa M:a nukkumaan.

Lueskelin äsken vanhaa blogiani M:n odotuksen ajalta. Silloin käytin lomiani loppuraskaudessa ja jäinkin kesälomalle rv31+6. Olin kaksi viikkoa lomalla, minkä jälkeen palasin vielä viikoksi töihin ja lopullisesti jäin äitiyslomalle kun äitiysloma virallisesti alkoi rv34+6. Voin kyllä todeta että se oli hyvä järjestely. Se viimeinen viikko ei tuntunut missään, kun tiesin että on vain viisi työpäivää jäljellä ja hoidin silloin paljon järjestelyasioita sekä seuraajani perehdytystä. Ja ennen lomalle jäämistä en ehtinyt kuormittua liikaa ja jaksoin käydä töissä (toki silloin ei ollut myöskään leikki-ikäistä huollettavana).

Nyt työpäivät tuntuvat jo kärvistelyltä. Kun väsyttää ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, jalat puutuvat, liitoksiin särkee, tulee harkkasupistuksia ja kaikki ärsyttää. Ja vali vali. Kyllähän nämä 12 päivää jaksaa vaikka päällään seisoisi.

Muita kuulumisia sen verran, että meillä oli superihana viikonloppu! Vietimme viikonlopun pitkästä aikaa koko perheen voimin ja ihan kotona. Olimme ulkona suurimman osan ajasta, kävelimme, leikimme ja vain nautimme toistemme seurasta ja hyvästä kelistä. Näimme myös perhettämme ja ihanat ystäväni tulivat käymään meille. Tein ystävieni kanssa älyttömän pitkän lenkin, kävelimme 4,5km (1h10min). Pelkäsin pahempia kipuja, mutta otin varmuudeksi yhden paracetamolin heti lenkin jälkeen ja säästyinkin pahimmilta. Toki illalla en pystynyt varaamaan painoa jaloille, mutta oli se sen arvoista!

M:n kanssa teimme sunnuntaiaamuna pitkän kävelylenkin, osin vaunuissa ja osin itse kävellen (poika tykkää muuten tosi paljon "uusista" vaunuista!). Matkan varrella poikkesimme heittelemään koiralle palloa ja poimimaan mummille valkovuokkoja. M kantoi kukat tosi ylpeänä perille saakka, harjoitellen matkalla "paljon onnea vaan" laulua.  

Ihana viikonloppu sai minut myös odottamaan entistä enemmän tulevaa äitiyslomaa... 

HS 16.5.2017: Uusi tapa synnyttää vähentää selvästi repeämiä

Luin tosi mielenkiintoisen artikkelin hesarista tänään liittyen synnytykseen. Näin lyhyesti referoidakseni, artikkeli kertoo miten tuore tutkimus on osoittanut että vakavia repeämiä onnistuttiin vähentämään huomattavasti synnytyksissä uudella STOMP-metodilla, jossa synnyttäviä äitejä ohjataan pystympään synnytysasentoon perinteisen puoli-istuvan asennon sijaan.

Mielenkiintoista oli, että muun muassa maailman terveysjärjestö WHO on linjannut jo vuonna 1996, että selinmakuuasentoja ei tulisi käyttää synnytyksessä. Kuitenkin Keski-Suomen Keskussairaalan synnytysten, naistentautien ja lasten vastuualueen ylihoitajan Tarja Mietola-Koiviston mukaan puoli-istuva asento on valitettavasti yhä standardi.

Artikkelissa kerrottiin myös spontaanista ponnistustekniikasta: 

"Niin kutsuttu spontaani ponnistustekniikka on Mietola-Koiviston mukaan myös olennaisessa osassa välilihan repeämien ehkäisemisessä. Spontaanilla ponnistustekniikalla synnytettäessä äiti kuuntelee kehoaan ja tuntiessaan ponnistamisen tarvetta, hän työntää sen verran kuin tuntuu hyvältä. Tällöin myös väliliha saa aikaa levitä ja valmistautua vauvan tulemiseen.

Spontaani tekniikka on myös vauvan voinnille parempi kuin perinteinen tapa ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja ponnistaa kaksi tai kolme kertaa kovaa supistuksen aikana. Kun äiti hengittää vapaammin, lapsikin saa kohdun ja istukan kautta paremmin happea."

Itse ensisynnyttäjänä olin lukenut paljon synnytyksistä, mutta olin lähtenyt synnytykseen ilman sen kummempia toiveita. Halusin epiduraalin ja sen sainkin. Synnytys meni oikein sutjakasti ja helpohkosti. Ponnistusvaihe tehtiin kätilön neuvomana nimenomaan puoli-istuvassa asennossa (tai ihan alkuun kokeiltiin kyljellään, mutta se ei toiminut). Itse en edes osannut ajatella asentoa sen kummemmin, tein vain kuten käskettiin. 

Nyt kun mietin tulevaa synnytystä ja kaikkea tietoa mitä olen imenyt toistaiseksi, toivoisin että voisin synnyttää pystymmässä asennossa, esim jakkaralla. Ja toivoisin myös että kätilöt kannustaisivat tähän spontaaniin ponnistustekniikkaan. 

Toivon ehtiväni jutella näistä kätilön kanssa, mutta mahdollisuus on että synnytys etenee niin nopeasti että en edes muista koko asiaa... Viimeksi minulta ei juurikaan kyselty synnytystoiveita, alkuun olin niin kipeä että tuikattiin vain epiduraali heti selkään ja sitten olikin jo yhtäkkiä aika ponnistaa. Synnytyksestä jäi kyllä erittäin positiivinen mielikuva.

Onko ketään joka olisi saanut synnärillä neuvoja spontaaniin ponnistustekniikkaan?

Raskausviikko 31+0. Kahden raskauden erot

Tänään alkoi 32. raskausviikko ja vauva on jo noin 1750g painava ja 37cm pitkä. Pieni iso vauva! <3

"Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä, suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Useimmilla ensimmäinen uloste tulee muutaman tunnin kuluttua syntymästä.

Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.

Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset." Lähde: vau.fi

Ajattelin kirjoitella vähän eroista ja yhtäläisyyksistä näiden kahden raskauden välillä. Ensimmäisessä raskaudessa lähtötilanne oli se, että tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja synnytin 25 vuotiaana. Raskautta ennen liikuin paljon, olin hyvässä kunnossa ja hoikka. Toisessa raskaudessa olin 27 vuotias tullessani raskaaksi ja synnytän 28 vuotiaana. Olin myös hyvässä kunnossa ennen raskautumistani ja olin juuri paria kuukautta ennen raskautumista aloittanut uudelleen urheilemisen (sitä ennen olin liikkunut epäsäännöllisen säännöllisesti). Painoin saman verran ennen molempia raskauksia.

Mitä eroja raskauksien välillä on?

Elämäntilanne. Esikoisen odotuksen aikaan olimme vain pariskunta, jolla oli eläimiä huolehdittavana. Tein osa-aikaista työtä ja opiskelin samalla. Saimme periaatteessa tehdä mitä halusimme, nukkua niin paljon kun halusimme ja rentoutua kun halusimme. Harrastin paljon ja vietin suurimman osan vapaa-ajasta ulkona koirien kanssa. Elämän rytmi oli rauhallisempaa ja vapaa-aikaa oli paljon.
Pikkuveljen raskauden aikaan elämäntilanne on hyvin erilainen. Elämme lapsiperhearkea. Meillä on erittäin aktiivinen uhmaikäinen, joka käy tarhassa 3pv/vko. Itse olen täysipäiväisessä työssä. Omille harrastuksille ei jää juurikaan aikaa arjen pyörittämiseltä. Saamme nukkua vain juuri sen verran kuin esikoin nukkuu ja herätys tulee joka aamu viimeistään 6.45 (toki itse herään töihin 5.25). Pitkistä päiväunista voi vain haaveilla. Ulkoilemme yhä paljon, mutta sen luonne on muuttunut pojan tahtiin sopivaksi.

Urheilu. Esikoisen raskaudessa urheilin, tai ainakin "urheilin" läpi raskauden. Kävin siis salilla satunnaisesti ja tein (hyvin) kevyttä treeniä, esim. pyöräilin ja nostelin pieniä painoja. Tässä raskaudessa lopetin urheilun pahoinvoinnin ja kovan väsymyksen takia, ja kun olisin taas jaksanut alkaa urheilemaan, tulivat liitoskivut. Liitoskipujen takia en ole voinut urheilla ollenkaan. Eli käytännössä tässä raskaudessa liikunta on rajoittunut kävelyyn. Kaipaan kovasti jo hikiliikuntaa...

Liitoskivut. Liitoskipuja ei minulla ollut kovinkaan paljon esikoisen aikaan. Pientä särkyä välillä, mutta ei mitään vastaavaa kuin nyt. Tein reippaita lenkkejä läpi raskauden, lähinnä vatsan koko rajoitti liikkumista. Yhden siivousurakan jälkeen muistan miten yöllä piti kontata vessaan (noin 30. viikolla) kun sattui niin paljon, mutta tämä jäi ainutkertaiseksi.
Tässä raskaudessa liitoskivut tulivat jo noin 17. viikolla ja pahenevat viikkojen edetessä. Välillä on toki parempia kausia, mutta en voi kävellä yli 20 minuutin reipasta lenkkiä ilman järkyttäviä kipuja. Onneksi hissukseen liikkuminen onnistuu. Tässä raskaudessa näitä "konttaamiskuntoja" on vähän väliä aina aktiivisemman päivän jälkeen. Onneksi menevät levolla ohi.

Vatsan kasvu. Kirjoittelinkin mahan kasvusta puolivälin tienoilla (klik!). Tässä raskaudessa alkoi maha (=turvotus) näkyä jo heti ensimmäisillä viikoilla ja kasvoi paljon suurempana koko ajan. Esikoisen raskaudessa maha alkoi tulla näkyviin vasta lähempänä puoliväliä. Neuvolatäti selitti eron johtuvan siitä, että vatsanpeitteet ovat jo kertaalleen venyneet, joten nyt vatsa pullahtaa esiin nopeammin. Nyt loppuraskautta kohti mahan kokoero on pienentynyt, mutta silti minulla on nyt mielestäni paljon isompi vatsa kuin esikoisen aikaan.

Vauvan sijainti. Esikoinen hengaili selkärankaa vasten, pikkuveli taas vatsapeitteitä vasten, ihan vatsan ulkoreunalla.

Turvotus. Esikoisen aikaan loppuraskaudessa "turvotti", eli sormet tuntuivat vähän turvonneilta. Tilaa kuvaa hyvin se, että otin sormukset pois vasta synnärille mennessä (varmuuden vuoksi) ja laitoin ne käteen takasin palatessamme kotiin kahden päivän päästä.
Tässä raskaudessa turvotus alkoi noin 27. viikolla, jolloin piti ottaa jo sormukset pois kun ne alkoivat ahdistaa ja jättää punaiset jäljet. Nyt huomaa että myös jalat ovat turvonneet. Voin vain kuvitella miten turvoksissa olen vikoilla viikoilla ja synnytyksen jälkeen, huh.

Painonnousu. Lähtöpaino oli sama. Esikoisen raskaudessa viimeinen painomerkintä neuvolakorttiin oli rv37+5, jolloin painoin 75,9kg. Yhteispainonnousu oli siis 13,9kg. Synnytin 39+0, eli vähän reilu viikko tuon punnituksen jälkeen, jolloin kotipunnituksen mukaan painoin noin 77-78kg. Yhteensä paino nousi siis raskauden aikana 15-16kg.
Tässä raskaudessa paino on noussut koko ajan todella reippaasti. Huomattavasti nopeammin kuin esikoisen aikaan, vaikkakaan en ole ruokavaliota muuttanut. Niin nopeasti että siitä oltiin huolissaan ja minut laitettiin sokerirasitukseen. Viime neuvolassa rv30+2 painomerkintä oli 78,7kg eli kokonaispainonnousu oli 16,7kg. Painan siis jo nyt saman verran kuin esikoisen aikaan synnärille lähtiessäni. Oletettavasti kokonaispainonnousu tulee olemaan tässä raskaudessa jotain 20+ kg.

Raskausdiabetes. Esikoisen aikaan ei sokerirasitusta tehty, koska olin 25 vuotias normaalipainoinen/hoikka ensisynnyttäjä, eikä meillä ollut sukurasitusta. Mikään ei myöskään viitannut raskauden aikana siihen, että minulla olisi ongelmia sokereiden kanssa.
Tässäkään raskaudessa ei sokerirasitusta alkuun tehty, sillä esikoisen raskaudessa ja synnytyksessä kaikki meni hyvin ja olin yhä normaalipainoinen, eikä suvussakaan radia ollut. Ripeän painonnousun takia kuitenkin sovimme että menen tekemään rasituksen, jonka jälkeen sainkin raskausdiabetesdiagnoosin.

Linea negra. Ensimmäisessä raskaudessa alkoi linea negra ilmestyä jo 19. viikolla, kun taas tässä raskaudessa ei viivaa vieläkään näy.

Väsymys. Tämä voitaisiin laskea tuohon elämäntilanteeseen, mutta varmasti on myös raskauksilla eroa. Eli olen todella uupunut ja väsynyt kun vertaa esikoisen raskauteen. Jatkuvasti tuntuu että arki on selviytymistaistelua ja iltaisin nukahdan ihan viimeistään ysiltä. Raskauden läpi olen mennyt nukkumaan klo 19-21 välillä (ja herännyt 5.30-6.30).

Mitä samankaltaisuuksia raskauksien välillä on:

Vauvan koko. Esikoinen kasvoi koko vatsassaoloaikansa hyvin keskikokoisena. Sf-mitta seikkaili alakäyrän ja keskikäyrän välissä. M syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa 3135g ja 49cm kokoisena.
Pikkuveli oli rakenneultran arvion mukaan täysin keskikokoinen vauva. Sf-mitta on kasvanut alakäyrän ja keskikäyrän välissä kuten M:n raskaudessakin. Arvio onkin että hän on suunnilleen saman kokoinen kuin isoveljensä. Syntymäpaino riippunee pitkälti siitä millä viikoilla hän syntyy. 

Sukupuoli. Esikoisen aikaan tiesin alusta saakka että kyseessä on poika, ja tämä varmistettiin rakenneultrassa. Tässä raskaudessa olin epävarma sukupuolesta ja epäilinkin tyttöä, mutta pojaksi pikkukakkonenkin paljastui.

Istukan sijainti. Molemmissa raskauksissa istukka on sijainnut takana ja ylhäällä. Siksi olen tuntenut molemmissa raskauksissa liikkeet hyvin ja aikaisin.

Pahoinvointi. Molemmissa raskauksissa minulla oli todella pahaa pahoinvointia 6. viikosta aina vähintään 13. viikolle saakka. Tosin pikkuveljen raskaudessa osasin tähän paremmin varautua joten se oli helpompi kestää.

Raskausarvet. Tai oikeastaan niiden puuttuminen. Kummassakaan raskaudessa en saanut yhtään raskausarpea. Tai toistaiseksi ainakaan, kop kop.

Raivotarjonta. Molemmat lapset ovat kääntyneet hyvin aikaisessa vaiheessa pää alaspäin, oikeaan asentoon. Tähänkin kop kop, toivotaan että pikkuvelikin pysyisi raivotarjonnassa loppuun saakka.

#reimatestpatrol #reimago

Meidät valittiin mukaan Reiman Test Patroliin testaamaan lasten ulkovaatteita. Reima on lanseerannut Test Patrol -kampanjan, jossa lapset saavat testata heidän tuotteitaan. Tässä vähän lisää kampanjasta Reiman nettisivuilta: 

"NÄIN REIMA TEST PATROL TOIMII

Vaatteiden pitää suojata lasta hänen matkallaan kohti ääretöntä – ja sen yli. Reipas liikkuja ei saa joutua luopumaan seikkailuistaan huonon sään takia. Meidän tehtävämme Reimalla on tarjota kestäviä, turvallisia ja toiminnallisia tuotteita – jopa niin hyviä, että lapset eivät oikeastaan edes huomaa niiden olemassaoloa. Siksi etsimme nyt testaajia, jotka voivat panna tuotteemme koville, jotta me osaisimme kehittää parhaita mahdollisia vaatteita, kenkiä ja asusteita.

Toteutamme Reiman Test Patrol -kampanjan kahdeksan viikon aikana, 3.4.-28.5.2017. Testattavana on kuusi uutta tuotetta joka viikko. Lähetämme ilmaiseksi 30 tuotetta kunkin viikon uusille testiperheille, joten kaikkiaan 240 Suomessa asuvaa lasta pääsee kokeilemaan tuotteitamme. Testaaminen ei maksa perheille mitään eikä velvoita mihinkään, mutta toivomme, että osallistujat kertovat sosiaalisessa mediassa parhaista hetkistä testin parissa ja vastaavat syyskuussa lähetettävään kyselyyn. Somessa käytettävä tunniste on #reimatestpatrol ja kun kyseessä on ReimaGO-tuote, myös #reimago."

Samoilta sivuilta voit myös itse hakea mukaan Reiman Test Patrol -kampanjaan! Joka viikko tulee siis testattavaksi uudet tuotteet. Tällä viikolla voi hakea mukaan testaamaan lasten kesävaatteita. 

Me pääsimme tosissaan mukaan kampanjaan, jossa testataan lasten ulkoiluhousuja. Valitsimme testivaatteeksi ihan "tavalliset" verkkarit. Valittavina olisi ollut myös monia erilaisia ulkoiluhousuja, vuorillisia ja vedenpitäviä, mutta tiesin että lämpöiset kelit olivat tulossa, joten valitsimme verkkarit. Käytämme muutenkin paljon ihan tavisverkkareita niiden käytännöllisyyden ja mukavuuden takia. Itse tykkäisin paljon myös pitää leggari-tyyppisiä housuja pojalla, mutta olen todennut niiden olevan usein vähän turhan ohuita niin päikkyyn kuin ulkoiluunkin.

Reiman Test Patrol -paketti toimitettiin meille noin parin viikon kuluttua. Paketissa oli ReimaGO aktiivisuussensori, juomapullo sekä testattavat housut. En ollut tajunnut osallistuessani test patroliin, että mukana saisin myös aktiivisuussensorin, joten se oli todella kiva yllätys. Reiman housuissa on pieni tasku, minne sensorin saa laitettua, joten se pysyy mukana vauhdissa eikä tarvitse pelätä sensorin tippumista. Ainoa huono puoli on, että meillä on nyt vain yhdet Reiman housut, muissa housuissa pitäisi sensorin pysyä taskussa. Pelkoni onkin että sensori tipahtaa leikkien tiimellyksessä, siksi jätinkin sen tänään kotiin pojan lähtiessä tarhaan. Olisi kyllä ollut hauska seurata tarhan ja kodin välistä aktiivisuuseroa (jos sellaista on). Pitänee laittaa reiman housut huomenna tarhaan, niin saa sensorinkin mukaan.

Housut sekä aktiivisuussensori pääsivät lauantaina heti testiin. Housut olivat ihanan pehmeät ja todella mukavan tuntuiset. Kun vertaan muihin "tavisverkkareihin" mitä meillä on, on kankaan laadussa suuri ero. Housut ovat joustavat ja äärettövän mukavan tuntuiset. Housut ovat kokoa 104 ja näyttivät alkuun vähän isoilta. Mutta kun vyötärön sai kiristettyä, niin totesin niiden olevan juuri hyvät. Menevät varmasti koko kesän ja syksyn. Ne eivät myöskään roiku päällä istuvan mallinsa takia. 

Olimme lauantaina ulkona todella paljon, aamupäivällä puuhailimme pihassa ja taloyhtiön leikkipaikalla, iltapäivällä talkoilimme ja illemmalla poika lähti vielä jalkapallopeliin isänsä kanssa. Oli ihanan lämmintä, kuivaa ja aurinko paistoi. M olikin aamupäivän ja iltapäivän ulkona vain verkkareissa ja takissa, illaksi laitettiin peliin kuorihaalari.

Uudet housut menivät hiekkaan ja multaan, ja niille tippui ruokaa ja juomaa. Leikki-ikäisen peruspäivä siis. Ne päällä poika liikkui rennosti ja vapautuneesti, ne eivät rajoittaneet millään tavoin. Ne päällä myös nukuttiin päikkärit. Illalla housut päätyivät pesukoriin ja sunnuntaina pesukoneeseen. Kuivatin housut narulla (kuten teemme kaikille M:n vaatteille jotta ne eivät kutistu) ja ne olivat aivan yhtä pehmoiset vielä kuivuttuaankin. Niihin ei ollut myöskään jäänyt mitään likatahroja, vaikka tosin vielä ei päästykään testailemaan mustikkaa tai nurmikkotahroja, haha!

Toistaiseksi siis vain positiivista sanottavaa! Pitää palata asiaan kun housuja on käytetty enemmän, jotta näkee miten lähtevät kulumaan näin aktiivisessa menossa. Ensi reaktioni oli lähinnä se, että en ollut edes tajunnut että on olemassa jotenkin "parempia" verkkareita. Että materiaalilla on oikeasti väliä. Mielenkiintoista on nähdä, pysyykö näiden housujen pehmeys ja tuleeko esim. reikiä helposti.

Piti vielä mainita tuosta aktiivisuussensorista. Sitä varten voi siis ladata aplikaation, josta voi seurata lapsen aktiivisuutta. Siinä on myös "peli", jonka avulla motivoidaan lasta liikkumaan, mutta meillä sitä ei katsota pojan kanssa. Tässä on M:n viikonlopun aktiivisuustasot:

Tästähän ei kovin helposti ymmärrä kuinka paljon lapsi on oikeasti liikkunut (varsinkaan kun itselläni ei ole vertailukohtaa), mutta sovelluksen asetuksissa luki että lapsen pitäisi liikkua vähintään tunti päivässä. Tuo kuulosti omaan korvaan erittäin vähältä. M:n kohdalla tämä ylittyi moninkertaisesti, mutta ei se ihmekään ole kun ei tuo ikiliikkuja ole paikallaan kuin nukkuessaan, pikkukakkosen aikaan ja syödessään.

Ihan hauska tämä aktiivisuuden seuranta, ja varsinkin olisi hauska nähdä tarhapäivän aktiivisuus kun ei ole itse näkemässä miten paljon siellä liikutaan. Mutta pidemmän päälle en näe ideaa seurata näin pienen lapsen aktiivisuutta. Ainakaan meidän tilanteessa, kun ei todellakaan ole ongelmaa siinä, eikö liikuntaa olisi tarpeeksi. Ehkä vähän vanhempana jos olisi ongelmia saada lasta liikkeelle tai jos olisi ylipainon kanssa ongelmia? Silloinkin ehkä aktiivisuussensorin sijaan laskisin sitä, kuinka paljon lapsi katsoo televesioita tai pelaa kännykkää/pelikonsolia. Toki aktivisuusmittari voisi olla silloin myös ihan kiva lisä ja varsinkin tuo reiman sovellus, jolla pyritään motivoimaan liikkumista.

Palaan #reimatestpatrol asioihin taas myöhemmin!

Vauvalla kaikki hyvin

Kävin eilen neuvolassa tsekkaamassa vauvan kasvun. Viimeksihän aavistuksen verran huolestuttiin vauvan koosta, sillä sf-mitta oli pienentynyt edellisestä kerrasta. Toissa kerralla (rv 27+2) sf-mitta oli 25,5 ja edellisella kerralla (rv  29+1) vain 25. Tällä kertaa (rv 30+2) mitta oli 26. 

Vaikka viime kerralla ajattelimme että sen kertainen mitta oli poikkeava, niin nyt totesimme että itseasiassa rv27 mitta olikin se poikkeava hyppy ylöspäin. Nyt ollaan takaisin samalla linjalla kuin aiemmin, eli keskikäyrän ja alakäyrän välissä. M:n kanssa liikuttiin myös samalla linjalla, eli neuvolatädin mukaan voisi olettaa että vauva on suunnilleen saman kokoinen kuin esikoinenkin. M oli hyvin keskikokoinen vauva, syntyi viikko ennen laskettua aikaa 3,135kg painoisena (ja 49cm pitkänä). Mikäli vauva syntyy suunnilleen samoilla viikoilla, voisi olettaa hänen olevan noin kolmikiloinen saapuessaan. Kelpaa minulle! :)

Noin muutenkin neuvolassa kaikki oli ihan hyvin. Sydänäänet olivat hyvät, lapsivettä normaalisti ja vauvalla yhä pää alaspäin (Jee! Hän on ollut pää alaspäin ainakin rv27 saakka, joten toivotaan ettei enää kääntyisikään). Turvotusta on, paineet ja proteiinit kunnossa. Paino nousee yhä turhan reilulla vauhdilla. Nyt neuvolatäti ei ollut siitä kovin huolissaan, kun sokerit pysyvät kurissa ja paineet alhaalla. Hänen mielestään painonnousu voi olla nyt myös turvotuksen lisääntymisestä johtuvaa. Nyt painoa on tullut yhteensä noin 16-17kg. 

Seuraava neuvola onkin vasta kuukauden päästä ja sekin on lääkärineuvola. Tosi kiva että lääkärineuvola on noin loppuraskaudessa, osaavat silloin jo varmaan sanoa onko vauva mahdollisesti kiinnittynyt ja muutenkin miltä vaikuttaa synnytystä ajatellen. 

Olen ollut viime aikoina hyvin väsynyt ja uupunut, tuntuu että ihan tavallinen arki vie kaikki mehut. Äitiyslomaan on vielä neljä viikkoa, siihen asti pitäisi jaksaa pinnistää. Onneksi on valoista ja kohta varmaan lämmintäkin. 

Mukavaa viikonloppua!

Kun kaikki ärsyttää

Olenko ainoa, jolla on raskauden aikana ongelmana satunnaisen säännöllinen, jumalaton ärsytys? Noin puolivälistä eteenpäin on tullut kausia, kun hermot on todella kireällä. Ärsytys koskee ihan kaikkea ja kaikkia. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista, vaan tiedostan sen johtuvan täysin tästä ihanasta tilasta mitä raskaudeksikin kutsutaan.

Ärsyynnyn mitä pienimmistä asioista ja ihan toisen henkilön läsnäolo ja tapa hengittääkin saattaa pänniä. Saatika viestin saaminen tai se että en saanutkaan sitä istumapaikkaa bussissa mihin olen tottunut. Töissä joudun pinnistelemään etten vain sanoisi mitään tökeröä ja että saan esitettyä kaikki asiani ystävällisesti. Järkyttävää.

Kaikista ärsyttävintä tässä kaikessa ärsytyksessä on se, että tiedostan asian. Tajuan, että näin minun ei pitäisi tuntea. Että kukaan ei ole tehnyt minua kohtaan väärin. Että tämä johtuu vain hormoneista. Raskaudesta.

Kertokaa että en ole ainoa jolla on näinkin iso ongelma.

Thank god tämä ei ole jatkuvaa, vaan ilmenee lyhyissä kausissa. Tätä on vain turhan usein ja koko ajan pinna on lyhyempi kuin edellisellä kerralla. Onneksi olen yleensä aika hyvä pitämään nämä kaikki sisälläni. Pahoitteluni kuitenkin kaikille. Varsinkin miehelleni, jonka kanssa useiten joutuu kestämään ärsytystäni <3

Tulisipa jo heinäkuu.

#hermotkireällä

Raskausviikko 30+0!

Hurraa! Tänään poksahti käyntiin raskauden viimeinen neljännes. Ihan mahtava fiilis! Olen ollut raskaana jo 6,5 kuukautta eli 210 päivää ja jäljellä laskettuun aikaan on vain 70 päivää. Tosin uskon (vieläkin) että vauva tulee noin 8-9 viikon päästä. Minulla on jäljellä enää 23 työpäivää, eli vähän alle viisi viikkoa. Ja itseasiassa tänään on tasan kuukausi viimeiseen työpäivääni (9.6.!).

Pikkuveli on kovin aktiivinen, mutta ei pidä minua hereillä öisin. Jos itse herään yöllä, herää vauvakin, mutta muuten on hiljaista. Tai sitten nukun vain itse niin sikeästi, että en herää liikkeisiin, haha.

31. raskausviikolla vauva painaa noin 1,6kg. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Tutkijoiden mielestä älykkyys on lähtöisin tästä uloimmasta aivokerroksesta. Poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Sikiön aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja sikiö säätelee itse lämpötilaansa! Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Sikiöllä on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä. Sikiö liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Se potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut sikiöt alkavat nyt kääntää itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun sikiö potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa. (Lähde: vau.fi)

Vauva on ollut jo ainakin kolmisen viikkoa pää alaspäin, mikäli neuvolan tunnusteluihin on luottamista. Vauva myös hengailee ihan vatsanpeitteitä vasten, toisin kuten isoveljensä, joka piiloutui syvälle selkärangan lähelle. Vatsa tuntuu nyt tosi isolta, mutta jotenkin kuvassa se on silti ihan sopusuhtaisen näköinen.

Tässä viime raskaudessa otetut kuvat samoilta viikoilta. 

Saman kokoiselta se kyllä näyttää, vaikkakin vaatteet päällä vatsa näyttää aina vähän pienemmältä. Kun jaksaisi ottaa vielä edes yhden tuollaisen "kunnon" kuvan... Ehkä sitten äitiyslomalla. 

Olen voinut ihan hyvin. Liitoskipuja on paljon aktiivisempien päivien jälkeen (esimerkiksi viikonloppuna jouduin pyytämään miestäni apuun että pääsin illalla vessaan, sen verran kipeää teki si-nivelten ympäristöstä), mutta yleisesti pärjään oikein hyvin. Supistuksia tulee ja menee, mutta ei onneksi ole mitään säännöllistä ainakaan vielä. Neuvolaan menen torstaina tarkastamaan vauvan kasvun, peukut pystyyn että kaikki on kunnossa!

Kierrätys kunniaan! Baby Jogger City Select

Olen tiettävästi nopea toimimaan ja tekemään päätöksiä. Vielä viime viikolla pohdimme mitä tekisimme vaunujen kanssa ja jo sunnuntaina ostimme uudet.

Lähtötilanteena se, että meillä oli 3 vuotta vanhat (erinomaisessa kunnossa olevat) Emmaljunga City Crossit ja tavoitetilana hankkia tuplarattaat. Halusin vaunut seuraavilla kriteereillä:

- lapset istuisivat vierekkäin (jotta näkevät paremmin)

- isot renkaat

- toisen istuimen saa vaihdettua koppaan

Hinta oli meillä myös isona kriteerinä, emme todellakaan halunneet ostaa uusia ja/tai kalliita vaunuja. Mies oli sitä mieltä että hankkisimme tuplavaunut, jossa lapset ovat "päällekkäin". Itse näitä vastustin voimakkaasti, sillä en usko että alempi/taaempi lapsi viihtyy kovin hyvin kun ei nää maisemia tai työntäjää.

Laitoin vaunuistamme myynti-ilmoituksen viime viikolla ja sainkin heti yhteydenottoja. Loppujen lopuksi lauantaina tuli pariskunta vaunuja katsomaan ja sille reissulle ne lähtivät. Saimme vaunuista mielestäni oikein kohtuullisen hinnan (400€), vaunuthan olivat lähes uuden veroiset kaikin puolin. Niin vähän niitä tuli loppujen lopuksi käytettyä.

Perjantai-iltana törmäsin tori.fi:ssä edullisiin Baby Jogger City Select -vaunuihin. Olin jo aiemmin löytänyt muutaman itseäni miellyttävän vaunun käytettynä, mutta aina löytyi jotain vikaa. Yleisimmin vaunujen hinta. Olin ajatellut että ihan maksimissaan käyttäisin 500 euroa käytettyihin vaunuihin. Nuo City Selectit maksoivat himpun alle 300€, eli kävivät loistavasti meidän budjettiin. Kaiken lisäksi sijaitsivat lähellä, joten sovimme että menemme katsastamaan ja/tai ostamaan vaunut heti sunnuntaina.

Baby Jogger City Select -vaunut ovat monipuoliset tuplarattaat, joita voi käyttää myös vain yhden lapsen vaunuina - iso plussa! Vaunuissa on isot pyörät ja toisesta penkistä muotoutui vauvalle koppa. Kopan ja istuimen saa monilla eri tavoilla sijoitettua:

Lähde: babyjogger.com

Todella kätevää! Vaikkakin näissä lapset ovat peräkkäin tai päällekäin, niin istuimet ovat sen verran eri tasolla, että molemmat näkevät hyvin. Jouduin siis pyörtymään päätöksessäni että lapsien tulisi istua vierekkäin. Vaunut menevät kasattuna erittäin pieneen tilaan (itseasiassa pienempään kuin Emmaljungamme) ja ovat kevyet. Ne on myös todella ketterät kääntyvien (lukittavissa olevat) etupyörien ansiosta. Renkaat ovat isohkot, uskoisin pärjäävämme näillä myös talvella.

Päädyimme siis ostamaan nämä vaunut, kun tutkailimme niitä hetken. Ostamamme vaunut ovat vanhempaa mallia, vuodelta 2012. Niiden kankaiden värit olivat jo vähän kulahtaneet, mutta meitä se ei haittaa. Väri ei ollut myöskään se mieluisin, mutta ei silläkään oikeastaan ole väliä. Ne olivat kuitenkin oikein toimivat ja hyvässä kunnossa muuten. M tykkäsi myös kovasti uusista vaunuista ja oli innoissaan mahdollisuudesta päästä "kurkkimaan pikkuveljeä". 

Huono kuva, mutta en jaksanut rullata vaunuja enää uudestaan ulos. Tämän jälkeen otimme kopan pois vielä pariksi kuukaudeksi.

Vaunuissa on myös se hyvä puoli, että niihin saa ostettua seisomalaudan jos näyttää siltä että M ei viihdykään enää vaunuissa istumassa ollenkaan. Silloin voimme käyttää vaunuja "yhden lapsen vaunuina" ja M saa seistä edessä. Saimme mukaan myös adapterin johonkin turvaistuimeen, mutta en ehtinyt vielä selvittää menisikö se meidän maxi cosi cyber -istuimen kanssa yhteen. Viimeksi tosin meillä oli adapteri vaunuihin, mutta emme sitä ikinä käyttäneet.

Lähdimme sunnuntaina juuri päiväuniaikaan käymään verkkokaupassa, jolloin uudet vaunut pääsivätkin heti testiin. Nostimme nukkuvan pojan vaunuihin kauppareissun ajaksi. Uni maistui hyvin! Ja vaunuja oli helppo työntää pieniä käytäviä pitkin. Iso plussa, sillä Emmaljungat olivat turhan jäykät ja suuret yhtään pienempiin kauppoihin. Huomasin kyllä heti ensimmäisen negatiivisen puolen vaunuissa: istuinosa on ihan liian kuppimainen nukkuvalle lapselle, ergonomia on huono. M:n kohdalla tämä tuskin on ongelma, hän harvoin (tai oikeastaan ikinä) nukkuu vaunuissa. Mutta entä sitten kun pikkuveli ei viihdy enää kopassa makaamassa, vaan haluaisi istua ja sitten nukahtaa? Huoh.

Epäergonomiset päikkärit verkkokauppa.comissa. Tässä näkee hyvin miltä vaunut näyttävät "yhden lapsen vaunuina".

All in all, kierrätys kunniaan! Saimme vanhat vaunut kierrätykseen, uudet, oletettavasti hyvinkin käytännölliset vaunut käyttöön ja jopa säästimme välissä vähan rahaa. Onneksi rahareikiä löytyy enemmän kuin on sallittua, ostimme viikonloppuna mm. telakan kaukaloon, pinnasängyn reunapehmusteen sekä unipesän... 

Neuvolakuulumiset rv29+1

Kävin eilen neuvolassa. Painoa oli tullut 700g/vko, mutta edellisellä kerralla kaksi viikkoa sitten oli tullut vain noin 80g/vko. Näiden kahden viikon aikana on ilmestynyt myös turvotusta, joten painon nousu voi johtua myös turvotuksesta. Sormuksetkin olen joutunut jo ottamaan pois. M:n raskaudessa ei tullut missään vaiheessa niin paljoa turvotusta että sormukset olisi pitänyt ottaa pois, vasta synnärille mennessä jätin ne kotiin. Ja sain laittaa sormukset takaisin sormeen heti kotiuduttuamme.

Kävimme neuvolassa läpi viimeisten kahden viikon mittaustulokset. Aamujen arvot olivat kaikki hyviä, joten paaston kanssa ei ole ongelmaa. Ainoa kerta, kun arvot nousivat yli sallitun oli toissapäivänä, kun söin lounaaksi annoksen riisiä ja lohta. Juttelimme tästä neuvolatädin kanssa ja totesimme että kohdallani vaalea vilja on todennäköisesti se paha. Eli ei riisiä ja valkoista vehnää jatkossa, ainakaan kovin paljoa. Muuten voin jatkaa kuten ennenkin.

Kuvituskuvaksi meidän rattaat, laitoin eilen myyntiin.

Testasin sitten eilen lounaan (perunamuussia ja kalkkunaleikettä) jälkeen miten pienen kakkupalan syöminen nostaa arvoja. Ne humpsahtivat ihan taivaisiin! Eli ei kiitos kakuille ja muille herkuille. Mutta yhdestä suklaapalasta jälkiruokana ei arvot nouse, joten siinä taitaa olla se määrä mitä voin herkkuja syödä. Ehkä parempi vain jatkaa kokonaan herkuttomalla...

Kaikki oli muuten hyvin neuvolassa, mutta sf-mitaksi saatiin vain 25cm. Viimeksi, kaksi viikkoa sitten, sama mitta oli 25,5cm. Vauva oli todennäköisesti nyt vain eri asennossa ja vähän alempana, mutta varasimme varmuuden vuoksi ajan ensi perjantaille. Seurataan ettei kasvussa vain ole mitään häikkää, sf-mitan kun pitäisi kuitenkin kasvaa koko ajan. 

Sittenkin sisarusvaunut?

Olen pallotellut tätä asiaa jo pidemmän aikaa. Alkuun olin varma että pitäisimme M:n vanhat vaunut ja hankkisimme niihin vain seisoma(/istuma)laudan. Nyt olen kuitenkin kääntänyt pääni.

Meillä lapsien ikäero tulee olemaan noin 2v9kk. M:n kanssa emme ole paljoa vaunuja käyttäneet viimeisen vuoden aikana, vaan lenkit on hoidettu M:n itse kävellessä ja meidän häntä kantaessa repussa tai sylissä. Olin ajatellut että näin me jatkamme ja M voi tulla seisomalaudalle (tai jos löydämme vaunuihin sopivan istumalaudan) kyytiin jos väsyy kävelemiseen. 

Nyt olemme kuitenkin yhä useammin ottaneet vaunut lenkeille mukaan ja M tykkää kovasti istua kyydissä. Välillä hän kävelee (tai juoksee), välillä tulee istumaan. Itse en poikaa jaksa tällä hetkellä kantaa, joten ilman vaunuja en ole kovin kauaksi kotoota voinut lähteä. Vaunujen kanssa kävellessä saan myös paremmin lenkitettyä koirat, sillä ilman vaunuja vauhti (ja matka) on koirille turhan hidas. Toki käymme yhä paljon metsissä lenkkeilemässä, jossa M kävelee itse ja koirille voi heittää keppiä. 

Toisen lapsen tullessa, voi tilanne kääntyä joko niin että vaunut on "vain vauvoja varten" tai niin, että poika haluaisi aina istumaan. Epäilen jälkimäistä. Todennäköisesti tulisin viemään ja hakemaan M:ää tarhasta usein kävellen, jolloin nousee kysymys siitä, jaksaako poika tarhapäivän jälkeen vielä kävellä kotiin (ei todennäköisesti) tai edes seistä seisomalaudalla niin pitkään. Matkaa on kuitenkin noin 1,5 km. 

Toki ajatukseni on kantaa pikkuveljeä liinassa/repussa suurimman osan lenkeistä, mutta näin etukäteen on vaikea sanoa miten pitkään ja paljon hän viihtyy kannettavana. Koiralenkit kahden lapsen kanssa sujuvat todennäköisesti helpoiten niin, että molemmat lapset ovat vaunuissa. M on kovin temperamenttinen ja aktiivinen, joten jos M kävelee, niin vauvan pitänee olla liinassa. Muuten sinkoilevaa leikki-ikäistä voi olla vaikea hallita kun toisella kädellä työntää vaunuja ja toisella pitää koiraa. Ja vielä lisänä se, että sadesäällä vaunuihin pääsee suojaan, mutta seisomalaudalla joutuisi olla tuiskussa.

Googlettelin sopivia vaunuja ja törmäsin lukuisiin keskusteluihin siitä, miten tämän ikäisiä ei saisi laittaa enää vaunuihin ja miten pitäisi pystyä aina kävelemään itse jne. Aihe on ilmeisen mielipiteitä herättävä. Itse en juurikaan välitä mitä muut ajattelevat tämänlaisista asioista, vaan teemme juuri niin kuin meidän perheelle sopii parhaiten. M on hyvin aktiivinen ja liikkuvainen ikäisekseen, ja hänen motoriset taidot ovat olleet aina hieman edellä ikäisiään. Joten huolta liikkumattomuudesta tai ylipainosta ei todellakaan ole.

Mieluusti siis ottaisin vastaan vinkkejä sisarusrattaisiin. Kriteereinä meillä on:
- lapset istuvat vierekkäin, ei päällekäin
- toisen istuimen saa vaihdettua koppaan
- isot renkaat

Tällä hetkellä suosikkini ovat Bugaboo Donkey Duo ja Bumbleride Indie Twin -rattaat. Jos päädymme tuplarattaisiin, ostamme ne käytettynä ja myymme myös M:n vanhat yhdistelmävaunut. (Eli käsi pystyyn jos joku on kiinnostunut harmaista vm2014 Emmaljungan City Cross vaunuista pehmeällä quadrolift-kopalla, sijainti Espoo)

Meidän vaunut, kuva vuodelta 2014

Raskausviikko 29+0. Tervetuloa toukokuu!

Tänään alkoi 30. raskausviikko. Vauva painaa noin 1350g ja on 35cm pitkä. Lapsen pää on nyt lähes oikeassa suhteessa kehoon. (vau.fi)

Laskettuun aikaan on vain 77 päivää ja työpäiviä on jäljellä 29. Vähiin käy ennen kun loppuu. Jotenkin hyvin vaikea kuvitella että kohta jään pois töistä ja että nyt on jo toukokuu! Jos pikkuveli syntyisi samaan aikaan kuin isoveljensä, olisi tänään tasan kymmenen viikkoa pienen syntymään. Nyt on sellainen olo, että pikkuveli saattaa tulla jopa vielä aiemmin kuin veljensä, mutta voihan se olla että mennään laskettuun aikaan ja ylikin.

Olen voinut ihan hyvin. Väsymystä on paljon, mutta koska viime aikoina on ollut paljon neljän päivän työviikkoja, olen selkeästi jaksanut paremmin. Vaikka välillä keskenään pojan kanssa kotona oleminen tuntuu enemmän työltä kuin levolta, saa silti kotona rentouduttua paremmin kuin töissä. Kroppani ei selkeästi myöskään tykkää kahdeksan tunnin istumisesta paikallaan (kiitos toimistotyön). Harkkasupistuksia tulee myös kotona vähemmän kuin työpäivien aikana, vaikkakin siivouksella tai nopeilla pyrähdyksillä pojan perään saa hienosti provosoitua nekin esiin.

Huomenna menen neuvolaan, jolloin nähdään onko paino jatkanut kasvuaan ja onko pikkutyyppi pysynyt yhä keskikokoisena. Ainakin kotimittauksissa sokerit ovat pysyneet alle raja-arvojen ja olenkin kiitettävästi ollut syömättä makeaa. Leivän otin takaisin ruokavalioon ja se ei onneksi nosta sokereita. Maidon juonnin lopetin kokonaan, vaikkakin käytän maitoa toki kahvin kanssa. 

Vappu tuli ja meni. Mies oli töissä la-ma, joten olimme keskenään pojan kanssa vapun vietossa. Vaikkakaan emme oikeastaan kahdestaan olleet, vaan vietimme anoppilassa suurimman osan ajasta. Oli oikein leppoisat kolme päivää, vielä kun toinen koirista oli omien vanhempieni mukana mökillä. Kovasti vaan odotan että tulisi jo lämmintä, niin ulkoileminkin olisi vähän kivempaa. Vaikka tulihan siellä räntäsateessakin vietettyä aikaa.

Eilen tapahtui jotain historiallista. M nukutti itse itsensä uneen lukemalla kirjaa. On hän toki lukenut kirjoja itse, sekä nukahtanut itsenäisesti (tosin hyvin harvoin), mutta että molemmat samaan aikaan! M halusi itse lukea Tuomas Veturi -kirjaa (oli aika hauska kun "luki" sitä ääneen ja kertoi tarinaa) ja siinä lukiessaan hän yhtäkkiä hiljeni. Kurkkasin kirjan taakse ja eiköhän pojan silmät olleet menneet kiinni. <3 Olisipa aina yhtä helppoa!

Vielä loppuun kuva meidän pedosta, pikku katista joka sai myös nauttia mökkeilystä vapun ajan. Saaliina kaksi hiirtä.