Blogitauosta vauva-arkeen

Pahoittelut pitkäksi venyneestä blogitauosta. Sen isommitta selityksittä, on vain ollut kiire. Olemme viettäneet piiitkää kesälomaa koko perheen kera, eikä tietokonetta ole tullut juurikaan avattua pakollisia hommia lukuunottamatta. 

Nyt on kuitenkin viimein arki alkanut, isimies palannut töihin ja M takaisin päiväkotiin. Kumma kyllä, vieläkin tuntuu kun päivät olisivat lähes yhtä hektisiä kuin aiemminkin... M jatkaa siis syksyllä 3pv/vko tarharytmiään ja mies vuorotyötään. Minä teen kotona vähän oikeita töitä ja paljon kotitöitä, sekä hoidan vauvaa. Lisänä tähän, sain juuri tietää pääseväni opiskelemaan, joten syksyllä on tiedossa myös jonkun verran opintoja. Todennäköisesti tentti- ja esseemuodossa suoritettuja kursseja kun vauva on vielä niin pieni.

Kesän aikana teimme kaikenlaista. Kävimme muutamaan kertaan mökillä, vierailimme Puuhamassa ja Tykkimäellä, sekä kävimme moneen kertaan eri eläinpihoilla ja kerran kesäteatterissakin. Vietimme paljon aikaa puistoissa, metsissä ja rannalla, ja nautimme ihanista kesäsäistä (vaikkakaan ei kovin lämpimistä). Vauva kulki mukana kaikkialla, yleensä liinassa. 

Yllätyinkin siitä miten helppo vauvan kanssa on reissata. Se ei tarvitse kuin maitoa, puhtaat vaipat ja unta, niin se on tyytyväinen. Joten liikuimmekin isomman veijarin tahtiin ja vauva kulki mukana tyytyväisenä. 

N on kasvanut jo vastasyntyneestä vauvaksi. Pieni on ensi viikolla kahdeksan viikon ikäinen ja painoa on varmaan reilu 5,5kg. Tyyppi seurailee maailmaa hienosti pää pystyssä ja kääntyilee jo (vahingossa tosin) vatsaltaan selälleen. Tyytyväinen kaveri joka nukkuu hyvin lähes missä vaan, mutta hereillä ollessaan mieluiten tankkailee maitoa. Ollaan menty täysimetyksellä, enkä ole vielä jaksanut edes miettiä pumppaamista ja pulloja. Saan murehtia niitä sitten ihan tarpeeksi kun opinnot alkavat...

M:stä taas on tullut ihana iso poika, huolehtiva isoveli. Joka välillä uhmaa mutta suurimman osan ajasta on aktiivinen papupata joka ei ole ikinä hiljaa. Ihana pieni.

Paljon olisi kirjoitettavaa ja kerrottavaa, mutta jatketaan ensi kerralla. 

Ensimmäiset päivät nelihenkisenä perheenä

Ensin isot kiitokset kaikille onnitteluista! Ihana nähdä miten monta ihmistä ilmeisesti lukee blogiani.

Istun nyt sohvalla, pieni tuhiseva nyytti sylissäni. Tämä nyytti on nyt neljän päivän ikäinen. Pikkuveli N. Maailman ihanin, suloisin pieni. Arki on lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja totuttelemme eloon nelihenkisenä perheenä. Isoveli on pitänyt huolen että tavallinen elämä jatkaa pyörimistä entiseen tapaansa, pienen lisähengen saattelemana. 

Kirjoittelen lähiaikoina synnytyskertomuksen, ennen kun kaikki unohtuu. Imetyshormonit ja väsymys tuntuvat vaikuttavan hienosti, sillä asioiden muistaminen on hankalaa ja hukkasin avaimetkin jo, heh. Nytkin tuntuu että olisi hirveästi sanottavaa ja kerrottavaa, mutta aivot ovat kohmeessa eikä sanoja muodostu.

M on ottanut pikku N:n vastaan ihan valtavan hienosti. Hän käy pussaamassa ja silittämässä välillä veljeään, tosin suurimmaksi osaksi ohittaa pikkukaverin kokonaan. Muuten M reagoi selkeästi muuttuneeseen tilanteeseen vahvoilla uhma ja itkuraivareilla, jotka tulevat milloin mistäkin "tavallisesta" tilanteesta. Isi on myös pop, eikä äiti useimmiten kelpaa. Ihana kuitenkin ettei M ainakaan vielä osoita juurikaan mustasukkaisuutta veljeään kohtaan, vaan on todella hellä ja rakastava isoveli.

Raskausviikko 34+0. Kolme viikkoa täysaikaisuuteen!

Tänään alkoi jo 35. raskausviikkoa ja vain kolme viikko siihen kun vauva on täysiaikainen! Tänään on myös vain 3 työpäivää jäljellä ja laskettuun aikaan on 42 päivää. Uskon kuitenkin vieläkin että vauva on luonamme jo noin 4-5 viikon päästä... Jännää! 

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavasti: "Vauva painaa nyt 2300g ja on 41cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu. Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään."

Sain viikonloppuna flunssan, joten olin maanantain kotona lepäilemässä. Vieläkin on vähän flunssainen olo, mutta eiköhän tämä tästä helpota. Teen vielä varmaan yhden etäpäivän ainakin tällä viikolla, joten ei montaa päivää enää tarvitse toimistolle raahautua. Haikeaa, mutta on kyllä aikakin jäädä jo kotiin. Voin niin paljon paremmin kun voin lepäillä kotona osan päivää. 

Kävimme viime viikolla kahdestaan pojan kanssa Ikeassa, koska sain extempore idean että meille pitää ostaa eräs hylly. Ja minä tietenkin nyt-kaikki-heti-ihmisenä lähdin samantien toteuttamaan asiaa. Ensin revimme mieheni isän kanssa vanhan nojatuolin palasiksi (iso kiitos avusta!), jotta se saatiin kuljetettua kierrätykseen pois hyllyn edestä, minkä jälkeen suuntasimme pojan kanssa Ikeaan. M oli innoissaan kun pääsi syömään lihapullia, ja äiti taas kun sai uuden hyllynsä. 

En ollut vain tajunnut miten paljon tuo hylly painaisi. Sain vedettyä paketin hyllystä kärryyn yksin, mutta ei toivoakaan että olisin saanut sitä nostettua autoon... Mutta onneksi Ikeassa on autoolastauspalvelu (ja vielä ilmainen)! Ei muuta kuin kelloa soittamaan ja ystävällinen nuorimies tuli nostamaan painavaa laatikkoa autoomme. Äitini ja toinen siskoni tulivat vielä illalla meidän kautta, joten he auttoivat paketin meille kotiin ja mies pääsi sitä kasailemaan seuraavana aamuna. Alle 24h ja kaikki valmista, haha! Kiitos kaikille avusta!

Viikonloppuna ulkoilimme flunssasta huolimatta paljon. Vietimme M:n kanssa kahdestaan lähes koko sunnuntain, ja keksimme mitä mielikuvituksellisempia leikkejä läheisessä metsässä. On uskomatonta miten vilkas mielikuvitus on 2,5 vuotiaalla ja miten paljon tekemistä metsässä keksii! 

Raskausviikko 33+0. Toukokuun viimeinen

Eilen alkoi 34. raskausviikko. Tänään on jäljellä enää seitsemän kokonaista työpäivää. Laskettuun aikaan on vain 49 päivää ja 41 päivää siihen hetkeen, kun M syntyi aikanaan, eli 39+0. Vähiin käy ennen kun loppuu :)

Vau.fi:n sivuilla tästä raskausviikosta kerrotaan seuraavaa: "Vauva painaa 2100g ja on 39cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä sikiö ajattelee tai mistä se näkee unta. Mutta nyt sikiö kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement), jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle. Sikiön pupillit alkavat reagoida valoon."

Sovimme maanantaina työnantajani kanssa että tekisin aina välillä etäpäiviä näiden kahden viimeisen viikon ajan. Viime viikolla huomasin miten kipeä olin aina työpäivien jälkeen, varsinkin loppuviikosta kun takana oli monta työpäivää. Kipua tuottaa, niin hauskalta kuin se kuulostaakin, istuminen. Liitoskivut olivat ihan tuskaa ja jouduin lähes linkkaamaan iltaisin, hyvä että pääsin sohvalta ylös. Mietin jo sairauslomaa, mutta ajattelin että ehkä etätyöt olisikin parempi ratkaisu. Saan tehtyä töitä mutta valitsemassani asennossa ja käydä pitkälleen makaamaan välillä. Eilen tein etätöitä kuten huomennakin. Ensi viikolla myös ainakin yhden päivän. Helpottaa kyllä oloa!

Muuten ei ole sen kummempia kuulumisia. Unen laatu on ollut vähän huonompaa ja sitä kautta olen ollut entistä väsyneempi. Harjoitussupistukset ovat olleet harvassa, mikä on kiva, kun taas liitoskipuja on yhä enemmän. Mm. alamäet ja portaat (alaspäin) tekevät tosi kipeää. 

M:n kuulumisista sen verran, että pojasta on tullut oikea papupata! Ei ole hiljaista hetkeä meillä, kun poika kertoo juttujaan. Hän on koko ajan äänessä ja jutut ovat mitä mielikuvituksellisempia! Niitä on kyllä hauska kuunnella ja hänen kanssaan on ihana käydä oikeita keskusteluja. Hän on myös edelleen erittäin aktiivinen, huumorintajuinen ja sosiaalinen poika. Pahin uhmavaihe on (ehkä? kop kop) takanapäin. Ainakin pahimmat "minä itse" -jutut on menneet ohi. Toki tilalle on tullut paljon uusia juttuja ja vanhempien rajojen testailuja. 

M on alkanut nukkumaan vähän vähemmän kuin ennen, ilmeisesti unen tarve vähenee pikkuhiljaa tai sitten vain kesä ja valoisat aamut ovat tehneet tehtävänsä. Hän nimittäin herää 5.30-6 välillä lähes joka aamu, iltaisin nukahtaa viimeistään ysiltä ja päivisin nukkuu tunnin. Minua se ei (vielä) haittaa, sillä herään itsekin samoihin aikoihin. Isimies tosin tykkäisi nukkua "vähän" pidempään. Aloimme noin pari kuukautta sitten rajoittamaan pojan päikkäreitä tuntiin (myös tarhassa), jonka myötä M nukkuu nykyään koko yön putkeen. Miten ihanaa! Ainoa tuska on päikkäreiltä herättäminen, mikä on joka päivä yhtä haastavaa ja kurjaa. Poika nukkuisi varmaan 2-3 tuntia jos antaisi... Olisihan se ihana lepohetki itsellekin, mutta ei auta. Pitkät päikkärit näkyvät heti yössä. Mieluummin nukutaan yöllä kuin päivällä.

Mukavaa toukokuun viimeistä, huomenna onkin jo kesäkuu!

Turvaverkot #arjensankarit

Turvaverkot. Ne ihmiset, jotka ovat lähellä. Auttavat kun apu on tarpeen ja ovat tukena kun väsyttää. Ne, jotka ovat usein itsestäänselvyyksiä. Jokaisella on omanlaiset turvaverkot ja toisaalta kaikilla niitä taas ei ole.

Meillä on ihan valtavan hyvät turvaverkot. On paljon läheisiä, jotka voivat auttaa hädän tullessa tai arjen haasteissa. Minulla on kaksi siskoa, vanhemmat ja isovanhemmat. Mieheni puolella ovat hänen vanhempansa. Kaikki asuvat lähellä, ja kaikki ovat aina valmiita meitä auttamaan. Kuten mekin heitä. Olen ihan äärettömän kiitollinen heistä kaikista.

Meille on turvaverkot olleet tärkeitä aina, mutta lapsen saamisen jälkeen ne ovat olleet erityisen merkityksellisiä. Varmasti toisen lapsen myötä saamme huomata miten turvaverkkojen olemassaolo vain korostuu. Välillä vain tulee hetkiä, kun tuntuu ettei ilman apua pärjää. Vaikka toki uskon siihen että kaiken saa hoidettua itsekin (ja että asiat pitääkin pystyä hoitamaan itse), niin todella usein apu helpottaa elämää huomattavasti. 

Kuvituskuvana M eilisen uimareissun jäljiltä. Hän oli niin onnellinen!

Lapsen kanssa varsinkin on tullut paljon tilanteita, missä apu on ihan korvaamatonta. Kotiäitinä oli päiviä kun olin 39 asteen kuumeessa kotona, eikä mies voinut jäädä kotiin. Silti koiria piti viedä ja lasta hoitaa. Oli hetkiä kun lapsi oli korkeassa kuumeesssa, mies töissä ja koirat tarvitsivat lenkittäjää. On myös ollut hetkiä kun on tullut yllättävä palaveri töissä, enkä ole ehtinyt hakea poikaa tai kun miehellä onkin ollut extra-vuoro töissä ja olemme tarvinneet pojalle hoitajaa päiväksi, kun tarhaankaan ei ole voinut viedä (kun hoitopäiviä on vain 3pv/vko). Aina olemme saaneet apua pyydettäessä. Aina tukiverkko on ollut lähellä. 

On myös ollut hetkiä kun läheiset ovat ottaneet pojan hoitoon, vaikka meillä ei ole ollut mitään ihmeellisempää menoa. Olemme saaneet hetken hengähtää, siivota kaapit, nukkua kokonaisen yön tai käydä leffassa. Kun läheisemme ovat halunneet helpottaa arkeamme ja hakea M:n tarhasta, jotta minun ei tarvitsisi kiirehtiä ja saisin koirat lenkitettyä paremmin töiden jälkeen. Kun raskausväsymyksessä olen saanut levätä, sillä aikaa kun muut ovat aktivoineet poikaa. Tai kun läheiset ovat ottaneet meitä yöllä hereillä pitäneen kissan hoitoon pariksi päiväksi tai käyneet lenkittämässä puolestamme koirat. 

Olen todella, todella kiitollinen. Toivottavasti olen tarpeeksi usein muistanut kiittää ja antaa apua takaisin. 

Kiitos. Olette tärkeitä.

#arjensankarit #turvaverkot

#reimatestpatrol #reimago

Meidät valittiin mukaan Reiman Test Patroliin testaamaan lasten ulkovaatteita. Reima on lanseerannut Test Patrol -kampanjan, jossa lapset saavat testata heidän tuotteitaan. Tässä vähän lisää kampanjasta Reiman nettisivuilta: 

"NÄIN REIMA TEST PATROL TOIMII

Vaatteiden pitää suojata lasta hänen matkallaan kohti ääretöntä – ja sen yli. Reipas liikkuja ei saa joutua luopumaan seikkailuistaan huonon sään takia. Meidän tehtävämme Reimalla on tarjota kestäviä, turvallisia ja toiminnallisia tuotteita – jopa niin hyviä, että lapset eivät oikeastaan edes huomaa niiden olemassaoloa. Siksi etsimme nyt testaajia, jotka voivat panna tuotteemme koville, jotta me osaisimme kehittää parhaita mahdollisia vaatteita, kenkiä ja asusteita.

Toteutamme Reiman Test Patrol -kampanjan kahdeksan viikon aikana, 3.4.-28.5.2017. Testattavana on kuusi uutta tuotetta joka viikko. Lähetämme ilmaiseksi 30 tuotetta kunkin viikon uusille testiperheille, joten kaikkiaan 240 Suomessa asuvaa lasta pääsee kokeilemaan tuotteitamme. Testaaminen ei maksa perheille mitään eikä velvoita mihinkään, mutta toivomme, että osallistujat kertovat sosiaalisessa mediassa parhaista hetkistä testin parissa ja vastaavat syyskuussa lähetettävään kyselyyn. Somessa käytettävä tunniste on #reimatestpatrol ja kun kyseessä on ReimaGO-tuote, myös #reimago."

Samoilta sivuilta voit myös itse hakea mukaan Reiman Test Patrol -kampanjaan! Joka viikko tulee siis testattavaksi uudet tuotteet. Tällä viikolla voi hakea mukaan testaamaan lasten kesävaatteita. 

Me pääsimme tosissaan mukaan kampanjaan, jossa testataan lasten ulkoiluhousuja. Valitsimme testivaatteeksi ihan "tavalliset" verkkarit. Valittavina olisi ollut myös monia erilaisia ulkoiluhousuja, vuorillisia ja vedenpitäviä, mutta tiesin että lämpöiset kelit olivat tulossa, joten valitsimme verkkarit. Käytämme muutenkin paljon ihan tavisverkkareita niiden käytännöllisyyden ja mukavuuden takia. Itse tykkäisin paljon myös pitää leggari-tyyppisiä housuja pojalla, mutta olen todennut niiden olevan usein vähän turhan ohuita niin päikkyyn kuin ulkoiluunkin.

Reiman Test Patrol -paketti toimitettiin meille noin parin viikon kuluttua. Paketissa oli ReimaGO aktiivisuussensori, juomapullo sekä testattavat housut. En ollut tajunnut osallistuessani test patroliin, että mukana saisin myös aktiivisuussensorin, joten se oli todella kiva yllätys. Reiman housuissa on pieni tasku, minne sensorin saa laitettua, joten se pysyy mukana vauhdissa eikä tarvitse pelätä sensorin tippumista. Ainoa huono puoli on, että meillä on nyt vain yhdet Reiman housut, muissa housuissa pitäisi sensorin pysyä taskussa. Pelkoni onkin että sensori tipahtaa leikkien tiimellyksessä, siksi jätinkin sen tänään kotiin pojan lähtiessä tarhaan. Olisi kyllä ollut hauska seurata tarhan ja kodin välistä aktiivisuuseroa (jos sellaista on). Pitänee laittaa reiman housut huomenna tarhaan, niin saa sensorinkin mukaan.

Housut sekä aktiivisuussensori pääsivät lauantaina heti testiin. Housut olivat ihanan pehmeät ja todella mukavan tuntuiset. Kun vertaan muihin "tavisverkkareihin" mitä meillä on, on kankaan laadussa suuri ero. Housut ovat joustavat ja äärettövän mukavan tuntuiset. Housut ovat kokoa 104 ja näyttivät alkuun vähän isoilta. Mutta kun vyötärön sai kiristettyä, niin totesin niiden olevan juuri hyvät. Menevät varmasti koko kesän ja syksyn. Ne eivät myöskään roiku päällä istuvan mallinsa takia. 

Olimme lauantaina ulkona todella paljon, aamupäivällä puuhailimme pihassa ja taloyhtiön leikkipaikalla, iltapäivällä talkoilimme ja illemmalla poika lähti vielä jalkapallopeliin isänsä kanssa. Oli ihanan lämmintä, kuivaa ja aurinko paistoi. M olikin aamupäivän ja iltapäivän ulkona vain verkkareissa ja takissa, illaksi laitettiin peliin kuorihaalari.

Uudet housut menivät hiekkaan ja multaan, ja niille tippui ruokaa ja juomaa. Leikki-ikäisen peruspäivä siis. Ne päällä poika liikkui rennosti ja vapautuneesti, ne eivät rajoittaneet millään tavoin. Ne päällä myös nukuttiin päikkärit. Illalla housut päätyivät pesukoriin ja sunnuntaina pesukoneeseen. Kuivatin housut narulla (kuten teemme kaikille M:n vaatteille jotta ne eivät kutistu) ja ne olivat aivan yhtä pehmoiset vielä kuivuttuaankin. Niihin ei ollut myöskään jäänyt mitään likatahroja, vaikka tosin vielä ei päästykään testailemaan mustikkaa tai nurmikkotahroja, haha!

Toistaiseksi siis vain positiivista sanottavaa! Pitää palata asiaan kun housuja on käytetty enemmän, jotta näkee miten lähtevät kulumaan näin aktiivisessa menossa. Ensi reaktioni oli lähinnä se, että en ollut edes tajunnut että on olemassa jotenkin "parempia" verkkareita. Että materiaalilla on oikeasti väliä. Mielenkiintoista on nähdä, pysyykö näiden housujen pehmeys ja tuleeko esim. reikiä helposti.

Piti vielä mainita tuosta aktiivisuussensorista. Sitä varten voi siis ladata aplikaation, josta voi seurata lapsen aktiivisuutta. Siinä on myös "peli", jonka avulla motivoidaan lasta liikkumaan, mutta meillä sitä ei katsota pojan kanssa. Tässä on M:n viikonlopun aktiivisuustasot:

Tästähän ei kovin helposti ymmärrä kuinka paljon lapsi on oikeasti liikkunut (varsinkaan kun itselläni ei ole vertailukohtaa), mutta sovelluksen asetuksissa luki että lapsen pitäisi liikkua vähintään tunti päivässä. Tuo kuulosti omaan korvaan erittäin vähältä. M:n kohdalla tämä ylittyi moninkertaisesti, mutta ei se ihmekään ole kun ei tuo ikiliikkuja ole paikallaan kuin nukkuessaan, pikkukakkosen aikaan ja syödessään.

Ihan hauska tämä aktiivisuuden seuranta, ja varsinkin olisi hauska nähdä tarhapäivän aktiivisuus kun ei ole itse näkemässä miten paljon siellä liikutaan. Mutta pidemmän päälle en näe ideaa seurata näin pienen lapsen aktiivisuutta. Ainakaan meidän tilanteessa, kun ei todellakaan ole ongelmaa siinä, eikö liikuntaa olisi tarpeeksi. Ehkä vähän vanhempana jos olisi ongelmia saada lasta liikkeelle tai jos olisi ylipainon kanssa ongelmia? Silloinkin ehkä aktiivisuussensorin sijaan laskisin sitä, kuinka paljon lapsi katsoo televesioita tai pelaa kännykkää/pelikonsolia. Toki aktivisuusmittari voisi olla silloin myös ihan kiva lisä ja varsinkin tuo reiman sovellus, jolla pyritään motivoimaan liikkumista.

Palaan #reimatestpatrol asioihin taas myöhemmin!

Kaksi huonoa, yksi hyvä

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että mieheni on vuorotyössä. Olemme oikein hyvin sopeutuneet tähän (hän on tehnyt käytännössä aina vuorotyötä) ja arki pyörii ihan mukavasti. Vuorotyön takia M pystyy olemaan kaksi arkipäivää viikossa kotona isänsä kanssa. Nuo kaksi päivää vaihtelevat viikosta toiseen riippuen vuoroista, mutta aika hyvin olemme saaneet pidettyä kiinni noista kahdesta arkivapaasta. Tämä on heidän viikonloppunsa, sillä usein mies on viikonloput töissä.

Mieheni työvuorot ovat yleensä 10-12h pitkiä ja alkavat vaihtelevasti klo 9-13 välillä. Näinä päivinä mies vie pojan tarhaan klo 8-9 ja minä haen 16.30 aikoihin. Tämä toimii rutiinina hyvin, menen itse aikaisin töihin, miehellä ja pojalla on tutut aamurutiinit ja illat sujuvat kivasti. Ainoa mikä sekoittaa vähän pakkaa on se, että tarhapäivät vaihtelevat, eli ne eivät ole aina samat päivät viikossa. Joten poika ei voi ikinä tietää mitkä päivät tulee olemaan tarhassa (toki kerromme hänelle aina edellisenä iltana onko seuraavana päivänä tarhaa vai onko "isipäivä" tai viikonloppu).

Arki siis sujuu ihan mukavasti. Ainoa mikä hiertää on yövuorot. Yövuoroja on miehellä kolmessa viikossa 1-3 kpl, yleensä putkeen. Parhaassa tapauksessa nuo osuvat viikonloppuun, huonoimmassa kaikki kolme arkipäiville, kuten nyt. Yövuorojen aikaan poika usein nukkuu huonommin, heräilee öisin ja kiukuttelee aamuisin. On outoa, kun äiti vie tarhaan. On outoa, kun pitää herätä aikaisemmin. On outoa, kun on ihan ensimmäisten joukossa tarhassa. 

Asiaan mitenkään liittymätön kuva, napsaistiin tiistaina kun oli niin upea keli!

Nyt meillä on takana kolmen yön yövuoroputki. Uuvuttava putki niin minulle, miehelle kuin pojallekin. 

1. aamu (ti): 
21.45 Päästään nukkumaan vasta myöhään kellojen siirron takia.

5.10 Poika kömpii sänkyymme. Kokonainen yö, jes! Paitsi että M herää ihan liian aikaisin (klo 4.10 vanhaa aikaa). Normaalisti nukahtaisi vielä, mutta nyt ei ehdi.

5.40 Soi herätyskelloni ja menen laittautumaan. Poika jää lepäilemään

6.15 M nousee ja teemme aamupuuhat. Parit raivarit tulee, milloin mistäkin.

6.45 Syömme aamupalaa rauhassa ja katsomme aamupiirrettyjä.

7.15 Lähdemme tarhaan. Poika on vähän väsyneen olonen, mutta iloinen

7.20 Tarhan ovella poika vetää raivarit syystä X tai Y. Itkua ja huutoa kestää pitkään.

7.35 Vilkutan tarhan ikkunaan pienelle pojalle, jonka huuli väpättää ja silmät ovat kyynelissä. Pusuja ja haleja antoi ainakin viidet ennen kun pääsin lähtemään.

7.45 Vihdoinkin bussissa ja matkalla töihin.

2. aamu (ke): 

20.45 Sain pojan ajoissa nukkumaan, ihanaa. Olen toivoa täynnä että nyt saisi nukuttua univelkoja pois.

2.30 Herään syvästä unesta oven kolahdukseen ja hyppään pois sängystä. M raivostuu kun vien hänet takaisin sänkyynsä, mutta jää sinne kiltisti nukkumaan ja menen takaisin omaan sänkyyni.

2.40 Kuulen kuinka poika nousee sängystä, nousen ja vien pojan kädestä taluttaen takaisin omaan sänkyynsä. Hän on ihan unessa ja jää paikalleen makaamaan.

2.50-4.30 Sama toistuu 10-20 minuutin välein. Lasken että palautan pojan sänkyynsä yhteensä kymmenen kertaa. Väsyttää.

5.40 Herätyskello soi. En haluaisi millään nousta, mutta pakko se on. Teen aamupuuhat ja syön aamupalan, keitän kahvia.

6.40 Annan pojan nukkua pidempään, vaikka tiedän että meille tulee kiire. Jätän herätyksen ihan viime tinkaan. Poika herää väsyneenä ja kiukuttelee aamutoimien ajan. Kaikki pitäisi tehdä itse ja raivo tulee jos teen jotain hänen puolestaan (vaikka petaan sängyn).

7.10 Syömme aamupalan ja juon lisää kahvia, vaikka tiedän ettei kannattaisi.

7.30 Saan pojan pukemaan vain lupaamalla että saa ottaa lelun automatkalle. Tiedän ettei kannattaisi, mutta en jaksa taistella enempää.

7.35 Tarhan pihassa poika odotetusti suuttuu kun lelu pitää jättää autoon, mutta unohtaa sen hetkessä. Toivon sormet ristissä että tänään poika jäisi iloisemmalla fiiliksellä tarhaan. Turhaan. Kun saamme riisuttua nyyhkyttää poika jo valmiiksi ja tarraa käteen. Poika halaa, antaa pusun ja huuli väpättäen sanoo hei hei. Kävelen lyhyttä käytävää pitkin ovelle ja sen aikana poika tulee neljä kertaa antamaan vielä pusun ja halin. Lopulta tarhatäti ottaa hänet syliin ja siitä alkaa lohduton itku. Vilkutan ikkunasta itkevälle pojalle. 

7.45 Kyyneleet silmissä siirryn bussiin ja lähden töihin.

8.30 Pääsen töihin, mutta huomaan jättäneeni lompakon ja työpaikan avaimet kotiin. Väsyttää ja surettaa pojan puolesta.

3. aamu (to): 
20.30 Saan pojan nukkumaan ajoissa taas, rytmi alkaa kääntyä kesäaikaan. Menen itsekin heti nukkumaan.
2.10 Poika alkaa itkeä unissaan, näkee painajaista. Käyn silittämässä ja peittelemässä, ei edes herää ja tyyntyy pian.
5.40 Herätyskelloni soi. Kokonainen yö! Hurraa!  Menen laittautumaan ja tekemään aamupalaa.
6.20 Yläkerrasta kuuluu huhuilua ja tepastelua. Olinkin juuri saanut kaiken valmiiksi, aamupalaakin olin vasta aloittamassa. M kertoo haluavansa vielä nukkua, joten juttelemme vähän aikaa hänen sängyssään. Poika on hyvällä tuulella nukuttuaan kokonaisen yön.
6.45 Syömme aamupalaa yhdessä. Aamu on sujunut ilman isompia raivareita, oikein sopuisasti. Olemme molemmat hyvällä tuulella.
7.15 Lähdemme ajamaan kohti tarhaa.
7.25 Poika oli ensimmäinen tarhassa. Tarhatäti tulee pojan kanssa saattamaan minua autolle, koska oli unohtanut laittaa kiekon autoonsa. Tällä kertaa ei tule surkua kun vilkutetaan, sen verran erilainen tilanne on tarhaanjättö. Lähden hyvillä mielin töihin.
8:05 Olen jo aikaisin töissä. Pirteänä ja iloisena. Yötyöputki on ohi, jes!

Raskausviikko 24+0. Pesänrakennusviettiä ja välikautta

Taas yksi viikko vierähtänyt eteenpäin. Vauva on nyt munakoison kokoinen, painaa noin 650 grammaa ja on 29cm pitkä. Olen ollut raskaana jo 168 päivää ja vain 16 viikkoa laskettuun aikaan. 13 viikkoa siihen, että vauva on täysiaikainen. 76 päivää äitiysloman alkuun. 51 työpäivää ennen lapseni syntymää. Ja maksimissaan viisi viikkoa ja päivä siihen että minusta tulee ensimmäistä kertaa elämässäni täti! <3 

Raskaus sujuu mukavasti, kipuja on välillä mutta ei mitenkään häiritsevästi. Raskauden unohtaa vähän väliä ja yllättyy taas kun katsoo alas tai peiliin. Lähinnä raskaus on mielessä kun mietin hankintoja ja vauvan nimiä (ihan tosi vaikea keksiä kivaa nimeä!) ja silloin kun tuntuu ihania muksauksia vatsalla.

Viime viikonloppu kului meillä siivoustalkoiden parissa. Hankimme uuden vaatekaapin, joten vanhojen tavaroiden läpikäynti oli tarpeen. Tuli heitettyä paljon vanhaa tavaraa ja vaatteita pois. Ihan käsittämätöntä onkin miten paljon kaksi ja puoli ihmistä saa kerrytettyä tavaraa! Kaappien siivous pitäisi ehdottomasti suorittaa vähintään kahden vuoden välein. 

Siivousprojekti liittyy siis vauvan tulevan huoneen tyhjentämiseen ja uudelleensisustamiseen. Ennen se toimi mieheni pelihuoneena, oikeana "man cavena". Vielä pitäisi päästä eroon muutamasta pienestä vetolaatikosta ja isosta Ikean tv-tasosta. Puuh, toivottavasti joku ostaisi tv-tason (tai edes hakisi sen pois...). 

Esikoiselle tilasimme huoneeseen tämän kirjahyllyn:

kuva: jollyroom.fi

Nyt kun esikoisen huoneeseen vapautuu tilaa osan tavaroista (mm. hoitotaso) siirtyessä vauvan huoneeseen, niin sain vihdoin hankittua hänelle oman kirjahyllyn. Siihen saa kivasti käden ulottuville kaikki hänen kirjansa, joita voi myös sitten itsekseen käydä lueskelemassa.

Isin kanssa mitattiin lenkillä tammen lehden pituutta.

Viikonloppuun sisältyi myös paljon ulkoilua, ihana kun säät ovat lämmenneet ja voi vihdoin ottaa välikausihaalarin käyttöön! Hankimme uuden vk-haalarin name it:stä. Sieltä oli edellinenkin vk-haalari sekä toppahaalari. Toppahaalari on kokoa 98 ja olin ajatellut että ostaisin 104 koon vk-haalarin, mutta kun saimme haalarin kotiutettua, totesimme että se on aivan liian suuri... Joten vaihdoimme sen 98 kokoon, joka on huomattavasti parempi koko. Toivottavasti menee kuitenkin ensi syksynä vielä :)

Tykkään name it:n ulkovaatteiden mallista, ulkonäöstä ja käytettävyydestä. Vk-haalarit hylkivät kivasti likaa ja vettä. Vein aamulla uuden vk-haalarin tarhaankin toppahaalarin rinnalle. Saavat sitten tarhassa päättää mikä tuntuu parhaalta päälle, kun säästä ei ikinä tiedä. Päikyn piha oli ainakin jo sulanut kaikesta lumesta ja jäästä, ihanaa :) Kohta pitääkin miettiä talvikengistä luopumista...

Leikattiin viikonloppuna pojalta myös hiukset, alkoivat olla jo vähän turhan pitkät ja kuumat (ja epäsiistit).

Piti vielä kirjoittaa, että kellojen siirron voisi todellakin kieltää! Meillä ainakin rytmit sekaisin. Eilen pääsimme nukkumaan vasta puoli kymmeneltä ja M tuli sänkyymme 5.10. Mies oli yötöissä, joten oma herätyskelloni soi 5.40. Poikahan ei tietenkään ollut ehtinyt nukahtaa vielä tuolloin... Jäi sitten sänkyyn makoilemaan vielä siksi aikaa kun laitoin itseni valmiiksi, kunnes nousi 6.15. Tarhaan päästyämme veti poika jätäävät raivarit (alkuperäinen syy edelleenkin arvoitus), mutta johtui varmaan väsymyksestä. Toivottavasti saa hyvät päiväunet nukuttua tarhassa ja tänään yritämme päästä aiemmin nukkumaan...

Kellojen siirtoon liittyen, käykää allekirjoittamassa kansalaisaloite kellojen kesäaikaan muuttamisen lopettamisesta: kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2188 (voi kirjautua myös mobiilivarmenteella!)

EI HALUU!

Ei haluu, ei haluu, EI HALUU!! Kuulostaako tutulta? Meillä tästä on tullut arkipäivää. M on saavuttanut jo reilun 2 vuoden ja 4 kuukauden iän ja on selkeästi päässyt haluan/en halua-vaiheeseen. On tätä toki jatkunut jo useampi kuukausi. Tunteet tulevat erittäin vahvoina, niin ne positiiviset kuin negatiivisetkin. Se on rankkaa pienelle leikki-ikäiselle kun pitää kokea kaikki niin suurena. 

Meillä toistuu kotona usein tuo "ei haluu". Jos on jotain mitä poika ei todellakaan halua, vastaukseksi saa aina saman. Se usein toistetaan vielä moneen kertaan ja viimeinen kerta on lähes itkuhuutoa. Poika on tulinen ja itsepäinen, mutta leppyy nopeasti. Tulee molempiin vanhempiinsa.

Otetaan esimerkiksi vessassa käynti. Meidän ihanasta ja hyvin alkuun lähteneestä pottailutaipaleesta huolimatta, vessahommat ovat jämähtäneet. Isosti tähän luonnollisesti vaikuttaa ummetus, josta poika kärsi pitkään (thank god se on nyt helpottanut!). Kun pojalta kysyy onko vessahätä, on vastaus aina tuo sama "ei oo" tai "ei haluu", moneen kertaan toistettuna. Kuitenkin jos tilanne on niin sanotusti päällä, suostuu poika useimmiten tulemaan vessaan. Meillä on siis vaipat, mutta isommalla hädällä käydään pöntöllä, toki yleensä meidän aloitteestamme. (Todettakoon, että tämä on helpottamassa tällä hetkellä. Mm. eilen M pyysi itse päästä pissalle, vaikka olikin vaipat.)

lähde: google

Toinen "ei haluu"-tilanne on kun M suuttuu jostain. Sillon on ihan sama mitä ehdottaa, niin saa kaikkeen vastaukseksi saman. Ja jos hän on päättänyt että haluaa jotain tiettyä asiaa, niin kaikki muut ovat "ei haluuuuu"-kategoriaa. Koita siinä sitten pukea huutavalle pojalle toppahaalaria kun hän ei halua missään nimessä halua haalaria päällensä. Ei ole helppoa voin sanoa. Onneksi usein löytyy edes joku pieni asia mitä hän haluaisi tehdä toppahaalari päällä, jolloin saamme yhteisymmärryksen. (Tulisipa kesä jo!)

Onneksi kuitenkin hyvällä tuulella ollessaan, eli suurimman ajan, on poika iloinen ja aurinkoinen ja vastaa lähes kaikkeen "joooo, haluun!". 

Suuriin tunteisiin kuuluu myös pelko. Ensimmäisinä kertoina kun poika tuli säikähtäneenä syliini sanoen "M:a pelottaa", olin hämmentynyt. Mietin ensin oliko se vain jotain mitä oli keksinyt tarhasta tai lastenohjelmista, mutta tämä toistui. Useimmiten pojan pelon aiheena ovat koiramme (jotka ovat erittäin kilttejä, toki aktiivisia mutta eivät ole tehneet M:lle ikinä mitään), pimeys tai lastenohjelma. Tai joku asia, mitä hän ei osaa vielä pukea sanoiksi ja joutuu miettimään vähän aikaa mitä hän nyt pelkäsikään. Pelon tunne menee aina halilla pois (tai lastenohjelmien kohdalla vaihdamme tietenkin ohjelmaa tai laitamme television pois). 

Yksi suurien tunteiden kategoriaan menevä on myös suru. M on hyvin empaattinen ja tulee hyvin surulliseksi jos näkee muiden surevan, vaikka vain kirjasta. Tai jos hän ikävöi isäänsä. 

M myös rakastaa suuresti. Suukkoja ja haleja jaetaan kaikille. Välillä hän ei meinaa lopettaa pussaamista ollenkaan, vaan pitää päästä kiinni ja antaa joka puolelle pusuja. Aina kun lähdemme pois kylästä, annetaan halit ja vähintään lähetetään lentosuukot kaikille. Ihana M <3

Suureet tunteet ovat osa elämää, mutta varmasti niiden tasaannuttua on vähän helpompaa. Vaikkakaan noita positiivisia juttuja en vaihtaisi mistään hinnasta. 

Onneksi poika puhuu ja ymmärtää niin paljon, että voimme keskustella asioista. Puheen kehitys on todella hyvällä mallilla, hän puhuu jo erittäin pitkiä lauseita ja osaa kertoa mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Juttelemme tarhan jälkeen mitä poika on tehnyt ja kenen kanssa leikkinyt. Hän tulee kertomaan pitkiäkin tarinoita näkemistään kaivureista tai traktoreista, tai viikko sitten tehdystä mökkireissusta. Tai siitä mitä hän oli leikkimässä. On hauskaa seurata pojan pään liikkeitä ja ihanaa että hän osaa jo kertoa mitä haluaa ja mitä ei ;)

Miten muiden samanikäisten kanssa? Tahdotaanko teilläkin paljon?

Se on tyttö jos...

Löysin tällaisen hauskan vanhan kansan sukupuolitestin iltasanomien sivulta. Siis täyttä faktaa, eikö? ;) Laitoin tummennetulla ne mitkä pätevät meillä (niistä joista nyt ylipäänsä pystyi sanoman mitään).

Se on tyttö, jos...

...sänky on hedelmöityshetkellä ollut poikittain lattialautoihin nähden.

...odottavan äidin katse on lempeä.

...äidin vatsa leviää sivusuuntaisesti.

...äiti kärsii närästyksestä.

...äiti kärsii voimakkaasta pahoinvoinnista.

...yhdynnässä on oltu pari päivää ennen ovulaatiota (tyttösiittiöt ovat pitkäikäisempiä).

...vauvan syke on nopea.

...aiemmin syntynyt sisarus on syntyessään huutanut äitiä.

...isä on saunonut ahkerasti (tyttösiittiöt kestävät lämpöä paremmin).

...isä on vanhempi.

...lapsi on siitetty alakuun aikaan.

...lapsi on siitetty etelätuulen aikaan.

...vatsa on enemmän vasemmalla.

...äiti on nauttinut paljon maitotuotteita.

...äiti rumenee raskauden aikana (tyttö vie äitinsä kauneuden).

Lähde: google

Se on poika, jos...

...tuore aviopari on valvonut koko hääyön.

...sänky on hedelmöityshetkellä ollut lattialautojen suuntaisesti.

...äidin kasvoissa on paljon maksaläiskiä.

...äidin vatsaan muodostuu ns. linea negra, pystysuuntainen tumma viiva; poika on varma etenkin, jos viiva ylittää navan ja siihen muodostuu mutka.

...jos odottavan äidin katse on terävä.

...jos äidin maha on eteenpäin työntyvä.

...yhdynnässä on oltu täsmälleen ovulaatiopäivänä tai pian sen jälkeen.

...vauvan syke on rauhallinen.

...jos aiemmin syntynyt sisarus on huutanut syntyessään huutanut isää.

...isä on nuori.

...lapsi on siitetty yläkuun aikaan.

...lapsi on siitetty pohjoistuulella.

...jos mies on hedelmöitysyönä kietonut oikean kiveksensä ympärille sinisen nauhan ja noussut naisen päälle oikealta puolelta sänkyä (tytön kanssa päinvastoin).

...sängyn alla on hedelmöityshetkellä ollut miehisiä työkaluja, kuten vasara.

...lasta tehdessä miehellä on ollut karvalakki päässä ja kintaat kädessä.

...jos vatsa on enemmän oikealla.

...jos raskausaikana löylyä heitettäessä kiuas paukahtaa.

...isä on juonut runsaasti kahvia.

Kuten voitte kuvitella, täällä jo jännittää. Päivät vähenevät, enää viisi päivää ultraan. Jännittää onko kaikki hyvin. Jännittää saadaanko tietää sukupuoli. Jännittää onko siellä tyttö vai poika. 

Tällä hetkellä olisin enemmän hämmästynyt jos ultraaja sanoisi siellä olevan poika. Ennemmin uskon että siellä on tyttö, tai sitten että ei saada tietää sukupuolta ollenkaan. Mutta, you never know.

Mitä te luulette, kumpi sieltä tulee?

Yksi aamu muiden joukossa

Aloitetaan illasta. Nukahdamme pojan kanssa vierekkäin puoli yhdeksän aikoihin, isimies on yötöissä. Herään tunnin päästä ja kömmin omaan sänkyyni.

1.30 M herää ja tulee makuuhuoneeseemme, palautan hänet omaan sänkyynsä ja odotan että nukahtaa uudestaan sikeään uneen. Puolen tunnin päästä pääsen takaisin omaan sänkyyn, mutta uni ei tule. Kun vihdoin olen saanut unen päästä kiinni, kissa herättää meluamalla. Suljen korvat, toivon ettei poika herää ja nukahdan onneksi. Kissa herättää vielä uudestaan noin puolen tunnin päästä, mutta havahdun vain.

4.30 Unenpöpperöinen M tulee taas huoneeseemme, mutta otan pojan viereen, jotta saan itse vielä vähän aikaa torkkua. Tiedän että vähän alle tunnin päästä soi herätyskello. Hyvällä tuurilla poika nukahtaa vielä ja pääsen tekemään aamupuuhat rauhassa. Tällä kertaa ei ole hyvä tuuri. M kierii, ähkii, potkii ja liimautuu kiinni. Väsynyt, mutta ei nukahda.

5.20 Laitan herätyskellon pois ennen kun alkaa soimaan ja annan vielä armonaikaa 20 minuuttia, jos M kuitenkin nukahtaisi. No ei nukahda.

5.40 Nousemme, teemme aamupuuhat ja siirrymme alakertaan laittamaan aamupalaa. M katsoo aamupiirrettyjä ja minä laittaudun töitä varten. 

6.10 Syömme aamupalaa ja alamme valmistautua töihin ja tarhaan lähtöön.

6.45 Menemme ulos viemään koiraa ja tekemään lumitöitä. M innostuu auttamaan pikkulapiollaan ja meillä on oikein kivaa.

7.05 Starttaamme auton ja lähdemme kohti tarhaa. M on ensimmäistä kertaa ensimmäinen tarhassa. Yleensä menemme myöhemmin, mutta tänään minun oli pakko mennä mahdollisimman aikaisin töihin. Tarha aukeaa seitsemältä, joten paljoa aikaisemmin en ehdi. Isimies vie M:n tarhaan yleensä vasta 8-9 välillä. 

Poika alkuun tarrautuu jalkaan ja pyytää syliin. Juttelemme hetken ja muistutan että ukki tulee hakemaan tarhasta ja he lähtevät suoraan ajamaan mökille. Hetken päästä M lähteekin reippaasti tarhatädin kanssa kuuntelemaan Fröbiä ja vilkuttaa heipat.

7.15 Lähden viemään autoa pois jotta ehdin bussiin.

7.22 Astun bussiin ja rauhoitun. Ihana vain istua hetki ajattelematta mitään. Kuuntelen äänikirjaa ja neulon alkumatkan, loppumatkan torkun.

7.50 Astun työpaikalleni ja tajuan unohtaneeni toisen nahkahanskan bussiin. Ei auta, nyt ei voi lähteä etsimään ja bussikin on varmaan jo ehtinyt lähteä takaisin matkaan. Hiukset ovat märät lumisateesta ja väsyttää. Voisinpa juoda kahvia (en voi koska tulee huono olo). 

Lähde: google

Yksi tavallinen aamu ja siltikin niin erilainen. M lähtee tosissaan tänään jo ukin ja mummin kanssa mökille, itse menen huomenna perässä. Isimies on töissä. Tänään menen kasvohoitoon ja jalkahierontaan joululahjaksi saamallani lahjakortilla ja nautin täysinäisestä yöstä. Jos kissa ei herätä.

Mukavaa torstaita ja hiihtolomaviikkoa!

Raskausviikko 16+0

Tänään alkoi 17. raskausviikko. Raskaussovellukseni mukaan vauva on nyt avokadon kokoinen, painaa 135g ja on noin 15cm pitkä. Yllättävän lujia liikkeitä tunnen päivittäin, ei tosiaan mitään kuplimista. M:n raskaudessa tunsin muistaakseni vasta reilusti yli puolivälissä vastaavia potkuja. Liitoskipuja on alkanut esiintyä (alaselkä, nivuset), mutta eivät ole vielä mitenkään kestämättömiä. Ilmeisesti kroppa vain on tottumassa raskauteen nopeammin.

Mahakin on kasvanut paljon ja turvotus sen sijaan vähentynyt. Sen puolesta siis maha näyttänee pysyneen samankokoisena, mutta itse huomaan että se on kovettunut ja muoto muuttunut. Tässä aamumahakuva eiliseltä:

Tässä vertailun vuoksi M:n raskaudesta kuva rv16+0:

Vieläkään en ole saanut otettua kuin yhden "oikean" vatsakuvan, mutta en jaksa ottaa stressiä siitä. Ehkä saan otettua vaikka neljä koko raskauden aikana, sekin olisi ihan hyvä jo. On muuten aika hauskaa millaisia tekosyitä sitä itselleen keksii kun ei jaksa mennä ottamaan kuvaa viikon vaihtuessa... Milloin sitä on liian pimeää (oikeasti kyllä on!), milloin väsyttää ja milloin on liian kiire. Heh.

Viikonlopun vietimme neljän seinän sisällä. Esikoinen alkoi tuntua lämpöiseltä lauantaina päiväunien jälkeen ja illalla kuumelukemat lähentelivätkin jo 40 astetta. Sunnuntaina kuume oli tipotiessään, mutta lepäilimme silti kotona. Vinkiksi itselle, jos kaksivee on jo kuumeeton, ei kannata antaa hänen nukkua kolmen tunnin päikkäreitä... Yöllä sitten valvoimme kaikki kun uni ei riittänytkään. 

Täytyy kyllä koputtaa puuta, on nimittäin aivan uskomatonta että M on sairastanut niin vähän. Ennen tätä kertaa, hän sairasti viimeksi tasan vuosi sitten helmikuun alussa, kun aloitti tarhan. Silloinkin nosti kovan kuumeen ilman muita oireita, joka meni ohi 1,5 päivässä. Ei yhtään vatsatautia, korvatulehdusta tai räkätautia. Toki ensimmäisenä elinvuotenaan hän oli kerran tai kaksi kuumeessa ja muutaman kerran pidemmässä nuhassa. Ikäänkuin tarhan aloitus olisi vain vahvistanut vastustuskykyä. 

No, turha kai iloita liiaksi. Olen kuullut liiankin monta tarinaa siitä miten taudit jylläävät monilapsisessa perheessa. Nautitaan kuitenkin nyt vielä tästä terveenäpysymisestä kun voidaan.

Lähden taas työmatkalle torstaina. Ihan kiva, mutta jotenkin on vielä palautuminen viime reissusta kesken ja olisin vain kaivannut kotona oleilua. Positiivista on kuitenkin että saan nukkua pari yötä hiljaisuudessa, hotellin rauhassa.

Mukavaa tammikuun viimeistä päivää kaikille! 

Raskausviikko 14+0. Kipuja jo nyt?

Tänään alkoi 15. raskausviikko ja takana on jo kaksi viikkoa toista kolmannesta. Toiselle kolmannekselle pääsy oli helpotus, koska keskenmenon riski pieneni huomattavasti.

Otin myös ensimmäisen mahakuvan 12+4. Kun vertaa kuvaa M:n raskauden samaan vaiheeseen, huomaa eron hyvin:

Tämä raskaus (7.1.2017):

M:n raskaus (16.4.2014):

Vatsassa on toki paljon turvotusta, mutta koko vastaa noin 19. viikon kuvaa M:n raskaudessa. Nyt maha on kyllä jo pinkeä, että sitä ei tosiaankaan voi vetää sisään. Tosin aamuisin se on silti pienempi kuin iltapäivisin. Toisaalta on ihan hauskaa että maha näkyy jo niin hyvin, ettei ole epäilystä onko se raskausmaha vai ei.

Mutta toisaalta taas... Toisen kolmanneksen alettua alkoivat myös kivut. Eivät kovat, mutta kivut silti. Ensin alkoi satunnaisesti särkeä alaselkää. Tunnistin kivun samantien samaksi, joka viimeksi alkoi vasta loppuraskaudessa. Alaselkäsärkyä tulee välillä, eikä se ole pitkäkestoista. Seuraavaksi tulivat nivusten jomotus rasituksen (reippaamman lenkin, esikoisen nostelun, juoksupyrähdysten) jälkeen. Ja viimeisenä ehkä viitisen kertaa tuntuneet kipeät vatsajomotukset, kuin menkkajomotukset (lieviä supistuskipuja?). Nämä ovat myös tulleet aktiivisemman päivän jälkeen.

Kivut eivät sinällään haittaa, eivät ole mitään mahdottomia ja menevät pois lepäämällä. Pelottaa vain, mitä loppuraskaus tuo tullessaan, jos kivut alkavat jo nyt? Täytyy toivoa, että kivut helpottavat ennen kuin alkavat taas uudestaan.

Tykkään lukea vau.fi:stä mitä kullakin raskausviikolla tapahtuu. Tässä 15. raskausviikon kehitys:

"Sikiön paino: 50 g, Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 8 cm, Koko pituus: 10 cm
Tämän viikon alussa sikiö on 12 viikkoa vanha. Pää on edelleen iso suhteessa vartaloon mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Hiuspyörteet sikiön päässä alkavat juuri ja juuri erottua. Keuhkot kehittyvät edelleen, ja sikiö alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Sikiö alkaa tuottaa sylkeä. Se myös nielee lapsivettä, ja imemistaito on parempi. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Niiden kasvaessa kasvot saavat yhä vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen.
Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Sydän pumppaa 28 litraa verta joka päivä. Se saattaa kuulostaa melkoisen suurelta määrältä, mutta vastasyntyneen lapsen sydän pumppaa kokonaiset 350 litraa vuorokaudessa! Kädet ovat melkein saavuttaneet lopulliset paikkansa, mutta jalat ovat edelleen suhteellisen lyhyet. Liikkeet tulevat pehmeämmiksi ja kontrolloidummiksi. Jotkut tuntevat jo nämä höyhenenkevyet liikkeet, mutta useimmat eivät tule tuntemaan niitä vielä muutamaan viikkoon."

Liikkeiden tuntemista odotan kovasti! Olen ollut tuntevinani jo muutamankin eri kerran jotain, mutta ne ovat olleet varmasti vain suolen liikkeitä. Eivät ihan sellaisia hipaisuja kuin M:n aikaan. Mutta kohta, kohta... 

Muista kuulumisistamme lyhyesti sen verran, että tänään saimme nukkua koko yön putkeen ilman häiriöitä. Luksusta! Kun taas edellisenä yönä esikoiselle ei olisi millään maistunut uni, ja hän valvoikin yhdestä neljään. Yritä siinä sitten muutaman tunnin yöunilla jaksaa tehdä töitä... Torstaina alkaakin meillä viikon mittainen loma! Lähdemme M:n kanssa ensimmäistä kertaa lentokoneella ulkomaille, toki emme kovin kauas, mutta ulkomaille silti.

Kaksi vuotta syntymästä

Tänään on kulunut kaksi vuotta rakkaan poikamme syntymästä. Kaksi vuotta! Vaikea edes muistaa niitä aikoja kun poikaa ei vielä ollut...

M on reipas, iloinen, vilkas lapsi. Puhuu todella paljon, lähinnä 2-4 sanaisia lauseita, mutta osaa muutamia pidempiäkin. Tykkää hurjasti kiipeillä ja testailla omia fyysisiä rajojaan (turvallisesti, onneksi) ja rakastaa Ryhmä Hauta, Pipsa Possua ja Fröbelin Palikoita. Ihana rakas. Ei riitä sanoja kuvaamaan.

Yksi ote arjestamme:
Sanoimme välillä poikaa leikillämme pikku terroristiksi, kun hän puuhaili jotain ei-niin-sallittua. Eräänä päivänä olin laittamassa ruokaa kun olohuoneesta kuuluu "isti, isti" ja kikatusta. Kun menen kurkkaamaan mitä tapahtuu, niin M rutistaa toista koiraamme ilkikurinen ilme päällä. Päätimme jättää terroristi sanan pois sanavarastostamme. Pitää tosissaan alkaa miettiä sanavalintoja pojan läsnäollessa...

Pikkumies sai uuden pipon <3 Ja tein itse hänelle siihen sopivan kaulahuivin ja hanskat merinovillalangasta.

Blogi on hiljentynyt, mutta päivittelen tänne aina joskus jotain, omaksi iloksi.

Mukavaa syksyä!

Kesälomaterveisest!

Pahoittelut pitkästä poissaolosta. Ei ole ollut aikaa - eikä kiinnostusta kirjoittaa. Blogi on ikäänkuin valunut pois, en ole tuntenut tarvetta, halua tai velvollisuutta kirjottaa tänne. En edes tiedä lukeeko kukaan enää blogia.

Mutta jos nyt kuitenkin muutaman sanansen laittaisin ylös meidän viimeaikojen puuhista.

Pikku M, tai ei enään niinkään pieni, on lomaillut nyt kuukauden. Vielä viikko lomaa ennen tarhan aloitusta. Poika on nyt vuoden ja kahdeksan kuukautta. Sanat eivät oikein edes riitä kuvaamaan miten ihana, mahtava ja upea pieni mies lapsemme on, joten en edes yritä. 

Pari juttua kuitenkin itselleni muistiin viimeaikojen kehityksestä:

- Ei enää pottaa! Poika käyttää vain (ulko)huussia ja kotona käy pöntöllä (pienentimen avustuksella). Ilman vaippoja ollaan ulkona aina välillä. Pissat tulee vähän miten sattuu, mutta kakit aina vessaan. Kuten on toki tehty jo reilusti yli vuosi.

- "Eijoo etsästää, eijoo etsästää..." Uusi laulu! M oppi laulamaan Fröbelin Palikoiden Leijonaa mä metsästän.

- Ilman kenkiä pitää olla ulkona, ehdottomasti. On sitten alusta nurmikkoa, hiekkaa, soraa tai asfalttia.

- "Ei mamma", "possu iskä", "illi .. pappa .. ei oo (papan grilli ei ole päällä)". Lyhyitä lauseita siis alkaa kehittyä. 

- Osaa ilmaista jo monen monta eläimen ääntä. Vuhvuh, mauuuu, muuuu...

- Kaari otettiin pois tripptrapista. Ei suostunut enää istua tuolissa kaaren kanssa, joten koitettiin ilman kaarta. Toimii!

- Kaikista kivoimpia leikkejä on ne "oikeat" puuhat, kuten: lehtien kärräys, kukkien kastelu, nurmikon leikkuu traktorilla, polttopuiden kuljetus jne. Leluista kaikki autot, junat, traktorit ja muut koneet on ihan parhaita.

Lomalla käytiin mm. lastenteatterissa (Oli iha hiukea kokemus ja poika jaksoi katsoa koko esityksen!) sekä Kiteen eläinpuistossa. Sekä uimassa, uimassa ja uimassa. M on oikea vesipeto.

Kohta lähtee arki pyörimään ja asettuu taas omaan malliinsa. Kiva nähdä miten tarhaan paluu sujuu, toki poika jatkaa yhä 3pv/viikko tahtia. Loput arkipäivät viettää isänsä kanssa.

Palaan kirjoittelemaan taas jossain vaiheessa, vaikka ei tätä lukisikaan kukaan. Omaan muistiin lähinnä, jälkeenpäin on kiva lueskella millaista elämä on ollut missäkin pojan kehitysvaiheessa.


Mieluusti kuulisin myös teidän lukijoiden kuulumisia ja minkälaisia teidän naperot ovat olleet tässä iässä! :)

Lokki!

Kesä tekee tuloaan. 

Kävimme Suomenlinnassa eilen, nautimme lämpimästä säästä, laivamatkasta, lokeista, ulkoilusta ja yhdessäolosta. Mukavaa vaihtelua arkeen. 

Suomenlinnassa oli kaikenlaista nähtävää ja tehtävää puolitoistavuotiaalle. Veneet ja lokit olivat huippuja. Hauska miten M oppi sanomaan matkan aikana lokki, vaikkei ollut ennen edes kuullut koko sanaa.

Kaksi päivää tarhaa jäljellä ennen lomaa. Isin lomaa. Äiti lomailee vasta heinäkuussa...

Tapahtuipa kerran...

Poika istuu potalla, leikkii vesileluilla. Alkaa viittomaan kohti vessapaperirulla, pyytäen kovasti myös vauvakielellä. Kysyn haluatko palan vessapaperia? Poika vastaa tjo ja nyökyttää kovasti. Minun ajatukseni on, että poika haluaa vessapaperia jotta voi leikkiä sillä, repiä sitä tai vaikka laittaa sen suuhunsa.

 

Saatuaan pari palaa vessapaperia, poika rupeaa pyyhkimään jalkaansa, johon oli tipahtanut vesileluista pari tippaa vettä. Hän myös yrittää pyyhkiä pois pienen pientä rupea polvesta. Tämän jälkeen vie vessapaperin nenälleen ja niistää. Jonka jälkeen ojentaa paperin takaisin ja jatkaa leikkimistä.

--------------------------------

Ajan autoa, poika istuu takapenkillä istuimessaan. Alkaa kuulua ensin hiljaa "Nonnea onnea..." ja sitten kovaan ääneen "...AAVAAN". Ja uudestaan. Ja uudestaan. Onnittelu-laulun sävel kuuluu hienosti ja loppu lauletaan aina antaumuksella. Vähän hymyilyttää kun kurkkaan taakse. M tietää olevasa tosi taitava.

--------------------------------

Ininää, käninää. Nokkamukin räpeltämistä. M yrittää kertoa jotain, mutta en vain ymmärrä. Kysyn haluatko juoda sitä vettä? Poika vastaa tjo, jatkaa käninää ja kannen räpeltämistä. Kysyn haluatko kannen pois? Uusi tjo ja kovaa nyökytystä. Otan kannen pois ja poika on yhtä hymyä. M juo ihan itse. Nokkamukit on vauvoille.

--------------------------------

Poikaa väsyttää, on tarhapäivän jälkeinen ilta. Olemme tekemässä iltapuuhia, kitinän sävestämänä. Toinen kissamme pyörii lähistöllä vähän levottomana. Kun laitan pojalle vaippaa ja yöpukua (väsymyskitinä jatkuu), puraisee kissa minua äkisti jalkaan. Ei tosissaan, vaan varoittamalla.

(Taustana kissasta: Ei ole purrut ennen, vieraita kohtaan hieman arka, poikaa sietää ja muuten tosi cool ja nukkuu kainalossani)

Hämmentyneenä jatkamme iltapuuhia. Seuraavaksi käyn pelastamassa koiramme häirintäyritykseltä, josta seuraa luonnollisesti lisää kitinää. Kissa on salamana vieressä ja yrittää puraista minua uudelleen. Ikään kuin sanoakseen että lopeta se lapsen kiusaaminen. Kissa jatkaa seurailua, kunnes tulee iltasadun aika ja rauha palaa kotiin. M on saanut suojelijan. 

-------------------------------- 

Meidän arki. Ihan parasta. <3

Onnea rakas 1,5 vuotias!

Elämä on ihmeellistä puolitoistavuotiaan silmin. Lyhyelläkin auto- tai vaunumatkalla näkee kymmeniä uusia ja ihmeellisiä asioita. 

Lintu! 

Bussi! 

Kuorma-auto! 

Lentokone! 

Koira! 

Mopo! 

Kaivuri! 

Lamppupylväs!

Lehti!

Kivi!

Oksa!

Kaikki otetaan vastaan suurella sydämellä ja avoimin mielin.

On hauskaa huomata miten paljon pikku pojan päässä liikkuu. Hän osaa jo kertoa mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Toki valitettavasti se ei aina mene ihan yhteen äidin toiveen kanssa. ;)

M tulee usein pyytämään leikkien lomassa, että voisinko korjata hänen lelunsa. Tämä tapahtuu siis yleensä siten, että M:llä on kaksi lego junaa tai vastaavaa kädessä joita ojentaa, ja sanoo samalla vaativaan sävyyn jotain vauvakielellään. Tyytyväinen on kun junat on liitetty yhteen tai toisiinsa kuulvat palat laitettu takaisin kiinni.Välillä hän tulee myös vain esittelemään jotain lelua, ja ihastelun jälkeen jatkaa matkaa takaisin omiin leikkeihinsä.

Poika sai 1,5 vuoden kunniaksi pienen pöydän tuoleineen ja astiasetin. Nyt hän kaataa kahvipannusta meille leikki-kahvit ja syö haarukalla ja veitsellä leikki-ruokaa. Pojasta on kaikista ihaninta kun leikin hänen kanssaan pöydän ääressä, juon hänen leikki-kahvejaan ja tarjoilen välillä itse. 

Meillä on tällä hetkellä kaikenlaista myllerrystä elämästä, joten kirjoittelulle on jäänyt aika vähän aikaa. Kiva kuitenkin nähdä että täällä käy edes jonkun verran ihmisiä lukemassa :)

Mitä pojalle kuuluu?

Blogi on taas jäänyt pienemmälle huomiolle elämän muiden kiireiden vuoksi. Mutta mitä M:lle sitten kuuluu?

Pojasta, kahden viikon päästä 1,5 vuotiaasta, on kuoriutunut aivan mahtava, huumorintajuinen, nauravainen ja hurmaava pieni veitikka. 

Tarhassa on arki lähtenyt rullamaan oikein mukavasti. Enää vain harvoin tulee pikku itkut kun poika jätetään tarhaan, joka sekään ei kuulemma kestä muutamaa minuuttia pidempään. Tarhassa poika on sulautunut hyvin isompien lasten sekaan ja alkanut ottaa kontaktia myös tähän toiseen saman ikäiseen lapseen. M nukkuu kivasti ja syö hyvin, tykkää leikkiä ulkona.

Pottajutut sujuvat entiseen malliin kotona, tarhassa taas eivät ole onnistuneet saamaan potalle yksiäkään kakkoja. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Pahin Oma Tahto -vaihe tuntuu menneen ohi. Tai sitten olemme siihen jo vain niin tottuneita. Oman tahdon kehittyminen alkoi näkyä oikein vahvasti vuoden vaihteen jälkeen, ja alkuun se olikin aikamoista. Kaikesta mitä kiellettiin, tai pyydettiin lopettamaan tai otettiin pois pojan ulottuvilta, M harmistui ja suuttui kauheasti. Leppyi tosin aina lähes samantien.

Nyt suuttumusta aiheuttaa lähinnä ne hetket kun pyydetään lopettamaan leikkiminen (koska pitää mennä toiseen kerrokseen / lähteä ulos / mennä syömään / mennä potalle / ihan mitä vaan). Poika raivostuu, heittää kädessä olleet lelut ympäriinsä ja juoksee pois. Sitten yleensä tulee hetken päästä leppyneenä takaisin :D

Oma tahto on näkynyt myös vahvasti ruokailussa. Poika syö itse. Ihan itse. Kotona antaa syöttää toisella lusikalla (kun hän itse syö toisella) joskus, yleensä ei. Tarhassakaan ei kuulemma anna syöttää. M syö niin lusikalla, haarukalla kuin käsilläkin, mikä tuntuu missäkin vaiheessa parhaimmalta ratkaisulta.

Puhetta tulee ihan älyttömästi, vaikkakaan emme saa siitä juurikaan selvää. Välillä voi kyllä kuulla ihan tunnistettaviakin sanoja, kuten iskä, mamma, kissa, ota, joo, lisää, kakka. Ymmärrys on puolestaan todella korkealla tasolla. Tuntuu että poika ymmärtää lähes kaiken mitä hänelle sanoo tai mitä hän kuulee.

Sanoittaminen on ollut meillä in, ja se tuntuu rauhoittavan poikaa kun hänelle kertoo ja puhuu asioista. Yritämme aina muistaa kertoa pojalle etukäteen mitä tulee tapahtumaan (huomenna on tarhapäivä, tänään isi on koko päivän töissä, äiti tulee hakemaan tarhasta, ruokailun jälkeen lähdetään ulkoilemaan jne).

M on tarhan myötä innostunut musiikista. Musiikin tahtiin poika alkaa "tanssia", keinua sivulta toiselle ja pomppia ylös alas. Hän on myös oppinut tarhasta taputtamaan musiikin tahtiin, vuorotellen reisiä ja käsiä yhteen. Frööbelin palikat on pop ;)

Liikkumisen eri muotoja myös harjoitetaan kovasti. Meillä juostaan, pyöritään ympyrää, liikutaan takaperin, juostaan sivuaskelilla ja harjoitellaan varpaillaan kävelyä. Kiipeilyvimma ei myöskään ole laantunut, vaan poika haluaisi kiivetä kaiken ja kaikkien päälle. Huimalassa käytiin viime viikonloppuna ja siellä M esitteli taitojaan toinen toistaan vaikeammissa esteissä (mm. kiipesi köysistä tehtyä ylämäkeä hyvin ketterästi ja laski itse liukumäkeä alas).

Minkäslaisia taaperoita siellä ruudun toisella puolella on? :)