Kuvauksen saldoa

M sai lahjaksi mummulta ja papaltaan yksivuotiskuvauksen. Kuvat otettiin viikkoa ennen syntymäpäivää. Valokuvaajaksi valitsin valokuvaaja Markku Villmanin. Tässä muutamia mielestäni parhaita otoksia, M:n naama editoituna tosin pois. (Kuvissa oli niin mahtavia ilmeitä että teki melkein mieli jättää nämä edioitamatta!)

Kuvaustilanne oli rento, otimme vain muutaman "pönötys" kuvan ja loput (ne parhaimmat!) otettiin leikin ohessa. Otimme samalla myös passikuvan pojan passia varten.

Eikö ole ihan mahtavia! Me olimme ainakin todella tyytyväisiä. M oli niin iloinen, itsensä näköinen ja reipas <3 Kiitos Markku Villmanille aivan upeista kuvista. Käykää ihmeessä tutustumassa kuvaajan netti ja Facebook sivuihin, jos tarvitsette kuvaajaa pk-seudulta. 

Valokuvaaja Markku Villman 

http://www.valokuvausta.net

http://facebook.com/markkuvillmanphotography/

Yksvee

Paljon onnea rakas lapseni! Ihka oikea taapero.

Juhlat on juhlittu ja sankaria muistettu. Oli vieraita, kakkua, leikkiä ja naurua.

Nyt on väsynyt poika ja varmasti ihan yhtä väsynyt äiti. (Ja kaikkein väsynein isä, joka painaa yövuoroa) Joten ei tällä erää sen enempää.

Olen onnellinen <3

Muistelua vuoden takaisesta

Näin ensimmäisten syntymäpäivien lähestyessä mieli karkaa ihan huomaamatta muistelemaan vuoden takaisia tapahtumia. 

Kaksi viikkoa ennen synnytystä.

Kuusi päivää ennen synnytystä.

Raskausaika oli sujunut kaikin puolin leppoisasti. Mitään ongelmia ei missään vaiheessa ilmennyt, vointini oli kohtalaisen hyvä koko ajan. Tietenkin perinteisiä raskausvaivoja oli, kuten liitoskipuja ja harjoitussupistuksia. Vatsa tuntui isolta, vaikka kuvia (varsinkin niitä joissa vaatteet peittivät vatsan) jälkikäteen katsoessa ei se niin isolta näytä.

Tasan vuosi sitten, päivä ennen M:n syntymää, oli kirkas syksyinen päivä. Olin päivällä sienessä ystäväni kanssa, olo oli erinomainen. Tämän jälkeen näin ystäviäni ja menin vielä illaksi katsomaan siskoni peliä. Oli ihan tavallinen olo. Ei mitään merkkejä tulevasta.

Puoliltaöin menivät lapsivedet, minkä jälkeen lähdettiinkin aika haipakkaa kohti synnytyssairaalaa. Supitukset tekivät kipeää. Ei sitä oikeastaan edes muista kuinka kipeää. Ehkä se kertoo jotain että supistuksen tullessa en pystynyt olla paikallaan, mikään hengittely ei todellakaan auttanut. Pääsin käytännössä heti synnytyssaliin ja epiduraalin sain nopeasti tämän jälkeen. Taivas, jota kesti ponnistukseen saakka.

Lauantaiaamuna kello 7:17 syntyi rakas lapsemme. 

Alle vuorokauden ikäinen lapsemme <3

Kaikki nämä muistot saavat kylmät väreet kulkemaan läpi kehoni. Koko synnytys, kaikkine kipuineen ja tuskineen, oli taianomainen kokemus. Täydellinen. 

M oli niin pieni. Ja niin ihana. Se jos jokin oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka oikeastaan se rakkaus oli syttynyt jo paljon aiemmin. 

Ihania, haikeita muistoja.

Kokonainen

Meillä nukuttiin viimeyönä ensimmäinen kokonainen yö. Siis täysin kokonainen, minun kriteereilläni. M on nukkunut jo kolmisen viikkoa lähes täysiä öitä, heräten siis ensimmäistä kertaa vasta 4-5 aikoihin. Tämän jälkeen on aina nukahtanut noin tunniksi. 

Noin viikon ajan on uudelleennukahtaminen ollut erittäin vaikeaa. Jos M on herännyt 4.30, on hän saattanut nukahtaa vasta kuudelta uudelleen meidän viereemme. Ja nukkunut siitä seitsemään.

Tänään kuitenkin poika heräsi vasta 7.20. Ekaa kertaa! Ihan huikeaa, tästä se sitten (toivottavasti) lähtee :) Asiaa auttoi ihan varmasti se, että eilen M nukkui vain yhdet, todella pitkät, päiväunet normaalien kahden sijaan. 

Ollaan ulkoiltu paljon, meillä päin on ollut aivan mahtavat ulkoilusäät!

Muuten meillä on ollut kiirettä kuten blogin päivitysvauhdista voi päätellä. On koulua, tenttiin lukemista, esseen kirjoittamista, muskaria, liikkaria, taaperon vahtimista ja omaa harrastusta. 

Loppuviikon ohjelmana meillä on pojan synttäreihin valmistautumista. Viikonloppuna juhlitaan!

Perinteisesti myöhässä: meidän VK - NameIt ja Ecco

VK eli välikausi. Yksi termi muiden joukossa joita en oikein ymmärtänyt ennen lapsenhankintaa. En ollut edes ajatellut että on olemassa välikausia. Oli vain erilaisia vaatteita, laitettiin enemmän kerroksia päälle jos tuli vilu.

Näin lapsen kanssa on joutunut (tai päässyt) tutustumaan ihan uudella tavalla vaatteiden hankintaan. Vaatteiden hankinnassa, varsinkin näin välikautena, joutuu miettimään tarkkaan mitä haluaa vaatteilta. On eri materiaaleja, vedenpitävyyksiä, lämmittävyyksiä...

Me halusimme kestävän haalarin, joka kestää jonkun verran vettä, likaa sekä ihan perus taaperon puuhailua. Pitäisi istua hyvin ja olisi plussaa jos kävisi myös keväällä. 

Päädyimme name it:in softshell-välikausihaalariin.

Näin parin kuukauden käyttökokemuksella voin todeta että toimii. Softshell on aika lämmin, joten lämpöisellä syyssäällä ei alle tarvitse juurikaan kerrastoa. Menee vielä aika myöhään syksyyn kun villahaalarin alle laittaa. Ostimme haalarin koossa 86, joka on juuri passeli. Hihoja saa vähän kääriä, mutta ei poika siihen huku. Kulutus on vielä aika pientä, joten toki on sen kestänyt moitteetta. Vedenpitävyys ihan loistavaa (vedenpitävyys 8000mm)! Vaikka poika istahti lammikkoon hetkeksi, ei alusvaatteet kastuneet. 

Näillä kokemuksilla, tämän ikäiselle lapselle, tällä aktiivisuustasolla, voin siis suositella name it:in vk-haalaria! Siitä en vielä osaa sanoa meneekö keväällä, mutta eikai sitä oikein voi edes näin etukäteen tietää. Ainakaan puku ei olisi enää isompi oikein voinut olla, muuten se päällä liikkuminen olisi ollu hankalaa. Nyt poika kävelee puku päällä ketterästi.

Ensikenkiä, ja samalla välikausikenkinä, on meillä toiminut nämä Eccon mimic kengät. Ja en voi muuta kuin kehua. Helppo laittaa päälle ja poika kävelee niillä hyvin. Tukevat selkeästi jalkaa hyvin. Ainoa puute näissä kenkinä on vedenpitävyys. Toisin sanoen eivät pidä vettä. Ihan kurakeleille meillä onkin sitten saappaat hankittuna. Mutta Eccon kengät kyllä vakuuttivat, joten varmaan keväälle hankitaan myös joku malli.

Kuva: ecco.com (ei tehty yhteistyössä) 

Pipona meillä on vaihtelevasti kaikenlaisia H&M puuvillapipoista kuvissa näkyvään itseneulottuun baby alpakka -neulepipoon. (On muuten aivan täydellinen pipolanka lapselle, ihanan pehmoinen!) 

Nyt sitten siirrytäänkin kohta jo talvivaatteisiin :D Onneksi on Hullut Päivät tulossa!

Mitä seuraa äidin irtiotosta?

Torstai-iltana pakkasin kimpsut ja kampsut ja suuntasin matkani kohti Länsisatamaa. Ensimmäistä kertaa M syntymän jälkeen lähdin ihan oikeasti vapaalle. Risteilylle kavereiden kanssa. Eikä mille vain risteilylle, vaan SuomiPop-risteilylle ;) 

Risteilyn olimme varanneet kaveriporukalla jo puoli vuotta sitten. Silloin olin aivan kauhusta kankeana kun edes ajattelin asiaa. En voinut kuvitellakaan olevani poissa pojan luota kokonaista 24 tuntia. M oli kovin tarvitseva ja söi vielä monia kertoja yössä. 

Onneksi kuitenkin rohkaistun varaamaan matkan. Oli nimittäin todella kivaa! Ja M pärjää ihan loistavasti isänsä kanssa kahdestaan. Eikä se 24 tuntia ollut loppujen lopuksi niiiiin pitkä aika. Vaikka rehellisesti sanottuna oli kyllä kova ikävä. 

Pojalla ja isällä oli mennyt hyvin, vaikka olivatkin heränneet jo 4.45. Ei kuulemma poika enää nukahtanut. Auts. No mutta päiväunia olivat molemmat sitten nukkuneet. 

Kaikki siis vaikutti menneen lähes täydellisesti... mutta mikäs yllätys olikaan tänä aamuna?

Poika nuokkuu heräämisen jälkeen sängyssä (yleensä nousee ylös, juttelee ja hirveä meno heti päällä), ja otsa alkaa kuumottaa. Ei mene kuin viitisentoista minuuttia ja koko poika on tulikuuma. Kainalosta mitattuna 38,4.

Eipä auta muu kuin jättää liikkarit ja muut päivän aktiviteetit väliin ja jäädä hoivaamaan sairasta poikaa. Kissat ovat olleet oikein läheisissä tunnelmissa tänään M:n kanssa, aavistavatkohan ne että toinen on kipeä?

Parane pian, rakas pieni <3