Potkuja isoveljelle

Tuleva isoveli pääsi todistamaan pikkuveljen potkimista eilen. Monia kertoja on M kokeillut vatsaani ja puhunut että vauva potkii ja liikkuu, mutta eilen oli ensimmäinen kerta kun vauva tosissaan ehti liikkua niiden muutaman hetken aikana kun isoveli piti kättään vatsalla. Vähän hymyilytti poikaa, minkä jälkeen jatkoi leikkejään.

Paljon tulee M:n puhuttua vauvasta. Välillä pyytää saada nähdä vauvaa (eli että nostan paidan ylös), välillä silittää ja antaa pusun ja usein toivottaa vauvalle myös hyvää yötä. Tosi suloista <3 Tarhassa on myös kuulemma puhunut jonkun verran tulevasta vauvasta. Nyt myös satunnaisesti mainitsee miten pieni oli serkkunsa, kun näki hänet viikonloppuna.

Vauvan tulevassa huoneessa on jo kaikenlaisia vauvan tavaroita esillä, jotka isoveljeä paljon kiinnostaa. Mm. kaveriltani lainaksi saamani soiva (ja tärisevä) sitteri on M:n lemppari. Hän käy joka ilta painelemassa nappeja kun silmä välttää. Saas nähdä loppuvatko patterit ennen pikkuveljen syntymää, heh.

Tilasin H&M:ltä alennuksesta yhden Mama-paidan, joka osoittautui tosi kivaksi! Ihana kuosi ja väri, ja mukava käyttää töissä. Sopivan kokoiset vaatteet kun tuppaavat loppumaan ja vielä pitäisi 1,5 kuukautta käydä töissä... Pitääkin käydä kurkkimassa siskoni raskausvaatevarastoa :)

Aurinkoista loppuviikkoa!

Raskausviikko 28+0. Messuostoksia

Lauantaina kävin lapsimessuilla pyörimässä. Seurakseni sain äitini, joka oli messuista myös innoissaan näin uutena tuplamummina ja tulevana triplamummina. Ostoksia tuli tehtyä ihan maltillesti ja näin jälkikäteen vähän harmittaakin että pari juttua jäi messuille.

Gugguun osastolta ostin vauvalle pienen haalarin, jota olen himoinnut jo aiemminkin. M:n kanssa tykkäsin paljon kokohaalareista ja tämä koko (62) menee hyvin alkusyksyn. Ihana vaaleansininen väri! Totesin myös, että onneksi näissä on hyvä jälleenmyyntiarvo, sillä aiomme laittaa kaikki pikkuveljen vaatteet myyntiin kun hän niistä kasvaa ulos (jätämme kyllä muutaman pikkubodyn muistoksi <3). Gugguulta vein myös pyynnöstä siskolleni ihanan korvallisen pipon.

Kiertelimme paljon vaatepuolella ja törmäsin toinen toistaan hienompiin vaatemerkkeihin. Suomalaista designiä, ihanaa! Kaikenlaista sieltä olisi tarttunut mukaan, mutta onneksi oli järki mukana matkassa. Blaa! oli minulle uusi tuttavuus ja sieltä olisin kyllä voinut ostaa enemmänkin. Ostin pojille samisteluvaatteet, vaikkakin mokasin pikkuveljen kohdalla. Ostin siis koon 50/56 bodyn ja 62/68 housut. Argh! Tarkoitus oli ostaa pienempää kokoa molemmat, mutta ihan sama, kunhan olisivat olleet edes samaa kokoa... Laitoin juuri heille asiakaspalveluun viestiä, jos vaihtaminen onnistuisi.

Näiden lisäksi ostin name itlta M:lle uimapuvun kesäksi. Olin käynyt katsomassa sitä jo aiemmin myymälässä, mutta nyt se lähti mukaan ollessaan -30% alessa. Halusin siis pitkähihaisen ja pitkälahkeisen uimapuvun UV suojalla (UV50), joten tämä oli juuri täydellinen. Ei tarvitse uimarannalla suojata kuin kädet, jalat ja naama :)

Näiden lisäksi ostin poikien huoneisiin julisteet, joihin kävin ostamassa kehykset IKEAsta. En saanut hyviä kuvia, mutta ovat todella kivan näköiset seinillä.

Tänään starttasi 29. raskausviikko. Enään 12 viikkoa laskettuun aikaan, mutta olettaisin että synnytykseen on 10-11 viikkoa. Nyt jo olo tuntuu valtavalle, saas nähdä miltä tuntuu loppuraskaudessa. Supistuksia tulee entistä tiheämmin, mutta lepääminen auttaa. Kovasti kohtu näköjään jo etukäteen harjoittelee...

29. raskausviikolla vauva painaa noin 1,1kg ja on noin 33,5cm pitkä. Vau.fi kertoo seuraavaa: "Sikiön aivoaaltojen kuviot ovat jo lähes samanlaiset kuin vastasyntyneen. Sikiö osaa jo paremmin avata ja sulkea silmiään, imeä ja niellä. Keuhkot pystyvät nyt hengittämään ilmaa ja sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia. Keuhkot alkavat olla paremmin valmistautuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Keskushermosto alkaa myös olla jo niin kehittynyt, että sikiö pystyy itse säätelemään ruumiinlämpöään. Jokainen kuluva päivä parantaa mahdollisuuksia saada terve lapsi, vaikka synnytys käynnistyisi liian aikaisin. Sikiölle on kuitenkin parempi edelleen pysyä kohdussa, kunnes se kasvaa isommaksi. Sikiön kehosta on rasvaa 2–3 %. Pojilla kivekset laskeutuvat kivespusseihin."

Piti vielä mainita käynnistäni diabeteshoitajalla. Käynti meni oikein hyvin ja sain ruokavalio-ohjeet sekä mittausvälineet. Sovimme yhdessä että voin ottaa aamupalalle leivän takaisin, mutta pitäisin määrän kahdessa palassa. Muutenkin oli tosi hyvä käydä ruokavaliota ja määriä läpi, nyt on paljon parempi tajunta mitä voi syödä ja mitä ei. Alan myös mittailemaan säännöllisesti verensokeria, niin näkyy milloin mistäkin ruuasta sokerit nousevat. 

Mittauksia tehdään vuoroviikkoina seuraavasti: 4 aamumittausta (ennen ja jälkeen aamupalan) ensimmäisenä viikkona ja toisena viikkona yhden päivän ajan kaikkia aterioita ennen ja jälkeen. Toistaiseksi arvot ovat pysyneet normaaleina, eikä esim. kahden leipäpalan aamupala nosta verensokeria yli arvojen. Mittasimme myös sf-mitan ja terkkari tunnusteli lapsiveden määrää - kaikki normaalia ja keksikokoinen vauva.

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis. Kunhan pitäydyn makeista, pidän huolen ateriarytmeistä ja siitä, etten syö valtavia määriä hiilareita, kaikki tulee menemään varmasti hyvin. Mittaukset sitten näyttävät riittääkö se, mutta näyttäisi siltä että riittää kyllä. Viikon päästä menen normaalille neuvolakäynnille missä pääsemme jatkamaan asiasta keskustelemista. Sanoinko jo että on kivaa kun oma neuvolatäti on samalla diabeteshoitaja ;)

Ai niin! Meillä on nimi pikkuveljelle! <3 Yksi asia, mikä toi entistä konkreettisemmaksi vauvan saapumisen. En jaksaisi odottaa!

Tuore täti

Minusta tuli torstaina ensimmäistä kertaa täti <3 kun siskoni sai ihanan pienen tyttären! Voi sitä vauvan tuoksua ja pieni käsiä ja varpaita. Vastasyntyneet ovat jotain maailman ihaninta. 

Onnea ja vauvantuoksua rakas siskoni! <3

Raskausviikko 27+0. Ajatuksia raskausdiabeteksestä

Hurraa! Siirryin viimein raskauden viimeiselle kolmannekselle, eli loppuraskauteen. Tänään on vain 1/3 jäljellä raskautta jäljellä, eli 91 päivää laskettuun aikaan. Minulla on enää 37 työpäivää jäljellä. Vauva painaa nyt noin kilon ja on 32cm pitkä. Tällä viikolla sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa! (Lähde: vau.fi)

Maha tuntuu valtavalta... Siis todella isolta. Harjoitussupistuksia tulee jos vähänkin ponnistelee enemmän. Eilenkin imuroidessani jouduin vähän väliä pysähtyä hengittelemään, jotta supistus menisi ohi. Onneksi kuitenkin liitoskivut eivät ole dramaattisesti pahentuneet ja pystyn vielä puuhailemaan ja käymään töissä.

Vietimme pääsiäispyhät mökillä, torstaista maanantaihin. Pitkä loma tuli kyllä tarpeeseen. Tuli nukuttua, ulkoiltua, tehtyä ulkohommia ja ihan vaan relattua. Normaalisti olisi tullut myös herkuteltua, mutta tällä kertaa ei... Huoh.

Aloitin tosissaan radi-ruokavalion samantien kuultuani diagnoosin viime torstaina. Alkuajatukseni oli, että tämähän on ihan helppo juttu. Sitä vaan siirtyy ruokavaliosta toiseen. Jätin kokonaan pois aamupalaleivät sekä ruuan kanssa syödyt leivät. Jälkiruuista ja herkuista luovuin kokonaan. Maidon kulutusta laskin myös huomattavasti. Panostan vihanneksiin. marjoihin ja hedelmiin. 

Näin viiden päivän kokemuksella voin sanoa että tämä on ihan hirveää. Ainakin mökillä oli, toivottavasti arjessa olisi vähän helpompaa. Koko ajan on nälkä ja heikottaa. Siis ihan kunnolla heikottaa. Olen väsynyt, huonovointinen ja kärttyisä. Huimaa ja särkee päästä. Kroppani huutaa leipää. Mikään muu ei tunnu pitävän nälkää loitolla. Toki syön vieläkin muutaman viipaleen päivässä, mutta muutos on todella suuri entiseen. Syön usein ja mielestäni myös paljon, mutta vaikka olisin täynnä hetken, se ei riitä pitämään nälkää loitolla. Tekee myös mieli herkutella, syödä pullaa ja karkkia, suklaata ja mämmiä. Kielletyt asiat houkuttelevat enemmän kuin jos niitä ei olisi kielletty...

En ole ikinä oikeasti tajunnut, miltä tuntuisi laihduttaa tai muuttaa ruokavaliota. Olen ajatellut siinä olevan kyse vain mielenlujuudesta... Voi miten väärässä olenkaan ollut. Ainakin itselläni fyysiset reaktiot ruokavalion muutokseen ovat jotain ihan järisyttäviä. Olen koko elämäni syönyt leipää aamupalaksi, välipalaksi, ruuan kanssa ja iltapalaksi. En puhu vain palasta leipää, vaan oikeasti on saattanut mennä jopa neljä palaa per ateria. Olen saattanut korvata aterioita leivillä. Ennen ei ole tarvinnut tätä sen suuremmin pohtia, koska olen voinut erittäin hyvin tällä ruokavaliolla. Jos kysytään millä herkuttelen, niin leipä on se vastaus. Ruisleipä on suosikkiani, mitä yleensä syön aamupalaksi, mutta toki syön lähes mitä vain leipää. Tuoretta leipää, voita ja juustoa. Ehkä kinkkua ja kurkkua. *kuola valuu*

Joten ymmärrätte varmaan, että ottaa koville. Monihan syö yhä leipää kuten ennen radi-diagnoosin jälkeen, mutta uskoisin että nimenomaan leipä on itselleni se paha, sokereita ja painoa nostattava elementti. Leipä ja maito sen rinnalla. 

Pidän nyt ruokapäiväkirjaa kolme päivää ja torstaina menen diabeteshoitajalle keskustelemaan ruokavaliosta. Siellä saan myös mittausvälineet sokerien mittausta varten. Minulla on todella paljon kysyttävää ja juteltavaa, onneksi sain ajan jo tälle viikolle. 

Mieluusti ottaisin vinkkejä vastaan muilta raskausdiabetes ruokavalioa noudattavilta. Varsinkin niiltä, joilla on myös kova rakkaussuhde leipään... Muutamia hyviä vinkkejä sainkin viime postauksen jälkeen, kiitos niistä :) 

Mukavaa viikkoa kaikille! Tulisipa lämpimät säät jo pian, takit kun eivät mahdu enää kiinni...

Voihan radi!

Siihen loppui herkuttelu. Vaikka enhän juurikaan herkuttele, mutta voisi sanoa että siihen loppui leivän syönti ja maidon suurkulutus. Kävin eilen sokerirasituskokeessa, ja tänään menin heti aamusta kurkkimaan viitearvoja omakannasta. 

Tässä tulokset, suluissa viitearvot:

P -Gluk 0 4.8 (5,3)
P -Gluk 1H 10.5 (10,0)
P -Gluk 2H 9.0 (8,6)

Eli paastoarvo oli alle viitearvojen, mutta kaksi jälkimmäistä arvoa menivät yli. Raskausdiabetes. Harmittaa, mutta toisaalta olen tosi onnellinen että selvisi (mahdollinen) syy, miksi painoni on noussut näin ripeästi. Raskausdiabetes-diagnoosin saa, jos yksikin arvo on yli viitearvojen.

Soitin heti myös neuvolaan ja kyselin jatkosta. He varmistivat radin ja kertoivat ruokavaliosta. Sain myös ajan diabeteshoitajalle, joka onneksi sattui olemaan oma neuvolahoitajani. Sain kirjallisen ohjeistuksen neuvolasta radin ruokavaliosta, mutta myös netistä löytyy hyviä ohjeita miten ruokavaliota tulisi muuttaa. 

Tässä vielä tietoisku siitä, mitkä tekijät altistavat raskausdiabetekselle (lähde: diabetesliitto):

• liikapaino
• suvussa oleva taipumus diabetekseen
• yli 40 vuoden ikä
• aiemmassa synnytyksessä yli 4,5-kiloinen lapsi
• aiempi raskausdiabetes
• sokeri aamuvirtsassa
• munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCO).

Itselläni vain yksi näistä täyttyy. Luulin vielä aamulla että mikään näistä ei täyttyisi, mutta sitten kuulin äidiltäni, että mummollani oli aikanaan paha raskausdiabetes raskausmyrkytys (*edit: mummollani olikin paha raskausmyrkytys, ei tietoa oliko radia vai ei. Tuohon aikaan ei tehty sokerirasituksia.) odottaessaan äitiäni. En tiennyt tätä aiemmin, mutta näköjään meilläkin on suvussa raskausdiabetestä.

Itsehän en juurikaan syö makeisia ja muitakin herkkuja menee hyvin harvakseltaan. Toki otan aina jälkiruokaa jos on tarjolla, mutta kotona meillä ei ikinä ole jälkkäreitä tai muitakaan herkkuja. Ruokavalioni on kuitenkin hyvin vilja- ja maitotuotepitoinen. Eli syön paljon (ruis)leipää ja pastaa, ja juon erittäin paljon (rasvatonta) maitoa. Näin on ollut siis aina, enkä ole ikinä joutunut muuttamaan ruokailutottumuksiani. Mutta nyt joudun. Onneksi on vain kolme kuukautta laskettuun aikaan, eiköhän sen nyt jaksa vaikka päällä seisten?

Toisaalta odotan innolla mitä tämä tuo tullessaan. En ole ikinä laihduttanut tai tarkkaillut ruokavaliotani, joten ihan "hauska" kokea tämäkin. Näkee ainakin onko se haastavaa ja miten paljon sitä mielii oikeasti niitä asioita mitä on tottunut syömään. Kauppalistaan tulee ainakin marjoja, hedelmiä, puuroja, kasviksia, kanaa sekä rasvatonta rahkaa. Leipä, juusto ja oivariini lähtevät vaihtoon ja vähennän maidon juontia sallittuun puoleen litraan per päivä (enkä juo koko puolta litraa kerralla...). Ateriamääriä lisään ja annoskokoja pienennän. Vettä juonkin jo valmiiksi paljon. 

Liikuntaa en valitettavasti pysty lisätä, sillä olen todella kipeä jos joudun vähänkin reippaammin kävelemään. Tai jos vaikka kävelen ihan vain portaat alas. Joten ruokavalion muutos saa luvan riittää. 

Onko muita jolla on todettu raskausdiabetes? Miltä ruokavalion muutos on tuntunut?

P.S. Naistalon sivuilla on hyvää tietoa raskausdiabeteksesta ja ruokavaliosta!

Raskausviikko 26+0. Neulottu unipussi

Tänään starttasi 27. raskausviikko. Viikko vielä raskauden keskikolmannesta jäljellä! Nyt ollaan menty alle sadan päivän, sillä tänään on jäljellä vain 98 päivää  laskettuun aikaan. Vauva painaa nyt noin 900 grammaa ja on 31cm pitkä. Aivoaallot ja aistit aktivoituvat ja aivopoimut aivojen pinnalla alkavat kehittyä asteittain. Sikiö alkaa reagoida kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon. Seuraava kuukausi on sikiölle erittäin aktiivista aikaa, se kasvaa nopeasti ja lihoo. (Lähde: vau.fi)

Liitoskivut lisääntyvät koko ajan, mikä on vähän kurjaa. Mutta vielä pystyn kuitenkin suurimmaksi osaksi liikkumaan ja puuhastelemaan normaalisti, vaikkakin pitkien päivien jälkeen olen tosi kipeä. Harjoitussupistuksiakin tulee päivittäin ja osa on aika napakoita. Pitäisi pystyä levätä enemmän, mutta en oikein tiedä missä välissä. Iltaisin koitan toki rauhoittua sohvalla, mutta 2,5 vuotiaan puuhapaten kanssa leikkimistä ei voi oikein kutsua rauhoittumiseksi, heh. Ainoastaan lastenohjelmien aikaan saan minäkin olla ihan rauhassa (jos ei tarvitse pyykätä tai siivota tai laittaa ruokaa...). Vielä kuitenkin jaksaa, ja toivottavasti jaksaa vielä kaksi kuukautta :) Painan tällä hetkellä suunnilleen saman verran kuin mennessäni synnärille esikoisen aikaan... Huomenna pääsen sokerirasituksesta nauttimaan, toivotaan että kaikki kunnossa.

Se, mistä tulin kuitenkin kirjoittamaan on neuleprojektini valmistuminen! Aloitin projektin joulun jälkeen ja sain sen vihdoin ja viimein valmiiksi lauantaina. Kuvat puhukoon puolestaan:

Malli: Snuggly Bunny by DROPS Design
Lanka: Garnstudion DROPS MERINO EXTRA FINE

Koko: 62cm

Pyöröpuikko: 3,5 80cm

Muuten noudatin ohjetta, mutta lahkeesta jätin napit pois ja neuloin yhteen reunat, sillä esikoisen aikaan tuo ominaisuus jäi käyttämättä kaikista pusseista. Tein koko työn yhdellä pyöröpuikolla, sillä inhoan normaaleja puikkoja ja saumojen yhteenliittämistä. Pyöröpuikot menevät mihin tilaan tahansa ja teräviä kärkiä on vain kaksi! Itse neulon vain työmatkoilla bussissa ja satunnaisesti iltaisin jos jaksan valvoa M:n mentyä nukkumaan, joten työt etenevät suhteellisen hitaasti. Rakastan kuitenkin neulomista ja uusi työ on jo puikoilla :)

Yksi kindermuna

Meilläkin virvottiin viikonloppuna, itseasiassa jo toista kertaa. Viimekin vuonna pääsi 1,5 vuotias poika jo kiertämään tutuilla rusinoita virpomassa :) Viime vuoden tiikeripuku meni vielä tänäkin vuonna, joten tyydyimme tähän helppoon ratkaisuun. M pääsi myöhemmin sovittamaan minun ja sisaruksieni virpomisvaatteita 90-luvulta, tiedetään ainakin mitä ensi vuonna puetaan pojalle ;)

Kerroimme M:lle jo etukäteen mitä on virpominen ja opetimme lorua. Hän tuntui ymmärtävän ainakin sen että mennään tutuille ja sanotaan loru. Lähinnä riemuitsi siitä että pääsee lähisukulaisten luo käymään. 

Herkutteluasiaa olimme pohtineet miehen kanssa jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Meillä herkut eivät ole kiellettyjä, mutta emme säilytä kotona makeisia tai suklaata (paitsi miehelläni on aina välillä karkkia piilossa kaapissa). Itse en osta käytännössä ikinä karkkia ja suklaatakin tulee ostettua todella harvakseltaan, jolloin se saattaa jäädä lojumaan jääkaappiin pidemmäksikin aikaa. Yleisesti liian makea alkaa särkemään hampaista ja (karkin) herkuttelusta tulee huono olo. Mies herkuttelee pojan mentyä nukkumaan, on persompi makeiselle ;) 

Tästä kaikesta johtuen, on ollut helppoa olla antamatta pojallekaan karkkia kotona. Hän ei itseasiassa edes tiedä, miltä karkki maistuu, sillä vieraissakaan emme ole antaneet hänen maistaa karkkia. Suklaata on kyllä syönyt sekä pullaa ja keksiä.

Poika ei siis osannut odottaa suklaan tai karkin saamista pääsiäisenä, joten totesimme ettei sitä kannattaisi nytkään hänelle sen kummemmin antaa. Vielä tulee ne vuodet kun poika tietää virpomisesta saatavan palkan olevan suklaata... M on kuitenkin syönyt kindermunia aiemmin, joten halusimme yllättää pojan yhdellä herkulla. Sovimme kaikkien virvottavien kanssa, että he antavat jotain terveellistä herkkua, kuten kuivahedelmiä ja me miehen kanssa annamme yhden suklaamunan pojalle.

Aamulla, pojan syötyä aamupuuron, kerroimme hänelle että pääsiäispupu on käynyt meillä ja jättänyt pojalle yllätyksen tyynyn alle. Ja sieltähän löytyikin kindermuna! Poika oli innosta ja onnesta soikeana ja lopuksi sanoi vielä että "Maha on täynnä suklaasta, oli hyvää" <3 Tuon jälkeen lähdimme virpomaan tutuille. 

Virpominen meni oikein kivasti. M osasi melkein kokonaan sanoa runon, vaikka välillä sen sanominen jäikin äidille. Kolmessa paikassa kävimme virpomassa ja vielä illalla virvoimme mummulle ja papalle, jotka tulivat meille käymään. M tykkäsi kovasti palkastaan mitä sai virpomisesta, eikä edes osannut kaivata enempää suklaata. Hän pääsi myös itse avaamaan oven toisille pikkuvirpojille, ja antoi heille suklaamunat reippaasti ja toivotti hyvät pääsiäiset <3 Ihana poika!

Meille siis toimi oikein hyvin tämä lähes suklaaton pääsiäinen. Ensi vuonna voikin olla jo eri juttu, aika näyttää. Tärkeintä poika nautti hommasta!

Miten teillä virvottiin ja herkuteltiin?

Kuvia arjesta

Maha kasvaa <3

Aamubussilla töihin, ihana auringonnousu!

Koko kevään neulomisprojekti valmistuu lähiaikoina. Lämmintä vauvalle <3

Siirryin kevättakkiin vain huomatakseni että sehän ei todellakaan enää mene kiinni. Onneksi on kevät <3

Jotain itselleni hulluilta päiviltä #vimmacompany #legginsit #kotiäidinparasasu 

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ruotsinlaivalla

Meillä oli todella ihana laivareissu viime viikonloppuna, kun matkasimme Silja Serenadella Ruotsiin. Laivassaoloajan vietimme pitkälti lastenmaailmassa eli Siljalandissa, buffetissa sekä ikkunallisessa hytissä. Ruotsissa kävimme kääntymässä, mutta keli oli niin kurja että palasimme pian takaisin laivaan. Tuo parin tunnin kävely otti kyllä koville, liitoskivut olivat niin pahat että piti lepäillä hytissä pari tuntia. Onneksi se auttoi ja illalla pääsin buffettiin ja mukaan lastenmaailmaan!

Lastenmaailma oli ihan hitti. Olimmehan toki olleet laivalla jo vuosi sitten, mutta kaikki oli hyvin erilaista 2,5 vuotiaan leikki-ikäisen kanssa, kuin vähän reilu vuoden ikäisen taaperon kanssa. Tällä kertaa parhaimpia juttuja olivat pallomeri ja liukumäki, kiipeilyseinä, legot sekä muumimamma ja Harri-hylje. Muumimamma sai yläfemmat ja kaksi isoa halia, Harri-hylkeelle emme ehtineet kuin vilkuttaa. Ihan parhaita! Vuosi sitten M vielä pelkästi noita isoja hahmoja, vaikkakin ne häntä hurjasti kiinnostivat.

Ruokailut sujuivat myös kivasti. Buffetissa oli tämän ikäiselle paljon syötävää, vaikkakin loppujen lopuksi ruokavalinnat rajoittuivat nakkeihin, kanaan, lihapulliin, ranskalaisiin, tomaattiin ja kurkkuun. Ruokajuomaksi maito maistui niin äidille kuin pojallekin. Aamupalaksi M söi karjalanpiirakkaa, croisanttia ja kananmunaa, sekä mansikoita ja mustaviinimarjoja.

Olin todella yllättynyt siitä, miten laaja ja kattava päivällisbuffetti olikaan. Ihan oikeasti harmitti että olin raskaana... Kaikkia kiellettyjä herkkuja oli niin paljon! Mm. erilaisia juustoja, ilmakuivattua kinkkua, mätiä, (raakoja) kaloja, punertavaa pihviä, sushia ja vaikka mitä. Sekä tietty valkkaria. Pitää mennä uudestaan ensi kerralla niin, etten ole raskaana ;) 

Nukkua saimme suhteellisen rauhassa, vaikka lähistöllä olikin pari "bilehyttiä". Yhdelle seurueelle jouduimme käydä lauantai-iltana huomauttamassa että voisivat laittaa musiikkia aavistuksen pienemmälle, kun kävi aivan järjetön huuto ja mekastus kun yritimme nukuttaa poikaa. Miespuoleiset henkilöt olivatkin tosi ystävällisiä ja sanoivat heti laittavansa hiljemmalle, kun taas joku nainen oli laukaissut jotain törkeää (miehelleni). Jännä jako. Noh, lopputulos oli hyvä ja M nukahti pienestä melusta huolimatta :)

Kaikin puolin reissu oli onnistunut ja mukava! Ehdottomasti uudestaan, ensi kerralla sitten yhtä päätä suuremmalla porukalla <3

Raskausviikko 25+0. Synttäriyllätys!

Mieheni soitti eilen minulle töihin eilen viittä vailla kolme ja kysyi koska pääsisin lähtemään töistä. Hän kertoi pojan kiukutelleen, joten he eivät olleet päässeet vielä koiria ulkoiluttamaan. Aloin pakkailla tavaroita, olin muutenkin ollut jo valmiina lähtemään. Lähdenhän yleensäkin kolmen pintaan töistä, kun tulen jo seitsemään. Kiiruhtaessani ala-aulaan löydän mieheni seisoskelemassa edestäni. Ihmettelen mitä on tekeillä ja missä poika on, mutta pian minulle valkeneekin että mies on järjestänyt minulle synttäriyllätyksen! 

 

Poika on hoidossa, koirat lenkitetty ja me suuntaamme päiväleffaan katsomaan La la landia. Söimme popparia ja nautimme harvinaisesta parisuhdeajasta. Mies kertoo minulle, että poika on hänen vanhemmillaan hoidossa - ja jää sinne yökylään. Leffan jälkeen ajamme kotiin ja yllätykset sen kuin jatkuvat... Synttärikoristeita katossa, sydän ilmapallo, ruusun terälehtiä sängyllä ja herkullinen valkosuklaakakku jääkaapissa. Tilaamme pitsat ja katselemme televisiota rauhassa. Illalla saan vielä jalkahieronnan.

Kiitos vielä sinulle rakas <3 Ja iso kiitos myös poikaa hoitaneille isovanhemmille. Oli maailman paras synttärilahja.

Ajattelin että nyt saan nukkua kokonaisen yön putkeen heräämättä (tosin nykyään huonoja öitä onkin vain 1-2 viikossa), mutta ei. Heräilin vähän väliä pyöriskelemään. Alkoi tulla vähän flunssainen olo ja oli vaikea niellä. Juuri minun tuuriani, mutta toivotaan ettei tästä mitään isompaa tautia kehity. 

Tänään alkoi jo 26. raskausviikko. Laskettuun aikaan on enää 15 viikkoa, eli 105 päivää! Vauva painaa nyt noin 800 grammaa ja sillä on jo suuret mahdollisuudet selvitä kohdun ulkopuolella. Sen silmäripset ilmestyvät luomiin tällä viikolla ja silmät alkavat räpytellä. Vauva näyttää jo sopusuhtaiselta pikkuvauvalta. (Lähde: vau.fi)

Voin ihan kivasti, energiaa riittää hyvin ja jaksan puuhastella kotona vielä työpäivänkin jälkeen. Harkkasupistuksia tulee useita kertoja päivässä, mutta vain satunnaisesti ne ovat vähän kivuliaita. Raskaus on helppo unohtaa kaikessa kiireessä. Kenkiä sitoessa vatsa on tiellä, ja bussille juostessa keskivartalon tuki on olematon ja jälkikäteen jomottelee liitoksia. Kahden viikon päästä siirryn muuten jo raskauden viimeiselle kolmannekselle!

Lueskelin vanhaa blogiani M:n raskausajalta ja näillä samoilla viikoilla olin kirjoittanut selvittäneeni vauvan vakuutusasioita. Silloin kirjoitin, että monissa vakuutusyhtiöissä piti vakuutus ottaa jo kolmea kuukautta ennen laskettua aikaa. Ihan hyvä herätys, pitääkin alkaa selvittelemään vakuutusasioita. Ainakin OP:lla oli aiemmin tarjous, että syntyville lapsille vauvanvakuutus vuodeksi ilmatteeksi. Toivotaan että se on vielä voimassa...

Vielä en ole hakenut äitiystukia ja -pakkausta. Olisi kiva kuulla, jaetaanko tällä hetkellä vuoden 2016 vai 2017 äitiyspakkauksia? Me emme ole varma otammeko pakkausta, mutta jos otamme, haluamme 2017 vuoden pakkauksen. Kuulemma tässä kuussa vaihto tapahtuu...

Tässä vielä mahakuva loppuun.