Blogitauosta vauva-arkeen

Pahoittelut pitkäksi venyneestä blogitauosta. Sen isommitta selityksittä, on vain ollut kiire. Olemme viettäneet piiitkää kesälomaa koko perheen kera, eikä tietokonetta ole tullut juurikaan avattua pakollisia hommia lukuunottamatta. 

Nyt on kuitenkin viimein arki alkanut, isimies palannut töihin ja M takaisin päiväkotiin. Kumma kyllä, vieläkin tuntuu kun päivät olisivat lähes yhtä hektisiä kuin aiemminkin... M jatkaa siis syksyllä 3pv/vko tarharytmiään ja mies vuorotyötään. Minä teen kotona vähän oikeita töitä ja paljon kotitöitä, sekä hoidan vauvaa. Lisänä tähän, sain juuri tietää pääseväni opiskelemaan, joten syksyllä on tiedossa myös jonkun verran opintoja. Todennäköisesti tentti- ja esseemuodossa suoritettuja kursseja kun vauva on vielä niin pieni.

Kesän aikana teimme kaikenlaista. Kävimme muutamaan kertaan mökillä, vierailimme Puuhamassa ja Tykkimäellä, sekä kävimme moneen kertaan eri eläinpihoilla ja kerran kesäteatterissakin. Vietimme paljon aikaa puistoissa, metsissä ja rannalla, ja nautimme ihanista kesäsäistä (vaikkakaan ei kovin lämpimistä). Vauva kulki mukana kaikkialla, yleensä liinassa. 

Yllätyinkin siitä miten helppo vauvan kanssa on reissata. Se ei tarvitse kuin maitoa, puhtaat vaipat ja unta, niin se on tyytyväinen. Joten liikuimmekin isomman veijarin tahtiin ja vauva kulki mukana tyytyväisenä. 

N on kasvanut jo vastasyntyneestä vauvaksi. Pieni on ensi viikolla kahdeksan viikon ikäinen ja painoa on varmaan reilu 5,5kg. Tyyppi seurailee maailmaa hienosti pää pystyssä ja kääntyilee jo (vahingossa tosin) vatsaltaan selälleen. Tyytyväinen kaveri joka nukkuu hyvin lähes missä vaan, mutta hereillä ollessaan mieluiten tankkailee maitoa. Ollaan menty täysimetyksellä, enkä ole vielä jaksanut edes miettiä pumppaamista ja pulloja. Saan murehtia niitä sitten ihan tarpeeksi kun opinnot alkavat...

M:stä taas on tullut ihana iso poika, huolehtiva isoveli. Joka välillä uhmaa mutta suurimman osan ajasta on aktiivinen papupata joka ei ole ikinä hiljaa. Ihana pieni.

Paljon olisi kirjoitettavaa ja kerrottavaa, mutta jatketaan ensi kerralla. 

Pikkuveljen synnytyskertomus

HUOM! Synnytyskertomus on hyvin yksityiskohtainen, joten ei herkemmille. Haluan kuitenkin kirjoittaa tämän täydelliseksi kertomukseksi omaan muistiin.

Aloitetaan synnytyskertomus synnytystä edeltävistä päivistä. 

rv 38+3. Perjantai 7.7.2017

Illalla mentyäni nukkumaan heräsin yhtäkkiä suhteellisen napakkaan supistukseen. Soitin miehen kotiin mahdollista lähtöä varten. Tunnin aikana supisteli yhteensä neljä kertaa, jonka jälkeen supistukset alkoivat hiipua. Yhteensä kolmisen tuntia tuli jonkin näköisiä supistuksia, ennen kun ne laantuivat ja nukahdinkin yhden jälkeen yöllä.

rv 38+4 Lauantai 8.7.2017

Heräsin ihan normaaliin olotilaan, eikä koko päivänä supistellut ollenkaan. Kävin pitkällä lenkilläkin illalla koiran kanssa, mutta ei ollut vaikutusta. 

rv 38+5 Sunnuntai 9.7.2017

Nukuin la-su yön todella sikeästi ilman sen kummempia ennakko-oireita. Ulkoilimme koko aamupäivän miehen ja M:n kanssa, nukuin päiväunet ja iltapäivän hengailin kotosalla yksin kun mies ja M lähtivät viettämään isä-poika-aikaa. Olo oli ihan normaali, mutta aloin olla jo tosi kärsimätön. M oli syntynyt rv39+0, joten odotukset olivat suuret että pikkukakkonen syntyisi jo ennen tuota päivää. Illalla juttelimme miehen kanssa ja suunnittelimme lähiviikkojen ohjelmaa siltä varalta että vauva olisi vatsassa vielä pitkään. Päätimme mm. että lähdemme Puuhamaahan seuraavalla viikolla ja maanantaina menisimme viettämään rantapäivää. 

rv38+6 Maanantai 10.7.2017 SYNTYMÄPÄIVÄ

Nukuin taas sikeästi koko yön. Viiden aikoihin M tuli huoneeseemme ja mies meni hänen viereensä loppuyöksi nukkumaan. Havahduin tähän, mutta jatkoin uniani. 

noin klo 6.40 

Herään ja huomaan että on kova pissahätä. Mies ja M nukkuvat vielä pojan huoneessa. Nousen ylös ja tunnen miten jotain holahtaa housuihin. Määrä on kuitenkin pieni, joten pinkaisen vain vessaan. Ajattelin että siinä meni pidätyskyky, mutta päästyäni vessaan huomaan että neste onkin jotain ihan muuta. Laitan siteen ja nestettä tulee vielä vähän lisää. 

klo 6.44

Soitan synnärille ensimmäisen kerran. Synnäriltä sanotaan että neste voi olla joko lapsivettä tai limatulppa. Saan ohjeet tulla näytille ennen kuutta, jos sitä ennen ei ala tapahtumaan. Mies soittaa vanhemmilleen, että varautuvat esikoisen hakua varten, jos tuleekin kohta lähtö.

klo 7-7.30
Teemme normaalit aamupuuhat, juon kahvia ja syön aamupalaa. Olo on ihan normaali, vaikka toivonkin kovasti että kohta menisivät lapsivedet. Syödessäni aamupalaa alkaa vatsalla tuntua jotain, ei kuitenkaan vielä mitään selkeää supistusta.

Vielä ei  supistellut...

klo 7.36 
Syön yhä aamupalaa ja tunnen ensimmäisen kunnon supistuksen. Tuntuu epämukavalle ja on pakko nousta pöydästä hetkeksi. Mies soittaa vanhemmilleen että nyt olisi hyvä aika lähteä, jos alkaakin tapahtua ripeämmin. Alamme pakkailemaan M:n tavaroita ja laittamaan kaikkea valmiiksi lähtöä varten. 9min päästä tulee seuraava supistus. Tämän jälkeen välit alkavat tihentyä, 7min, 4min, 5min, 2min, 2min, 1min, 4min. En voi olla paikallaan supistuksen tullessa, lämmitän kaurapakkausta joka auttaa vähän.

klo 8.20
Soitan synnärille. Samaa aikaa miehen äiti tulee ja ottaa pojan mukaansa. Juuri ajoissa ennen kun oikeasti kipeämmät supparit alkavat. Saan ohjeeksi odotella vielä hetken kotona, että supituksia tulisi vielä säännöllisemmin. En ehkä osannut ihan ilmaista tarpeeksi hyvin kuinka usein suppareita tulee ja kuinka napakoita ne jo olivat.

Supistusten välissä nappaan vielä viimeisen mahakuvan.

klo 8.46
Soitan synnärille uudestaan ja ilmoitan että lähdemme. Edellisen puhelun jälkeen supistuksia on tullut 1-3 min välein ja olen jo tosi kipeä.

klo 8.52 
Lähdemme ajamaan kohti synnäriä. Supistukset ovat tosi rajuja, mies pitelee turvavöitä niin etteivät ne koske vatsaani supistuksen tullessa. Matkalla tulee nelisen supistusta 3-4min välein.

Lähdössä pihasta.

klo 9.10
Mies ajaa synnärin oven eteen ja saattaa minut tiskille, minkä jälkeen lähtee viemään autoa pois. Tiskillä tulee taas supistus, jonka jälkeen saan rannekkeen ja minut pyydetään odottamaan aulaan. Menen istumaan penkille mutta supistuksen tullessa on pakko mennä nojailemaan ikkunaan. Aulassa on toinenkin pariskunta ja toivon kovasti että mies tulisi pian takaisin.

Synnärin aulassa odottamassa.

noin klo 9.20
Pääsemme tarkastushuoneeseen, missä otetaan vauvalta käyrää. Supistukset tulevat todella rajuina 1-2min välein. Tähän asti kellotimme niitä. Hoitaja pyytää minua makaamaan kyljellään jotta saamme vauvasta käyrää. Hän tekee myös sisätutkimuksen, joka tekee todella kipeää. Olen 4cm auki. Minulla katoaa ajantaju kokonaan. Tuntuu että olemme tutkimushuoneessa ikuisuuden. Mies pitelee anturia paikallaan kun kiemurtelen tuskissani. Pyydän pariin otteeseen kätilöltä että valmistelisi puudutteen / pyytäisi anestesialääkäriä, niin että kun pääsemme synnytyssaliin, voisin saada sen heti. Kätilö on erittäin tyly ja sanoo vain että ennen kun tiedämme että vauvalla on kaikki hyvin, ei voida tehdä mitään. Tietenkin se on tärkeintä, kätilön asenne ja tapa ilmaista asiansa vain laittaa harmittamaan.

noin klo 9.45-10
En osaa tarkalleen sanoa monelta pääsimme synnytyssaliin, mutta mukava vanhempi kätilö vie meidät sinne. Minulle laitetaan tippa ja vatsalleni anturi mittaamaan vauvan sykettä. Supistukset ovat niin rajuja, ettei sitä voi edes kuvata. Muistikuvat ovat tämän takia hyvin hataria seuraavista hetkistä, mutta muistan miten valuin hiestä enkä sietänyt kosketusta ollenkaan. Olin kontallani lattialla ja tärisin supistusten välin. Jossain vaiheessa kätilö antaa kokeiltavaksi ilokaasua, mutta en huomaa vielä siitä olevan apua.

noin klo 10.10
Anestesialääkäri on saapunut paikalle ja seuraavan supistusvälin tullessa he valmistelevat minulle puudutteen. Anestesialääkäri meinaa alkaa selittämään puudutteen laittamisesta, mutta sanon jotain "joo joo joo, ihan sama laita vaan". Hoputin heitä koko valmistelun ajan että saisivat puudutteen laitettua ennen kuin seuraava supistus tulisi. Hengitin pelkkää ilokaasua puudutteen laiton ajan, se hieman auttoi.
Puudutteen laittaminen ei sattunut ollenkaan, tunsin vain pienen pistoksen selässä, minkä jälkeen alkoi välittömästi helpottamaan. Puudutteen laittamisen aikana tuli ensimmäisen kerran paineen tunne. Vielä seuraavat kaksi supistusta olivat napakoita, sitten alkoi helpottamaan. Ilokaasun hengittäminen huippasi ja taisinkin sanoa jotain että pyörryn ihan juuri...
Tämän jälkeen pääsin hetkeksi kyljelleni lepäämään ja pystyin ensimmäistä kertaa avaamaan silmät ja vastaamaan kysymyksiin. Olin saanut spinaalin. Synnytyskertomuksessa lukee "Kiireellinen spinaalipuudutus synnytyskivun lievitystä varten". Anestesialääkäri sanoi että supistukseni olivat äärimmäisen rajuja.

klo 10.20
Heti puudutteen laiton jälkeen lapsivedet menevät. Kätilö tekee sisätutkimuksen, olen 9cm auki. Aukesin siis alle tunnissa lähes kokonaan. Rajut supistukset siis todellakin tekivät tehtävänsä. Käy mielessä että onneksi lähdimme ajoissa...
Nyt saan lepäillä rauhassa. Supistukset tunnen vain paineen tunteena, tunnistan tunteen lieväksi ponnistamisen tarpeeksi. Juttelemme miehen kanssa ja mietimme kauan vielä menee että meillä on pieni sylissämme. Arvuuttelemme kellonaikoja. Kätilö käy välillä kysymässä vointia, mutta muuten vain  lepään ja kerään voimia.

noin 11.10
Kyljellään ollessani supistukset alkavat taas tuntua epämiellyttäviltä ja napakoilta, joten siirryn jakkaralle. Siinä supistukset laantuvat ja saan paremmin lepäiltyä. Testailen vähän hellästi ponnistamista supistusten aikana. Käyn vielä pedillä hetken voimistuttamassa supistuksia, minkä jälkeen siirryn takaisin jakkaralle. Aina supistusten tullessa annan paineentunteen viedä vauvaa alemmas. Olen hyvin kivuton ja hyvävointinen. Kätilö sanoo jo tuntevansa vauvan pään hyvin kädellään. Vauva voi hyvin eikä kätilön mukaan ole vielä tajunnut olevansa syntymässä kohta.

klo 11.37
Synnytyskertomukseen on merkattu tämä aika ponnistusvaiheen alkamiseksi. Käytännössä kuitenkin supistukset voimistuivat pikkuhiljaa, ei kuitenkaan kovin kivuliaiksi. Kätilö pyytää minua seuraavan supistuksen aikana ottamaan vähän ilokaasua, minkä jälkeen ponnistamaan voimakkaasti. Teen kuten pyydetty, mutta ei tarvitse kuin vähän ponnistaa kun tunnen miten vauva lähtee syntymään. Kätilö sanoo että työntäisin sitten  vain  vähän, mutta lopetan kokonaan ponnistamisen ja vauvan pää ikään kuin valahtaa ulos. Työnnän sitten aavistuksen ja tunnen miten loppuvartalo liuskahtaa ulos.

klo 11.42 
Rakas lapsemme syntyy! Saan vauvan suoraan syliin ja siirrymme sängylle napanuoran leikkausta varten. Ylpeä kahden lapsen isä leikkaa napanuoran ja jälkeiset syntyvät pian napanuorasta vetämällä täydellisinä. Saan pari kosmeettista tikkiä.

Heti syntymänsä jälkeen rinnalla <3

Pikkuveli N:n apgar-pisteet olivat täydet 10. Hänen mittansa olivat 3125g, 47cm ja py 34,5cm. Pikkuinen alkaa noin tunnin ikäisenä imeä erinomaisella imuotteella. <3

Synnytyskertomukseeni on merkattu säännöllisten supistusten alkamisajaksi klo 7:00, vaikka todellisuudessa ne alkoivat 7:36. Todellisuudessa synnytys siis kesti 4h 6min. Sairaalassa olimme 2,5h ennen lapsen syntymää. Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi todella positiivinen kuva, sen äärimmäisen rajusta luonteesta huolimatta. Kätilö sanoi lähtiessämme, että jos joskus vielä tulen raskaaksi, voi synnytys olla äärimmäisen raju ja nopea. Ponnistusvaihe oli todella miellyttävä kokemus, niin helppo ja kivuton se oli kun vertaa M:n synnytykseen. Olin myös tosi onnellinen että N päätti saapua maailmaan päivällä, niin olin itsekin todella virkeä. Synnytys oli kaikin puolin kymppi!

Ensimmäiset päivät nelihenkisenä perheenä

Ensin isot kiitokset kaikille onnitteluista! Ihana nähdä miten monta ihmistä ilmeisesti lukee blogiani.

Istun nyt sohvalla, pieni tuhiseva nyytti sylissäni. Tämä nyytti on nyt neljän päivän ikäinen. Pikkuveli N. Maailman ihanin, suloisin pieni. Arki on lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja totuttelemme eloon nelihenkisenä perheenä. Isoveli on pitänyt huolen että tavallinen elämä jatkaa pyörimistä entiseen tapaansa, pienen lisähengen saattelemana. 

Kirjoittelen lähiaikoina synnytyskertomuksen, ennen kun kaikki unohtuu. Imetyshormonit ja väsymys tuntuvat vaikuttavan hienosti, sillä asioiden muistaminen on hankalaa ja hukkasin avaimetkin jo, heh. Nytkin tuntuu että olisi hirveästi sanottavaa ja kerrottavaa, mutta aivot ovat kohmeessa eikä sanoja muodostu.

M on ottanut pikku N:n vastaan ihan valtavan hienosti. Hän käy pussaamassa ja silittämässä välillä veljeään, tosin suurimmaksi osaksi ohittaa pikkukaverin kokonaan. Muuten M reagoi selkeästi muuttuneeseen tilanteeseen vahvoilla uhma ja itkuraivareilla, jotka tulevat milloin mistäkin "tavallisesta" tilanteesta. Isi on myös pop, eikä äiti useimmiten kelpaa. Ihana kuitenkin ettei M ainakaan vielä osoita juurikaan mustasukkaisuutta veljeään kohtaan, vaan on todella hellä ja rakastava isoveli.

Pikkuveli on täällä

"Yksi pieni elämä

suuri valo sisällä

katson hiljaa nukkuvaa

katson lohdun kantajaa

pidän aina lähellä

kuljen matkan vierellä

sillä saattajani on vastasyntynyt" 

Pieni rakkaamme syntyi eilen oikealla rytinällä. Voimme molemmat erinomaisesti! Kirjoittelen myöhemmin enemmän, nyt nautimme vauvan tuoksusta ja ihanista ensihetkistä. 

Vieläkin yhdessä koossa

Tuntuu itseasiassa väärältä kirjoittaa "vieläkin" yhdessä koossa. Sillä nythän on kuitenkin 8 kokonaista päivää laskettuun aikaan. Nyt siis mennään rv38+5 ja voitte vain kuvitella miten kärsimätön alan olemaan. Ei pitäisi olla, sillä tässähän voi mennä pahimmillaan yli pari viikkoa siihen että vauva saapuu, mutta silti... Minkäs sitä itsellensä mahtaa.

Kesäpäivän viettoa Kaivarissa.

Nyt on oikeastaan viikko menty niin, että menen joka ilta nukkumaan odottaen että vedet menisivät tai supistukset alkaisivat. Nyt huomaan jo että aamuisin olen vähän pettynyt kun ei mitään olekaan tapahtunut. Huh, voin vain kuvitella miten kärsimättömänä sitä ollaan jos joudutaan odotella vielä viikkoja... Onhan se helppo sanoa että relaa, kyllä se sieltä tulee. Ja vielähän on aikaista. 

Kissa on ottanut vauvan kehdon omaksi sängykseen...

No mutta asiaan. Kärsimättömyyden lisäksi ei synnytyksestä ilmeneviä oireita ole ollut ennen toissailtaa. Perjantai-iltana menin nukkumaan vähän aiemmin kun yleensä ja mies lähti vielä kaverinsa kanssa pelailemaan. Heräsin yhtäkkiä kovaan alavatsakipuun, jonka tunnistin supistukseksi. Se oli tosin pitkäkestoinen, mutta lievennettyään tuli toinen. Kolmannen supistuksen kohdalla soitin miehelle että tulisi kotiin jos tuleekin lähtö.Tunnin aikana tuli yhteensä neljä supistusta, jotka olivat 20-10 min välein. Olin tosi innoissani, josko vauva jo tulisi!

Nuo olivat selkeästi voimakkaampia suppareita kuin normaalit harjoitusupistukset, mutta eivät toki vielä yhtä voimakkaita kuin viime synnytyksessä. Soitin synnärillekin varmistaakseni ohjeet lähtöön ja he neuvoivat vain rentoutumaan kotona ja odottelemaan, kuten olin ajatellutkin. Näin me sitten tehtiin ja pikkuhiljaa supistusten väli vain piteni ja voimakkuus laski. Yhdeltä kellotin viimeiset, minkä jälkeen nukahdin.

Tänään rv38+5.

Seuraavana aamuna heräsin (täysin uupuneena edellisestä illasta) ihan normaalissa olotilassa eikä seuraavana iltanakaan tullut enää suppareita. Joten voidaan siis todeta varmaan etteivät nuo olleet vielä lähelläkään synnytyssuppareita, vaan jotain paikkoja valmistelevia... Harmitti kyllä vietävästi ettei päästy vielä synnyttämään. 

Huomenna on se päivä kun M:n synnytys käynnistyi (38+6 juuri ennen puoltayötä täysin yllättäen), joten sormet ristiin että pikkuveli seuraa isoveljensä mallia ja saapuu pian!

Raskausviikko 38+0. Jännitystä ja odotusta

Tänään alko 39. raskausviikko ja eli tänään on kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Tänään on myös tasan viikko siihen hetkeen kun M syntyi. 

Vau.fi kertoo tästä viikosta seuraavasti: "Tällä viikolla vauva painaa on 3,2kg ja on noin 48cm pitkä.. Tämän viikon alussa sikiö on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja sikiö reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Nyt kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään. Pääkallossa on pieniä aukkoja, jotta pää pystyy mukautumaan synnytyskanavaan. Pää voi näyttää hieman oudolta heti synnytyksen jälkeen, mutta se palaa oikeaan muotoonsa nopeasti."

M oli syntyessään 39+0 3135g ja 49cm. Pikkuveljestäkin on luvattu siroa poikaa, eli todennäköisesti nyt vauva on hitusen alle kolme kiloa. 

Täällä selvittiin kunnialla viime viikonlopun ohi, synnytys ei onneksi alkanut ja mies pääsi aloittamaan loman hyvillä mielin. Iso kiitos miehen vanhemmille viikonlopun avusta, sain aikaa myös lepäilyyn, mikä oli todella helpottaavaa.

Iltapäivisin olen todella väsynyt, mutta ymmärrettävää se kai on. Yöt ovat muuttuneet levottomiksi, joten väsymys näkyy päivisin. Minua supistelee yllättävän paljon iltaisin ja öisin, en muista että M:n raskaudessa olisi ollut mitään vastaavaa. Vieläkään supistukset eivät ole kellotettavia, vaan enemmän tasaisesti jatkuvaa jomotusta ja särkyä.

Täällä oon hyvinkin jännittyneet tunnelmat ja odottelemme joka ilta koska synnytys alkaa. Itselläni toiveena on että mahdollisimman pian, sen verran vatsa alkaa ahdistaa ja olo on muutenkin raskas ja väsynyt. Kokonaisuudessaan perheemme olotilaa kuvaa odotus ja jännitys.

Tervetuloa vauva, odotamme jo sinua!

Viimeinen (?) käynti neuvolassa

Toivon todella, että tänään oli viimeinen käynti neuvolassa raskaana. Viikkoja on tänään 37+2 ja seuraava kerta olisi 13.7., jolloin olisi jo 39+2. On myös hyvin vahva tunne että ihan noille viikoille ei pikkuveli jaksa vatsassa olla, mutta aika näyttää. Olihan minulla todella vahva tunne M:n kanssa että hän syntyy 1-2 viikkoa yliaikaa, ja miten siinä kävikään...

Neuvolassa oli kaikki hyvin. Painoa oli tullut viime kerrasta vain 200g, eli todella vähän. Kokonaisuudessaan sitten toukokuun alun ei paino ole juurikaan noussut, mistä olen kyllä tosi tyytyväinen. Nyt kokonaispainonnousu on sen 17kg kun taas M:n kanssa vastaavassa neuvolassa viikoilla 37+5 (joka jäikin viimeiseksi neuvolaksi) oli painoa tullut noin 14kg. Tosin viimeksi loppuraskaudessa paino nousi hurjaa vauhtia, päinvastoin kun nyt. Ero on kuitenkin paljon pienempi kun mihin olin jo varautunut.

Muutenkin kaikki oli hyvin, hemoglobiini mitattiin pitkästä aikaa (115) ja verenpaine oli hyvä (114/66) kuten aina. Sf-mitta oli 30,5, joka on jopa kaksi senttiä vähemmän kuin mitä M:n aikaan samassa neuvolassa. Neuvolatäti ei ollut kuitenkaan tästä huolissaan, sillä vauva majailee hyvin hyvin alhaalla, joka varmasti vaikuttaa mittaan. Nyt siirryttiin alakäyrälle (aiemmin ala- ja keskikäyrän puolivälissä). Vauva siis tosissaan oli yhä pää alaspäin, hyvin alhaalla, mutta ei vielä ihan kiinnittynyt. Neuvolatäti sanoi ettei sillä ole merkitystä, sillä todennäköisesti synnytyksen alettua vauva tulee alas ripeästi. Vauvan pulssi oli myös oikein hyvä. 

Sormet ristissä että synnytys ei ala vielä tänä viikonloppuna, sillä mies on huomisesta sunnuntaihin toisella puolella Suomea työreissussa. Toki kaikki valmistelut on tehty ja varahenkilöt pyydetty valmiiksi jos käykin niin että vauva päättää tulla, mutta olisi silti tosi kurjaa jos mies ei pääsisi synnytykseen. Maanantaista eteenpäin vauva voi tulla puolestani ihan koska vain!

Nyt sitten vain odotellaan ja nautitaan kesästä <3