Ensimmäisen kolmanneksen tuntoja

Ajattelin kirjoitella hieman raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta. Plussasin siis marraskuussa ja toiselle kolmannekselle siirryin tammikuun alussa. Pitkät, pimeät kuukaudet. 

Ihan ensimmäisinä viikkoina olin kirjannut olevani viluinen ja väsynyt, välillä olo oli jopa kuumeinen. Vatsan turvotus alkoi jo 5+ viikoilla, jolloin ainakin itsestäni tuntui että vatsa oli valtava ja sitä oli vaikea piilotella. Toki tuolloin vatsan sai vielä vedettyä sisään. Pahoinvointi alkoi rv5+4, jonka takia urheilu jäi vähemmälle. Tuota ennen olin liikkunut 2-4 kertaa viikossa, joten muutos oli iso.

M:n raskausaikana pahoinvointi alkoi rv5+5. Keskenmenneessä pahoinvointi alkoi vasta rv6+4. Kaikissa raskauksissa pahoinvointi on ollut aika saman tasoista, eli kovaa. Jatkuva krapula. Mutta tällä kerralla olen osannut varautua pahoinvointiin paremmin. Söin väkisin kahden tunnin välein, mikä oikeasti auttoi. Sen takia toki paino nousi huimaa vauhtia (ensimmäisen kuukauden aikana noin 5kg), mutta minulle se on oikeastaan yhdentekevää. Mieluummin tulisi vähän ekstraa, lähtee ne pois sitten kuitenkin joskus. Tällä kertaa pahoinvointi alkoi helpottamaan jo 9+ viikolla ja nyt 13+ viikolla se on jo lähes lakannut. M:n raskaudessa olin kirjannut 15+ viikolla että vihdoin pahoinvointi on lähes loppunut.

Ainoa säädyllinen vatsakuva, jonka löysin ensimmäiseltä kolmannekselta.

Mutta väsymys. Oi ja voi väsymystä. Se on jotain infernaalista. Tai on ollut, nyt pahin väsymys vihdoin ja viimein alkaa vähitellen helpottamaan. Olen ollut todella väsynyt. Uupunnut. En muista että olisin ollut näin väsynyt M:n aikana kertaakaan. Olin toki kirjoittanut olevani väsynyt, mutta silloin sainkin levätä lähes niin paljon kuin halusin. Eihän minulla ollut hoidettavana kuin koti ja koirat. Aika kultaa toki muistot... 

Nyt puolestaan meidän kaksvee imee kaiken virran minusta. Olen kolmen kuukauden ajan mennyt nukkumaan joka yö viimeistään kahdeksalta. Niinä päivinä kun olen ollut kahdestaan M:n kanssa, olen nukahtanut pojan viereen laittaessani hänet nukkumaan. Niinä päivinä puolestaan kun mies on ollut kotona, olen saattanut mennä nukkumaan jo seitsemältä. Välillä jopa kuudelta. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että herään jo 5.25, mutta raskausväsymys sekä se, että M tulee lähes joka yö sänkyymme nukkumaan ovat omiaan lisäämään väsymystä. (Ja asiaa ei myöskään auta se, että vaikka M nukahtaa heti viereemme (toisin kun jos hänet palauttaa omaan sänkyynsä), hän on levoton nukkuja ja itse herään jokaiseen liikahdukseen.)

Ensimmäinen kolmannes on siis sujunut aika samaan tyyliin kuin kolme vuotta sitten. Olosuhteet hieman erilaiset, minkä uskoisin vaikuttavan paljonkin raskauden tuntemuksiin. Yksi asia, mistä olen ihan valtavan onnellinen on se, että tässä raskaudessa ei ole tullut kertaakaan vuotoa. M:n raskaudessa minullahan oli heti varhaisultran jälkeen kirkasta vuotoa, mikä ei onneksi merkannut mitään ja keskemenneessä oli rusehtavaa vuotoa, minkä jälkeen paljastui keskenmeno. Olen siis voinut olla kohtalaisen luottavaisin mielin. Aika on myös mennyt paljon, paljon nopeammin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Onneksi, sillä nuo raskauden ensimmäiset viikot kuluvat hyvin hitaasti kaikkine pelkoineen ja epävarmuuksineen.

Huomenna alkaa 15. raskausviikko, palailen myöhemmin toisen kolmanneksen alun kuulumisten kera :)

Mukavaa viikonalkua!