En ollut ihan varma mitä tai miten kirjoittaa. Asia vähän ahdistaa ja mietityttää.
Olin siis maanantaina neuvolassa käymässä, kolmannella käynnilläni. Kaikki oli muuten hyvin, mutta paino jatkaa nousemista. Siis tarkoitan reipasta kasvua, kiihtyvällä tahdilla. Alkuraskaudessa se oli vielä ymmärrettävää, koska söin paljon pitääkseni pahoinvoinnin poissa, mutta nyt syön ihan normaalisti. Toki liikunta on vähentynyt liitoskipujen takia, joka voi olla osasyynä painonnousuun. Mutta silti.
Yleisesti en ole kovin huolissani painonnoususta, sillä imetysaikana ylimääräistä tarvitaan. Olen muutenkin hoikka. Tai olin. Mutta toisaalta, mitä jos paino jatkaa yhä kiihtyvää nousuaan loppuun saakka? Huh. Nyt jo (mamma)housuja kiristää, en millään haluaisi ostaa uusia. M:n raskausaikana painoni nousi yhteensä n. 18kg. Nyt taas paino on jo noussut 13kg. Eli paljon. Lähtöpaino oli kuitenkin samassa kun esikoisen aikaan, eli normipainon alarajalla.
Juttelimme terkkarin kanssa asiasta ja hän ehdotti että menisin sokerirasitukseen. Ihan vain poissulkemaan sen, ettei painonnousu johdu sokereista. Hän sanoi että joskus ainoa oire radista on painonnousu. Vauva oli neuvolassa täysin keskikokoinen (kuten rakenneultrassakin) ja sf-mittakin 19 eli keskikäyrällä (M:n raskaudessa samoilla viikoilla 20,5). Uskoisin kuitenkin että sokerit ovat kunnossa, mutta hyvähän se on tarkistaa.
Terkkari oli tosi ihana eikä syyllistänyt painonnoususta mitenkään, mutta kyllähän se mietityttää. Jotenkin sitä toivoi että kaikki menisi kuten esikoisen aikaan. Vaikka toisaalta olisihan se pitänyt arvata että ei se niin mene. Olenhan kolme vuotta vanhempi ja kroppa tietää jo, mitä on olla raskaana. Kaikki tulee aikaisemmin ja kovempana, niin vatsan kasvu, liitoskivut, harjoitussupistukset kuin painonkin.
Olen paljon asiaa miettinyt ja pähkäillyt. Pitäisikö yrittää syödä vähemmän? Vähentää viljatuotteita? Syödä pienempiä annoksia? Mutta sitten taas toisaalta. Syön ihan normaalisti, samanlailla kun aina ennenkin. En usko että on järkeä muuttaa radikaalisti ruokailutottumuksia (jos siis oletetaan että sokerit kunnossa). Ehkä vain kroppani valmistautuu imetykseen tällä kertaa tuhdimmin? Terkkari ei kommentoinut asiaa sen kummemmin, kuin että tutkitaan sokerit. Hän ei vaikuttanut huolestuneelta, eikä ehdottanut ruokavalion muutoksia.
Olisi kiva saada vertaistukea muilta. Näin reipas painonnousu on itselleni hyvinkin vieras asia, ja selkeästi hämmentää.
Terkkari oli tosi ihana eikä syyllistänyt painonnoususta mitenkään, mutta kyllähän se mietityttää. Jotenkin sitä toivoi että kaikki menisi kuten esikoisen aikaan. Vaikka toisaalta olisihan se pitänyt arvata että ei se niin mene. Olenhan kolme vuotta vanhempi ja kroppa tietää jo, mitä on olla raskaana. Kaikki tulee aikaisemmin ja kovempana, niin vatsan kasvu, liitoskivut, harjoitussupistukset kuin painonkin.
Olen paljon asiaa miettinyt ja pähkäillyt. Pitäisikö yrittää syödä vähemmän? Vähentää viljatuotteita? Syödä pienempiä annoksia? Mutta sitten taas toisaalta. Syön ihan normaalisti, samanlailla kun aina ennenkin. En usko että on järkeä muuttaa radikaalisti ruokailutottumuksia (jos siis oletetaan että sokerit kunnossa). Ehkä vain kroppani valmistautuu imetykseen tällä kertaa tuhdimmin? Terkkari ei kommentoinut asiaa sen kummemmin, kuin että tutkitaan sokerit. Hän ei vaikuttanut huolestuneelta, eikä ehdottanut ruokavalion muutoksia.
Olisi kiva saada vertaistukea muilta. Näin reipas painonnousu on itselleni hyvinkin vieras asia, ja selkeästi hämmentää.
Mulle tuli reippaasti raskauskiloja, yli 20 kg. Välillä ahdisti ihan kamalasti. Joka toisella neuvolakäynnillä kiloja tuli maltillisemmin, joka toisella reippaasti riippumatta siitä, kuinka söin.
VastaaPoistaNeuvolassa lohduteltiin, että joskus kiloja vain tulee paljon, vaikka söisikin kohtuudella. En siis lähtisi sinuna annoskokoja pienentämään tai muutakaan, vaan yrittäisin suhtautua mahdollisimman rennosti kropan muutoksiin.
Samoihin lukemiin tai yli päästään täälläkin jos jatkuu samalla mallilla :D Se on kyllä jännä että tuntuu ettei syömisellä ole niin isoa merkitystä kun silti se paino nousee.
PoistaKiitos kommentista Maria <3
Jos raskausdiabetestä ei ole, niin eihän painon noususta mitään haittaa ole. Ja jos neuvolassa ei oltu huolissaan, ei sunkaan tarvii olla huolissaan tai muuttaa mitään ruokatottumuksia tms. Raskausaikana ei saa laihduttaa muutenkaan, eli jatka vaan samaan malliin. :) Kannattaa vaan ajatella, et kyllä kroppa tietää, mikä on parasta sulle ja vauvalle. <3 Kaikki me ollaan erilaisia. Eiks muuten kaikki vauvat tarvii yhtä paljon ruokaa....sulla ja muilla hoikilla on ehkä vaan enemmän kurottavaa, että ravinto riittää. Ei kannata stressata, se ei tee hyvää sulle eikä vauvalle! Nauti raskaudesta niin paljon kuin voit :)
VastaaPoistaT.sisko
No näinhän se on. En mä ajatellutkaan laihduttaa missään välissä, mietin vain pitäisikö saada se painonnousu vähennettyä sinne suositeltuun maksimiin eli 500gr/viikko... Mutta ehkä ei, kun ei terkkakaan mitään sellaista sanonut :) Kiitos, yritetään olla stressaamatta <3 (ja toivotaan ettei ole radia)
PoistaKuulostaa niin tutulta! Pinnallista tai ei, mutta täälläkin painonnousu vähän ahdistaa. Esikoisesta tuli just ja just 10kg, nyt alkaa olla kymppi täynnä ja laskettuun vielä pari kuukautta aikaa. Oon sen verran lyhyt, ettei huvittas kerryttää älytöntä lisäpainoa. Puoliväliin nousi ihan maltilla, sitten on tullu semmoset 2kg/kk. Neuvolasta ei oo sanottu mitään ja sokerirasituskin oli ok. Lohduttaudun sillä, että kilot ei oo tullu ylenpalttisella herkuttelulla ja roskaruualla. Lenkkeily on jäänyt vähiin supistelun ja liitoskipujen takia, mutta yritän silti hyötyliikkua niin paljon kuin mahdollista. Ehkä kroppa tosiaan valmistautuu nyt kunnolla imetykseen kun esikoisen kans maitoa tuli tulvimalla ja paino tippu lähtöpainon alle varmaan parissa-kolmessa viikossa. Toki sillon oli pari vuotta nuorempikin, kait se aineenvaihduntaki vähä hidastuu iän myötä. Kauhistuttaa myös se, että kahden kans on vaikeampi lähteä kärrylenkeille ku mies on reissuhommissa, kilojen karistaminen ei ookaan tokalla kierroksella sitte niin helppoa jos sille on tarvista.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Kiva kuulla että muutkin painiskelee samojen ajatuksien kanssa... Oon kanssa miettinyt sitä, miten paljon sitä ehtii liikkua kahden pienen kanssa. Mutta toisaalta voi olla että tulee vain enemmän juoksenneltua kun on kaksi vahdittavaa yhden sijasta :D Tsemppiä sulle! Eiköhän kroppa toimi juuri kuin pitääkin <3
PoistaIhana masu sulla, tuommonen tasaisen pieni ja pyöreä! ♥ Mulla tuli jo ensimmäisen kolmanneksen aikana pientä masennuksen tynkää painon noususta. Siis eihän sillon painon pitäisi edes nousta enkä oikein ymmärrä edes miten se nousi koska oksensin koko ajan. Mulla pullahti "vauvamahan" näköinen kumpu esiin plussasta vajaa viikko ja paino nousi viikossa 4kg! Nestettä toki kaikki, mutta uuden mallinen kroppa alkoi heti ahdistamaan...eihän mahaa pitänyt vielä tulla. No eipä se siitä mihinkään enää laskenut ja ekalla neuvolakäynnillä tietoihin kirjattiin "turvotus:runsas". Nyt paha olo on väistynyt ja nälkä on ihan koko ajan. Olen ihan varma, että syön yli meidän molempien tarpeen vaikka koitankin syödä terveellisesti. Voin todella yhtyä noihin ahdistuksen tunteisiin kun kroppa ei tunnu omalta. Onneksi tämä kaikki on kuitenkin sen pienen nyytin arvoista ♥
VastaaPoistaKiitos Krisse! <3 Tosi ihana kuulla muidenkin ajatuksia painonnoususta, ja että en ole ainoa joka asian kanssa painii... Mulla lähti ihan samanlailla kun kuvailet paino nousemaan jo 5. raskausviikolta. Oli ihan järkyttävää että juuri plussasin ja heti vatsa näytti oikealta raskausvatsalta. Turvotustahan se tietenkin oli vielä pitkään, mutta silti... Onhan se ahdistavaa. Ja myös vaikea piiloteltava, haha :D
PoistaIhana kuulla että sulla on paha olo jo väistynyt! Karmeinta raskaudessa oli mielestäni nimenomaan tuo pahoinvointi. Tsemppiä kroppa ahdistukseen! <3 Kaikki on todellakin sen arvoista ja vähintäänkin kuvista on sitten ihana ihailla omaa vauvamahaa <3