Ensimmäiset päivät nelihenkisenä perheenä

Ensin isot kiitokset kaikille onnitteluista! Ihana nähdä miten monta ihmistä ilmeisesti lukee blogiani.

Istun nyt sohvalla, pieni tuhiseva nyytti sylissäni. Tämä nyytti on nyt neljän päivän ikäinen. Pikkuveli N. Maailman ihanin, suloisin pieni. Arki on lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja totuttelemme eloon nelihenkisenä perheenä. Isoveli on pitänyt huolen että tavallinen elämä jatkaa pyörimistä entiseen tapaansa, pienen lisähengen saattelemana. 

Kirjoittelen lähiaikoina synnytyskertomuksen, ennen kun kaikki unohtuu. Imetyshormonit ja väsymys tuntuvat vaikuttavan hienosti, sillä asioiden muistaminen on hankalaa ja hukkasin avaimetkin jo, heh. Nytkin tuntuu että olisi hirveästi sanottavaa ja kerrottavaa, mutta aivot ovat kohmeessa eikä sanoja muodostu.

M on ottanut pikku N:n vastaan ihan valtavan hienosti. Hän käy pussaamassa ja silittämässä välillä veljeään, tosin suurimmaksi osaksi ohittaa pikkukaverin kokonaan. Muuten M reagoi selkeästi muuttuneeseen tilanteeseen vahvoilla uhma ja itkuraivareilla, jotka tulevat milloin mistäkin "tavallisesta" tilanteesta. Isi on myös pop, eikä äiti useimmiten kelpaa. Ihana kuitenkin ettei M ainakaan vielä osoita juurikaan mustasukkaisuutta veljeään kohtaan, vaan on todella hellä ja rakastava isoveli.