Hurraa! Siirryin viimein raskauden viimeiselle kolmannekselle, eli loppuraskauteen. Tänään on vain 1/3 jäljellä raskautta jäljellä, eli 91 päivää laskettuun aikaan. Minulla on enää 37 työpäivää jäljellä. Vauva painaa nyt noin kilon ja on 32cm pitkä. Tällä viikolla sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa! (Lähde: vau.fi)
Maha tuntuu valtavalta... Siis todella isolta. Harjoitussupistuksia tulee jos vähänkin ponnistelee enemmän. Eilenkin imuroidessani jouduin vähän väliä pysähtyä hengittelemään, jotta supistus menisi ohi. Onneksi kuitenkin liitoskivut eivät ole dramaattisesti pahentuneet ja pystyn vielä puuhailemaan ja käymään töissä.
Vietimme pääsiäispyhät mökillä, torstaista maanantaihin. Pitkä loma tuli kyllä tarpeeseen. Tuli nukuttua, ulkoiltua, tehtyä ulkohommia ja ihan vaan relattua. Normaalisti olisi tullut myös herkuteltua, mutta tällä kertaa ei... Huoh.
Aloitin tosissaan radi-ruokavalion samantien kuultuani diagnoosin viime torstaina. Alkuajatukseni oli, että tämähän on ihan helppo juttu. Sitä vaan siirtyy ruokavaliosta toiseen. Jätin kokonaan pois aamupalaleivät sekä ruuan kanssa syödyt leivät. Jälkiruuista ja herkuista luovuin kokonaan. Maidon kulutusta laskin myös huomattavasti. Panostan vihanneksiin. marjoihin ja hedelmiin.
Näin viiden päivän kokemuksella voin sanoa että tämä on ihan hirveää. Ainakin mökillä oli, toivottavasti arjessa olisi vähän helpompaa. Koko ajan on nälkä ja heikottaa. Siis ihan kunnolla heikottaa. Olen väsynyt, huonovointinen ja kärttyisä. Huimaa ja särkee päästä. Kroppani huutaa leipää. Mikään muu ei tunnu pitävän nälkää loitolla. Toki syön vieläkin muutaman viipaleen päivässä, mutta muutos on todella suuri entiseen. Syön usein ja mielestäni myös paljon, mutta vaikka olisin täynnä hetken, se ei riitä pitämään nälkää loitolla. Tekee myös mieli herkutella, syödä pullaa ja karkkia, suklaata ja mämmiä. Kielletyt asiat houkuttelevat enemmän kuin jos niitä ei olisi kielletty...
En ole ikinä oikeasti tajunnut, miltä tuntuisi laihduttaa tai muuttaa ruokavaliota. Olen ajatellut siinä olevan kyse vain mielenlujuudesta... Voi miten väärässä olenkaan ollut. Ainakin itselläni fyysiset reaktiot ruokavalion muutokseen ovat jotain ihan järisyttäviä. Olen koko elämäni syönyt leipää aamupalaksi, välipalaksi, ruuan kanssa ja iltapalaksi. En puhu vain palasta leipää, vaan oikeasti on saattanut mennä jopa neljä palaa per ateria. Olen saattanut korvata aterioita leivillä. Ennen ei ole tarvinnut tätä sen suuremmin pohtia, koska olen voinut erittäin hyvin tällä ruokavaliolla. Jos kysytään millä herkuttelen, niin leipä on se vastaus. Ruisleipä on suosikkiani, mitä yleensä syön aamupalaksi, mutta toki syön lähes mitä vain leipää. Tuoretta leipää, voita ja juustoa. Ehkä kinkkua ja kurkkua. *kuola valuu*
Joten ymmärrätte varmaan, että ottaa koville. Monihan syö yhä leipää kuten ennen radi-diagnoosin jälkeen, mutta uskoisin että nimenomaan leipä on itselleni se paha, sokereita ja painoa nostattava elementti. Leipä ja maito sen rinnalla.
Pidän nyt ruokapäiväkirjaa kolme päivää ja torstaina menen diabeteshoitajalle keskustelemaan ruokavaliosta. Siellä saan myös mittausvälineet sokerien mittausta varten. Minulla on todella paljon kysyttävää ja juteltavaa, onneksi sain ajan jo tälle viikolle.
Mieluusti ottaisin vinkkejä vastaan muilta raskausdiabetes ruokavalioa noudattavilta. Varsinkin niiltä, joilla on myös kova rakkaussuhde leipään... Muutamia hyviä vinkkejä sainkin viime postauksen jälkeen, kiitos niistä :)
Mukavaa viikkoa kaikille! Tulisipa lämpimät säät jo pian, takit kun eivät mahdu enää kiinni...
