Vieläkin yhdessä koossa

Tuntuu itseasiassa väärältä kirjoittaa "vieläkin" yhdessä koossa. Sillä nythän on kuitenkin 8 kokonaista päivää laskettuun aikaan. Nyt siis mennään rv38+5 ja voitte vain kuvitella miten kärsimätön alan olemaan. Ei pitäisi olla, sillä tässähän voi mennä pahimmillaan yli pari viikkoa siihen että vauva saapuu, mutta silti... Minkäs sitä itsellensä mahtaa.

Kesäpäivän viettoa Kaivarissa.

Nyt on oikeastaan viikko menty niin, että menen joka ilta nukkumaan odottaen että vedet menisivät tai supistukset alkaisivat. Nyt huomaan jo että aamuisin olen vähän pettynyt kun ei mitään olekaan tapahtunut. Huh, voin vain kuvitella miten kärsimättömänä sitä ollaan jos joudutaan odotella vielä viikkoja... Onhan se helppo sanoa että relaa, kyllä se sieltä tulee. Ja vielähän on aikaista. 

Kissa on ottanut vauvan kehdon omaksi sängykseen...

No mutta asiaan. Kärsimättömyyden lisäksi ei synnytyksestä ilmeneviä oireita ole ollut ennen toissailtaa. Perjantai-iltana menin nukkumaan vähän aiemmin kun yleensä ja mies lähti vielä kaverinsa kanssa pelailemaan. Heräsin yhtäkkiä kovaan alavatsakipuun, jonka tunnistin supistukseksi. Se oli tosin pitkäkestoinen, mutta lievennettyään tuli toinen. Kolmannen supistuksen kohdalla soitin miehelle että tulisi kotiin jos tuleekin lähtö.Tunnin aikana tuli yhteensä neljä supistusta, jotka olivat 20-10 min välein. Olin tosi innoissani, josko vauva jo tulisi!

Nuo olivat selkeästi voimakkaampia suppareita kuin normaalit harjoitusupistukset, mutta eivät toki vielä yhtä voimakkaita kuin viime synnytyksessä. Soitin synnärillekin varmistaakseni ohjeet lähtöön ja he neuvoivat vain rentoutumaan kotona ja odottelemaan, kuten olin ajatellutkin. Näin me sitten tehtiin ja pikkuhiljaa supistusten väli vain piteni ja voimakkuus laski. Yhdeltä kellotin viimeiset, minkä jälkeen nukahdin.

Tänään rv38+5.

Seuraavana aamuna heräsin (täysin uupuneena edellisestä illasta) ihan normaalissa olotilassa eikä seuraavana iltanakaan tullut enää suppareita. Joten voidaan siis todeta varmaan etteivät nuo olleet vielä lähelläkään synnytyssuppareita, vaan jotain paikkoja valmistelevia... Harmitti kyllä vietävästi ettei päästy vielä synnyttämään. 

Huomenna on se päivä kun M:n synnytys käynnistyi (38+6 juuri ennen puoltayötä täysin yllättäen), joten sormet ristiin että pikkuveli seuraa isoveljensä mallia ja saapuu pian!

Raskausviikko 38+0. Jännitystä ja odotusta

Tänään alko 39. raskausviikko ja eli tänään on kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Tänään on myös tasan viikko siihen hetkeen kun M syntyi. 

Vau.fi kertoo tästä viikosta seuraavasti: "Tällä viikolla vauva painaa on 3,2kg ja on noin 48cm pitkä.. Tämän viikon alussa sikiö on 36 viikkoa vanha. Käden otteet tulevat lujemmiksi ja sikiö reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Sen vartalo on pyöreä ja pullea. Suolistossa on nyt kunnon määrä mekoniumia, lapsenpihkaa. Yleensä pää on alaspäin ja usein painunut lantiota vasten. Nyt kohdussa on niin ahdasta, että kädet ja jalat pysyvät tiukasti kiinni vartalossa. Luusto muuttuu kovemmaksi, mutta kaikki kehon luut eivät ole kovia vielä synnytyksessäkään. Pääkallossa on pieniä aukkoja, jotta pää pystyy mukautumaan synnytyskanavaan. Pää voi näyttää hieman oudolta heti synnytyksen jälkeen, mutta se palaa oikeaan muotoonsa nopeasti."

M oli syntyessään 39+0 3135g ja 49cm. Pikkuveljestäkin on luvattu siroa poikaa, eli todennäköisesti nyt vauva on hitusen alle kolme kiloa. 

Täällä selvittiin kunnialla viime viikonlopun ohi, synnytys ei onneksi alkanut ja mies pääsi aloittamaan loman hyvillä mielin. Iso kiitos miehen vanhemmille viikonlopun avusta, sain aikaa myös lepäilyyn, mikä oli todella helpottaavaa.

Iltapäivisin olen todella väsynyt, mutta ymmärrettävää se kai on. Yöt ovat muuttuneet levottomiksi, joten väsymys näkyy päivisin. Minua supistelee yllättävän paljon iltaisin ja öisin, en muista että M:n raskaudessa olisi ollut mitään vastaavaa. Vieläkään supistukset eivät ole kellotettavia, vaan enemmän tasaisesti jatkuvaa jomotusta ja särkyä.

Täällä oon hyvinkin jännittyneet tunnelmat ja odottelemme joka ilta koska synnytys alkaa. Itselläni toiveena on että mahdollisimman pian, sen verran vatsa alkaa ahdistaa ja olo on muutenkin raskas ja väsynyt. Kokonaisuudessaan perheemme olotilaa kuvaa odotus ja jännitys.

Tervetuloa vauva, odotamme jo sinua!

Viimeinen (?) käynti neuvolassa

Toivon todella, että tänään oli viimeinen käynti neuvolassa raskaana. Viikkoja on tänään 37+2 ja seuraava kerta olisi 13.7., jolloin olisi jo 39+2. On myös hyvin vahva tunne että ihan noille viikoille ei pikkuveli jaksa vatsassa olla, mutta aika näyttää. Olihan minulla todella vahva tunne M:n kanssa että hän syntyy 1-2 viikkoa yliaikaa, ja miten siinä kävikään...

Neuvolassa oli kaikki hyvin. Painoa oli tullut viime kerrasta vain 200g, eli todella vähän. Kokonaisuudessaan sitten toukokuun alun ei paino ole juurikaan noussut, mistä olen kyllä tosi tyytyväinen. Nyt kokonaispainonnousu on sen 17kg kun taas M:n kanssa vastaavassa neuvolassa viikoilla 37+5 (joka jäikin viimeiseksi neuvolaksi) oli painoa tullut noin 14kg. Tosin viimeksi loppuraskaudessa paino nousi hurjaa vauhtia, päinvastoin kun nyt. Ero on kuitenkin paljon pienempi kun mihin olin jo varautunut.

Muutenkin kaikki oli hyvin, hemoglobiini mitattiin pitkästä aikaa (115) ja verenpaine oli hyvä (114/66) kuten aina. Sf-mitta oli 30,5, joka on jopa kaksi senttiä vähemmän kuin mitä M:n aikaan samassa neuvolassa. Neuvolatäti ei ollut kuitenkaan tästä huolissaan, sillä vauva majailee hyvin hyvin alhaalla, joka varmasti vaikuttaa mittaan. Nyt siirryttiin alakäyrälle (aiemmin ala- ja keskikäyrän puolivälissä). Vauva siis tosissaan oli yhä pää alaspäin, hyvin alhaalla, mutta ei vielä ihan kiinnittynyt. Neuvolatäti sanoi ettei sillä ole merkitystä, sillä todennäköisesti synnytyksen alettua vauva tulee alas ripeästi. Vauvan pulssi oli myös oikein hyvä. 

Sormet ristissä että synnytys ei ala vielä tänä viikonloppuna, sillä mies on huomisesta sunnuntaihin toisella puolella Suomea työreissussa. Toki kaikki valmistelut on tehty ja varahenkilöt pyydetty valmiiksi jos käykin niin että vauva päättää tulla, mutta olisi silti tosi kurjaa jos mies ei pääsisi synnytykseen. Maanantaista eteenpäin vauva voi tulla puolestani ihan koska vain!

Nyt sitten vain odotellaan ja nautitaan kesästä <3 

Raskausviikko 37+0. Täysiaikainen!

Tänään lapsemme on täysiaikainen! Vaikea uskoa että ollaan jo näin pitkällä... oikeasti ihan maalisuoralla. Huikeaa! Enää on siis kolme viikkoa laskettuun aikaan ja kaksi viikkoa siihen hetkeen kun M syntyi. 

Vau.fi kertoo seuraavaa tästä raskausviikosta: "Vauva painaa nyt noin 2950g ja on 46cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 35 viikkoa vanha. Nyt sen kehityksessä tapahtuu lähinnä vain hienosäätöä. Sikiö jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei enää pidetä ennenaikaisena, jos se syntyy tämän viikon alun jälkeen.Viimeiset viikot sikiö kasvaa hitaammin, pojat hieman nopeammin kuin tytöt. Kinakerros on häviämässä, mutta osa siitä jää vauvan iholle ja auttaa synnytyksessä: öljymäinen voidekerros helpottaa sikiön kulkua synnytyskanavan läpi."

Päivittäiset supistukset ovat saapuneet näköjään jäädäkseen, sillä oikeastaan joka ilta ja usein myös aamuisin supistelee. Nämä eivät ole vielä mitään synnytyssupistuksia, joita voisi laskea, vaan menkkamaista poltetta ja särkyä alavatsalla. Tekee varmaan tehtävänsä ja valmistelee paikkoja synnytystä varten. Myös vessassa pitää ravata ärsyttävän usein, yölläkin. Aiemmin koitin pidätellä mahdollisimman pitkään, mutta nyt pidättely aiheuttaa kovia supistuksia. Joten ei auta kuin ravata vessassa. Onneksi saan unta nopeasti uudelleen.

Muuten olen voinut oikein hyvin. Liitoskipuja tulee vain rankimpien "urheilu"suoritusten jälkeen ja turvotuskin on vähentynyt huomattavasti. Olen liikkunut paljon, mikä varmasti edesauttaa myös turvotuksen vähenemistä. Ylihuomenna on seuraavaa neuvola, jossa nähdään painon kehitys. Fiilis on, ettei painoa ole juurikaan tullut. Mahakin tuntuu nyt, varsinkin kuvista katsoen, sirolta ja pienehköltä, vaikka liikkuessa se painaakin jo aika paljon.

Virkkasin vauvalle norsulelun vaunuihin/kaukaloon. Piti ottaa siitä muutama kuva, mutta eiköhän kissamme parkkeerannut kaukaloon samantien,  heh. Kissat tykkäävät vallata kaikki vauvan paikat, jonka takia olenkin suojannut vielä kaikki paikat harsoilla ja pyyhkeillä. Niin ei olisi ihan niin paljoa karvoja vastaanottamassa pikkuista.

Juhannuksen vietimme mökillä ja sunnuntaina sain vihdoin kaiken laitettua valmiiksi vauvaa varten. Sänky on pedattu ja muutenkin kaikki on valmista. Nyt me vain odotamme <3 Ja toivomme, ettei vauva tulisi vielä kuuteen päivään... Sillä mieheni jää lomalle viikon päästä maanantaina, ja on kolme viimeistä työpäivää reissussa toisella puolella Suomea. Siinä olisi vitsit vähissä jos synnytys alkaisi kun olen yksin pojan kanssa kotona...

Lähes joka ilta mietin, koskakohan lapsemme syntyy. Osa liikkeistä ja mm. hikka tuntuvat todella alhaalla, ihan kohdunsuulla. Olen varma että vauva on  jo laskeutunut ja mahdollisesti kiinnittynytkin. En millään jaksaisi uskoa että hän enää pitkään vatsassa viihtyisi... Veikkaukseni  on että hän syntyy 1-2 viikon päästä.

Jännittäviä aikoja :) Tulen kirjoittamaan neuvolakuulumisia loppuviikosta. Tänään tai huomenna lähdemme hakemaan poikaa mökiltä, missä hän on saanut viettää luksusaikaa mummin ja ukin kanssa. 

Raskausviikko 36+0. Babyshowerit!

Tänään alkoi jo 37. raskausviikko! Laskettuun aikaan on vain 4 viikkoa eli 28 päivää. Tästä tasan kolmen viikon päästä on hetki kun M syntyi. Ja viikon päästä pikkuveli on täysiaikainen!

Vau.fi kertoo seuraavaa: "Vauva painaa 2,7kg ja on 44cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 34 viikkoa vanha. Istukka, joka kauan oli sikiötä painavampi, painaa nyt seitsemäsosan sikiön painosta. Ruoansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsiä ennen kuin lapsi on kolmesta neljään vuotta vanha. Nyt rasvakerroksen osuus on n. 15 prosenttia sikiön painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan."

Kuva on tältä aamulta, maha ei näytä yhtään niin laskeutuneelta kuin viikko sitten. Aamuvatsa toki on vähän erilainen kuin päivämaha muutenkin :) Supistelee jo päivittäin, toki lievästi mutta varsinkin iltaisin supistelut ovat sen verran häiritseviä etten meinaa saada unta. Ei voida kuitenkaan puhua mistään säännöllisestä supistelusta, jota pitäisi kellottaa. 

Muuten olen voinut ihan hyvin, liitoskivut ovat vähentyneet ja lähes hävinneet pahimmalta osinainakin. Tosin olen ollut todella väsynyt ja sitä myöten myös tosi kärttyisä... Varsinkin iltapäivisin ja iltaisin väsymys on kovaa. 

Viikonloppuna M sairasti perinteiseen tapaansa hurjan 40 asteen kuumeen, joka oli ohi päivässä. Lauantain vietimme siis vain sohvalla maaten ja nukkuen, teki itseasiassa itsellenikin todella hyvää vain istua sohvalla koko päivän. Vaikka pienen pojan korkea kuume on jotain todella kurjaa katseltavaa, oli myös rentouttavaa vain olla tekemättä mitään. Onneksi hän on näin tehokas sairastaja ettei tarvitse pidempään kärvistellä!

Lautantai-iltana olin jo nukkumassa kun mieheni tuli kotiin töistä. Hän tuli herättämään minut ja antoi kortin joka oli kuulemma löytynyt postilaatikostamme. Siinä luki:

"Arvaapa kuka on kultapallo?

Kellä on hahtuvatukka?

Arvaapa kuka on kulleron nuppu,

pehmyt persikkanukka?

Arvaapa kuka kuhertaa jaksaa,

kellä on hellät  kyynärpäät?

Kuka hymyllä hymyn  maksaa?

- Kurkista koppaan, niin näät!

                - Hannele Huovi

(piirretty vauvan pään kuva)

HUOMENNA

18.6.2017 klo 17

(Osoite XX YY)

- TULETHAN PAIKALLE!"

Olin niin unenpöpperössä, että ensin luulin että on aamu. Ihmettelin, miksi mieheni on vasta tullut kotiin, miksi on niin valoista, ja mitä ihmettä kortissa lukee. Ei meinannut millään sytyttää ja luinkin tekstin moneen kertaan. Lopulta kysyin mieheltä ja hän sanoi sen näyttävän Babyshower-kutsulta.  Osoite oli vanhempieni ja käsiala toisen siskoni. Mieheni myös paljasti että toinen siskoni oli tuonut kutsun laatikkoomme. Pikkuhiljaa alkoi sytyttämään vaikka olinkin aika pihalla. Saisin oikeasti Babyshowerit! Vaikka olin  ihan varma ettei minulle näin toisen lapsen kohdalla niitä järjestetä. Olin niin liikuttunut että taisin siinä tirauttaa pienet itkutkin...

Seuraavana päivänä menin vanhemmilleni sovittuun aikaan, ja siellä odottikin ihanat ystäväni ja siskoni. Söimme hyvää ruokaa, nautin rakkaiden ystävieni seurasta ja sain myös syödä valtavan hyvää (lähes) sokeritonta ja gluteenitonta smoothiekakkua (raakakakku, jossa mm. mansikkaa, banaania, kiiviä, sokeritonta suklaata ja gluteenittomia digestivekeksejä pohjassa)!

Tämän lisäksi sain aivan ihania lahjoja ystäviltäni! Tosin unohdin ottaa muista paitsi vaippakakusta kuvan, mutta sain kaikkea aivan ihanaa sekä vauvalle että itselleni. Suuren suuri kiitos rakkaille ystävilleni ja varsinkin ihanille siskoilleni! <3

Olin jossain vaiheessa raskautta miettinyt saisinko babyshowereita ja lukenut netistäkin vähän miten yleensä järjestetään toisen lapsen kohdalla, ja mietin silloin että ei minulle todennäköisesti järjestetä juhlia. Olinhan jo saanut ihanat babyshowerit M:n kohdalla! Siksi olinkin ihan valtavan yllättynyt siitä että sainkin juhlat. Oli tosi vaikea uskoa sitä todeksi... Vieläkin! Kiitos!

Raskausviikko 35+0. Äitiyslomalla ja käynti neuvolalääkärillä

Terveisiä äitiyslomalta! En voi kyllä muuta sanoa kun että tuli todellakin äitiysloma tarpeeseen ja juuri oikeaan aikaan. Tekee niin hyvää olla menemättä töihin. Jo eilen alkoi tosissaan 36. raskausviikko, eli vain kaksi viikkoa siihen että vauva on täysiaikainen. 

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavasti: "Vauva painaa 2,5kg ja on 42,5cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 33 viikkoa vanha. Jos voisit laittaa sormesi sikiön kämmenelle, pieni käsi puristuisi nyrkkiin. Varpaankynnet ylettävät varpaanpäihin. Napanuora on noin puoli metriä pitkä ja ympärysmitaltaan sentistä kahteen senttiin. Sen sisäinen paine ja koostumus estävät sitä menemästä solmuun ja vaikka näin tapahtuisi, se aukeaa yleensä itsestään. Sikiö käyttää napanuoraa leluna ja puristelee sitä, mutta ei jaksa puristaa sitä niin lujaa että se vahingoittuisi. Viimeisinä raskausviikkoina sikiö lihoo eniten, jopa yli 200 g viikossa!"

Maha näyttää olevan jo vähän laskeutunut, eikä se itseasiassa paina samanlailla kun esikoisen aikaan. Esikoisen aikaan maha oli selkeästi korkeammalla, enkä voinut esimerkiksi syödä isoja ruokamääriä, sillä tuntui ettei mahaan vain mahdu. Nyt ei ole mitään vastaavaa. Vatsa muuten näyttää mielestäni hyvinkin pieneltä ja kompaktilta, vaikka oikeasti se tuntuu ihan valtavalta. Tässä vielä vertailuksi esikoisen mahakuva samalta viikolta:

Tänään kävin toista ja viimeistä kertaa neuvolalääkärin vastaanotolla. Tein itse alkuun kaikki perusmittaukset, joissa kaikki oli ihan kunnossa. Paino ei ollut noussut yhtään. Siis ei yhtään! Edellinen neuvolakäynti oli 11.5. eli kuukausi sitten, jolloin painoin grammalleen saman verran kun nyt. Olin niin yllättynyt että tarkistin painon uudelleen, mutta oikeassahan se oli. Nyt kokonaispainonnousu on 16,7kg (paino 78,7kg), eli ihan hyvä. M:n raskaudessa paino nousi nopeammin loppuraskaudessa, ja viimeisellä neuvolakäynnillä 37+5 paino oli 75,9kg eli tuolloin kokonaispainonnousu oli 13,9kg. Tuohon tuli varmaan noin kilo lisää viimeisellä viikolla, eli yhteensä maksimissaan 15kg koko raskaudessa. Toivottavasti paino ei nyt enää montaa kiloa nousisi viimeisinä viikkoina.

Neuvolalääkäri mittasi sf-mitan, joka oli 29,5. Mennään samalla tasaisella käyrällä, eli keski- ja alakäyrän puolivälissä. M:n kanssa liikuttiin ihan samoissa. Käsikopelolla tunnustellen lääkäri myös sanoi että siro vauva on tulossa, todennäköisesti hyvinkin saman kokoinen kuin isoveljensä. Vauva oli pää alaspäin, ja jo aika alhaalle laskeutunut. Sisätutkimuksessa tuntui että paikat ovat jo pehmenneet ja synnytyskanava oli auki sormenpäälle. Sisältäpäin tuntui myös vauvan pää alhaalla, mikä vahvisti sitä että vauva on jo siirtynyt hieman alemmas. Nämä olivat kaikki hyvin normaaleja juttuja tähän aikaan raskautta uudelleensynnyttäjälle, joten ei voi ennustaa näiden perusteella koska vauva olisi tulossa :) Mutta lääkäri totesi että todennäköisyydet ovat sen puolella että pikkuveli tulee myös ajoissa, kuten esikoinenkin. 

Olen viimeisten viikkojen aikana kävellyt ja liikkunut paljon enemmän (kiitos etätöiden, vapaapäivien ja äitiysloman!) liitoskipujenkin uhalla. Se on tehnyt hyvää niin mielelle, turvotukselle kun painollekin. Toki tulen yhä kipeäksi jos liikun paljon ja ripeästi, mutta en niin pahasti mitä muutama viikko taaksepäin. Kävin myös osteopatiassa eilen, ja osteopaattinikin totesi että selkeästi on tehnyt hyvää kun en  ole ollut niin paljoa töissä. Selkä on paremmassa asennossa eikä jumeja ole yhtä paljoa. Myöskään sormet eivät ole enää puutuneet samanlailla.

Töistä muuten sen verran, että tulen tekemään töitä äitiyslomalla. Olemme sopineet työnantajani kanssa, että teen töitä (kotoota) noin 8h/kk. Tämä siis omasta pyynnöstäni. Olen todella iloinen että saimme tämän toimimaan, sillä huomasin esikoisen aikaan äitiyslomalla että olisin kaivannut jotain älyllistä puuhaa ja kosketusta työelämään. Onni on joustava työpaikka!

Malttamattomuus ja odotus kuvaavat olotilaa täällä, vaikka toivoisinkin että vauva ei tulisi vielä kahteen viikkoon. Mieheni aloittaa loman 3.7., joten sen jälkeen vauva on todella tervetullut. Mieluiten hetimmiten! Esikoinen aloittaa loman tänään, ja samalla meillä alkaa vaipat-pois-projekti. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää, mutta pyykkirumba varmasti edessä :D

Raskausviikko 34+0. Kolme viikkoa täysaikaisuuteen!

Tänään alkoi jo 35. raskausviikkoa ja vain kolme viikko siihen kun vauva on täysiaikainen! Tänään on myös vain 3 työpäivää jäljellä ja laskettuun aikaan on 42 päivää. Uskon kuitenkin vieläkin että vauva on luonamme jo noin 4-5 viikon päästä... Jännää! 

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavasti: "Vauva painaa nyt 2300g ja on 41cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu. Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään."

Sain viikonloppuna flunssan, joten olin maanantain kotona lepäilemässä. Vieläkin on vähän flunssainen olo, mutta eiköhän tämä tästä helpota. Teen vielä varmaan yhden etäpäivän ainakin tällä viikolla, joten ei montaa päivää enää tarvitse toimistolle raahautua. Haikeaa, mutta on kyllä aikakin jäädä jo kotiin. Voin niin paljon paremmin kun voin lepäillä kotona osan päivää. 

Kävimme viime viikolla kahdestaan pojan kanssa Ikeassa, koska sain extempore idean että meille pitää ostaa eräs hylly. Ja minä tietenkin nyt-kaikki-heti-ihmisenä lähdin samantien toteuttamaan asiaa. Ensin revimme mieheni isän kanssa vanhan nojatuolin palasiksi (iso kiitos avusta!), jotta se saatiin kuljetettua kierrätykseen pois hyllyn edestä, minkä jälkeen suuntasimme pojan kanssa Ikeaan. M oli innoissaan kun pääsi syömään lihapullia, ja äiti taas kun sai uuden hyllynsä. 

En ollut vain tajunnut miten paljon tuo hylly painaisi. Sain vedettyä paketin hyllystä kärryyn yksin, mutta ei toivoakaan että olisin saanut sitä nostettua autoon... Mutta onneksi Ikeassa on autoolastauspalvelu (ja vielä ilmainen)! Ei muuta kuin kelloa soittamaan ja ystävällinen nuorimies tuli nostamaan painavaa laatikkoa autoomme. Äitini ja toinen siskoni tulivat vielä illalla meidän kautta, joten he auttoivat paketin meille kotiin ja mies pääsi sitä kasailemaan seuraavana aamuna. Alle 24h ja kaikki valmista, haha! Kiitos kaikille avusta!

Viikonloppuna ulkoilimme flunssasta huolimatta paljon. Vietimme M:n kanssa kahdestaan lähes koko sunnuntain, ja keksimme mitä mielikuvituksellisempia leikkejä läheisessä metsässä. On uskomatonta miten vilkas mielikuvitus on 2,5 vuotiaalla ja miten paljon tekemistä metsässä keksii! 

Raskausviikko 33+0. Toukokuun viimeinen

Eilen alkoi 34. raskausviikko. Tänään on jäljellä enää seitsemän kokonaista työpäivää. Laskettuun aikaan on vain 49 päivää ja 41 päivää siihen hetkeen, kun M syntyi aikanaan, eli 39+0. Vähiin käy ennen kun loppuu :)

Vau.fi:n sivuilla tästä raskausviikosta kerrotaan seuraavaa: "Vauva painaa 2100g ja on 39cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä sikiö ajattelee tai mistä se näkee unta. Mutta nyt sikiö kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement), jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle. Sikiön pupillit alkavat reagoida valoon."

Sovimme maanantaina työnantajani kanssa että tekisin aina välillä etäpäiviä näiden kahden viimeisen viikon ajan. Viime viikolla huomasin miten kipeä olin aina työpäivien jälkeen, varsinkin loppuviikosta kun takana oli monta työpäivää. Kipua tuottaa, niin hauskalta kuin se kuulostaakin, istuminen. Liitoskivut olivat ihan tuskaa ja jouduin lähes linkkaamaan iltaisin, hyvä että pääsin sohvalta ylös. Mietin jo sairauslomaa, mutta ajattelin että ehkä etätyöt olisikin parempi ratkaisu. Saan tehtyä töitä mutta valitsemassani asennossa ja käydä pitkälleen makaamaan välillä. Eilen tein etätöitä kuten huomennakin. Ensi viikolla myös ainakin yhden päivän. Helpottaa kyllä oloa!

Muuten ei ole sen kummempia kuulumisia. Unen laatu on ollut vähän huonompaa ja sitä kautta olen ollut entistä väsyneempi. Harjoitussupistukset ovat olleet harvassa, mikä on kiva, kun taas liitoskipuja on yhä enemmän. Mm. alamäet ja portaat (alaspäin) tekevät tosi kipeää. 

M:n kuulumisista sen verran, että pojasta on tullut oikea papupata! Ei ole hiljaista hetkeä meillä, kun poika kertoo juttujaan. Hän on koko ajan äänessä ja jutut ovat mitä mielikuvituksellisempia! Niitä on kyllä hauska kuunnella ja hänen kanssaan on ihana käydä oikeita keskusteluja. Hän on myös edelleen erittäin aktiivinen, huumorintajuinen ja sosiaalinen poika. Pahin uhmavaihe on (ehkä? kop kop) takanapäin. Ainakin pahimmat "minä itse" -jutut on menneet ohi. Toki tilalle on tullut paljon uusia juttuja ja vanhempien rajojen testailuja. 

M on alkanut nukkumaan vähän vähemmän kuin ennen, ilmeisesti unen tarve vähenee pikkuhiljaa tai sitten vain kesä ja valoisat aamut ovat tehneet tehtävänsä. Hän nimittäin herää 5.30-6 välillä lähes joka aamu, iltaisin nukahtaa viimeistään ysiltä ja päivisin nukkuu tunnin. Minua se ei (vielä) haittaa, sillä herään itsekin samoihin aikoihin. Isimies tosin tykkäisi nukkua "vähän" pidempään. Aloimme noin pari kuukautta sitten rajoittamaan pojan päikkäreitä tuntiin (myös tarhassa), jonka myötä M nukkuu nykyään koko yön putkeen. Miten ihanaa! Ainoa tuska on päikkäreiltä herättäminen, mikä on joka päivä yhtä haastavaa ja kurjaa. Poika nukkuisi varmaan 2-3 tuntia jos antaisi... Olisihan se ihana lepohetki itsellekin, mutta ei auta. Pitkät päikkärit näkyvät heti yössä. Mieluummin nukutaan yöllä kuin päivällä.

Mukavaa toukokuun viimeistä, huomenna onkin jo kesäkuu!

Raskausviikko 32+0. Kaksi viikkoa jaksaa vaikka päällään seisoisi

Tänään alkoi 33. raskausviikko ja vauva painaa jo noin 1,8kg! Minulla on 12 työpäivää jäljellä, eli tämä viikko loppuun ja sen jälkeen kaksi kokonaista työviikkoa. Laskettuun aikaan on tasan kahdeksan viikkoa eli 56 päivää. Voipi olla että jo noin kuuden viikon päästä vauva on luonamme! Tai sitten vasta kymmenen, haha. Anyway, ei kauaa enää. Ensi viikosta alkaen synnytystä ei enää esteltäisi jos se alkaisi. Toivotaan kuitenkin että vauva majailisi vatsassa vielä vähintään viisi viikkoa...

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavaa: "Tämän viikon alussa sikiö on 30 viikkoa vanha. Sen vartalo ei enää kasva entisellä vauhdilla, mutta aivot kyllä. Kun uusia aivopoimuja muodostuu, pääkallon koko ja päänympärys kasvavat. Hermoyhteyksien lukumäärä aivoissa lisääntyy valtavasti!

Hiukset paksuuntuvat ja nyt ovat sekä varpaiden että sormien kynnet valmiit. Untuvakarvoitus peittää yhä pienempää osaa kehosta ja sekä kulmakarvat että silmäripset pidentyvät. Nyt sikiöllä on niin vähän tilaa kohdussa, että sen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi.

Sikiölle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja se alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön."

Olen voinut ihan hyvin, eivätkä liitoskivut ole pahentuneet. Todella kova väsymys on palannut rytinällä, enkä työpäivien jälkeen jaksa oikeastaan mitään. Nukkumaan menen aina ihan viimeistään samaan aikaan kun poikakin, usein jopa ennen jos isimies on laittamassa M:a nukkumaan.

Lueskelin äsken vanhaa blogiani M:n odotuksen ajalta. Silloin käytin lomiani loppuraskaudessa ja jäinkin kesälomalle rv31+6. Olin kaksi viikkoa lomalla, minkä jälkeen palasin vielä viikoksi töihin ja lopullisesti jäin äitiyslomalle kun äitiysloma virallisesti alkoi rv34+6. Voin kyllä todeta että se oli hyvä järjestely. Se viimeinen viikko ei tuntunut missään, kun tiesin että on vain viisi työpäivää jäljellä ja hoidin silloin paljon järjestelyasioita sekä seuraajani perehdytystä. Ja ennen lomalle jäämistä en ehtinyt kuormittua liikaa ja jaksoin käydä töissä (toki silloin ei ollut myöskään leikki-ikäistä huollettavana).

Nyt työpäivät tuntuvat jo kärvistelyltä. Kun väsyttää ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, jalat puutuvat, liitoksiin särkee, tulee harkkasupistuksia ja kaikki ärsyttää. Ja vali vali. Kyllähän nämä 12 päivää jaksaa vaikka päällään seisoisi.

Muita kuulumisia sen verran, että meillä oli superihana viikonloppu! Vietimme viikonlopun pitkästä aikaa koko perheen voimin ja ihan kotona. Olimme ulkona suurimman osan ajasta, kävelimme, leikimme ja vain nautimme toistemme seurasta ja hyvästä kelistä. Näimme myös perhettämme ja ihanat ystäväni tulivat käymään meille. Tein ystävieni kanssa älyttömän pitkän lenkin, kävelimme 4,5km (1h10min). Pelkäsin pahempia kipuja, mutta otin varmuudeksi yhden paracetamolin heti lenkin jälkeen ja säästyinkin pahimmilta. Toki illalla en pystynyt varaamaan painoa jaloille, mutta oli se sen arvoista!

M:n kanssa teimme sunnuntaiaamuna pitkän kävelylenkin, osin vaunuissa ja osin itse kävellen (poika tykkää muuten tosi paljon "uusista" vaunuista!). Matkan varrella poikkesimme heittelemään koiralle palloa ja poimimaan mummille valkovuokkoja. M kantoi kukat tosi ylpeänä perille saakka, harjoitellen matkalla "paljon onnea vaan" laulua.  

Ihana viikonloppu sai minut myös odottamaan entistä enemmän tulevaa äitiyslomaa... 

Raskausviikko 31+0. Kahden raskauden erot

Tänään alkoi 32. raskausviikko ja vauva on jo noin 1750g painava ja 37cm pitkä. Pieni iso vauva! <3

"Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä, suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Useimmilla ensimmäinen uloste tulee muutaman tunnin kuluttua syntymästä.

Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.

Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset." Lähde: vau.fi

Ajattelin kirjoitella vähän eroista ja yhtäläisyyksistä näiden kahden raskauden välillä. Ensimmäisessä raskaudessa lähtötilanne oli se, että tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja synnytin 25 vuotiaana. Raskautta ennen liikuin paljon, olin hyvässä kunnossa ja hoikka. Toisessa raskaudessa olin 27 vuotias tullessani raskaaksi ja synnytän 28 vuotiaana. Olin myös hyvässä kunnossa ennen raskautumistani ja olin juuri paria kuukautta ennen raskautumista aloittanut uudelleen urheilemisen (sitä ennen olin liikkunut epäsäännöllisen säännöllisesti). Painoin saman verran ennen molempia raskauksia.

Mitä eroja raskauksien välillä on?

Elämäntilanne. Esikoisen odotuksen aikaan olimme vain pariskunta, jolla oli eläimiä huolehdittavana. Tein osa-aikaista työtä ja opiskelin samalla. Saimme periaatteessa tehdä mitä halusimme, nukkua niin paljon kun halusimme ja rentoutua kun halusimme. Harrastin paljon ja vietin suurimman osan vapaa-ajasta ulkona koirien kanssa. Elämän rytmi oli rauhallisempaa ja vapaa-aikaa oli paljon.
Pikkuveljen raskauden aikaan elämäntilanne on hyvin erilainen. Elämme lapsiperhearkea. Meillä on erittäin aktiivinen uhmaikäinen, joka käy tarhassa 3pv/vko. Itse olen täysipäiväisessä työssä. Omille harrastuksille ei jää juurikaan aikaa arjen pyörittämiseltä. Saamme nukkua vain juuri sen verran kuin esikoin nukkuu ja herätys tulee joka aamu viimeistään 6.45 (toki itse herään töihin 5.25). Pitkistä päiväunista voi vain haaveilla. Ulkoilemme yhä paljon, mutta sen luonne on muuttunut pojan tahtiin sopivaksi.

Urheilu. Esikoisen raskaudessa urheilin, tai ainakin "urheilin" läpi raskauden. Kävin siis salilla satunnaisesti ja tein (hyvin) kevyttä treeniä, esim. pyöräilin ja nostelin pieniä painoja. Tässä raskaudessa lopetin urheilun pahoinvoinnin ja kovan väsymyksen takia, ja kun olisin taas jaksanut alkaa urheilemaan, tulivat liitoskivut. Liitoskipujen takia en ole voinut urheilla ollenkaan. Eli käytännössä tässä raskaudessa liikunta on rajoittunut kävelyyn. Kaipaan kovasti jo hikiliikuntaa...

Liitoskivut. Liitoskipuja ei minulla ollut kovinkaan paljon esikoisen aikaan. Pientä särkyä välillä, mutta ei mitään vastaavaa kuin nyt. Tein reippaita lenkkejä läpi raskauden, lähinnä vatsan koko rajoitti liikkumista. Yhden siivousurakan jälkeen muistan miten yöllä piti kontata vessaan (noin 30. viikolla) kun sattui niin paljon, mutta tämä jäi ainutkertaiseksi.
Tässä raskaudessa liitoskivut tulivat jo noin 17. viikolla ja pahenevat viikkojen edetessä. Välillä on toki parempia kausia, mutta en voi kävellä yli 20 minuutin reipasta lenkkiä ilman järkyttäviä kipuja. Onneksi hissukseen liikkuminen onnistuu. Tässä raskaudessa näitä "konttaamiskuntoja" on vähän väliä aina aktiivisemman päivän jälkeen. Onneksi menevät levolla ohi.

Vatsan kasvu. Kirjoittelinkin mahan kasvusta puolivälin tienoilla (klik!). Tässä raskaudessa alkoi maha (=turvotus) näkyä jo heti ensimmäisillä viikoilla ja kasvoi paljon suurempana koko ajan. Esikoisen raskaudessa maha alkoi tulla näkyviin vasta lähempänä puoliväliä. Neuvolatäti selitti eron johtuvan siitä, että vatsanpeitteet ovat jo kertaalleen venyneet, joten nyt vatsa pullahtaa esiin nopeammin. Nyt loppuraskautta kohti mahan kokoero on pienentynyt, mutta silti minulla on nyt mielestäni paljon isompi vatsa kuin esikoisen aikaan.

Vauvan sijainti. Esikoinen hengaili selkärankaa vasten, pikkuveli taas vatsapeitteitä vasten, ihan vatsan ulkoreunalla.

Turvotus. Esikoisen aikaan loppuraskaudessa "turvotti", eli sormet tuntuivat vähän turvonneilta. Tilaa kuvaa hyvin se, että otin sormukset pois vasta synnärille mennessä (varmuuden vuoksi) ja laitoin ne käteen takasin palatessamme kotiin kahden päivän päästä.
Tässä raskaudessa turvotus alkoi noin 27. viikolla, jolloin piti ottaa jo sormukset pois kun ne alkoivat ahdistaa ja jättää punaiset jäljet. Nyt huomaa että myös jalat ovat turvonneet. Voin vain kuvitella miten turvoksissa olen vikoilla viikoilla ja synnytyksen jälkeen, huh.

Painonnousu. Lähtöpaino oli sama. Esikoisen raskaudessa viimeinen painomerkintä neuvolakorttiin oli rv37+5, jolloin painoin 75,9kg. Yhteispainonnousu oli siis 13,9kg. Synnytin 39+0, eli vähän reilu viikko tuon punnituksen jälkeen, jolloin kotipunnituksen mukaan painoin noin 77-78kg. Yhteensä paino nousi siis raskauden aikana 15-16kg.
Tässä raskaudessa paino on noussut koko ajan todella reippaasti. Huomattavasti nopeammin kuin esikoisen aikaan, vaikkakaan en ole ruokavaliota muuttanut. Niin nopeasti että siitä oltiin huolissaan ja minut laitettiin sokerirasitukseen. Viime neuvolassa rv30+2 painomerkintä oli 78,7kg eli kokonaispainonnousu oli 16,7kg. Painan siis jo nyt saman verran kuin esikoisen aikaan synnärille lähtiessäni. Oletettavasti kokonaispainonnousu tulee olemaan tässä raskaudessa jotain 20+ kg.

Raskausdiabetes. Esikoisen aikaan ei sokerirasitusta tehty, koska olin 25 vuotias normaalipainoinen/hoikka ensisynnyttäjä, eikä meillä ollut sukurasitusta. Mikään ei myöskään viitannut raskauden aikana siihen, että minulla olisi ongelmia sokereiden kanssa.
Tässäkään raskaudessa ei sokerirasitusta alkuun tehty, sillä esikoisen raskaudessa ja synnytyksessä kaikki meni hyvin ja olin yhä normaalipainoinen, eikä suvussakaan radia ollut. Ripeän painonnousun takia kuitenkin sovimme että menen tekemään rasituksen, jonka jälkeen sainkin raskausdiabetesdiagnoosin.

Linea negra. Ensimmäisessä raskaudessa alkoi linea negra ilmestyä jo 19. viikolla, kun taas tässä raskaudessa ei viivaa vieläkään näy.

Väsymys. Tämä voitaisiin laskea tuohon elämäntilanteeseen, mutta varmasti on myös raskauksilla eroa. Eli olen todella uupunut ja väsynyt kun vertaa esikoisen raskauteen. Jatkuvasti tuntuu että arki on selviytymistaistelua ja iltaisin nukahdan ihan viimeistään ysiltä. Raskauden läpi olen mennyt nukkumaan klo 19-21 välillä (ja herännyt 5.30-6.30).

Mitä samankaltaisuuksia raskauksien välillä on:

Vauvan koko. Esikoinen kasvoi koko vatsassaoloaikansa hyvin keskikokoisena. Sf-mitta seikkaili alakäyrän ja keskikäyrän välissä. M syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa 3135g ja 49cm kokoisena.
Pikkuveli oli rakenneultran arvion mukaan täysin keskikokoinen vauva. Sf-mitta on kasvanut alakäyrän ja keskikäyrän välissä kuten M:n raskaudessakin. Arvio onkin että hän on suunnilleen saman kokoinen kuin isoveljensä. Syntymäpaino riippunee pitkälti siitä millä viikoilla hän syntyy. 

Sukupuoli. Esikoisen aikaan tiesin alusta saakka että kyseessä on poika, ja tämä varmistettiin rakenneultrassa. Tässä raskaudessa olin epävarma sukupuolesta ja epäilinkin tyttöä, mutta pojaksi pikkukakkonenkin paljastui.

Istukan sijainti. Molemmissa raskauksissa istukka on sijainnut takana ja ylhäällä. Siksi olen tuntenut molemmissa raskauksissa liikkeet hyvin ja aikaisin.

Pahoinvointi. Molemmissa raskauksissa minulla oli todella pahaa pahoinvointia 6. viikosta aina vähintään 13. viikolle saakka. Tosin pikkuveljen raskaudessa osasin tähän paremmin varautua joten se oli helpompi kestää.

Raskausarvet. Tai oikeastaan niiden puuttuminen. Kummassakaan raskaudessa en saanut yhtään raskausarpea. Tai toistaiseksi ainakaan, kop kop.

Raivotarjonta. Molemmat lapset ovat kääntyneet hyvin aikaisessa vaiheessa pää alaspäin, oikeaan asentoon. Tähänkin kop kop, toivotaan että pikkuvelikin pysyisi raivotarjonnassa loppuun saakka.

Vauvalla kaikki hyvin

Kävin eilen neuvolassa tsekkaamassa vauvan kasvun. Viimeksihän aavistuksen verran huolestuttiin vauvan koosta, sillä sf-mitta oli pienentynyt edellisestä kerrasta. Toissa kerralla (rv 27+2) sf-mitta oli 25,5 ja edellisella kerralla (rv  29+1) vain 25. Tällä kertaa (rv 30+2) mitta oli 26. 

Vaikka viime kerralla ajattelimme että sen kertainen mitta oli poikkeava, niin nyt totesimme että itseasiassa rv27 mitta olikin se poikkeava hyppy ylöspäin. Nyt ollaan takaisin samalla linjalla kuin aiemmin, eli keskikäyrän ja alakäyrän välissä. M:n kanssa liikuttiin myös samalla linjalla, eli neuvolatädin mukaan voisi olettaa että vauva on suunnilleen saman kokoinen kuin esikoinenkin. M oli hyvin keskikokoinen vauva, syntyi viikko ennen laskettua aikaa 3,135kg painoisena (ja 49cm pitkänä). Mikäli vauva syntyy suunnilleen samoilla viikoilla, voisi olettaa hänen olevan noin kolmikiloinen saapuessaan. Kelpaa minulle! :)

Noin muutenkin neuvolassa kaikki oli ihan hyvin. Sydänäänet olivat hyvät, lapsivettä normaalisti ja vauvalla yhä pää alaspäin (Jee! Hän on ollut pää alaspäin ainakin rv27 saakka, joten toivotaan ettei enää kääntyisikään). Turvotusta on, paineet ja proteiinit kunnossa. Paino nousee yhä turhan reilulla vauhdilla. Nyt neuvolatäti ei ollut siitä kovin huolissaan, kun sokerit pysyvät kurissa ja paineet alhaalla. Hänen mielestään painonnousu voi olla nyt myös turvotuksen lisääntymisestä johtuvaa. Nyt painoa on tullut yhteensä noin 16-17kg. 

Seuraava neuvola onkin vasta kuukauden päästä ja sekin on lääkärineuvola. Tosi kiva että lääkärineuvola on noin loppuraskaudessa, osaavat silloin jo varmaan sanoa onko vauva mahdollisesti kiinnittynyt ja muutenkin miltä vaikuttaa synnytystä ajatellen. 

Olen ollut viime aikoina hyvin väsynyt ja uupunut, tuntuu että ihan tavallinen arki vie kaikki mehut. Äitiyslomaan on vielä neljä viikkoa, siihen asti pitäisi jaksaa pinnistää. Onneksi on valoista ja kohta varmaan lämmintäkin. 

Mukavaa viikonloppua!

Raskausviikko 30+0!

Hurraa! Tänään poksahti käyntiin raskauden viimeinen neljännes. Ihan mahtava fiilis! Olen ollut raskaana jo 6,5 kuukautta eli 210 päivää ja jäljellä laskettuun aikaan on vain 70 päivää. Tosin uskon (vieläkin) että vauva tulee noin 8-9 viikon päästä. Minulla on jäljellä enää 23 työpäivää, eli vähän alle viisi viikkoa. Ja itseasiassa tänään on tasan kuukausi viimeiseen työpäivääni (9.6.!).

Pikkuveli on kovin aktiivinen, mutta ei pidä minua hereillä öisin. Jos itse herään yöllä, herää vauvakin, mutta muuten on hiljaista. Tai sitten nukun vain itse niin sikeästi, että en herää liikkeisiin, haha.

31. raskausviikolla vauva painaa noin 1,6kg. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Tutkijoiden mielestä älykkyys on lähtöisin tästä uloimmasta aivokerroksesta. Poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Sikiön aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja sikiö säätelee itse lämpötilaansa! Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Sikiöllä on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä. Sikiö liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Se potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut sikiöt alkavat nyt kääntää itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun sikiö potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa. (Lähde: vau.fi)

Vauva on ollut jo ainakin kolmisen viikkoa pää alaspäin, mikäli neuvolan tunnusteluihin on luottamista. Vauva myös hengailee ihan vatsanpeitteitä vasten, toisin kuten isoveljensä, joka piiloutui syvälle selkärangan lähelle. Vatsa tuntuu nyt tosi isolta, mutta jotenkin kuvassa se on silti ihan sopusuhtaisen näköinen.

Tässä viime raskaudessa otetut kuvat samoilta viikoilta. 

Saman kokoiselta se kyllä näyttää, vaikkakin vaatteet päällä vatsa näyttää aina vähän pienemmältä. Kun jaksaisi ottaa vielä edes yhden tuollaisen "kunnon" kuvan... Ehkä sitten äitiyslomalla. 

Olen voinut ihan hyvin. Liitoskipuja on paljon aktiivisempien päivien jälkeen (esimerkiksi viikonloppuna jouduin pyytämään miestäni apuun että pääsin illalla vessaan, sen verran kipeää teki si-nivelten ympäristöstä), mutta yleisesti pärjään oikein hyvin. Supistuksia tulee ja menee, mutta ei onneksi ole mitään säännöllistä ainakaan vielä. Neuvolaan menen torstaina tarkastamaan vauvan kasvun, peukut pystyyn että kaikki on kunnossa!

Raskausviikko 29+0. Tervetuloa toukokuu!

Tänään alkoi 30. raskausviikko. Vauva painaa noin 1350g ja on 35cm pitkä. Lapsen pää on nyt lähes oikeassa suhteessa kehoon. (vau.fi)

Laskettuun aikaan on vain 77 päivää ja työpäiviä on jäljellä 29. Vähiin käy ennen kun loppuu. Jotenkin hyvin vaikea kuvitella että kohta jään pois töistä ja että nyt on jo toukokuu! Jos pikkuveli syntyisi samaan aikaan kuin isoveljensä, olisi tänään tasan kymmenen viikkoa pienen syntymään. Nyt on sellainen olo, että pikkuveli saattaa tulla jopa vielä aiemmin kuin veljensä, mutta voihan se olla että mennään laskettuun aikaan ja ylikin.

Olen voinut ihan hyvin. Väsymystä on paljon, mutta koska viime aikoina on ollut paljon neljän päivän työviikkoja, olen selkeästi jaksanut paremmin. Vaikka välillä keskenään pojan kanssa kotona oleminen tuntuu enemmän työltä kuin levolta, saa silti kotona rentouduttua paremmin kuin töissä. Kroppani ei selkeästi myöskään tykkää kahdeksan tunnin istumisesta paikallaan (kiitos toimistotyön). Harkkasupistuksia tulee myös kotona vähemmän kuin työpäivien aikana, vaikkakin siivouksella tai nopeilla pyrähdyksillä pojan perään saa hienosti provosoitua nekin esiin.

Huomenna menen neuvolaan, jolloin nähdään onko paino jatkanut kasvuaan ja onko pikkutyyppi pysynyt yhä keskikokoisena. Ainakin kotimittauksissa sokerit ovat pysyneet alle raja-arvojen ja olenkin kiitettävästi ollut syömättä makeaa. Leivän otin takaisin ruokavalioon ja se ei onneksi nosta sokereita. Maidon juonnin lopetin kokonaan, vaikkakin käytän maitoa toki kahvin kanssa. 

Vappu tuli ja meni. Mies oli töissä la-ma, joten olimme keskenään pojan kanssa vapun vietossa. Vaikkakaan emme oikeastaan kahdestaan olleet, vaan vietimme anoppilassa suurimman osan ajasta. Oli oikein leppoisat kolme päivää, vielä kun toinen koirista oli omien vanhempieni mukana mökillä. Kovasti vaan odotan että tulisi jo lämmintä, niin ulkoileminkin olisi vähän kivempaa. Vaikka tulihan siellä räntäsateessakin vietettyä aikaa.

Eilen tapahtui jotain historiallista. M nukutti itse itsensä uneen lukemalla kirjaa. On hän toki lukenut kirjoja itse, sekä nukahtanut itsenäisesti (tosin hyvin harvoin), mutta että molemmat samaan aikaan! M halusi itse lukea Tuomas Veturi -kirjaa (oli aika hauska kun "luki" sitä ääneen ja kertoi tarinaa) ja siinä lukiessaan hän yhtäkkiä hiljeni. Kurkkasin kirjan taakse ja eiköhän pojan silmät olleet menneet kiinni. <3 Olisipa aina yhtä helppoa!

Vielä loppuun kuva meidän pedosta, pikku katista joka sai myös nauttia mökkeilystä vapun ajan. Saaliina kaksi hiirtä. 

Potkuja isoveljelle

Tuleva isoveli pääsi todistamaan pikkuveljen potkimista eilen. Monia kertoja on M kokeillut vatsaani ja puhunut että vauva potkii ja liikkuu, mutta eilen oli ensimmäinen kerta kun vauva tosissaan ehti liikkua niiden muutaman hetken aikana kun isoveli piti kättään vatsalla. Vähän hymyilytti poikaa, minkä jälkeen jatkoi leikkejään.

Paljon tulee M:n puhuttua vauvasta. Välillä pyytää saada nähdä vauvaa (eli että nostan paidan ylös), välillä silittää ja antaa pusun ja usein toivottaa vauvalle myös hyvää yötä. Tosi suloista <3 Tarhassa on myös kuulemma puhunut jonkun verran tulevasta vauvasta. Nyt myös satunnaisesti mainitsee miten pieni oli serkkunsa, kun näki hänet viikonloppuna.

Vauvan tulevassa huoneessa on jo kaikenlaisia vauvan tavaroita esillä, jotka isoveljeä paljon kiinnostaa. Mm. kaveriltani lainaksi saamani soiva (ja tärisevä) sitteri on M:n lemppari. Hän käy joka ilta painelemassa nappeja kun silmä välttää. Saas nähdä loppuvatko patterit ennen pikkuveljen syntymää, heh.

Tilasin H&M:ltä alennuksesta yhden Mama-paidan, joka osoittautui tosi kivaksi! Ihana kuosi ja väri, ja mukava käyttää töissä. Sopivan kokoiset vaatteet kun tuppaavat loppumaan ja vielä pitäisi 1,5 kuukautta käydä töissä... Pitääkin käydä kurkkimassa siskoni raskausvaatevarastoa :)

Aurinkoista loppuviikkoa!

Raskausviikko 28+0. Messuostoksia

Lauantaina kävin lapsimessuilla pyörimässä. Seurakseni sain äitini, joka oli messuista myös innoissaan näin uutena tuplamummina ja tulevana triplamummina. Ostoksia tuli tehtyä ihan maltillesti ja näin jälkikäteen vähän harmittaakin että pari juttua jäi messuille.

Gugguun osastolta ostin vauvalle pienen haalarin, jota olen himoinnut jo aiemminkin. M:n kanssa tykkäsin paljon kokohaalareista ja tämä koko (62) menee hyvin alkusyksyn. Ihana vaaleansininen väri! Totesin myös, että onneksi näissä on hyvä jälleenmyyntiarvo, sillä aiomme laittaa kaikki pikkuveljen vaatteet myyntiin kun hän niistä kasvaa ulos (jätämme kyllä muutaman pikkubodyn muistoksi <3). Gugguulta vein myös pyynnöstä siskolleni ihanan korvallisen pipon.

Kiertelimme paljon vaatepuolella ja törmäsin toinen toistaan hienompiin vaatemerkkeihin. Suomalaista designiä, ihanaa! Kaikenlaista sieltä olisi tarttunut mukaan, mutta onneksi oli järki mukana matkassa. Blaa! oli minulle uusi tuttavuus ja sieltä olisin kyllä voinut ostaa enemmänkin. Ostin pojille samisteluvaatteet, vaikkakin mokasin pikkuveljen kohdalla. Ostin siis koon 50/56 bodyn ja 62/68 housut. Argh! Tarkoitus oli ostaa pienempää kokoa molemmat, mutta ihan sama, kunhan olisivat olleet edes samaa kokoa... Laitoin juuri heille asiakaspalveluun viestiä, jos vaihtaminen onnistuisi.

Näiden lisäksi ostin name itlta M:lle uimapuvun kesäksi. Olin käynyt katsomassa sitä jo aiemmin myymälässä, mutta nyt se lähti mukaan ollessaan -30% alessa. Halusin siis pitkähihaisen ja pitkälahkeisen uimapuvun UV suojalla (UV50), joten tämä oli juuri täydellinen. Ei tarvitse uimarannalla suojata kuin kädet, jalat ja naama :)

Näiden lisäksi ostin poikien huoneisiin julisteet, joihin kävin ostamassa kehykset IKEAsta. En saanut hyviä kuvia, mutta ovat todella kivan näköiset seinillä.

Tänään starttasi 29. raskausviikko. Enään 12 viikkoa laskettuun aikaan, mutta olettaisin että synnytykseen on 10-11 viikkoa. Nyt jo olo tuntuu valtavalle, saas nähdä miltä tuntuu loppuraskaudessa. Supistuksia tulee entistä tiheämmin, mutta lepääminen auttaa. Kovasti kohtu näköjään jo etukäteen harjoittelee...

29. raskausviikolla vauva painaa noin 1,1kg ja on noin 33,5cm pitkä. Vau.fi kertoo seuraavaa: "Sikiön aivoaaltojen kuviot ovat jo lähes samanlaiset kuin vastasyntyneen. Sikiö osaa jo paremmin avata ja sulkea silmiään, imeä ja niellä. Keuhkot pystyvät nyt hengittämään ilmaa ja sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia. Keuhkot alkavat olla paremmin valmistautuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Keskushermosto alkaa myös olla jo niin kehittynyt, että sikiö pystyy itse säätelemään ruumiinlämpöään. Jokainen kuluva päivä parantaa mahdollisuuksia saada terve lapsi, vaikka synnytys käynnistyisi liian aikaisin. Sikiölle on kuitenkin parempi edelleen pysyä kohdussa, kunnes se kasvaa isommaksi. Sikiön kehosta on rasvaa 2–3 %. Pojilla kivekset laskeutuvat kivespusseihin."

Piti vielä mainita käynnistäni diabeteshoitajalla. Käynti meni oikein hyvin ja sain ruokavalio-ohjeet sekä mittausvälineet. Sovimme yhdessä että voin ottaa aamupalalle leivän takaisin, mutta pitäisin määrän kahdessa palassa. Muutenkin oli tosi hyvä käydä ruokavaliota ja määriä läpi, nyt on paljon parempi tajunta mitä voi syödä ja mitä ei. Alan myös mittailemaan säännöllisesti verensokeria, niin näkyy milloin mistäkin ruuasta sokerit nousevat. 

Mittauksia tehdään vuoroviikkoina seuraavasti: 4 aamumittausta (ennen ja jälkeen aamupalan) ensimmäisenä viikkona ja toisena viikkona yhden päivän ajan kaikkia aterioita ennen ja jälkeen. Toistaiseksi arvot ovat pysyneet normaaleina, eikä esim. kahden leipäpalan aamupala nosta verensokeria yli arvojen. Mittasimme myös sf-mitan ja terkkari tunnusteli lapsiveden määrää - kaikki normaalia ja keksikokoinen vauva.

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis. Kunhan pitäydyn makeista, pidän huolen ateriarytmeistä ja siitä, etten syö valtavia määriä hiilareita, kaikki tulee menemään varmasti hyvin. Mittaukset sitten näyttävät riittääkö se, mutta näyttäisi siltä että riittää kyllä. Viikon päästä menen normaalille neuvolakäynnille missä pääsemme jatkamaan asiasta keskustelemista. Sanoinko jo että on kivaa kun oma neuvolatäti on samalla diabeteshoitaja ;)

Ai niin! Meillä on nimi pikkuveljelle! <3 Yksi asia, mikä toi entistä konkreettisemmaksi vauvan saapumisen. En jaksaisi odottaa!

Raskausviikko 27+0. Ajatuksia raskausdiabeteksestä

Hurraa! Siirryin viimein raskauden viimeiselle kolmannekselle, eli loppuraskauteen. Tänään on vain 1/3 jäljellä raskautta jäljellä, eli 91 päivää laskettuun aikaan. Minulla on enää 37 työpäivää jäljellä. Vauva painaa nyt noin kilon ja on 32cm pitkä. Tällä viikolla sikiö avaa silmänsä ensimmäistä kertaa! (Lähde: vau.fi)

Maha tuntuu valtavalta... Siis todella isolta. Harjoitussupistuksia tulee jos vähänkin ponnistelee enemmän. Eilenkin imuroidessani jouduin vähän väliä pysähtyä hengittelemään, jotta supistus menisi ohi. Onneksi kuitenkin liitoskivut eivät ole dramaattisesti pahentuneet ja pystyn vielä puuhailemaan ja käymään töissä.

Vietimme pääsiäispyhät mökillä, torstaista maanantaihin. Pitkä loma tuli kyllä tarpeeseen. Tuli nukuttua, ulkoiltua, tehtyä ulkohommia ja ihan vaan relattua. Normaalisti olisi tullut myös herkuteltua, mutta tällä kertaa ei... Huoh.

Aloitin tosissaan radi-ruokavalion samantien kuultuani diagnoosin viime torstaina. Alkuajatukseni oli, että tämähän on ihan helppo juttu. Sitä vaan siirtyy ruokavaliosta toiseen. Jätin kokonaan pois aamupalaleivät sekä ruuan kanssa syödyt leivät. Jälkiruuista ja herkuista luovuin kokonaan. Maidon kulutusta laskin myös huomattavasti. Panostan vihanneksiin. marjoihin ja hedelmiin. 

Näin viiden päivän kokemuksella voin sanoa että tämä on ihan hirveää. Ainakin mökillä oli, toivottavasti arjessa olisi vähän helpompaa. Koko ajan on nälkä ja heikottaa. Siis ihan kunnolla heikottaa. Olen väsynyt, huonovointinen ja kärttyisä. Huimaa ja särkee päästä. Kroppani huutaa leipää. Mikään muu ei tunnu pitävän nälkää loitolla. Toki syön vieläkin muutaman viipaleen päivässä, mutta muutos on todella suuri entiseen. Syön usein ja mielestäni myös paljon, mutta vaikka olisin täynnä hetken, se ei riitä pitämään nälkää loitolla. Tekee myös mieli herkutella, syödä pullaa ja karkkia, suklaata ja mämmiä. Kielletyt asiat houkuttelevat enemmän kuin jos niitä ei olisi kielletty...

En ole ikinä oikeasti tajunnut, miltä tuntuisi laihduttaa tai muuttaa ruokavaliota. Olen ajatellut siinä olevan kyse vain mielenlujuudesta... Voi miten väärässä olenkaan ollut. Ainakin itselläni fyysiset reaktiot ruokavalion muutokseen ovat jotain ihan järisyttäviä. Olen koko elämäni syönyt leipää aamupalaksi, välipalaksi, ruuan kanssa ja iltapalaksi. En puhu vain palasta leipää, vaan oikeasti on saattanut mennä jopa neljä palaa per ateria. Olen saattanut korvata aterioita leivillä. Ennen ei ole tarvinnut tätä sen suuremmin pohtia, koska olen voinut erittäin hyvin tällä ruokavaliolla. Jos kysytään millä herkuttelen, niin leipä on se vastaus. Ruisleipä on suosikkiani, mitä yleensä syön aamupalaksi, mutta toki syön lähes mitä vain leipää. Tuoretta leipää, voita ja juustoa. Ehkä kinkkua ja kurkkua. *kuola valuu*

Joten ymmärrätte varmaan, että ottaa koville. Monihan syö yhä leipää kuten ennen radi-diagnoosin jälkeen, mutta uskoisin että nimenomaan leipä on itselleni se paha, sokereita ja painoa nostattava elementti. Leipä ja maito sen rinnalla. 

Pidän nyt ruokapäiväkirjaa kolme päivää ja torstaina menen diabeteshoitajalle keskustelemaan ruokavaliosta. Siellä saan myös mittausvälineet sokerien mittausta varten. Minulla on todella paljon kysyttävää ja juteltavaa, onneksi sain ajan jo tälle viikolle. 

Mieluusti ottaisin vinkkejä vastaan muilta raskausdiabetes ruokavalioa noudattavilta. Varsinkin niiltä, joilla on myös kova rakkaussuhde leipään... Muutamia hyviä vinkkejä sainkin viime postauksen jälkeen, kiitos niistä :) 

Mukavaa viikkoa kaikille! Tulisipa lämpimät säät jo pian, takit kun eivät mahdu enää kiinni...