Kuvauksen saldoa

M sai lahjaksi mummulta ja papaltaan yksivuotiskuvauksen. Kuvat otettiin viikkoa ennen syntymäpäivää. Valokuvaajaksi valitsin valokuvaaja Markku Villmanin. Tässä muutamia mielestäni parhaita otoksia, M:n naama editoituna tosin pois. (Kuvissa oli niin mahtavia ilmeitä että teki melkein mieli jättää nämä edioitamatta!)

Kuvaustilanne oli rento, otimme vain muutaman "pönötys" kuvan ja loput (ne parhaimmat!) otettiin leikin ohessa. Otimme samalla myös passikuvan pojan passia varten.

Eikö ole ihan mahtavia! Me olimme ainakin todella tyytyväisiä. M oli niin iloinen, itsensä näköinen ja reipas <3 Kiitos Markku Villmanille aivan upeista kuvista. Käykää ihmeessä tutustumassa kuvaajan netti ja Facebook sivuihin, jos tarvitsette kuvaajaa pk-seudulta. 

Valokuvaaja Markku Villman 

http://www.valokuvausta.net

http://facebook.com/markkuvillmanphotography/

Yksvee

Paljon onnea rakas lapseni! Ihka oikea taapero.

Juhlat on juhlittu ja sankaria muistettu. Oli vieraita, kakkua, leikkiä ja naurua.

Nyt on väsynyt poika ja varmasti ihan yhtä väsynyt äiti. (Ja kaikkein väsynein isä, joka painaa yövuoroa) Joten ei tällä erää sen enempää.

Olen onnellinen <3

Muistelua vuoden takaisesta

Näin ensimmäisten syntymäpäivien lähestyessä mieli karkaa ihan huomaamatta muistelemaan vuoden takaisia tapahtumia. 

Kaksi viikkoa ennen synnytystä.

Kuusi päivää ennen synnytystä.

Raskausaika oli sujunut kaikin puolin leppoisasti. Mitään ongelmia ei missään vaiheessa ilmennyt, vointini oli kohtalaisen hyvä koko ajan. Tietenkin perinteisiä raskausvaivoja oli, kuten liitoskipuja ja harjoitussupistuksia. Vatsa tuntui isolta, vaikka kuvia (varsinkin niitä joissa vaatteet peittivät vatsan) jälkikäteen katsoessa ei se niin isolta näytä.

Tasan vuosi sitten, päivä ennen M:n syntymää, oli kirkas syksyinen päivä. Olin päivällä sienessä ystäväni kanssa, olo oli erinomainen. Tämän jälkeen näin ystäviäni ja menin vielä illaksi katsomaan siskoni peliä. Oli ihan tavallinen olo. Ei mitään merkkejä tulevasta.

Puoliltaöin menivät lapsivedet, minkä jälkeen lähdettiinkin aika haipakkaa kohti synnytyssairaalaa. Supitukset tekivät kipeää. Ei sitä oikeastaan edes muista kuinka kipeää. Ehkä se kertoo jotain että supistuksen tullessa en pystynyt olla paikallaan, mikään hengittely ei todellakaan auttanut. Pääsin käytännössä heti synnytyssaliin ja epiduraalin sain nopeasti tämän jälkeen. Taivas, jota kesti ponnistukseen saakka.

Lauantaiaamuna kello 7:17 syntyi rakas lapsemme. 

Alle vuorokauden ikäinen lapsemme <3

Kaikki nämä muistot saavat kylmät väreet kulkemaan läpi kehoni. Koko synnytys, kaikkine kipuineen ja tuskineen, oli taianomainen kokemus. Täydellinen. 

M oli niin pieni. Ja niin ihana. Se jos jokin oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka oikeastaan se rakkaus oli syttynyt jo paljon aiemmin. 

Ihania, haikeita muistoja.