Raskausviikko 37+0. Täysiaikainen!

Tänään lapsemme on täysiaikainen! Vaikea uskoa että ollaan jo näin pitkällä... oikeasti ihan maalisuoralla. Huikeaa! Enää on siis kolme viikkoa laskettuun aikaan ja kaksi viikkoa siihen hetkeen kun M syntyi. 

Vau.fi kertoo seuraavaa tästä raskausviikosta: "Vauva painaa nyt noin 2950g ja on 46cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 35 viikkoa vanha. Nyt sen kehityksessä tapahtuu lähinnä vain hienosäätöä. Sikiö jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei enää pidetä ennenaikaisena, jos se syntyy tämän viikon alun jälkeen.Viimeiset viikot sikiö kasvaa hitaammin, pojat hieman nopeammin kuin tytöt. Kinakerros on häviämässä, mutta osa siitä jää vauvan iholle ja auttaa synnytyksessä: öljymäinen voidekerros helpottaa sikiön kulkua synnytyskanavan läpi."

Päivittäiset supistukset ovat saapuneet näköjään jäädäkseen, sillä oikeastaan joka ilta ja usein myös aamuisin supistelee. Nämä eivät ole vielä mitään synnytyssupistuksia, joita voisi laskea, vaan menkkamaista poltetta ja särkyä alavatsalla. Tekee varmaan tehtävänsä ja valmistelee paikkoja synnytystä varten. Myös vessassa pitää ravata ärsyttävän usein, yölläkin. Aiemmin koitin pidätellä mahdollisimman pitkään, mutta nyt pidättely aiheuttaa kovia supistuksia. Joten ei auta kuin ravata vessassa. Onneksi saan unta nopeasti uudelleen.

Muuten olen voinut oikein hyvin. Liitoskipuja tulee vain rankimpien "urheilu"suoritusten jälkeen ja turvotuskin on vähentynyt huomattavasti. Olen liikkunut paljon, mikä varmasti edesauttaa myös turvotuksen vähenemistä. Ylihuomenna on seuraavaa neuvola, jossa nähdään painon kehitys. Fiilis on, ettei painoa ole juurikaan tullut. Mahakin tuntuu nyt, varsinkin kuvista katsoen, sirolta ja pienehköltä, vaikka liikkuessa se painaakin jo aika paljon.

Virkkasin vauvalle norsulelun vaunuihin/kaukaloon. Piti ottaa siitä muutama kuva, mutta eiköhän kissamme parkkeerannut kaukaloon samantien,  heh. Kissat tykkäävät vallata kaikki vauvan paikat, jonka takia olenkin suojannut vielä kaikki paikat harsoilla ja pyyhkeillä. Niin ei olisi ihan niin paljoa karvoja vastaanottamassa pikkuista.

Juhannuksen vietimme mökillä ja sunnuntaina sain vihdoin kaiken laitettua valmiiksi vauvaa varten. Sänky on pedattu ja muutenkin kaikki on valmista. Nyt me vain odotamme <3 Ja toivomme, ettei vauva tulisi vielä kuuteen päivään... Sillä mieheni jää lomalle viikon päästä maanantaina, ja on kolme viimeistä työpäivää reissussa toisella puolella Suomea. Siinä olisi vitsit vähissä jos synnytys alkaisi kun olen yksin pojan kanssa kotona...

Lähes joka ilta mietin, koskakohan lapsemme syntyy. Osa liikkeistä ja mm. hikka tuntuvat todella alhaalla, ihan kohdunsuulla. Olen varma että vauva on  jo laskeutunut ja mahdollisesti kiinnittynytkin. En millään jaksaisi uskoa että hän enää pitkään vatsassa viihtyisi... Veikkaukseni  on että hän syntyy 1-2 viikon päästä.

Jännittäviä aikoja :) Tulen kirjoittamaan neuvolakuulumisia loppuviikosta. Tänään tai huomenna lähdemme hakemaan poikaa mökiltä, missä hän on saanut viettää luksusaikaa mummin ja ukin kanssa. 

Raskausviikko 36+0. Babyshowerit!

Tänään alkoi jo 37. raskausviikko! Laskettuun aikaan on vain 4 viikkoa eli 28 päivää. Tästä tasan kolmen viikon päästä on hetki kun M syntyi. Ja viikon päästä pikkuveli on täysiaikainen!

Vau.fi kertoo seuraavaa: "Vauva painaa 2,7kg ja on 44cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 34 viikkoa vanha. Istukka, joka kauan oli sikiötä painavampi, painaa nyt seitsemäsosan sikiön painosta. Ruoansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsiä ennen kuin lapsi on kolmesta neljään vuotta vanha. Nyt rasvakerroksen osuus on n. 15 prosenttia sikiön painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan."

Kuva on tältä aamulta, maha ei näytä yhtään niin laskeutuneelta kuin viikko sitten. Aamuvatsa toki on vähän erilainen kuin päivämaha muutenkin :) Supistelee jo päivittäin, toki lievästi mutta varsinkin iltaisin supistelut ovat sen verran häiritseviä etten meinaa saada unta. Ei voida kuitenkaan puhua mistään säännöllisestä supistelusta, jota pitäisi kellottaa. 

Muuten olen voinut ihan hyvin, liitoskivut ovat vähentyneet ja lähes hävinneet pahimmalta osinainakin. Tosin olen ollut todella väsynyt ja sitä myöten myös tosi kärttyisä... Varsinkin iltapäivisin ja iltaisin väsymys on kovaa. 

Viikonloppuna M sairasti perinteiseen tapaansa hurjan 40 asteen kuumeen, joka oli ohi päivässä. Lauantain vietimme siis vain sohvalla maaten ja nukkuen, teki itseasiassa itsellenikin todella hyvää vain istua sohvalla koko päivän. Vaikka pienen pojan korkea kuume on jotain todella kurjaa katseltavaa, oli myös rentouttavaa vain olla tekemättä mitään. Onneksi hän on näin tehokas sairastaja ettei tarvitse pidempään kärvistellä!

Lautantai-iltana olin jo nukkumassa kun mieheni tuli kotiin töistä. Hän tuli herättämään minut ja antoi kortin joka oli kuulemma löytynyt postilaatikostamme. Siinä luki:

"Arvaapa kuka on kultapallo?

Kellä on hahtuvatukka?

Arvaapa kuka on kulleron nuppu,

pehmyt persikkanukka?

Arvaapa kuka kuhertaa jaksaa,

kellä on hellät  kyynärpäät?

Kuka hymyllä hymyn  maksaa?

- Kurkista koppaan, niin näät!

                - Hannele Huovi

(piirretty vauvan pään kuva)

HUOMENNA

18.6.2017 klo 17

(Osoite XX YY)

- TULETHAN PAIKALLE!"

Olin niin unenpöpperössä, että ensin luulin että on aamu. Ihmettelin, miksi mieheni on vasta tullut kotiin, miksi on niin valoista, ja mitä ihmettä kortissa lukee. Ei meinannut millään sytyttää ja luinkin tekstin moneen kertaan. Lopulta kysyin mieheltä ja hän sanoi sen näyttävän Babyshower-kutsulta.  Osoite oli vanhempieni ja käsiala toisen siskoni. Mieheni myös paljasti että toinen siskoni oli tuonut kutsun laatikkoomme. Pikkuhiljaa alkoi sytyttämään vaikka olinkin aika pihalla. Saisin oikeasti Babyshowerit! Vaikka olin  ihan varma ettei minulle näin toisen lapsen kohdalla niitä järjestetä. Olin niin liikuttunut että taisin siinä tirauttaa pienet itkutkin...

Seuraavana päivänä menin vanhemmilleni sovittuun aikaan, ja siellä odottikin ihanat ystäväni ja siskoni. Söimme hyvää ruokaa, nautin rakkaiden ystävieni seurasta ja sain myös syödä valtavan hyvää (lähes) sokeritonta ja gluteenitonta smoothiekakkua (raakakakku, jossa mm. mansikkaa, banaania, kiiviä, sokeritonta suklaata ja gluteenittomia digestivekeksejä pohjassa)!

Tämän lisäksi sain aivan ihania lahjoja ystäviltäni! Tosin unohdin ottaa muista paitsi vaippakakusta kuvan, mutta sain kaikkea aivan ihanaa sekä vauvalle että itselleni. Suuren suuri kiitos rakkaille ystävilleni ja varsinkin ihanille siskoilleni! <3

Olin jossain vaiheessa raskautta miettinyt saisinko babyshowereita ja lukenut netistäkin vähän miten yleensä järjestetään toisen lapsen kohdalla, ja mietin silloin että ei minulle todennäköisesti järjestetä juhlia. Olinhan jo saanut ihanat babyshowerit M:n kohdalla! Siksi olinkin ihan valtavan yllättynyt siitä että sainkin juhlat. Oli tosi vaikea uskoa sitä todeksi... Vieläkin! Kiitos!

Raskausviikko 35+0. Äitiyslomalla ja käynti neuvolalääkärillä

Terveisiä äitiyslomalta! En voi kyllä muuta sanoa kun että tuli todellakin äitiysloma tarpeeseen ja juuri oikeaan aikaan. Tekee niin hyvää olla menemättä töihin. Jo eilen alkoi tosissaan 36. raskausviikko, eli vain kaksi viikkoa siihen että vauva on täysiaikainen. 

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavasti: "Vauva painaa 2,5kg ja on 42,5cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 33 viikkoa vanha. Jos voisit laittaa sormesi sikiön kämmenelle, pieni käsi puristuisi nyrkkiin. Varpaankynnet ylettävät varpaanpäihin. Napanuora on noin puoli metriä pitkä ja ympärysmitaltaan sentistä kahteen senttiin. Sen sisäinen paine ja koostumus estävät sitä menemästä solmuun ja vaikka näin tapahtuisi, se aukeaa yleensä itsestään. Sikiö käyttää napanuoraa leluna ja puristelee sitä, mutta ei jaksa puristaa sitä niin lujaa että se vahingoittuisi. Viimeisinä raskausviikkoina sikiö lihoo eniten, jopa yli 200 g viikossa!"

Maha näyttää olevan jo vähän laskeutunut, eikä se itseasiassa paina samanlailla kun esikoisen aikaan. Esikoisen aikaan maha oli selkeästi korkeammalla, enkä voinut esimerkiksi syödä isoja ruokamääriä, sillä tuntui ettei mahaan vain mahdu. Nyt ei ole mitään vastaavaa. Vatsa muuten näyttää mielestäni hyvinkin pieneltä ja kompaktilta, vaikka oikeasti se tuntuu ihan valtavalta. Tässä vielä vertailuksi esikoisen mahakuva samalta viikolta:

Tänään kävin toista ja viimeistä kertaa neuvolalääkärin vastaanotolla. Tein itse alkuun kaikki perusmittaukset, joissa kaikki oli ihan kunnossa. Paino ei ollut noussut yhtään. Siis ei yhtään! Edellinen neuvolakäynti oli 11.5. eli kuukausi sitten, jolloin painoin grammalleen saman verran kun nyt. Olin niin yllättynyt että tarkistin painon uudelleen, mutta oikeassahan se oli. Nyt kokonaispainonnousu on 16,7kg (paino 78,7kg), eli ihan hyvä. M:n raskaudessa paino nousi nopeammin loppuraskaudessa, ja viimeisellä neuvolakäynnillä 37+5 paino oli 75,9kg eli tuolloin kokonaispainonnousu oli 13,9kg. Tuohon tuli varmaan noin kilo lisää viimeisellä viikolla, eli yhteensä maksimissaan 15kg koko raskaudessa. Toivottavasti paino ei nyt enää montaa kiloa nousisi viimeisinä viikkoina.

Neuvolalääkäri mittasi sf-mitan, joka oli 29,5. Mennään samalla tasaisella käyrällä, eli keski- ja alakäyrän puolivälissä. M:n kanssa liikuttiin ihan samoissa. Käsikopelolla tunnustellen lääkäri myös sanoi että siro vauva on tulossa, todennäköisesti hyvinkin saman kokoinen kuin isoveljensä. Vauva oli pää alaspäin, ja jo aika alhaalle laskeutunut. Sisätutkimuksessa tuntui että paikat ovat jo pehmenneet ja synnytyskanava oli auki sormenpäälle. Sisältäpäin tuntui myös vauvan pää alhaalla, mikä vahvisti sitä että vauva on jo siirtynyt hieman alemmas. Nämä olivat kaikki hyvin normaaleja juttuja tähän aikaan raskautta uudelleensynnyttäjälle, joten ei voi ennustaa näiden perusteella koska vauva olisi tulossa :) Mutta lääkäri totesi että todennäköisyydet ovat sen puolella että pikkuveli tulee myös ajoissa, kuten esikoinenkin. 

Olen viimeisten viikkojen aikana kävellyt ja liikkunut paljon enemmän (kiitos etätöiden, vapaapäivien ja äitiysloman!) liitoskipujenkin uhalla. Se on tehnyt hyvää niin mielelle, turvotukselle kun painollekin. Toki tulen yhä kipeäksi jos liikun paljon ja ripeästi, mutta en niin pahasti mitä muutama viikko taaksepäin. Kävin myös osteopatiassa eilen, ja osteopaattinikin totesi että selkeästi on tehnyt hyvää kun en  ole ollut niin paljoa töissä. Selkä on paremmassa asennossa eikä jumeja ole yhtä paljoa. Myöskään sormet eivät ole enää puutuneet samanlailla.

Töistä muuten sen verran, että tulen tekemään töitä äitiyslomalla. Olemme sopineet työnantajani kanssa, että teen töitä (kotoota) noin 8h/kk. Tämä siis omasta pyynnöstäni. Olen todella iloinen että saimme tämän toimimaan, sillä huomasin esikoisen aikaan äitiyslomalla että olisin kaivannut jotain älyllistä puuhaa ja kosketusta työelämään. Onni on joustava työpaikka!

Malttamattomuus ja odotus kuvaavat olotilaa täällä, vaikka toivoisinkin että vauva ei tulisi vielä kahteen viikkoon. Mieheni aloittaa loman 3.7., joten sen jälkeen vauva on todella tervetullut. Mieluiten hetimmiten! Esikoinen aloittaa loman tänään, ja samalla meillä alkaa vaipat-pois-projekti. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää, mutta pyykkirumba varmasti edessä :D

Ristiäiset

Viime lauantaina vietimme maailman ihanimman pienen tytön ristiäisiä. Siskon 1,5kk ikäinen tyttö sai aivan valtavan kauniin nimen ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat! Hurjasti onnea vielä tätäkin kautta pikku prinsessalle <3

Lahjaksi pienelle siskontytölle annoimme Whisbearin, tosin sen veimme jo synnärille jotta se pääsisi heti käyttöön. Sen lisäksi tein pikkuiselle kaksi virkattua tuttinauhaa.

Aasinsiltana ristiäisistä... ristiäisiin! Eli meidän pikkuveljen ristiäisiin. Olemme olleet ajoissa ja varanneet jo juhlapaikan, papin sekä kuvaajan. Juhlia vietetään elokuun alussa, toivotaan vain että se ei ole liian aikaisin... Laskin että vauva on vähintään neljän päivän ikäinen, jos menee pari viikkoa yliaikaiseksi. Hyvin epätodennököistä, mutta on ainakin jo syntynyt silloin, heh. Todennäköisesti pieni on iältään jotain 2-4 viikon väliltä. M oli omissa ristiäisissään muistaakseni 7 viikon ikäinen.

Halusimme päättää ajankohdan jo näin ajoissa, jotta saamme varmasti saman papin kuin mitä M:llä oli, joka on myös meidän vihkipappimme. Toinen syy oli se, että haluamme ehdottomasti pitää juhlat ennen kun mies palaa töihin elokuun lopulla. Minua myös helpottaa tieto siitä että osa ristiäisjutuista on valmiiksi suunniteltuina, joten kun vauva syntyy, päästään vähän helpommalla. Sitten on jäljellä vain tarjoiluiden miettiminen ja kutsujen lähetys. 

Onko muut tehneet aikaisia ristiäissuunnitelmia? Onko tullut mutkia matkaan? 

Raskausviikko 34+0. Kolme viikkoa täysaikaisuuteen!

Tänään alkoi jo 35. raskausviikkoa ja vain kolme viikko siihen kun vauva on täysiaikainen! Tänään on myös vain 3 työpäivää jäljellä ja laskettuun aikaan on 42 päivää. Uskon kuitenkin vieläkin että vauva on luonamme jo noin 4-5 viikon päästä... Jännää! 

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavasti: "Vauva painaa nyt 2300g ja on 41cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu. Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään."

Sain viikonloppuna flunssan, joten olin maanantain kotona lepäilemässä. Vieläkin on vähän flunssainen olo, mutta eiköhän tämä tästä helpota. Teen vielä varmaan yhden etäpäivän ainakin tällä viikolla, joten ei montaa päivää enää tarvitse toimistolle raahautua. Haikeaa, mutta on kyllä aikakin jäädä jo kotiin. Voin niin paljon paremmin kun voin lepäillä kotona osan päivää. 

Kävimme viime viikolla kahdestaan pojan kanssa Ikeassa, koska sain extempore idean että meille pitää ostaa eräs hylly. Ja minä tietenkin nyt-kaikki-heti-ihmisenä lähdin samantien toteuttamaan asiaa. Ensin revimme mieheni isän kanssa vanhan nojatuolin palasiksi (iso kiitos avusta!), jotta se saatiin kuljetettua kierrätykseen pois hyllyn edestä, minkä jälkeen suuntasimme pojan kanssa Ikeaan. M oli innoissaan kun pääsi syömään lihapullia, ja äiti taas kun sai uuden hyllynsä. 

En ollut vain tajunnut miten paljon tuo hylly painaisi. Sain vedettyä paketin hyllystä kärryyn yksin, mutta ei toivoakaan että olisin saanut sitä nostettua autoon... Mutta onneksi Ikeassa on autoolastauspalvelu (ja vielä ilmainen)! Ei muuta kuin kelloa soittamaan ja ystävällinen nuorimies tuli nostamaan painavaa laatikkoa autoomme. Äitini ja toinen siskoni tulivat vielä illalla meidän kautta, joten he auttoivat paketin meille kotiin ja mies pääsi sitä kasailemaan seuraavana aamuna. Alle 24h ja kaikki valmista, haha! Kiitos kaikille avusta!

Viikonloppuna ulkoilimme flunssasta huolimatta paljon. Vietimme M:n kanssa kahdestaan lähes koko sunnuntain, ja keksimme mitä mielikuvituksellisempia leikkejä läheisessä metsässä. On uskomatonta miten vilkas mielikuvitus on 2,5 vuotiaalla ja miten paljon tekemistä metsässä keksii! 

Raskausviikko 33+0. Toukokuun viimeinen

Eilen alkoi 34. raskausviikko. Tänään on jäljellä enää seitsemän kokonaista työpäivää. Laskettuun aikaan on vain 49 päivää ja 41 päivää siihen hetkeen, kun M syntyi aikanaan, eli 39+0. Vähiin käy ennen kun loppuu :)

Vau.fi:n sivuilla tästä raskausviikosta kerrotaan seuraavaa: "Vauva painaa 2100g ja on 39cm pitkä. Tämän viikon alussa sikiö on 31 viikkoa vanha. Sillä on nyt vähemmän tilaa kohdussa, eikä se pysty liikkumaan yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. Kukaan ei tiedä, mitä sikiö ajattelee tai mistä se näkee unta. Mutta nyt sikiö kokee unen REM-vaiheen (Rapid Eye Movement), jonka yleisesti katsotaan olevan edellytys unien näkemiselle. Sikiön pupillit alkavat reagoida valoon."

Sovimme maanantaina työnantajani kanssa että tekisin aina välillä etäpäiviä näiden kahden viimeisen viikon ajan. Viime viikolla huomasin miten kipeä olin aina työpäivien jälkeen, varsinkin loppuviikosta kun takana oli monta työpäivää. Kipua tuottaa, niin hauskalta kuin se kuulostaakin, istuminen. Liitoskivut olivat ihan tuskaa ja jouduin lähes linkkaamaan iltaisin, hyvä että pääsin sohvalta ylös. Mietin jo sairauslomaa, mutta ajattelin että ehkä etätyöt olisikin parempi ratkaisu. Saan tehtyä töitä mutta valitsemassani asennossa ja käydä pitkälleen makaamaan välillä. Eilen tein etätöitä kuten huomennakin. Ensi viikolla myös ainakin yhden päivän. Helpottaa kyllä oloa!

Muuten ei ole sen kummempia kuulumisia. Unen laatu on ollut vähän huonompaa ja sitä kautta olen ollut entistä väsyneempi. Harjoitussupistukset ovat olleet harvassa, mikä on kiva, kun taas liitoskipuja on yhä enemmän. Mm. alamäet ja portaat (alaspäin) tekevät tosi kipeää. 

M:n kuulumisista sen verran, että pojasta on tullut oikea papupata! Ei ole hiljaista hetkeä meillä, kun poika kertoo juttujaan. Hän on koko ajan äänessä ja jutut ovat mitä mielikuvituksellisempia! Niitä on kyllä hauska kuunnella ja hänen kanssaan on ihana käydä oikeita keskusteluja. Hän on myös edelleen erittäin aktiivinen, huumorintajuinen ja sosiaalinen poika. Pahin uhmavaihe on (ehkä? kop kop) takanapäin. Ainakin pahimmat "minä itse" -jutut on menneet ohi. Toki tilalle on tullut paljon uusia juttuja ja vanhempien rajojen testailuja. 

M on alkanut nukkumaan vähän vähemmän kuin ennen, ilmeisesti unen tarve vähenee pikkuhiljaa tai sitten vain kesä ja valoisat aamut ovat tehneet tehtävänsä. Hän nimittäin herää 5.30-6 välillä lähes joka aamu, iltaisin nukahtaa viimeistään ysiltä ja päivisin nukkuu tunnin. Minua se ei (vielä) haittaa, sillä herään itsekin samoihin aikoihin. Isimies tosin tykkäisi nukkua "vähän" pidempään. Aloimme noin pari kuukautta sitten rajoittamaan pojan päikkäreitä tuntiin (myös tarhassa), jonka myötä M nukkuu nykyään koko yön putkeen. Miten ihanaa! Ainoa tuska on päikkäreiltä herättäminen, mikä on joka päivä yhtä haastavaa ja kurjaa. Poika nukkuisi varmaan 2-3 tuntia jos antaisi... Olisihan se ihana lepohetki itsellekin, mutta ei auta. Pitkät päikkärit näkyvät heti yössä. Mieluummin nukutaan yöllä kuin päivällä.

Mukavaa toukokuun viimeistä, huomenna onkin jo kesäkuu!

Turvaverkot #arjensankarit

Turvaverkot. Ne ihmiset, jotka ovat lähellä. Auttavat kun apu on tarpeen ja ovat tukena kun väsyttää. Ne, jotka ovat usein itsestäänselvyyksiä. Jokaisella on omanlaiset turvaverkot ja toisaalta kaikilla niitä taas ei ole.

Meillä on ihan valtavan hyvät turvaverkot. On paljon läheisiä, jotka voivat auttaa hädän tullessa tai arjen haasteissa. Minulla on kaksi siskoa, vanhemmat ja isovanhemmat. Mieheni puolella ovat hänen vanhempansa. Kaikki asuvat lähellä, ja kaikki ovat aina valmiita meitä auttamaan. Kuten mekin heitä. Olen ihan äärettömän kiitollinen heistä kaikista.

Meille on turvaverkot olleet tärkeitä aina, mutta lapsen saamisen jälkeen ne ovat olleet erityisen merkityksellisiä. Varmasti toisen lapsen myötä saamme huomata miten turvaverkkojen olemassaolo vain korostuu. Välillä vain tulee hetkiä, kun tuntuu ettei ilman apua pärjää. Vaikka toki uskon siihen että kaiken saa hoidettua itsekin (ja että asiat pitääkin pystyä hoitamaan itse), niin todella usein apu helpottaa elämää huomattavasti. 

Kuvituskuvana M eilisen uimareissun jäljiltä. Hän oli niin onnellinen!

Lapsen kanssa varsinkin on tullut paljon tilanteita, missä apu on ihan korvaamatonta. Kotiäitinä oli päiviä kun olin 39 asteen kuumeessa kotona, eikä mies voinut jäädä kotiin. Silti koiria piti viedä ja lasta hoitaa. Oli hetkiä kun lapsi oli korkeassa kuumeesssa, mies töissä ja koirat tarvitsivat lenkittäjää. On myös ollut hetkiä kun on tullut yllättävä palaveri töissä, enkä ole ehtinyt hakea poikaa tai kun miehellä onkin ollut extra-vuoro töissä ja olemme tarvinneet pojalle hoitajaa päiväksi, kun tarhaankaan ei ole voinut viedä (kun hoitopäiviä on vain 3pv/vko). Aina olemme saaneet apua pyydettäessä. Aina tukiverkko on ollut lähellä. 

On myös ollut hetkiä kun läheiset ovat ottaneet pojan hoitoon, vaikka meillä ei ole ollut mitään ihmeellisempää menoa. Olemme saaneet hetken hengähtää, siivota kaapit, nukkua kokonaisen yön tai käydä leffassa. Kun läheisemme ovat halunneet helpottaa arkeamme ja hakea M:n tarhasta, jotta minun ei tarvitsisi kiirehtiä ja saisin koirat lenkitettyä paremmin töiden jälkeen. Kun raskausväsymyksessä olen saanut levätä, sillä aikaa kun muut ovat aktivoineet poikaa. Tai kun läheiset ovat ottaneet meitä yöllä hereillä pitäneen kissan hoitoon pariksi päiväksi tai käyneet lenkittämässä puolestamme koirat. 

Olen todella, todella kiitollinen. Toivottavasti olen tarpeeksi usein muistanut kiittää ja antaa apua takaisin. 

Kiitos. Olette tärkeitä.

#arjensankarit #turvaverkot