Yllätys!

Hei taas, pitkästä aikaa! Tuntuupa hyvältä taas kirjoittaa tänne.

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime kerran kun kirjoitin, tai paremminkin sitten viime syksyn. Uusi työpaikka ja työmatkat muuttivat perheemme arkea. Sain tietää tulevani ensimmäistä kertaa tädiksi keväällä <3 M on kehittynyt hurjaa vauhtia ja hänestä onkin tullut todella omatoiminen, osaava ja puhelias leikki-ikäinen. Arjestamme tuli helppoa, mutta kiireistä. Unikin on alkanut maistua pojalle, vaikka tuleekin viereemme lähes joka yö.

Mutta asia, minkä takia tulin nyt tänne kirjoittamaan. Asia, joka on todella muuttanut arkeamme. Ja tulee muuttamaan vielä enemmän tulevaisuudessa. Me odotamme.

Me odotamme kesävauvaa. Tarkemmin sanottuna heinävauvaa. Hellevauvaa. Pientä pikkusisarusta.

Olemme ihan haltioissamme. Meille tulee vauva! Meidän ihanasta esikoisestamme tulee isoveli! Olen palanut halusta kirjoittaa tästä siitä asti, kun testiin pärähti kaksi viivaa. Ajatuksia on ollut niin paljon, että pakahduttaa. Nyt on kuitenkin vihdoin se hetki, että uskallan tämän julkisesti kertoa. Sillä ensimmäinen kolmannes on onnellisesti takanapäin ja saimme hyviä uutisia ultraäänitutkimuksesta.

Ne, jotka ovat seuranneet matkaamme edellisestä blogista saakka tietävät miten rakastin kirjoittaa raskausajasta. Purkaa tuntoja ja pitää päiväkirjaa oireista, raskauden etenemisestä ja mahan kasvamisesta. Näin jälkeenpäin olen ollut ihan valtavan onnellinen siitä, että pidin tuohon aikaan blogia. Nyt olen lukenut vanhoja kirjoituksiani kuin raamattua. Miten se meni silloin? Olinko yhtä turvonnut tuolloin?  Toisin sanoen, palan halusta kirjata tämänkin raskauden tuntoja ylös.

Tervetuloa siis seuraamaan odotustamme!