Tänään alkoi 30. raskausviikko. Vauva painaa noin 1350g ja on 35cm pitkä. Lapsen pää on nyt lähes oikeassa suhteessa kehoon. (vau.fi)
Laskettuun aikaan on vain 77 päivää ja työpäiviä on jäljellä 29. Vähiin käy ennen kun loppuu. Jotenkin hyvin vaikea kuvitella että kohta jään pois töistä ja että nyt on jo toukokuu! Jos pikkuveli syntyisi samaan aikaan kuin isoveljensä, olisi tänään tasan kymmenen viikkoa pienen syntymään. Nyt on sellainen olo, että pikkuveli saattaa tulla jopa vielä aiemmin kuin veljensä, mutta voihan se olla että mennään laskettuun aikaan ja ylikin.
Olen voinut ihan hyvin. Väsymystä on paljon, mutta koska viime aikoina on ollut paljon neljän päivän työviikkoja, olen selkeästi jaksanut paremmin. Vaikka välillä keskenään pojan kanssa kotona oleminen tuntuu enemmän työltä kuin levolta, saa silti kotona rentouduttua paremmin kuin töissä. Kroppani ei selkeästi myöskään tykkää kahdeksan tunnin istumisesta paikallaan (kiitos toimistotyön). Harkkasupistuksia tulee myös kotona vähemmän kuin työpäivien aikana, vaikkakin siivouksella tai nopeilla pyrähdyksillä pojan perään saa hienosti provosoitua nekin esiin.
Huomenna menen neuvolaan, jolloin nähdään onko paino jatkanut kasvuaan ja onko pikkutyyppi pysynyt yhä keskikokoisena. Ainakin kotimittauksissa sokerit ovat pysyneet alle raja-arvojen ja olenkin kiitettävästi ollut syömättä makeaa. Leivän otin takaisin ruokavalioon ja se ei onneksi nosta sokereita. Maidon juonnin lopetin kokonaan, vaikkakin käytän maitoa toki kahvin kanssa.
Vappu tuli ja meni. Mies oli töissä la-ma, joten olimme keskenään pojan kanssa vapun vietossa. Vaikkakaan emme oikeastaan kahdestaan olleet, vaan vietimme anoppilassa suurimman osan ajasta. Oli oikein leppoisat kolme päivää, vielä kun toinen koirista oli omien vanhempieni mukana mökillä. Kovasti vaan odotan että tulisi jo lämmintä, niin ulkoileminkin olisi vähän kivempaa. Vaikka tulihan siellä räntäsateessakin vietettyä aikaa.
Eilen tapahtui jotain historiallista. M nukutti itse itsensä uneen lukemalla kirjaa. On hän toki lukenut kirjoja itse, sekä nukahtanut itsenäisesti (tosin hyvin harvoin), mutta että molemmat samaan aikaan! M halusi itse lukea Tuomas Veturi -kirjaa (oli aika hauska kun "luki" sitä ääneen ja kertoi tarinaa) ja siinä lukiessaan hän yhtäkkiä hiljeni. Kurkkasin kirjan taakse ja eiköhän pojan silmät olleet menneet kiinni. <3 Olisipa aina yhtä helppoa!
Vielä loppuun kuva meidän pedosta, pikku katista joka sai myös nauttia mökkeilystä vapun ajan. Saaliina kaksi hiirtä.
Taas ihailen tuota sinun masuasi <3 niin suloinen pallukka :)
VastaaPoistaMuistathan sitten jäädä duunista pois heti jos alkaa käymään liian raskaaksi. Sinulla kun on kotonakin tuota touhua ihan eri suhteessa kun itselläni. Itsekin toimistotyössä olen ja luojan kiitos alkoi nyt loma kun nuo paikat on lähteneet aukeamaan, kun oikeastaan makuuasento on ainut "helppo" tapa olla.
Ihana juttu, että M sai tainnutettua itsensä kirjalla, siten minäkin saan parhaiten unta. Toivotaan, että poika ottaisi tavaksi, niin pääsisi äiti helpommalla ;)
Hienoa kuulla, että sokerit pysyneet aisoissa eikä kaikkea sulle tärkeetä ole tarvinnut pudottaa pois ruokavaliosta. Hienosti hoidettu Annim :)
Tulehan kertomaan neuvolauutiset huomenna!
Tsemppiä ja jaksamista töihin sinulle <3
Kiitos <3
PoistaJotenkin en yhtään malttaisi jäädä töistä pois, ja toivon todella ettei tarvitsisi. Uskoisin että jos kivut menisivät niin pahaksi että olisi pakko jäädä pois, niin se olisi aika kova paikka :D Mutta toivotaan ettei tarvitse!
Todella hyvä että sulla alkoi loma ja pääset oikeasti lepäämään! Varmaan kannattaa pohtia töihin palaamista vielä ihan ajan kanssa? Sun tapauksessa voisi varmaan olla parasta olla vaan kotona ja ottaa rennosti <3 Kun paikatkin jo ovat vähän auenneet. Toivottavasti pikkuinen jakaisi majailla masussa loppuun saakka! Tsemppiä lepäilyyn!
Kiitos vielä ihanasta kommentista! <3