Raskausviikko 32+0. Kaksi viikkoa jaksaa vaikka päällään seisoisi

Tänään alkoi 33. raskausviikko ja vauva painaa jo noin 1,8kg! Minulla on 12 työpäivää jäljellä, eli tämä viikko loppuun ja sen jälkeen kaksi kokonaista työviikkoa. Laskettuun aikaan on tasan kahdeksan viikkoa eli 56 päivää. Voipi olla että jo noin kuuden viikon päästä vauva on luonamme! Tai sitten vasta kymmenen, haha. Anyway, ei kauaa enää. Ensi viikosta alkaen synnytystä ei enää esteltäisi jos se alkaisi. Toivotaan kuitenkin että vauva majailisi vatsassa vielä vähintään viisi viikkoa...

Vau.fi kertoo tästä raskausviikosta seuraavaa: "Tämän viikon alussa sikiö on 30 viikkoa vanha. Sen vartalo ei enää kasva entisellä vauhdilla, mutta aivot kyllä. Kun uusia aivopoimuja muodostuu, pääkallon koko ja päänympärys kasvavat. Hermoyhteyksien lukumäärä aivoissa lisääntyy valtavasti!

Hiukset paksuuntuvat ja nyt ovat sekä varpaiden että sormien kynnet valmiit. Untuvakarvoitus peittää yhä pienempää osaa kehosta ja sekä kulmakarvat että silmäripset pidentyvät. Nyt sikiöllä on niin vähän tilaa kohdussa, että sen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi.

Sikiölle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja se alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön."

Olen voinut ihan hyvin, eivätkä liitoskivut ole pahentuneet. Todella kova väsymys on palannut rytinällä, enkä työpäivien jälkeen jaksa oikeastaan mitään. Nukkumaan menen aina ihan viimeistään samaan aikaan kun poikakin, usein jopa ennen jos isimies on laittamassa M:a nukkumaan.

Lueskelin äsken vanhaa blogiani M:n odotuksen ajalta. Silloin käytin lomiani loppuraskaudessa ja jäinkin kesälomalle rv31+6. Olin kaksi viikkoa lomalla, minkä jälkeen palasin vielä viikoksi töihin ja lopullisesti jäin äitiyslomalle kun äitiysloma virallisesti alkoi rv34+6. Voin kyllä todeta että se oli hyvä järjestely. Se viimeinen viikko ei tuntunut missään, kun tiesin että on vain viisi työpäivää jäljellä ja hoidin silloin paljon järjestelyasioita sekä seuraajani perehdytystä. Ja ennen lomalle jäämistä en ehtinyt kuormittua liikaa ja jaksoin käydä töissä (toki silloin ei ollut myöskään leikki-ikäistä huollettavana).

Nyt työpäivät tuntuvat jo kärvistelyltä. Kun väsyttää ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, jalat puutuvat, liitoksiin särkee, tulee harkkasupistuksia ja kaikki ärsyttää. Ja vali vali. Kyllähän nämä 12 päivää jaksaa vaikka päällään seisoisi.

Muita kuulumisia sen verran, että meillä oli superihana viikonloppu! Vietimme viikonlopun pitkästä aikaa koko perheen voimin ja ihan kotona. Olimme ulkona suurimman osan ajasta, kävelimme, leikimme ja vain nautimme toistemme seurasta ja hyvästä kelistä. Näimme myös perhettämme ja ihanat ystäväni tulivat käymään meille. Tein ystävieni kanssa älyttömän pitkän lenkin, kävelimme 4,5km (1h10min). Pelkäsin pahempia kipuja, mutta otin varmuudeksi yhden paracetamolin heti lenkin jälkeen ja säästyinkin pahimmilta. Toki illalla en pystynyt varaamaan painoa jaloille, mutta oli se sen arvoista!

M:n kanssa teimme sunnuntaiaamuna pitkän kävelylenkin, osin vaunuissa ja osin itse kävellen (poika tykkää muuten tosi paljon "uusista" vaunuista!). Matkan varrella poikkesimme heittelemään koiralle palloa ja poimimaan mummille valkovuokkoja. M kantoi kukat tosi ylpeänä perille saakka, harjoitellen matkalla "paljon onnea vaan" laulua.  

Ihana viikonloppu sai minut myös odottamaan entistä enemmän tulevaa äitiyslomaa...