Vauvalla kaikki hyvin

Kävin eilen neuvolassa tsekkaamassa vauvan kasvun. Viimeksihän aavistuksen verran huolestuttiin vauvan koosta, sillä sf-mitta oli pienentynyt edellisestä kerrasta. Toissa kerralla (rv 27+2) sf-mitta oli 25,5 ja edellisella kerralla (rv  29+1) vain 25. Tällä kertaa (rv 30+2) mitta oli 26. 

Vaikka viime kerralla ajattelimme että sen kertainen mitta oli poikkeava, niin nyt totesimme että itseasiassa rv27 mitta olikin se poikkeava hyppy ylöspäin. Nyt ollaan takaisin samalla linjalla kuin aiemmin, eli keskikäyrän ja alakäyrän välissä. M:n kanssa liikuttiin myös samalla linjalla, eli neuvolatädin mukaan voisi olettaa että vauva on suunnilleen saman kokoinen kuin esikoinenkin. M oli hyvin keskikokoinen vauva, syntyi viikko ennen laskettua aikaa 3,135kg painoisena (ja 49cm pitkänä). Mikäli vauva syntyy suunnilleen samoilla viikoilla, voisi olettaa hänen olevan noin kolmikiloinen saapuessaan. Kelpaa minulle! :)

Noin muutenkin neuvolassa kaikki oli ihan hyvin. Sydänäänet olivat hyvät, lapsivettä normaalisti ja vauvalla yhä pää alaspäin (Jee! Hän on ollut pää alaspäin ainakin rv27 saakka, joten toivotaan ettei enää kääntyisikään). Turvotusta on, paineet ja proteiinit kunnossa. Paino nousee yhä turhan reilulla vauhdilla. Nyt neuvolatäti ei ollut siitä kovin huolissaan, kun sokerit pysyvät kurissa ja paineet alhaalla. Hänen mielestään painonnousu voi olla nyt myös turvotuksen lisääntymisestä johtuvaa. Nyt painoa on tullut yhteensä noin 16-17kg. 

Seuraava neuvola onkin vasta kuukauden päästä ja sekin on lääkärineuvola. Tosi kiva että lääkärineuvola on noin loppuraskaudessa, osaavat silloin jo varmaan sanoa onko vauva mahdollisesti kiinnittynyt ja muutenkin miltä vaikuttaa synnytystä ajatellen. 

Olen ollut viime aikoina hyvin väsynyt ja uupunut, tuntuu että ihan tavallinen arki vie kaikki mehut. Äitiyslomaan on vielä neljä viikkoa, siihen asti pitäisi jaksaa pinnistää. Onneksi on valoista ja kohta varmaan lämmintäkin. 

Mukavaa viikonloppua!

Kun kaikki ärsyttää

Olenko ainoa, jolla on raskauden aikana ongelmana satunnaisen säännöllinen, jumalaton ärsytys? Noin puolivälistä eteenpäin on tullut kausia, kun hermot on todella kireällä. Ärsytys koskee ihan kaikkea ja kaikkia. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista, vaan tiedostan sen johtuvan täysin tästä ihanasta tilasta mitä raskaudeksikin kutsutaan.

Ärsyynnyn mitä pienimmistä asioista ja ihan toisen henkilön läsnäolo ja tapa hengittääkin saattaa pänniä. Saatika viestin saaminen tai se että en saanutkaan sitä istumapaikkaa bussissa mihin olen tottunut. Töissä joudun pinnistelemään etten vain sanoisi mitään tökeröä ja että saan esitettyä kaikki asiani ystävällisesti. Järkyttävää.

Kaikista ärsyttävintä tässä kaikessa ärsytyksessä on se, että tiedostan asian. Tajuan, että näin minun ei pitäisi tuntea. Että kukaan ei ole tehnyt minua kohtaan väärin. Että tämä johtuu vain hormoneista. Raskaudesta.

Kertokaa että en ole ainoa jolla on näinkin iso ongelma.

Thank god tämä ei ole jatkuvaa, vaan ilmenee lyhyissä kausissa. Tätä on vain turhan usein ja koko ajan pinna on lyhyempi kuin edellisellä kerralla. Onneksi olen yleensä aika hyvä pitämään nämä kaikki sisälläni. Pahoitteluni kuitenkin kaikille. Varsinkin miehelleni, jonka kanssa useiten joutuu kestämään ärsytystäni <3

Tulisipa jo heinäkuu.

#hermotkireällä

Raskausviikko 30+0!

Hurraa! Tänään poksahti käyntiin raskauden viimeinen neljännes. Ihan mahtava fiilis! Olen ollut raskaana jo 6,5 kuukautta eli 210 päivää ja jäljellä laskettuun aikaan on vain 70 päivää. Tosin uskon (vieläkin) että vauva tulee noin 8-9 viikon päästä. Minulla on jäljellä enää 23 työpäivää, eli vähän alle viisi viikkoa. Ja itseasiassa tänään on tasan kuukausi viimeiseen työpäivääni (9.6.!).

Pikkuveli on kovin aktiivinen, mutta ei pidä minua hereillä öisin. Jos itse herään yöllä, herää vauvakin, mutta muuten on hiljaista. Tai sitten nukun vain itse niin sikeästi, että en herää liikkeisiin, haha.

31. raskausviikolla vauva painaa noin 1,6kg. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Tutkijoiden mielestä älykkyys on lähtöisin tästä uloimmasta aivokerroksesta. Poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Sikiön aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja sikiö säätelee itse lämpötilaansa! Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Sikiöllä on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä. Sikiö liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Se potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut sikiöt alkavat nyt kääntää itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun sikiö potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa. (Lähde: vau.fi)

Vauva on ollut jo ainakin kolmisen viikkoa pää alaspäin, mikäli neuvolan tunnusteluihin on luottamista. Vauva myös hengailee ihan vatsanpeitteitä vasten, toisin kuten isoveljensä, joka piiloutui syvälle selkärangan lähelle. Vatsa tuntuu nyt tosi isolta, mutta jotenkin kuvassa se on silti ihan sopusuhtaisen näköinen.

Tässä viime raskaudessa otetut kuvat samoilta viikoilta. 

Saman kokoiselta se kyllä näyttää, vaikkakin vaatteet päällä vatsa näyttää aina vähän pienemmältä. Kun jaksaisi ottaa vielä edes yhden tuollaisen "kunnon" kuvan... Ehkä sitten äitiyslomalla. 

Olen voinut ihan hyvin. Liitoskipuja on paljon aktiivisempien päivien jälkeen (esimerkiksi viikonloppuna jouduin pyytämään miestäni apuun että pääsin illalla vessaan, sen verran kipeää teki si-nivelten ympäristöstä), mutta yleisesti pärjään oikein hyvin. Supistuksia tulee ja menee, mutta ei onneksi ole mitään säännöllistä ainakaan vielä. Neuvolaan menen torstaina tarkastamaan vauvan kasvun, peukut pystyyn että kaikki on kunnossa!

Kierrätys kunniaan! Baby Jogger City Select

Olen tiettävästi nopea toimimaan ja tekemään päätöksiä. Vielä viime viikolla pohdimme mitä tekisimme vaunujen kanssa ja jo sunnuntaina ostimme uudet.

Lähtötilanteena se, että meillä oli 3 vuotta vanhat (erinomaisessa kunnossa olevat) Emmaljunga City Crossit ja tavoitetilana hankkia tuplarattaat. Halusin vaunut seuraavilla kriteereillä:

- lapset istuisivat vierekkäin (jotta näkevät paremmin)

- isot renkaat

- toisen istuimen saa vaihdettua koppaan

Hinta oli meillä myös isona kriteerinä, emme todellakaan halunneet ostaa uusia ja/tai kalliita vaunuja. Mies oli sitä mieltä että hankkisimme tuplavaunut, jossa lapset ovat "päällekkäin". Itse näitä vastustin voimakkaasti, sillä en usko että alempi/taaempi lapsi viihtyy kovin hyvin kun ei nää maisemia tai työntäjää.

Laitoin vaunuistamme myynti-ilmoituksen viime viikolla ja sainkin heti yhteydenottoja. Loppujen lopuksi lauantaina tuli pariskunta vaunuja katsomaan ja sille reissulle ne lähtivät. Saimme vaunuista mielestäni oikein kohtuullisen hinnan (400€), vaunuthan olivat lähes uuden veroiset kaikin puolin. Niin vähän niitä tuli loppujen lopuksi käytettyä.

Perjantai-iltana törmäsin tori.fi:ssä edullisiin Baby Jogger City Select -vaunuihin. Olin jo aiemmin löytänyt muutaman itseäni miellyttävän vaunun käytettynä, mutta aina löytyi jotain vikaa. Yleisimmin vaunujen hinta. Olin ajatellut että ihan maksimissaan käyttäisin 500 euroa käytettyihin vaunuihin. Nuo City Selectit maksoivat himpun alle 300€, eli kävivät loistavasti meidän budjettiin. Kaiken lisäksi sijaitsivat lähellä, joten sovimme että menemme katsastamaan ja/tai ostamaan vaunut heti sunnuntaina.

Baby Jogger City Select -vaunut ovat monipuoliset tuplarattaat, joita voi käyttää myös vain yhden lapsen vaunuina - iso plussa! Vaunuissa on isot pyörät ja toisesta penkistä muotoutui vauvalle koppa. Kopan ja istuimen saa monilla eri tavoilla sijoitettua:

Lähde: babyjogger.com

Todella kätevää! Vaikkakin näissä lapset ovat peräkkäin tai päällekäin, niin istuimet ovat sen verran eri tasolla, että molemmat näkevät hyvin. Jouduin siis pyörtymään päätöksessäni että lapsien tulisi istua vierekkäin. Vaunut menevät kasattuna erittäin pieneen tilaan (itseasiassa pienempään kuin Emmaljungamme) ja ovat kevyet. Ne on myös todella ketterät kääntyvien (lukittavissa olevat) etupyörien ansiosta. Renkaat ovat isohkot, uskoisin pärjäävämme näillä myös talvella.

Päädyimme siis ostamaan nämä vaunut, kun tutkailimme niitä hetken. Ostamamme vaunut ovat vanhempaa mallia, vuodelta 2012. Niiden kankaiden värit olivat jo vähän kulahtaneet, mutta meitä se ei haittaa. Väri ei ollut myöskään se mieluisin, mutta ei silläkään oikeastaan ole väliä. Ne olivat kuitenkin oikein toimivat ja hyvässä kunnossa muuten. M tykkäsi myös kovasti uusista vaunuista ja oli innoissaan mahdollisuudesta päästä "kurkkimaan pikkuveljeä". 

Huono kuva, mutta en jaksanut rullata vaunuja enää uudestaan ulos. Tämän jälkeen otimme kopan pois vielä pariksi kuukaudeksi.

Vaunuissa on myös se hyvä puoli, että niihin saa ostettua seisomalaudan jos näyttää siltä että M ei viihdykään enää vaunuissa istumassa ollenkaan. Silloin voimme käyttää vaunuja "yhden lapsen vaunuina" ja M saa seistä edessä. Saimme mukaan myös adapterin johonkin turvaistuimeen, mutta en ehtinyt vielä selvittää menisikö se meidän maxi cosi cyber -istuimen kanssa yhteen. Viimeksi tosin meillä oli adapteri vaunuihin, mutta emme sitä ikinä käyttäneet.

Lähdimme sunnuntaina juuri päiväuniaikaan käymään verkkokaupassa, jolloin uudet vaunut pääsivätkin heti testiin. Nostimme nukkuvan pojan vaunuihin kauppareissun ajaksi. Uni maistui hyvin! Ja vaunuja oli helppo työntää pieniä käytäviä pitkin. Iso plussa, sillä Emmaljungat olivat turhan jäykät ja suuret yhtään pienempiin kauppoihin. Huomasin kyllä heti ensimmäisen negatiivisen puolen vaunuissa: istuinosa on ihan liian kuppimainen nukkuvalle lapselle, ergonomia on huono. M:n kohdalla tämä tuskin on ongelma, hän harvoin (tai oikeastaan ikinä) nukkuu vaunuissa. Mutta entä sitten kun pikkuveli ei viihdy enää kopassa makaamassa, vaan haluaisi istua ja sitten nukahtaa? Huoh.

Epäergonomiset päikkärit verkkokauppa.comissa. Tässä näkee hyvin miltä vaunut näyttävät "yhden lapsen vaunuina".

All in all, kierrätys kunniaan! Saimme vanhat vaunut kierrätykseen, uudet, oletettavasti hyvinkin käytännölliset vaunut käyttöön ja jopa säästimme välissä vähan rahaa. Onneksi rahareikiä löytyy enemmän kuin on sallittua, ostimme viikonloppuna mm. telakan kaukaloon, pinnasängyn reunapehmusteen sekä unipesän... 

Neuvolakuulumiset rv29+1

Kävin eilen neuvolassa. Painoa oli tullut 700g/vko, mutta edellisellä kerralla kaksi viikkoa sitten oli tullut vain noin 80g/vko. Näiden kahden viikon aikana on ilmestynyt myös turvotusta, joten painon nousu voi johtua myös turvotuksesta. Sormuksetkin olen joutunut jo ottamaan pois. M:n raskaudessa ei tullut missään vaiheessa niin paljoa turvotusta että sormukset olisi pitänyt ottaa pois, vasta synnärille mennessä jätin ne kotiin. Ja sain laittaa sormukset takaisin sormeen heti kotiuduttuamme.

Kävimme neuvolassa läpi viimeisten kahden viikon mittaustulokset. Aamujen arvot olivat kaikki hyviä, joten paaston kanssa ei ole ongelmaa. Ainoa kerta, kun arvot nousivat yli sallitun oli toissapäivänä, kun söin lounaaksi annoksen riisiä ja lohta. Juttelimme tästä neuvolatädin kanssa ja totesimme että kohdallani vaalea vilja on todennäköisesti se paha. Eli ei riisiä ja valkoista vehnää jatkossa, ainakaan kovin paljoa. Muuten voin jatkaa kuten ennenkin.

Kuvituskuvaksi meidän rattaat, laitoin eilen myyntiin.

Testasin sitten eilen lounaan (perunamuussia ja kalkkunaleikettä) jälkeen miten pienen kakkupalan syöminen nostaa arvoja. Ne humpsahtivat ihan taivaisiin! Eli ei kiitos kakuille ja muille herkuille. Mutta yhdestä suklaapalasta jälkiruokana ei arvot nouse, joten siinä taitaa olla se määrä mitä voin herkkuja syödä. Ehkä parempi vain jatkaa kokonaan herkuttomalla...

Kaikki oli muuten hyvin neuvolassa, mutta sf-mitaksi saatiin vain 25cm. Viimeksi, kaksi viikkoa sitten, sama mitta oli 25,5cm. Vauva oli todennäköisesti nyt vain eri asennossa ja vähän alempana, mutta varasimme varmuuden vuoksi ajan ensi perjantaille. Seurataan ettei kasvussa vain ole mitään häikkää, sf-mitan kun pitäisi kuitenkin kasvaa koko ajan. 

Sittenkin sisarusvaunut?

Olen pallotellut tätä asiaa jo pidemmän aikaa. Alkuun olin varma että pitäisimme M:n vanhat vaunut ja hankkisimme niihin vain seisoma(/istuma)laudan. Nyt olen kuitenkin kääntänyt pääni.

Meillä lapsien ikäero tulee olemaan noin 2v9kk. M:n kanssa emme ole paljoa vaunuja käyttäneet viimeisen vuoden aikana, vaan lenkit on hoidettu M:n itse kävellessä ja meidän häntä kantaessa repussa tai sylissä. Olin ajatellut että näin me jatkamme ja M voi tulla seisomalaudalle (tai jos löydämme vaunuihin sopivan istumalaudan) kyytiin jos väsyy kävelemiseen. 

Nyt olemme kuitenkin yhä useammin ottaneet vaunut lenkeille mukaan ja M tykkää kovasti istua kyydissä. Välillä hän kävelee (tai juoksee), välillä tulee istumaan. Itse en poikaa jaksa tällä hetkellä kantaa, joten ilman vaunuja en ole kovin kauaksi kotoota voinut lähteä. Vaunujen kanssa kävellessä saan myös paremmin lenkitettyä koirat, sillä ilman vaunuja vauhti (ja matka) on koirille turhan hidas. Toki käymme yhä paljon metsissä lenkkeilemässä, jossa M kävelee itse ja koirille voi heittää keppiä. 

Toisen lapsen tullessa, voi tilanne kääntyä joko niin että vaunut on "vain vauvoja varten" tai niin, että poika haluaisi aina istumaan. Epäilen jälkimäistä. Todennäköisesti tulisin viemään ja hakemaan M:ää tarhasta usein kävellen, jolloin nousee kysymys siitä, jaksaako poika tarhapäivän jälkeen vielä kävellä kotiin (ei todennäköisesti) tai edes seistä seisomalaudalla niin pitkään. Matkaa on kuitenkin noin 1,5 km. 

Toki ajatukseni on kantaa pikkuveljeä liinassa/repussa suurimman osan lenkeistä, mutta näin etukäteen on vaikea sanoa miten pitkään ja paljon hän viihtyy kannettavana. Koiralenkit kahden lapsen kanssa sujuvat todennäköisesti helpoiten niin, että molemmat lapset ovat vaunuissa. M on kovin temperamenttinen ja aktiivinen, joten jos M kävelee, niin vauvan pitänee olla liinassa. Muuten sinkoilevaa leikki-ikäistä voi olla vaikea hallita kun toisella kädellä työntää vaunuja ja toisella pitää koiraa. Ja vielä lisänä se, että sadesäällä vaunuihin pääsee suojaan, mutta seisomalaudalla joutuisi olla tuiskussa.

Googlettelin sopivia vaunuja ja törmäsin lukuisiin keskusteluihin siitä, miten tämän ikäisiä ei saisi laittaa enää vaunuihin ja miten pitäisi pystyä aina kävelemään itse jne. Aihe on ilmeisen mielipiteitä herättävä. Itse en juurikaan välitä mitä muut ajattelevat tämänlaisista asioista, vaan teemme juuri niin kuin meidän perheelle sopii parhaiten. M on hyvin aktiivinen ja liikkuvainen ikäisekseen, ja hänen motoriset taidot ovat olleet aina hieman edellä ikäisiään. Joten huolta liikkumattomuudesta tai ylipainosta ei todellakaan ole.

Mieluusti siis ottaisin vastaan vinkkejä sisarusrattaisiin. Kriteereinä meillä on:
- lapset istuvat vierekkäin, ei päällekäin
- toisen istuimen saa vaihdettua koppaan
- isot renkaat

Tällä hetkellä suosikkini ovat Bugaboo Donkey Duo ja Bumbleride Indie Twin -rattaat. Jos päädymme tuplarattaisiin, ostamme ne käytettynä ja myymme myös M:n vanhat yhdistelmävaunut. (Eli käsi pystyyn jos joku on kiinnostunut harmaista vm2014 Emmaljungan City Cross vaunuista pehmeällä quadrolift-kopalla, sijainti Espoo)

Meidän vaunut, kuva vuodelta 2014

Raskausviikko 29+0. Tervetuloa toukokuu!

Tänään alkoi 30. raskausviikko. Vauva painaa noin 1350g ja on 35cm pitkä. Lapsen pää on nyt lähes oikeassa suhteessa kehoon. (vau.fi)

Laskettuun aikaan on vain 77 päivää ja työpäiviä on jäljellä 29. Vähiin käy ennen kun loppuu. Jotenkin hyvin vaikea kuvitella että kohta jään pois töistä ja että nyt on jo toukokuu! Jos pikkuveli syntyisi samaan aikaan kuin isoveljensä, olisi tänään tasan kymmenen viikkoa pienen syntymään. Nyt on sellainen olo, että pikkuveli saattaa tulla jopa vielä aiemmin kuin veljensä, mutta voihan se olla että mennään laskettuun aikaan ja ylikin.

Olen voinut ihan hyvin. Väsymystä on paljon, mutta koska viime aikoina on ollut paljon neljän päivän työviikkoja, olen selkeästi jaksanut paremmin. Vaikka välillä keskenään pojan kanssa kotona oleminen tuntuu enemmän työltä kuin levolta, saa silti kotona rentouduttua paremmin kuin töissä. Kroppani ei selkeästi myöskään tykkää kahdeksan tunnin istumisesta paikallaan (kiitos toimistotyön). Harkkasupistuksia tulee myös kotona vähemmän kuin työpäivien aikana, vaikkakin siivouksella tai nopeilla pyrähdyksillä pojan perään saa hienosti provosoitua nekin esiin.

Huomenna menen neuvolaan, jolloin nähdään onko paino jatkanut kasvuaan ja onko pikkutyyppi pysynyt yhä keskikokoisena. Ainakin kotimittauksissa sokerit ovat pysyneet alle raja-arvojen ja olenkin kiitettävästi ollut syömättä makeaa. Leivän otin takaisin ruokavalioon ja se ei onneksi nosta sokereita. Maidon juonnin lopetin kokonaan, vaikkakin käytän maitoa toki kahvin kanssa. 

Vappu tuli ja meni. Mies oli töissä la-ma, joten olimme keskenään pojan kanssa vapun vietossa. Vaikkakaan emme oikeastaan kahdestaan olleet, vaan vietimme anoppilassa suurimman osan ajasta. Oli oikein leppoisat kolme päivää, vielä kun toinen koirista oli omien vanhempieni mukana mökillä. Kovasti vaan odotan että tulisi jo lämmintä, niin ulkoileminkin olisi vähän kivempaa. Vaikka tulihan siellä räntäsateessakin vietettyä aikaa.

Eilen tapahtui jotain historiallista. M nukutti itse itsensä uneen lukemalla kirjaa. On hän toki lukenut kirjoja itse, sekä nukahtanut itsenäisesti (tosin hyvin harvoin), mutta että molemmat samaan aikaan! M halusi itse lukea Tuomas Veturi -kirjaa (oli aika hauska kun "luki" sitä ääneen ja kertoi tarinaa) ja siinä lukiessaan hän yhtäkkiä hiljeni. Kurkkasin kirjan taakse ja eiköhän pojan silmät olleet menneet kiinni. <3 Olisipa aina yhtä helppoa!

Vielä loppuun kuva meidän pedosta, pikku katista joka sai myös nauttia mökkeilystä vapun ajan. Saaliina kaksi hiirtä.