Ensilumi, käsitöitä ja sairastelua

Viikonloppuna satoi meille ensilumi. Se oli myös M:lle ensikosketus lumeen, koska viime talvena hän ei ollut vielä juurikaan kiinnostunut (siitä vähästä) lumesta. Toki tälläkin kertaa lumi suli lähes joka puolelta Suomea muutamassa päivässä, mutta saatiinpa edes hetki nauttia valosta ja pakkasesta.

Satuimme vielä olemaan mökillämme, joten lunta oli huomattavasti enemmän kuin täällä etelässä. M oli lumesta ihmeissään! Ihan uusi elementti pikkumiehelle. Kunpa sataisi pian uudestaan paaaljon lunta.

Olen itse sairastellut taas. Lauantaina nousi kuume kurkkukivulla höystettynä ja vasta eilen oli ensimmäinen terve päivä. Ja yllätys yllätys - tänään kurkkukipu palasi. Toivotaan että on vain ohimenevää... Onneksi M on säilynyt terveenä, kuten isimieskin. 

Käsitöitä olen saanut tehtyä ihan kivasti, näin koulutöiden ja M:n viihdyttämisen ohella. Looppaamalla valmistuu ihanan nopeasti pari tai kaksi paria samaan aikaan ;) Nyt tekeillä on parit huopatossut. Iltaisin ehtii aina vähän neuloa ja välillä päiväunienkin aikaan. Tosin en tiedä miten jatkossa meillä tullaan päiväunia nukkumaan, koska tänään M nukkui vain 45 minuuttia koko päivän aikana. Huh...

Voitin muuten, näin käsitöihin liittyen, Selinalta Kun äiti kelaa -blogin arvonnasta ihanan joulukoristeen ja alennuskoodin käsityöverkkokauppaan. Kiitos Selina! Pitääkin selailla jos löytyisi jotain kivoja käsityöjuttuja jouluksi.

Kiistelyä unirytmeistä

Olemme käyneet miehen kanssan välillä kiivastakin keskustelua pojan unirytmeistä. Meillä on vain niin eri ajatukset siitä, miten ja kuinka paljon minkäkin ikäisen lapsen tulisi nukkua.

Fakta on se, että M on siirtymässä pikkuhiljaa yksiin päiväuniin. Minun mielestä olemme aikalailla siellä jo, kun taas mies on sitä mieltä että pitäisi vielä nukkua kahdet unet.

Minun periaatteeni on se, että ehdimme syöttää lounaan pojalle ennen kun hän nukahtaa päiväunille. Eli ihan aikaisintaan 10.45 syödään ja siitä suoraan unille. Hyvinä päivinä jaksaa valvoa jopa puoli yhteen ennen kun laitetaan unille. Tällä tavalla nuo yhdet päiväunet kestävät 2-3 tuntia ja niillä poika jaksaa valvoa iltaan saakka. 

Miehen mielestä pojan pitäisi nukkua ennen ruokaa lyhyemmät unet ja ruuan jälkeen toiset vähän pidemmät unet. Hänen mielestään poika ei vaan voi jaksaa olla hereillä niin pitkiä pätkiä. Käytännössähän nämä toiset unet saattavat venyä jopa viiteen saakka. Jolloin yöunille laittaminen on aika tuskaa, kun poika ei ole tarpeeksi väsynyt.

M herää aamuisin 6-7 aikoihin, yleensä puoli seitsemältä. Joskus taas puoli kuudelta... Noina aamuina (kuten tämäkin aamu) M luonnollisesti väsähtää aiemmin, eikä meinaa jaksaa valvoa ruokaan saakka. Minä kuitenkin yleensä yritän pitää poikaa hereillä mm. ulkoilemalla tai muulla erikoisemmalla aktiviteetilla. Mies suosiolla laittaa nukkumaan.

Tätä samaa keskustelua kävimme kun poika siirtyi kolmista unista kaksiin. Mies ei vaan millään voinut uskoa että poika jaksaa olla pidemmän aikaa hereillä, ja siten nukkuu myös pidemmät päiväunet... Huoh. Ja minä olen tietenkin omasta mielestäni asiassa oikeassa ;)

Olen huomannut myös sellaisen jutun, että nyt kun poika nukkuu vain yhdet päiväunet (suurimpana osasta päiviä, koska mies käy täyspäiväisesti töissä) niin myös yöunet ovat parantuneet. M on nukkunut jo useamman yön kokonaan, heräten vasta aamulla.

Uskoisin että pikkuhiljaa tämäkin tästä tasaantuu ja yksistä unista tulee rutiini meille kaikille :)

Kysyisin kuitenkin teiltä, miten teidän lapset nukkuvat tässä noin vuoden iän kieppeillä?

Näin loppukevennyksenä kuva pojan uusimmasta taidonnäytteestä. Iltapalan päätteeksi pyysin poikaa laittamaan Talk-muruja lusikalle, hedelmäsoseen päälle. Ja niinhän hän laittoi. Kaikki kolme yksitellen. 

<3

Hurjaa kehitystä ja kiireitä

Näin alkuun tietenkin isänpäiväonnittelut kaikille isille! Meidän isimies oli valitettavasti koko viikonlopun töissä,  mutta aamulla sai kuitenkin aamiaisen ja pienen lahjan :)

Pieni koripalloilija.

Meillä on kiirettä piisannut. Opiskelut pitävät todella kiireisenä ja isimies onkin saanut hoitaa poikaa ihan urakalla. Välillä jopa yövuoron jälkeen kun on ollut ihan pakko päästä luennolle... Minä puolestani olen yrittänyt opiskella kaiken mahdollisen ajan kun mies on ollut vapaalla. Tosin illat  ja suurimman osan viikonlopuista olen rauhoittanut perheelle, ettei ihan överiksi mene.

Pikku M on puolestaan kehittynyt viimeisen kuukauden aikana ihan huimasti! Ymmärrys on ihan toista luokkaa kuin aiemmin, on oppinut taputtamaan, vilkuttamaan, näyttämään kieltä,  kiipeämään (kaikkialle!), laittamaan pipon päähän ja sanomaan meidän toisen kissan nimen <3. Näin niinkuin esimerkiksi. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Olen ihan hämmästynyt kun joka päivä poika esittelee uusia taitoja!

Tuleva luuttupoika? Mummin kanssa tärkeää tehtävää hoitamassa...

Meillä on myös siirrytty yksiin päiväuniin (suurimmaksi osaksi) ja lopetin imetyksenkin viikko sitten.

Isovaarin rollaattoria testaamassa :)

Väsymystä on ilmassa ja vähän stressiäkin,  mutta iloinen pieni mies pitää kyllä hyvällä tuulella <3

Kokonainen

Meillä nukuttiin viimeyönä ensimmäinen kokonainen yö. Siis täysin kokonainen, minun kriteereilläni. M on nukkunut jo kolmisen viikkoa lähes täysiä öitä, heräten siis ensimmäistä kertaa vasta 4-5 aikoihin. Tämän jälkeen on aina nukahtanut noin tunniksi. 

Noin viikon ajan on uudelleennukahtaminen ollut erittäin vaikeaa. Jos M on herännyt 4.30, on hän saattanut nukahtaa vasta kuudelta uudelleen meidän viereemme. Ja nukkunut siitä seitsemään.

Tänään kuitenkin poika heräsi vasta 7.20. Ekaa kertaa! Ihan huikeaa, tästä se sitten (toivottavasti) lähtee :) Asiaa auttoi ihan varmasti se, että eilen M nukkui vain yhdet, todella pitkät, päiväunet normaalien kahden sijaan. 

Ollaan ulkoiltu paljon, meillä päin on ollut aivan mahtavat ulkoilusäät!

Muuten meillä on ollut kiirettä kuten blogin päivitysvauhdista voi päätellä. On koulua, tenttiin lukemista, esseen kirjoittamista, muskaria, liikkaria, taaperon vahtimista ja omaa harrastusta. 

Loppuviikon ohjelmana meillä on pojan synttäreihin valmistautumista. Viikonloppuna juhlitaan!

Äiti nukkuu!

Näin me vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi unikoulun pitämisen. Tulta tälle antoi alleen miehen kesäloma, joka jatkui pitkälle syksyyn, sekä minun opiskelujen aloitus. Nyt sitä unta tosissaan tarvitaan.

Minä pakkasin siis kimpsut ja kampsut ja menin vanhemmilleni nukkumaan parin kilometrin päähän meidän kodistamme. Mies laittoi itkuhälyttimen pinnasängyn viereen ja toisen pään omalle yöpöydälleen. 

Ensimmäisenä yönä herätykset tulivat yhdeltä ja kolmelta, jolloin mies sai M:n hienosti rauhoitettua takaisin nukkumaan. Viideltä koitti seuraava herätys, jolloin ei nukutus enää onnistunutkaan ja he nousivat ylös. Palasin kotiin vähän ennen kahdeksaa ja vastassa oli todella väsynyt poika ja isä. M nukahti samantien rinnalle saadessaan aamumaidot ja nukkui sikeästi 1,5 tuntia.

Seuraavana yönä herätykset tulivat samoihin aikoihin, mutta tällä kertaa mies sai M:n nukahtamaan vielä tunniksi, joten nousivat vasta kuudelta. Kolmantena yönä oli M herännyt vasta kolmelta ensimmäisen kerran ja nousivat taas kuudelta.

Kolme yötä kesti unikoulumme. Nukuin itse ensimmäisen yön hunosti, vähän väliä heräillen. Laksi seuraavaa yötä oli kuitenkin ihan toista luokkaa. Nukuin kuin tukki! Ette voi kuvitella miltä tuntuu nukkua kokonainen yö, kahdeksan tuntia, heräämättä kertaakaan! Ensimmäistä kertaa vuoteen (koska loppuraskaudessa heräilin vähän väliä käymään vessassa). Ihan mahtava olo!

Ensimmäisenä yönä kotona unikoulun jälkeen hoidimme vuorotellen herätykset. M heräili todella usein, eikä meinannut nukahtaa uudestaan. Pidin miehen hupparia päällä, jotta tuoksuisin enemmän mieheltä kuin itseltäni, eli maidolta.

Toisena yönä kotona alkoi jo huomata muutosta, M heräsi vain kahteen kertaan ja nukkui jopa seitsemään. Tämän jälkeen herätyksiä on tullut 1-3 per yö (noin 20-07), jotka hoidamme vuorotellen. Ei paha.

Imetän M iltaisin nukkumaan mentäessä, iltapuuhien jälkeen ja aamuisin vasta kun olemme hoitaneet aamupisut ja -pesut. Jotta varmasti erottaa sen, että öisin ei saa enää maitoa. Päivisin olen koittanut (muistaa) imettää useammin koska öisin ei saa enää maitoa. Eli käytännössä 1-3 kertaa aamu- ja iltamaidon lisäksi.

Kokonaisuudessaan unikoulumme ja yöimetyksen lopetus onnistui oikein kivuttomasti. M ei juurikaan protestoinut imetyksen puuttumista öisin. Muutenkin yöimetyksellä oli ollut mielestäni jo pidempään vain symbolinen merkitys, ei ravinnollinen. Läheisyyttä, ihokontaktia, rakkautta.

Tästä on hyvä lähteä pikkuhiljaa vähentämään yöherätyksiä (tai siis toivomme oikein kovasti että nyt M voisi rauhassa pidentää nukkumispätkiä kun ei 'tarvitse' syödä välissä). Täältä tullaan pitkät yöunet! (Kop kop!)

Kuvituksena tässä ensimmäinen kuva M:stä meidän takapihalla, mummin ja ukin juuri tuomassa Ranskan tuliaishupparissa. Ja toinen kuva on liikkarista (On muuten siistiä! Kirjoitan siitä joku toinen kerta!).

Iltahärväystä

Nyt kun M on oppinut liikkumaan ja kiipeilemään, on iltapuuhiemme riemuksi saapunut iltahärväys. Härväys alkaa kun lapsen laskee pinnasänkyyn makaamaan ja toivottaa hyvät yöt. Ensin kuuluu pientä kitinää, sitten ähinää ja puhinaa, minkä jälkeen pinnasängyn laitaa vasten seisoo iloinen pikkupoika. Laitettuani jätkän takaisin selälleen alkaa kaikki alusta. Ähinää ja puhinaa. Pungerrusta.

Hyvänä iltana M on jo niin väsynyt sänkyyn laitettaessa että muutamaan kertaan pyörähtää kyljeltä kyljelle ja nukahtaa. Kun taas huonona iltana saa pojan olla laittamassa seisomasta takaisin makuulle kymmeniä kertoja.

Asiaa ei auta se, että ihan vaan pikkasen hymyilyttää kun poju väläyttää kaikista valloittavimman hymynsä päästyään seisomaan. On se vaan niin suloinen.

Ja sitten vihdoin nukahtaa unilelu kainalossa. <3