Lokakuu 2014. Ensimmäinen synnytys. Perjantai-iltana kello 23:55 lapsivedet menevät yllättäen. Olin ehtinyt mennä nukkumaan 15 minuuttia aiemmin. Supistukset alkavat heti ja 1,5 tunnin päästä kiidämme jo kohti synnytyssairaalaa, olen todella tuskissani. Synnärillä saan kolmelta aamuyöllä epiduraalin ja toisen annoksen muutaman tunnin päästä. Seitsemältä alkaa ponnistusvaihe ja pian rakas lapsemme on syntynyt.
Synnytys oli luonnollinen, nopea, helppo (jälkikäteen ajateltuna), kaikki meni putkeen ja lapsi oli terve. Kotiuduimme nopeasti ja imetys lähti heti sujumaan.
Miksi minua siis jännittää tuleva synnytys?
Haluan käyttää sanaa jännittää, sillä minua ei pelota. Jännittää vain, miten kaikki sujuu. Ensimmäinen synnytys meni kuin oppikirjan mukaan, mutta se oli ensisynnyttäjälle nopea. Kokonaiskesto oli vain 7,5 tuntia. Ehdimme sairaalaan, vaikka siinä vaiheessa olinkin jo niin kipeä etten paljoa muista ajasta ennen epiduraalia. Ponnistusvaihe meni nopeasti ja sain vain muutaman pienen repeämän.
Jännitykseni koskee synnytyksen kestoa. Keskustelimme asiasta neuvolatädin kanssa ja hän varmisti epäilyni: usein toinen lapsi tulee nopeammin kun ensimmäinen. Näin olin myös lueskellut netistä, suurimmalla osalla toinen lapsi on tullut reippaastikin nopeammin kun ensimmäinen. Kroppa tietää jo miten toimia. Monilla synnytysaika on jopa puolittunut toisen kohdalla.
Jos minulla synnytysaika puolittuu, on toisen synnytyksen kesto vähän alle neljä tuntia. Se on jo todella vähän. Tietenkin tiedän, että kaikki voi mennä ihan erilailla ja synnytys voi kestää pidempään tai yhtä pitkään kuin viimeksi. Tai voin joutua sektioon. Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että tämä tulee nopeasti. Se kuinka nopeasti, selviää vain odottamalla.
Mutta silti, jännittää. Mitä jos synnytys lähteekin käyntiin nopeasti, mitä jos emme ehdikään sairaalaan, mitä jos olenkin yksin M:n kanssa miehen ollessa yötöissä, mitä jos emme saakaan hoitajaa tarpeeksi nopeasti, mitä jos synnytänkin autoon, mitä jos, mitä jos.
 |
| Käyrillä kaksi päivää ennen esikoisen syntymää. |
Minua ei silti pelota. Enemmän pelottaisi ajatus sektiosta, jota toivottavasti en joudu koskaan kokemaan. Mutta silti jännittää. Haluan miettiä kaikki käytännön asiat valmiiksi ennen H-hetkeä (jonka luulisin koittavan 1-2 viikkoa ennen laskettua aikaa, eli heinäkuun alusssa). Heinäkuussa monet ovat myös mökillä, joten hoitajan saaminen viiden minuutin varoajalla voi olla haastavaa. Ja kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, mieheni saattaa myös olla töissä kun synnytys alkaa. Hän kyllä anoo lomaa heinäkuun alusta, toivotaan että se hänelle suodaan.
Näistä keskustelimme pitkään neuvolatädin kanssa ja hän sanoi että voisi laittaa minulle lähetteen synnärille, 2-3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Ilmeisesti siellä tarkistettaisiin vauvan tilanne, onko laskeutunut, miten päin on jne. Saisin myös hetken jutella tulevasta synnytyksestä kätilön kanssa.
En oikeastaan stressaa asiasta, mutta huomaan ajattelevani paljon tulevaa synnytystä. Viime kokemus oli ihan mahtava ja olen todellakin valmis synnyttämään uudestaan, mutta silti synnytykseen liittyvät aiheet mietityttävät. Ehkä se on luonnollistakin. Viimeksi luin paljon synnytyksestä ja erilaisia synnytystarinoita, minkä koin hyväksi ideaksi synnytykseen valmistautumiseen. Omalla kohdallani tieto ei todellakaan lisää tuskaa, päinvastoin. Nyt en ole juurikaan lukenut, lähinnä muistellut omaa synnytystäni.
Palailen asiaan myöhemmin, kun laskettu aika lähenee. Mutta olisi kiva kuulla teiltä, miten muiden toiset (ja kolmannet jne) synnytykset ovat sujuneet?
Esikoisen synnytys käynnistettiin ja kestoltaan se oli melkein 14 tuntia, pitkä ja kivulias prosessi. En siis uskonut että kakkosen synnytyskään olisi mikään kovin nopea prosessi, toisin kävi, synnytys käynnistyi vesien menolla ja alle kolme tuntia siitä oli kuopus jo rinnalla. Ja minä en pitäny edes mitään kiirettä lähdön kanssa, sitten yhtäkkiä alkoivatkin todella kipeät supistukset jotka tulivat heti kahden minuutin välein. Haaveilen vielä tulevaisuudessa kolmannesta ja selvää on että jos synnytys käynnistyisi vesienmenolla en aikailisi sairaalaan lähdön kanssa, onneksi meillä matkaa sairaalaan se vajaa puoli tuntia, niin todennäköisesti ehtisi perille :D
VastaaPoistaOho! Olipa nopea kakkosen synnytys :D Onneksi teillä on noin lyhyt matka, voisi kuvitella että kolmonen tulisi vieläkin nopeammin. Vaikka synnytys jännittääkin, niin mieluummin synnytän(isin) nopeasti, kuin pitkän kaavan mukaan. Onpa ainakin kaikki nopeasti ohi, vaikka tekisin kipeää.
PoistaItse sain niin hirveän kammon sairaalasta esikoisen aikana, synnytystä käynnistettiin ensin viisi päivää, että henkkoht. mieluummin synnytän kotiin tai tien varteen kuin vietän sairaalassa yhtään ylimääräistä aikaa.
PoistaSamaa mieltä!
PoistaMulla eka synnytys kesti n.18,5h ja toinen n.12,5h :) mut mua jännitti silti et jos toinen tuleekin syöksymällä kun niin lyhyt väli (1v8kk). Monella kaverilla toinen tullut niin vauhdilla. Mulla oli kipeitä supistuksia/menkkajomotusta pari päivää ennenkuin muuttuivat säännöllisiksi joten pelkäsib etten ehdi ottaa kivunlievitystä. Halusin siis lähteä jo hyvissä ajoin sairaalaan enkä kärvistellä kotona yli kipukynnyksen :)
VastaaPoistaEnsimmäinem synnytys käynnistyi vesien menolla. Toinen supistuksilla. Vedet meni vasta kun kalvot puhkaistiin. Muuten aika samanlaltaiset kokemukset. Ehkä toisen kohdalla olin rentoontuneempi ponnistaessa mut silti molemmat kesti 30min. Parilla kaverilla tullut kyllä 2min ponnistuksella toinen..se ois luksusta.
Onko teillä pitkä matka sairaalaan?
Sari
Hyvin sullakin lyheni toisen kohdalla! :) Mä koen myös että parempi lähteä ajoissa sairaalaan varsinkin jos yhtään huolettaa. Me ainakin aiotaan lähteä heti :D Varsinkin jos vedet menevät. Jos alkaa suppareilla niin voi olla toki vaikeampi arvioida, mutta varmaan aika nopeasti siinäkin vaiheessa lähdettäisiin. Kyllä tuollainen 2 minuutin ponnistus olisi mahtava!
PoistaMeillä on matkaa n. 20-30 min, riippuen mihin aikaan päivästä ajaa.
Mä mietin tiedätkö ihan samoja asioita. Meillä mies tekee vielä reissutöitä, kesällä niitä enemmän. Se on pahin tilanne et oon oon tuplien kanssa yksin, koirakin joo löytyy, ja synnytys alkaa. Mitä sitten jos en saakaan ketään hoitamaan lapsia? Tai jos vauva alkaa syntyä perätilassa? Tai tulee kova verenvuoto? Tai mitä jos en tunnekaan liikkeitä ja tarvis pikaisesti päästä synnytyspäivystykseen? Jännittää siis täälläkin! Ja hei noista liitoskivuista niin sama ongelma täälläkin!
VastaaPoistaKiva kuulla että muutkin miettivät samoja juttuja :) Onko sulla lähipiiriä lähistöllä, jotka tulisivat hoitamaan tuplia jos synnytys alkaa? Reissutyö on kyllä vielä pahempi, varsinkin jos on töissä kaukana.
PoistaNoi hätätilanteet meitityttää itseänikin, siksi toivoisinkin että pääsisin sairaalaan mahdollisimman nopeasti. Meillä oli esikoisella napanuora kaulan ympärillä (kerran vain), joten sekin olisi ollut riski ilman kätilön apua. En todellakaan haluaisi synnyttää autossa... hui!
Onko teillä kuinka lähellä synnäri?
Meillä toimi muuten esikoisen kanssa tosi hyvin tuo synnytyspäivystys. Tosissaan kaksi päivää ennen syntymää en ollut tuntenut liikeitä (tai en ollut niitä huomannut), ja ottivat heti sisään synnärille käyrille. Onneksi kaikki oli hyvin, mutta siis todella nopeaa ja hyvää palvelua.
Tsemppiä liitoskipujen kanssa!!
Yksi isovanhempi asuu lähellä että hän varmaaan tulee ellei ole varattu hoitamassa muita lapsenlapsia. Mun porukat asuu reilu tunnin ajomatkan päässä. Ehkä asiasta tarvii puhua koska se kyllä jännittää Ja se ettei miehellä olisi yön yli matkatöitä lasketun ajan tienoilla. Mulla itsellä on ollut napanuora kans kaulan ympäri et imukupilla lopulta otettu ku alkoi tulla kiire. Mäkin pääsin tosi hyvin synnytyspäivystykseen liikehälytyksen takia kun en tuntenu kuin vain toisen liikkeet. Onneksi matkaa on vain 16km, menee n.20-30 min.
PoistaJoo ehkä ihan hyvä puhua ja alustavasti suunnitella noita menoja, siinä parin viikon kieppeillä lasketusta. Meillä oli viimeksi miehellä pitkä yövuoro-putki juuri takan kun synnytys alkoi, olin ollut niin varma että synnytys menee yli lasketun ajan :D Nyt varaudun kyllä että tulee 1-2 viikkoa ennen laskettua.
PoistaOnneksi ei teilläkään ole pitkää matkaa!
Eiiih, kirjoitin vaikka kuinka pitkän viestin sulle ja se häipyi taivaan tuuliin. :(
VastaaPoistaMutta noh, lyhykäisyydessään kerron, että hyvin sujui toisen lapsen syntymä.
Molemmat synnytykset oli kestoltaan ~10h, mutta tokassa synnytyksessä avautuminen oli nopeampaa. Ponnistusvaihe oli esikoisesta 55min. ja kuopuksesta 10min. Tosin kuopus tuli myös paremmassa asennossa ulos.
Ekan synnytyksen ponnistusasento oli puoli-istuva ja tokan asento oli kyljellään, jonka sitten koinkin paljon paremmaksi. :)
Aika samanlaiset kokemukset oli keskenään, molemmat alkoi supistuksilla ja kivunlievityksenä molemmissa epiduraali.
Ja asia, mikä mua mietitytti tosi paljon ennen kuopuksen syntymää, oli se, että kuinka esikoinen pärjää sen aikaa kun me ollaan synnyttämässä. :D No hyvinhän niillä oli mummon kanssa mennyt.
Ihania raskaushetkiä sinne! Mulla on jo omaa raskaanaoloa ikävä, vaikka ei se niin herkkua aina ollutkaan (mm. liitoskivut oli toka kierroksella kovemmat).
Whipped cream
No voi höh! Harmi että tekstisi katosi... Kiva että jaksoit kirjoittaa uudelleen :)
PoistaKiitti kun jaoit kokemuksen! Ihanan lyhyt ponnistusvaihe kuopuksen kanssa :) Asentoa olen kanssa miettinyt, mullakin esikoisen kanssa puoli-istuva. Pitänee kokeille kyljelläänkin. Jakkarakin houkuttaa, mutta saas nähdä. En ihan liikaa halua/aio suunnitella.
Kiitos! Liitoskivut todellakin kovemmat, näytää olevan sama aika monella. Ihanaa olla raskaana, vaikka ei tämä mitään herkkua aina ole :D
Hyvää jatkoa!
Saimme tyttäremme kesäkuussa 2015. Koko raskausaikana mulla ei ollut tunnistettavia supistuksia. Koko raskauden ensimmäisen supistuksen sain perjantaina klo 6.30 ja silloin vielä naureskelin miehelle, että aivan kuin olisi ollut supistus. Mies lähti töihin ja mulla supistukset tuli heti alusta saakka 2-3min välein. Soitin synnärille, mutta "ei mulla kuulemman ollut synnytys alkanut, koska pystyin puhua hyvin puhelimeen, mutta kätilö laittoi minulle lähetteen synnärin päivystykseen, jotta saisin mielenrauhan". Klo 8 piti soittaa jo mies töistä kotiin, kun supistuksia tuli edelleen 2-3min välein ja kipu alkoi pahentumaan. Klo 9.30 saavuttiin synnärin päivystykseen, jossa melkein heti meni lapsivedet. Klo 12 sain siirtyä päivystyksestä synnytyssaliin ja klo 13 alettiin jo ponnistamaan. Tyttö syntyi klo 13.53. Ensisynnyttäjäksi en olisi ikinä kuvitellut, että synnytys voisi edetä noin nopeaa, kun olin varautunut johonkin maratoniin. Tuota samaa siis olen mietiskellyt kuin sinäkin. Tällä hetkellä en ole raskaana, mutta jos meille joskus vielä toinen lapsi suodaan, niin kuinkahan nopea synnytys silloin on.. Se on jäänyt mieleen, että kätilö sanoi, että jos joskus saadaan toinen lapsi, niin synnärille kannattaa lähteä heti ensimmäisen supistuksen tultua, kun ensimmäinenkin syntyi niin nopeasti.
VastaaPoista-E
Oho! Olipa sinullakin aikamoisen nopea synnytys, noin ensisynnyttäjäksi! Kyllä näitä kannattaa miettiä, koska "riski" nopeaan synnytykseen todellakin on kun ensimmäinenkin on tullut haipakkaan.
PoistaMe todellakin lähdetään samantien synnärille :D Varsinkin jos menee yhtään samaan malliin kuin viimeksi niin olen todella kipeä heti alusta saakka.
Kiitos kommentistasi! <3
Heippa! Päädyin pitkästä aikaa kurkkaamaan bloggisi (en ole kyllä tainnut koskaan kommentoida mitään). Kiva, että kirjoittelet raskaudesta :)
VastaaPoistaMeidän M:n synnytys kesti vesien menosta 18h ja säännöllisistä supistuksista 9h. Hommaa tosin vauhditettiin oksitosiinilla. Pikkusisko olikin vähän vauhdikkaampi tapaus ja synnytyksen kesto oli 2,5h, synnytyssalissa ehdin olla tunnin.
-anjusha
Moi! Kiva kuulla susta pitkästä aikaa, tunnistan nimestä :)
PoistaOho, olipa teillä nopea synnytys pikkusiskolla! Aikamoista! Kumpi synnytys oli mielestäsi kivempi? Tarkoitan, oli parempi että tuli noin nopeasti vai oliko kivempi että sai vähän pidempään valmistautua syntymään?
No näin jälkikäteen ajatellen jälkimmäinen synnytys oli kiva siinä mielessä, että se oli nopeasti ohi. Toisaalta nopea tahti ja 2 min ponnistusvaihe takasi sen, että vauva oli maailmassa ennen kuin ehdin edes tajuta mitä tapahtuu. Toki 2 min ponnistusvaihe on aika unelma, ei tarvitse pahemmin nähdä vaivaa saadakseen vauvan pihalle :) Mutta tosi isona huonona puolena oli ehdottomasti se, että en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä.
PoistaKyllä mä olen siis sitä mieltä, että tommonen vähän hitaammin etenävä synnytys on kaiken kaikkiaan kivempi. Pysyy pää perässä tapahtumissa ja ehtii saada kivun lievitystä, jos sellaista haluaa.
-anjusha
Toi on kyllä ihan totta. Jos synnytys tapahtuu liian nopeasti niin varmasti vaikea päästä siihen mukaan! Vaikka se olisikin helpompi, ja 2min ponnistus kuulostaa liian ihanalta :D Mielenkiintoista pohdintaa!
PoistaJonkin verran on kyllä saanut työstää tätä jälkimmäistä synnytystä päässään, just ton nopeuden takia. Mulla on muuten foorumin puolella päiväkirja, perhepäikkyjen puolella, jos joskus kiinnostaa kurkata kuulumisia :) En tosin ole mikään maailman aktiivisin kirjoittelija, mutta jotain tulee aina välillä kirjoitettua.
PoistaUskon! Ai kun kiva tietää, siirrynkin sinne lukemaan :) En ollut tajunnut edes katsoa.
Poista