Ei haluu, ei haluu, EI HALUU!! Kuulostaako tutulta? Meillä tästä on tullut arkipäivää. M on saavuttanut jo reilun 2 vuoden ja 4 kuukauden iän ja on selkeästi päässyt haluan/en halua-vaiheeseen. On tätä toki jatkunut jo useampi kuukausi. Tunteet tulevat erittäin vahvoina, niin ne positiiviset kuin negatiivisetkin. Se on rankkaa pienelle leikki-ikäiselle kun pitää kokea kaikki niin suurena.
Meillä toistuu kotona usein tuo "ei haluu". Jos on jotain mitä poika ei todellakaan halua, vastaukseksi saa aina saman. Se usein toistetaan vielä moneen kertaan ja viimeinen kerta on lähes itkuhuutoa. Poika on tulinen ja itsepäinen, mutta leppyy nopeasti. Tulee molempiin vanhempiinsa.
Otetaan esimerkiksi vessassa käynti. Meidän ihanasta ja hyvin alkuun lähteneestä pottailutaipaleesta huolimatta, vessahommat ovat jämähtäneet. Isosti tähän luonnollisesti vaikuttaa ummetus, josta poika kärsi pitkään (thank god se on nyt helpottanut!). Kun pojalta kysyy onko vessahätä, on vastaus aina tuo sama "ei oo" tai "ei haluu", moneen kertaan toistettuna. Kuitenkin jos tilanne on niin sanotusti päällä, suostuu poika useimmiten tulemaan vessaan. Meillä on siis vaipat, mutta isommalla hädällä käydään pöntöllä, toki yleensä meidän aloitteestamme. (Todettakoon, että tämä on helpottamassa tällä hetkellä. Mm. eilen M pyysi itse päästä pissalle, vaikka olikin vaipat.)
 |
| lähde: google |
Toinen "ei haluu"-tilanne on kun M suuttuu jostain. Sillon on ihan sama mitä ehdottaa, niin saa kaikkeen vastaukseksi saman. Ja jos hän on päättänyt että haluaa jotain tiettyä asiaa, niin kaikki muut ovat "ei haluuuuu"-kategoriaa. Koita siinä sitten pukea huutavalle pojalle toppahaalaria kun hän ei halua missään nimessä halua haalaria päällensä. Ei ole helppoa voin sanoa. Onneksi usein löytyy edes joku pieni asia mitä hän haluaisi tehdä toppahaalari päällä, jolloin saamme yhteisymmärryksen. (Tulisipa kesä jo!)
Onneksi kuitenkin hyvällä tuulella ollessaan, eli suurimman ajan, on poika iloinen ja aurinkoinen ja vastaa lähes kaikkeen "joooo, haluun!".
Suuriin tunteisiin kuuluu myös pelko. Ensimmäisinä kertoina kun poika tuli säikähtäneenä syliini sanoen "M:a pelottaa", olin hämmentynyt. Mietin ensin oliko se vain jotain mitä oli keksinyt tarhasta tai lastenohjelmista, mutta tämä toistui. Useimmiten pojan pelon aiheena ovat koiramme (jotka ovat erittäin kilttejä, toki aktiivisia mutta eivät ole tehneet M:lle ikinä mitään), pimeys tai lastenohjelma. Tai joku asia, mitä hän ei osaa vielä pukea sanoiksi ja joutuu miettimään vähän aikaa mitä hän nyt pelkäsikään. Pelon tunne menee aina halilla pois (tai lastenohjelmien kohdalla vaihdamme tietenkin ohjelmaa tai laitamme television pois).
Yksi suurien tunteiden kategoriaan menevä on myös suru. M on hyvin empaattinen ja tulee hyvin surulliseksi jos näkee muiden surevan, vaikka vain kirjasta. Tai jos hän ikävöi isäänsä.
M myös rakastaa suuresti. Suukkoja ja haleja jaetaan kaikille. Välillä hän ei meinaa lopettaa pussaamista ollenkaan, vaan pitää päästä kiinni ja antaa joka puolelle pusuja. Aina kun lähdemme pois kylästä, annetaan halit ja vähintään lähetetään lentosuukot kaikille. Ihana M <3
Suureet tunteet ovat osa elämää, mutta varmasti niiden tasaannuttua on vähän helpompaa. Vaikkakaan noita positiivisia juttuja en vaihtaisi mistään hinnasta.
Onneksi poika puhuu ja ymmärtää niin paljon, että voimme keskustella asioista. Puheen kehitys on todella hyvällä mallilla, hän puhuu jo erittäin pitkiä lauseita ja osaa kertoa mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Juttelemme tarhan jälkeen mitä poika on tehnyt ja kenen kanssa leikkinyt. Hän tulee kertomaan pitkiäkin tarinoita näkemistään kaivureista tai traktoreista, tai viikko sitten tehdystä mökkireissusta. Tai siitä mitä hän oli leikkimässä. On hauskaa seurata pojan pään liikkeitä ja ihanaa että hän osaa jo kertoa mitä haluaa ja mitä ei ;)
Miten muiden samanikäisten kanssa? Tahdotaanko teilläkin paljon?
Oi kyllä tahdotaan! :D Meidän 2v 11kk on myös aika temperamenttinen tapaus. Syksyllä oli sellainen vaihe, että edes kauppaan ei voitu lähteä porukalla, koska kilarit kaupassa oli taattu. Kohtaus lähti yleensä siitä, ettei saanut kaupasta jotain tiettyä haluamaansa asiaa. Samoin esim pelkkä pukeminen, tai käsienpesu saattaa kestää puolisen tuntia venkoiluineen, itkuineen, karkailuineen kaikkineen.
VastaaPoistaYlipäätään muutenkin meidän esikoinen on sellainen, että haluaa päättää ihan kaikesta (tai yrittää haluta, pakkohan sitä on usein toppuutellakin), mm. mitä mun tai miehen pitää tehdä, mitä saadaan syödä jne.
Toisaalta taas on sellainen hauskuuttaja ja empaattinenkin, aikamoinen sekoitus kaikenlaisia luonteenpiirteitä. <3
Pikkuveli 6kk tuntuu olevan ainakin tähän mennessä paljon rauhallisempi tapaus; jokeltelee ja hymyilee, viihtyy itsekseen pitkiäkin aikoja. Esikoinen on selvästi tullut minuun ja kuopus mieheen. :D
-whipped
Ihanaa että muillakin on samanlaista! :D Mä kanssa välttelin vähän aikaa sitten kaupassa käyntiä yksin pojan kanssa, takuuvarma huutokonsertti oli tiedossa, ja aina kun pääsi kassalle päätti poika karata. Tällä hetkellä pysyy onneksi (auto)kärryissä paikallaan koko kaupankäyntireissun ajan :D
PoistaIhana pikkuveli! <3
Voi toista <3
VastaaPoistaT.sisko
Rankkaa on :D
PoistaVoi olisi voinut olla melkeimpä sanasta sanaan teksti meidän 2v 4kk pojasta. Tahto ja tunteet on suuria. Meillä pelätään hirviöitä ja hämähäkkejä ja pimeää. En tiedä mistä hirviön keksinyt..varmaan isommilta serkuilta tai lastenohjelmasta. Pikkumies näkee painajaisiakin. Oon miettinyt tota pelko asiaa kun oon elänyt käsityksessä et se pelkovaihe tulis 3-4v..mun kavereiden samanikäiset ei tunnu elävän tollasta pelkovaihetta. Mut teillä näköjään samaa.
VastaaPoistaSari
Tosi kiva kuulla että ei olla ainoita. Kai nää kehittyy niin omalla tavallaan, joillain tulee pelkovaiheet aiemmin kun toisilla. Meillä on yöllisiä itkuja välillä, voi olla myös painajaisia. Selkeästi meillä ainakin käsitellään paljon pelko aihetta, poika saattaa mm. kertoo iloisesti miten joku oli ollut pelottava.
PoistaOi kyllä! Meillä tahdotaan ja ei tahdota. Sanallisesti tai ilman sanoja. Ulos pukeutuminen on välillä ihan helvetillistä taistelua, etenkin toisen kanssa - välillä osat vaihtuu ja kerrankin kun tän yhen kiukuttelijan kanssa menee hyvin niin sit toinen alkaa temppuilla, huoh. Leikeissä ollaan napit vastakkain (siis lapset ja toki lopulta minäkin): poika haluais leikkiä yksin, tyttö menee "sotkemaan" leikit, sit yks huutaa "ei taho..yssin!!!!" ja toinen huutaa kun ei pääse aina leikkiin mukaan. Pottatouhut on useimmiten "ei halua" jne jne. Tuplana kun kuuntelet noita kiukkuja niin kyllä on välillä hermot aika loppu!
VastaaPoistaMeillä myös ollut tuota pelkäämisjuttua. En yhtään tiedä, mistä se lähti, mutta aina välillä jompikumpi tulee sanomaan että "pelottaa". Kun kysyy mikä, niin ei oikein osata sanoa vastausta. Ja välillä tullaan sanomaan "ei pelota" :D Sit on ite vaan, että aijaa..mistäköhän nyt puhutaan.
Puheenkehitys ja jutteleminen on kyllä ISO plussa! :) On mukavaa kysellä lapsilta asioita ja on kiva, että he osaavat vastailla ja muutenkin höpöttelevät milloin mitäkin.
Huh, voin vaan kuvitella millaista teillä on kun on kaksi tahtovaa! Jaiks! Tsemppiä teille tosi paljon. Toivottavasti teillä on lyhyt uhmis :D Mutta tosi kiva kuulla että muilla on samanlaisia juttuja.
PoistaJa puheenkehitys todellakin on ihan mahtava juttu! Pystyy kertomaan mikä harmittaa :)
Meillä tarhatäti juuri eilen sanoi kun hain pojan kotiin, että M:llä on todella laaja tunneskaala. Hän riemastuu ihan valtavasti ja on aina täysillä kaikessa mukana, ja jos haluaa jotain niin todellakin kaikki sen tietävät, ei jää epäselväksi :D Hän myös sanoi että se on hyvä juttu, usein nämä joilla tunteet näkyvät selvästi, kehittyvät myös paljon. Kuten huomaa puheenkehityksessä ja muissakin :)