Tuore täti

Minusta tuli torstaina ensimmäistä kertaa täti <3 kun siskoni sai ihanan pienen tyttären! Voi sitä vauvan tuoksua ja pieni käsiä ja varpaita. Vastasyntyneet ovat jotain maailman ihaninta. 

Onnea ja vauvantuoksua rakas siskoni! <3

Yksi kindermuna

Meilläkin virvottiin viikonloppuna, itseasiassa jo toista kertaa. Viimekin vuonna pääsi 1,5 vuotias poika jo kiertämään tutuilla rusinoita virpomassa :) Viime vuoden tiikeripuku meni vielä tänäkin vuonna, joten tyydyimme tähän helppoon ratkaisuun. M pääsi myöhemmin sovittamaan minun ja sisaruksieni virpomisvaatteita 90-luvulta, tiedetään ainakin mitä ensi vuonna puetaan pojalle ;)

Kerroimme M:lle jo etukäteen mitä on virpominen ja opetimme lorua. Hän tuntui ymmärtävän ainakin sen että mennään tutuille ja sanotaan loru. Lähinnä riemuitsi siitä että pääsee lähisukulaisten luo käymään. 

Herkutteluasiaa olimme pohtineet miehen kanssa jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Meillä herkut eivät ole kiellettyjä, mutta emme säilytä kotona makeisia tai suklaata (paitsi miehelläni on aina välillä karkkia piilossa kaapissa). Itse en osta käytännössä ikinä karkkia ja suklaatakin tulee ostettua todella harvakseltaan, jolloin se saattaa jäädä lojumaan jääkaappiin pidemmäksikin aikaa. Yleisesti liian makea alkaa särkemään hampaista ja (karkin) herkuttelusta tulee huono olo. Mies herkuttelee pojan mentyä nukkumaan, on persompi makeiselle ;) 

Tästä kaikesta johtuen, on ollut helppoa olla antamatta pojallekaan karkkia kotona. Hän ei itseasiassa edes tiedä, miltä karkki maistuu, sillä vieraissakaan emme ole antaneet hänen maistaa karkkia. Suklaata on kyllä syönyt sekä pullaa ja keksiä.

Poika ei siis osannut odottaa suklaan tai karkin saamista pääsiäisenä, joten totesimme ettei sitä kannattaisi nytkään hänelle sen kummemmin antaa. Vielä tulee ne vuodet kun poika tietää virpomisesta saatavan palkan olevan suklaata... M on kuitenkin syönyt kindermunia aiemmin, joten halusimme yllättää pojan yhdellä herkulla. Sovimme kaikkien virvottavien kanssa, että he antavat jotain terveellistä herkkua, kuten kuivahedelmiä ja me miehen kanssa annamme yhden suklaamunan pojalle.

Aamulla, pojan syötyä aamupuuron, kerroimme hänelle että pääsiäispupu on käynyt meillä ja jättänyt pojalle yllätyksen tyynyn alle. Ja sieltähän löytyikin kindermuna! Poika oli innosta ja onnesta soikeana ja lopuksi sanoi vielä että "Maha on täynnä suklaasta, oli hyvää" <3 Tuon jälkeen lähdimme virpomaan tutuille. 

Virpominen meni oikein kivasti. M osasi melkein kokonaan sanoa runon, vaikka välillä sen sanominen jäikin äidille. Kolmessa paikassa kävimme virpomassa ja vielä illalla virvoimme mummulle ja papalle, jotka tulivat meille käymään. M tykkäsi kovasti palkastaan mitä sai virpomisesta, eikä edes osannut kaivata enempää suklaata. Hän pääsi myös itse avaamaan oven toisille pikkuvirpojille, ja antoi heille suklaamunat reippaasti ja toivotti hyvät pääsiäiset <3 Ihana poika!

Meille siis toimi oikein hyvin tämä lähes suklaaton pääsiäinen. Ensi vuonna voikin olla jo eri juttu, aika näyttää. Tärkeintä poika nautti hommasta!

Miten teillä virvottiin ja herkuteltiin?

Kaksi huonoa, yksi hyvä

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että mieheni on vuorotyössä. Olemme oikein hyvin sopeutuneet tähän (hän on tehnyt käytännössä aina vuorotyötä) ja arki pyörii ihan mukavasti. Vuorotyön takia M pystyy olemaan kaksi arkipäivää viikossa kotona isänsä kanssa. Nuo kaksi päivää vaihtelevat viikosta toiseen riippuen vuoroista, mutta aika hyvin olemme saaneet pidettyä kiinni noista kahdesta arkivapaasta. Tämä on heidän viikonloppunsa, sillä usein mies on viikonloput töissä.

Mieheni työvuorot ovat yleensä 10-12h pitkiä ja alkavat vaihtelevasti klo 9-13 välillä. Näinä päivinä mies vie pojan tarhaan klo 8-9 ja minä haen 16.30 aikoihin. Tämä toimii rutiinina hyvin, menen itse aikaisin töihin, miehellä ja pojalla on tutut aamurutiinit ja illat sujuvat kivasti. Ainoa mikä sekoittaa vähän pakkaa on se, että tarhapäivät vaihtelevat, eli ne eivät ole aina samat päivät viikossa. Joten poika ei voi ikinä tietää mitkä päivät tulee olemaan tarhassa (toki kerromme hänelle aina edellisenä iltana onko seuraavana päivänä tarhaa vai onko "isipäivä" tai viikonloppu).

Arki siis sujuu ihan mukavasti. Ainoa mikä hiertää on yövuorot. Yövuoroja on miehellä kolmessa viikossa 1-3 kpl, yleensä putkeen. Parhaassa tapauksessa nuo osuvat viikonloppuun, huonoimmassa kaikki kolme arkipäiville, kuten nyt. Yövuorojen aikaan poika usein nukkuu huonommin, heräilee öisin ja kiukuttelee aamuisin. On outoa, kun äiti vie tarhaan. On outoa, kun pitää herätä aikaisemmin. On outoa, kun on ihan ensimmäisten joukossa tarhassa. 

Asiaan mitenkään liittymätön kuva, napsaistiin tiistaina kun oli niin upea keli!

Nyt meillä on takana kolmen yön yövuoroputki. Uuvuttava putki niin minulle, miehelle kuin pojallekin. 

1. aamu (ti): 
21.45 Päästään nukkumaan vasta myöhään kellojen siirron takia.

5.10 Poika kömpii sänkyymme. Kokonainen yö, jes! Paitsi että M herää ihan liian aikaisin (klo 4.10 vanhaa aikaa). Normaalisti nukahtaisi vielä, mutta nyt ei ehdi.

5.40 Soi herätyskelloni ja menen laittautumaan. Poika jää lepäilemään

6.15 M nousee ja teemme aamupuuhat. Parit raivarit tulee, milloin mistäkin.

6.45 Syömme aamupalaa rauhassa ja katsomme aamupiirrettyjä.

7.15 Lähdemme tarhaan. Poika on vähän väsyneen olonen, mutta iloinen

7.20 Tarhan ovella poika vetää raivarit syystä X tai Y. Itkua ja huutoa kestää pitkään.

7.35 Vilkutan tarhan ikkunaan pienelle pojalle, jonka huuli väpättää ja silmät ovat kyynelissä. Pusuja ja haleja antoi ainakin viidet ennen kun pääsin lähtemään.

7.45 Vihdoinkin bussissa ja matkalla töihin.

2. aamu (ke): 

20.45 Sain pojan ajoissa nukkumaan, ihanaa. Olen toivoa täynnä että nyt saisi nukuttua univelkoja pois.

2.30 Herään syvästä unesta oven kolahdukseen ja hyppään pois sängystä. M raivostuu kun vien hänet takaisin sänkyynsä, mutta jää sinne kiltisti nukkumaan ja menen takaisin omaan sänkyyni.

2.40 Kuulen kuinka poika nousee sängystä, nousen ja vien pojan kädestä taluttaen takaisin omaan sänkyynsä. Hän on ihan unessa ja jää paikalleen makaamaan.

2.50-4.30 Sama toistuu 10-20 minuutin välein. Lasken että palautan pojan sänkyynsä yhteensä kymmenen kertaa. Väsyttää.

5.40 Herätyskello soi. En haluaisi millään nousta, mutta pakko se on. Teen aamupuuhat ja syön aamupalan, keitän kahvia.

6.40 Annan pojan nukkua pidempään, vaikka tiedän että meille tulee kiire. Jätän herätyksen ihan viime tinkaan. Poika herää väsyneenä ja kiukuttelee aamutoimien ajan. Kaikki pitäisi tehdä itse ja raivo tulee jos teen jotain hänen puolestaan (vaikka petaan sängyn).

7.10 Syömme aamupalan ja juon lisää kahvia, vaikka tiedän ettei kannattaisi.

7.30 Saan pojan pukemaan vain lupaamalla että saa ottaa lelun automatkalle. Tiedän ettei kannattaisi, mutta en jaksa taistella enempää.

7.35 Tarhan pihassa poika odotetusti suuttuu kun lelu pitää jättää autoon, mutta unohtaa sen hetkessä. Toivon sormet ristissä että tänään poika jäisi iloisemmalla fiiliksellä tarhaan. Turhaan. Kun saamme riisuttua nyyhkyttää poika jo valmiiksi ja tarraa käteen. Poika halaa, antaa pusun ja huuli väpättäen sanoo hei hei. Kävelen lyhyttä käytävää pitkin ovelle ja sen aikana poika tulee neljä kertaa antamaan vielä pusun ja halin. Lopulta tarhatäti ottaa hänet syliin ja siitä alkaa lohduton itku. Vilkutan ikkunasta itkevälle pojalle. 

7.45 Kyyneleet silmissä siirryn bussiin ja lähden töihin.

8.30 Pääsen töihin, mutta huomaan jättäneeni lompakon ja työpaikan avaimet kotiin. Väsyttää ja surettaa pojan puolesta.

3. aamu (to): 
20.30 Saan pojan nukkumaan ajoissa taas, rytmi alkaa kääntyä kesäaikaan. Menen itsekin heti nukkumaan.
2.10 Poika alkaa itkeä unissaan, näkee painajaista. Käyn silittämässä ja peittelemässä, ei edes herää ja tyyntyy pian.
5.40 Herätyskelloni soi. Kokonainen yö! Hurraa!  Menen laittautumaan ja tekemään aamupalaa.
6.20 Yläkerrasta kuuluu huhuilua ja tepastelua. Olinkin juuri saanut kaiken valmiiksi, aamupalaakin olin vasta aloittamassa. M kertoo haluavansa vielä nukkua, joten juttelemme vähän aikaa hänen sängyssään. Poika on hyvällä tuulella nukuttuaan kokonaisen yön.
6.45 Syömme aamupalaa yhdessä. Aamu on sujunut ilman isompia raivareita, oikein sopuisasti. Olemme molemmat hyvällä tuulella.
7.15 Lähdemme ajamaan kohti tarhaa.
7.25 Poika oli ensimmäinen tarhassa. Tarhatäti tulee pojan kanssa saattamaan minua autolle, koska oli unohtanut laittaa kiekon autoonsa. Tällä kertaa ei tule surkua kun vilkutetaan, sen verran erilainen tilanne on tarhaanjättö. Lähden hyvillä mielin töihin.
8:05 Olen jo aikaisin töissä. Pirteänä ja iloisena. Yötyöputki on ohi, jes!

Pienen tiikeripojan ensimmäiset virpomiset

Tänä vuonna oli M:n ensimmäinen oikea pääsiäinen. Kun pääsi virpomaan ja varpomaan, kulkemaan paikasta toiseen tiikeripuvussa.

Poika nautti virpomisesta, vaikkakaan ei ehkä kuitenkaan tainnut vielä tajuta ideaa. Mutta kivaa oli ja palkaksi saadut rusinat olivat ihan parhaita ;) Kävimme virpomassa vain lähisuvulle, jotka kaikki onneksi asuvat lähellämme.

Liberolta aikanaan keräilymerkeillä saatu tiikeripuku ajoi ihan loistavasti asiansa. Ei tarvinnut kehittää sen ihmeempiä pääsiäisnoidan pukuja. Ehkä sitten ensi vuonna virpomaan käy pieni noita?

Kävikö teidän muiden taaperot jo virpomassa?

Töihin käy matkani

Uusi vuosi alkoi uusissa tunnelmissa. Oli aika palata töihin piiiitkän loman jälkeen. Viimeiset kuukaudet olivatkin ihan oikeasti lomailua, arjesta tuli yhtäkkiä helppoa ja miellyttävää. Taakse jäi yöheräilyt, aikaiset herätykset ja sylissä kanniskelu. Karman laki oli, että juuri kun poika alkoi nukkumaan täysiä öitä ja aamuisin heräiltiin vasta 8-9 aikoihin, niin äidin tuli aika lähteä töihin. Herätyskello soi jo ennen kuutta.

Syksyllä sain kasaan hurjan määrän opintopisteitä ja löysin taas opiskelun ilon. Sekä alan, josta haluan valmistua maisteriksi. Pääsykoe siis häämöttää keväällä.

Meidän vauva ei olekaan enää vauva, vaan hänestä on kehittynyt valloittava pieni poika, jonka ymmärtää puhetta, papattaa minkä kerkeää ja osaa leikkiä erilaisa leikkejä. M:n parhaita ystäviä ovat meidän eläimet ja niiden kanssa saa aikaan välillä hyvinkin äänekkäitä ja riemukkaita leikkejä.

Isimies on nyt koti-isi. Tosin vain reilun kuukauden verran. He ovat pojan kanssa olleet hyvin läheisiä mutta uskon että silti isäkuukausi tekee hyvää molemmille. Isimies pärjää yhtä hyvin (tai välillä paremminkin) pojan kanssa kuin minä, ainoastaan kodin siisteystaso ei aina vastaa äitikuukausien siisteystasoa. Sallittakoon tuo. 

M aloittaa päiväkodin siis vasta helmikuun alussa. Saimme paikan aivan ihanasta 21-paikkaisesta yksityisestä päiväkodista (ostopalveluna kaupungilta) kotimme läheltä. Tammikuun aikana käymme juttelemassa käytännön asioita ja helmikuussa aloitamme tutustumisella, minkä jälkeen M käy päiväkodissa kolme päivää viikosta. 

Isimiehen vuorotyön takia vain tuo kolme päivää viikossa. Olen oikein onnellinen tästä, sillä koen että meidän pikkumiehelle tekee hyvää aloittaa päiväkotiura pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä.

Jännittäviä aikoja siis edessä, mutta onneksi nyt tammikuu menee vielä pojan puolesta tutulla rytmillä. 

Mitäs teidän lukijoiden uusi vuosi on alkanut?

Hei hei mitä kuuluu?

Flunssalaiset täällä hei! Koko perhe vuorotellen, siistiä. Ensin M sai nuhan ja lämpöili vähän, minkä jälkeen isimies ja minä olemme niistelleet. Olo on heikohko, mutta onneksi ei kunnon kuumetta kellekään ole noussut. Toistaiseksi ainakaan.

Isimiehellä oli kolmen yön työvuoroputki, joka osui juuri pahimman räkätaudin kanssa samaan. Meillä herättiin kolme yötä siis 7-9 kertaa yön aikana, jotka tietenkin hoidin sitten yksin. Täällä on siis myös kohtalaisen väsynyttä porukkaa... Onneksi viime yö oli jo parempi, vaikka itse nukahdin vasta puolenyön aikaan (vaikka sängyssä olin jo ysiltä). Huoh.

Olimme viime viikolla Naantalissa perhelomalla. Tuli syötyä hyvin, rentouduttua ja vaan ihan vietettyä laatuaikaa kolmisteen. Kylpylä oli myös aika ihana lämpimine porealtaineen. 

M täytti viime viikolla jo 11 kuukautta! Kävelystä on tullut jo niin vahva liikkumistapa että vaikea muistella edes aikaa kun poika ei kävellyt. Nyt ulkoilusta ja puistoilusta on tullut päivittäisiä juttuja, kun on vaan niin ihanaa tutkia uusia asioita ja paikkoja. Kaikki on jotenkin paljon helpompaa, M ei ole enää yhtään niin paljon tarvitseva kun oli aiemmin. 

M on myös ollut entistä pidempiä aikoja hoidossa molempien isovanhempien ja tädin luona. Ukki (ja mummi ja täti) vie poikaa liikkariin ja välillä olemme käyneet miehen kanssa omissa harrastuksissa M:n ollessa hoidossa sen aikaa. Ja hienosti on mennyt näissä tutuissa hoitopaikoissa. On niin ihanaa että on läheisiä jotka haluavat poikaa hoitaa! <3

Opiskelut sujuvat hyvin ja toistaiseksi olen päässyt lähes kaikille luennoille. Olen nauttinut todella paljon opiskelusta, vaikka jännittääkin miten pystyn irtautumaan arjesta mm. tentteihin lukemiseen ja esseen tekemiseen. 

...mistä tulikin mieleeni että nyt on aika lähteä luennolle ja jättää (nukkuvat) isä ja poika keskenään viettämään laatuaikaa.

Kuvat ovat yhdeltä leikkipuistoretkeltämme. Siellä oli tuollainen jääkarhu heti sisäänkäynnin edessä ja M meni heti ensitöikseen antamaan sille mojovan pusun suoraan nenään. Sitten poika jatkoi matkaa, kunnes muutaman metrin päässä kääntyi ja meni uudestaan jääkarhun luo ja kyykistyi antamaan pusun vielä sen poskelle. Niin suloista. Ihana poika <3

Äiti nukkuu!

Näin me vihdoin ja viimein saimme aikaiseksi unikoulun pitämisen. Tulta tälle antoi alleen miehen kesäloma, joka jatkui pitkälle syksyyn, sekä minun opiskelujen aloitus. Nyt sitä unta tosissaan tarvitaan.

Minä pakkasin siis kimpsut ja kampsut ja menin vanhemmilleni nukkumaan parin kilometrin päähän meidän kodistamme. Mies laittoi itkuhälyttimen pinnasängyn viereen ja toisen pään omalle yöpöydälleen. 

Ensimmäisenä yönä herätykset tulivat yhdeltä ja kolmelta, jolloin mies sai M:n hienosti rauhoitettua takaisin nukkumaan. Viideltä koitti seuraava herätys, jolloin ei nukutus enää onnistunutkaan ja he nousivat ylös. Palasin kotiin vähän ennen kahdeksaa ja vastassa oli todella väsynyt poika ja isä. M nukahti samantien rinnalle saadessaan aamumaidot ja nukkui sikeästi 1,5 tuntia.

Seuraavana yönä herätykset tulivat samoihin aikoihin, mutta tällä kertaa mies sai M:n nukahtamaan vielä tunniksi, joten nousivat vasta kuudelta. Kolmantena yönä oli M herännyt vasta kolmelta ensimmäisen kerran ja nousivat taas kuudelta.

Kolme yötä kesti unikoulumme. Nukuin itse ensimmäisen yön hunosti, vähän väliä heräillen. Laksi seuraavaa yötä oli kuitenkin ihan toista luokkaa. Nukuin kuin tukki! Ette voi kuvitella miltä tuntuu nukkua kokonainen yö, kahdeksan tuntia, heräämättä kertaakaan! Ensimmäistä kertaa vuoteen (koska loppuraskaudessa heräilin vähän väliä käymään vessassa). Ihan mahtava olo!

Ensimmäisenä yönä kotona unikoulun jälkeen hoidimme vuorotellen herätykset. M heräili todella usein, eikä meinannut nukahtaa uudestaan. Pidin miehen hupparia päällä, jotta tuoksuisin enemmän mieheltä kuin itseltäni, eli maidolta.

Toisena yönä kotona alkoi jo huomata muutosta, M heräsi vain kahteen kertaan ja nukkui jopa seitsemään. Tämän jälkeen herätyksiä on tullut 1-3 per yö (noin 20-07), jotka hoidamme vuorotellen. Ei paha.

Imetän M iltaisin nukkumaan mentäessä, iltapuuhien jälkeen ja aamuisin vasta kun olemme hoitaneet aamupisut ja -pesut. Jotta varmasti erottaa sen, että öisin ei saa enää maitoa. Päivisin olen koittanut (muistaa) imettää useammin koska öisin ei saa enää maitoa. Eli käytännössä 1-3 kertaa aamu- ja iltamaidon lisäksi.

Kokonaisuudessaan unikoulumme ja yöimetyksen lopetus onnistui oikein kivuttomasti. M ei juurikaan protestoinut imetyksen puuttumista öisin. Muutenkin yöimetyksellä oli ollut mielestäni jo pidempään vain symbolinen merkitys, ei ravinnollinen. Läheisyyttä, ihokontaktia, rakkautta.

Tästä on hyvä lähteä pikkuhiljaa vähentämään yöherätyksiä (tai siis toivomme oikein kovasti että nyt M voisi rauhassa pidentää nukkumispätkiä kun ei 'tarvitse' syödä välissä). Täältä tullaan pitkät yöunet! (Kop kop!)

Kuvituksena tässä ensimmäinen kuva M:stä meidän takapihalla, mummin ja ukin juuri tuomassa Ranskan tuliaishupparissa. Ja toinen kuva on liikkarista (On muuten siistiä! Kirjoitan siitä joku toinen kerta!).