Jos pieni poikani osaisi puhua, sanoisi hän todennäiköisesti nämä sanat. Äiti mä tarviin sua.
Vietimme sunnuntaista keskiviikkoon aikaa eräällä leirillä, johon sisältyi hyvin paljon ulkoilua. Olin M kanssa kaksin, isimies kotona. Toki mukana hyviä ystäviä, mutta käytännössä yksin.
Meillä meni oikein kivasti kolme ensimmäistä päivää. Toki oli raskasta ja väsyttävää kun ulkoilmassa vietettiin kymmenisen tuntia päivästä. M nukkui hyvin, söi hyvin ja jaksoi seurustella sekä touhuta erikoisista olosuhteista huolimatta. Suuren osan hereillä olostaan hän vietti tosin leirin olomuodon takia kantorepussa tai sylissä.
Viimeisenä päivänä leiriväsymys iski ja M oli selkeästi todella poikki. Käytännössä hän huusi kaikki ajat kun ei nukkunut tai ollut sylissäni. Ruokailussa kävin sitten läpi pienoisen mental breakdownin, mutta ei siitä sen enempää. Onneksi oli jo lähtöpäivä.
Muuten oli ihan kiva juttu palata kotiin, mutta sama meininki sitten jatkui täällä. Ja valitettavasti isimies on ollut töissä, joten hänestä ei ole ollut apua.
Pienellä miehellä on selkeästi äiti-vaihe päällä. Ei kestä sekuntiakaan yksin kun olemme kahdestaan., vaan lähes hysteerinen itku alkaa heti kun poistun metriä kauemmaksi. Onneksi on ihanat isovanhemmat, joiden luona sain tänään lepuuttaa hermojani. Eilen illalla ei nimittäin itku ollut kaukana kun väsytti niin. Henkisesti sekä fyysisesti.
Taisi jäädä leiri viimeiseksi lapsen kanssa. Vaikka itse aktiviteetit onnistuivat ja kivaa oli, eikä M näyttänyt leirillä väsymystään, niin aiheutti se ilmeisesti sen verran ison stressitilan että parempi jos ensi vuonna poika jää isin kanssa kotiin.
Ensimmäistä kertaa sitten pikkuvauva-aikojen äidin henkinen jaksaminen oli ihan toden teolla koetuksella. Jos olisin ehtinyt jaksanut tulla eilen illalla kirjoittamaan tämän tekstin, olisi se ollut hieman eri sävytteinen. Käytiin hetkellisesti aika syvällä.
Kuvituksena fiiliksiä leiriltä. M näki ensimmäistä kertaa lehmiä. Ne olivat hurjan hassuja kun vastasivat äidin muuu huutoon.
Ja tässä kuva millaista on meidän äiti mä tarviin sua.
Ja vielä sokerina pohjalla, kuva meidän maailman ihanimmasta rakkaasta pojasta. Äitiä saakin tarvita, äidit on tehty jaksamaan. <3 Tänään isovanhemmilla näpsästy, M oli juuri herännyt pitkiltä päiväuniltaan ja päässyt mummun syliin ottamaan vesihörppyä. Niin suloinen.
