Uusi vuosi alkoi uusissa tunnelmissa. Oli aika palata töihin piiiitkän loman jälkeen. Viimeiset kuukaudet olivatkin ihan oikeasti lomailua, arjesta tuli yhtäkkiä helppoa ja miellyttävää. Taakse jäi yöheräilyt, aikaiset herätykset ja sylissä kanniskelu. Karman laki oli, että juuri kun poika alkoi nukkumaan täysiä öitä ja aamuisin heräiltiin vasta 8-9 aikoihin, niin äidin tuli aika lähteä töihin. Herätyskello soi jo ennen kuutta.
Syksyllä sain kasaan hurjan määrän opintopisteitä ja löysin taas opiskelun ilon. Sekä alan, josta haluan valmistua maisteriksi. Pääsykoe siis häämöttää keväällä.
Meidän vauva ei olekaan enää vauva, vaan hänestä on kehittynyt valloittava pieni poika, jonka ymmärtää puhetta, papattaa minkä kerkeää ja osaa leikkiä erilaisa leikkejä. M:n parhaita ystäviä ovat meidän eläimet ja niiden kanssa saa aikaan välillä hyvinkin äänekkäitä ja riemukkaita leikkejä.
Isimies on nyt koti-isi. Tosin vain reilun kuukauden verran. He ovat pojan kanssa olleet hyvin läheisiä mutta uskon että silti isäkuukausi tekee hyvää molemmille. Isimies pärjää yhtä hyvin (tai välillä paremminkin) pojan kanssa kuin minä, ainoastaan kodin siisteystaso ei aina vastaa äitikuukausien siisteystasoa. Sallittakoon tuo.
M aloittaa päiväkodin siis vasta helmikuun alussa. Saimme paikan aivan ihanasta 21-paikkaisesta yksityisestä päiväkodista (ostopalveluna kaupungilta) kotimme läheltä. Tammikuun aikana käymme juttelemassa käytännön asioita ja helmikuussa aloitamme tutustumisella, minkä jälkeen M käy päiväkodissa kolme päivää viikosta.
Isimiehen vuorotyön takia vain tuo kolme päivää viikossa. Olen oikein onnellinen tästä, sillä koen että meidän pikkumiehelle tekee hyvää aloittaa päiväkotiura pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä.
Jännittäviä aikoja siis edessä, mutta onneksi nyt tammikuu menee vielä pojan puolesta tutulla rytmillä.
Mitäs teidän lukijoiden uusi vuosi on alkanut?


















