Potkuja isoveljelle

Tuleva isoveli pääsi todistamaan pikkuveljen potkimista eilen. Monia kertoja on M kokeillut vatsaani ja puhunut että vauva potkii ja liikkuu, mutta eilen oli ensimmäinen kerta kun vauva tosissaan ehti liikkua niiden muutaman hetken aikana kun isoveli piti kättään vatsalla. Vähän hymyilytti poikaa, minkä jälkeen jatkoi leikkejään.

Paljon tulee M:n puhuttua vauvasta. Välillä pyytää saada nähdä vauvaa (eli että nostan paidan ylös), välillä silittää ja antaa pusun ja usein toivottaa vauvalle myös hyvää yötä. Tosi suloista <3 Tarhassa on myös kuulemma puhunut jonkun verran tulevasta vauvasta. Nyt myös satunnaisesti mainitsee miten pieni oli serkkunsa, kun näki hänet viikonloppuna.

Vauvan tulevassa huoneessa on jo kaikenlaisia vauvan tavaroita esillä, jotka isoveljeä paljon kiinnostaa. Mm. kaveriltani lainaksi saamani soiva (ja tärisevä) sitteri on M:n lemppari. Hän käy joka ilta painelemassa nappeja kun silmä välttää. Saas nähdä loppuvatko patterit ennen pikkuveljen syntymää, heh.

Tilasin H&M:ltä alennuksesta yhden Mama-paidan, joka osoittautui tosi kivaksi! Ihana kuosi ja väri, ja mukava käyttää töissä. Sopivan kokoiset vaatteet kun tuppaavat loppumaan ja vielä pitäisi 1,5 kuukautta käydä töissä... Pitääkin käydä kurkkimassa siskoni raskausvaatevarastoa :)

Aurinkoista loppuviikkoa!

Raskausviikko 17+0. Voihan liitoskivut!

Eilen alkoi 18. raskausviikko ja vauva on jo appelsiinin kokoinen. Jotenkin ihan järkyttävää miten nopeasti päivät ja viikot kuluvat... Nyt ollaan jo melkein helmikuun puolivälissä! Ihanaa ajan kuluminen kyllä on, sillä koko ajan ollaan lähempänä lämpimiä säitä ja heinäkuuta.

Eilen kävin neuvolalääkärillä ensimmäistä kertaa. Käynti oli totuttuun tapaan pikainen. Perusmittaukset tein itse, lääkäri kyseli muutaman kysymyksen, teki sisätutkimuksen ja kuunteli sydänääniä. Kaikki kunnossa. 

Viime neuvolakäynnillä mainitsemistani vatsan jomotuksista juteltiin (jatkuneet satunnaisesti yhä, noin 2-3 kertaa viikossa rasituksen jälkeen) ja lääkäri epäili kipujen olevan enemmän liitoskipuja ja mahdollisesti harjoitussupistuksia. Käyn kuitenkin ottamassa kokeet ensi viikolla, jotta saadaan suljettua pois tulehdukset. 

Liitoskivut sen kuin jatkuvat ja itseasiassa vain pahenevat. Viikonloppuna pääsin toteamaan miten paljon kivut tällä hetkellä rajoittavatkaan elämistä. Olin sunnuntaina kotona kahdestaan pojan ja molempien koirien kanssa, pitkästä aikaa. Koirien lenkitysvastuu oli siis minulla. Meillä on kaksi n. 30kg koiraa, joita vien mieluiten yksitellen ulos (ovat hyvin innokkaita, joten miellyttvämpää ja turvallisempaa kävellä vain yhden kanssa kerrallaan). 

Otin reippaasti pojan kantoreppuun ja lähdin toisen koiran kanssa kävelemään. Poika painaa jo noin 15kg, joten kantaminen on hyvästä kantovälineestä huolimatta aika raskasta. Kävelin hyvin reippaasti alkumatkan, kunnes oli pakko hiljentää. Loppujen lopuksi kävelin vain puolisen tuntia (toki kävelimme metsässä osan matkaa, jossa piti tasapainotella ja kiipeillä) ja olin aivan poikki. Liitoskivut olivat jo tuntuvia, joten totesin että toinen koira saa tyytyä vain pissatukseen tällä kertaa. 

Lähdimme lenkin jälkeen vielä isoon Prismaan pojan kanssa, jossa kävelin toisen puolituntisen työnnellen ostoskärryjä. Kotiin päästyämme söimme lounaan ja nukahdimme samantien päiväunille vierekkäin. Loppupäivän olinkin sitten todella kipeä. Kaikki käveleminen sattui. 

Kiukuttaa. M:n raskausaikana kirjoittelin miten ihanan oireeton oli keskiraskaus. Silloin ei ollut kipuja mihinkään suuntaan ja sain nauttia liikkumisesta ihan entiseen tahtiin. Ei tällä kertaa. Tänään kyllä uhmaan kaikkia liitoskipuja ja lähden kahden kaverin kanssa pitkälle koiralenkille metsään. Nauttimaan ihanasta pakkassäästä!

Vatsa kasvaa ihan hurjaa vauhtia, kuten ehkä kuvistakin näkyy. Kun vertaa tätä kuvaa edelliseen vastaavaan (rv15+6), niin huomaa miten paljon on kasvanut reilussa viikossa. Molemmat kuvat otettu aamusta, jolloin pahin turvotuskaan ei ole päässyt vielä iskemään. Potkuja tunnen päivittäin <3

Tänään on 27 päivää rakenneultraan!

Potkuja lomalla!

Olemme viettäneet viimeiset kahdeksan päivää ulkomailla. Ei kaukana, mutta ulkomailla kuitenkin. Tänään on viimeinen päivä edessä ja matka kohti kotia voi kohta alkaa. M on käynyt kerran aiemmin ulkomailla, kun oltiin Ruotsissa risteilyllä, mutta tällä kertaa lähdettiin reissuun ihan lentokoneella. 

Lentomatka sujui todella hyvin, vaikka koneeseen meneminen oli hieman haastavampaa. Meillä sattui olemaan potkurikone, jonne mentiin bussilla. Ja kun odottelimme koneen ulkopuolella sisäänpääsyä, lähti takaatamme toinen potkurikone hyvinkin äänekkäästi liikkeelle. Poikaa alkoi pelottaa ja sisään koneeseen nousimmekin pienen itkun ja "ei haluu lentokoneeseen, ei haluu, ei haluu" -kanssa. Onneksi pelko unohtui kuitenkin koneen sisätiloissa ja matka meni hyvin.

Olemme käyneet katsomassa muutamaa koripallopeliä, kylpeneet, käyneet keilaamassa ja shoppailemassa sekä löytäneet paikallisen miniatyyri "hoplopin". Olemme saaneet levätä, nukkua ja syödä hyvin. Kaikin puolin onnistunut reissu.

Ja kaiken lisäksi olen aika hyvin unohtanut koko raskauden. En tietenkään täysin, mutta pahoinvointi on väistynyt kokonaan ja väsymyskin on helpottanut. Väsymykseen on toki varmasti auttanut se, että on saanut ottaa päiväunia ja nukkua aamuisin pidempään. Ja ihme kyllä, kipujakaan ei ole ollut vaikka olemme olleet liikkeellä ihan kohtuullisen paljon. Eli kop kop, toivotaan että kivut siirtyvät loppuraskauteen, minne ne kuuluvatkin.

Toissapäivänä vaihtuikin raskausviikot, eli alkoi 16. raskausviikko. Tuntuu että viikot vain vilahtavat silmissä... Turvotus on helpottanut, joten tuntuu että vatsakin on vähän pienentynyt. Lähinnä on sellainen  olo, että olen hyvin keskivartalolihava. Sitä oikein odottaa että vatsa kasvaisi tästä ja olisi selkeämmin raskausvatsa...

Mutta itseasiassa se asia mistä tulin kirjoittamaan, oli että olen alkanut tuntemaan potkuja! <3 Ensimmäisen kerran tunsin pienen pienen kuplivan liikkeen rv14+1. Sen jälkeen olen satunnaisesti tuntenut vastaavia liikkeitä. Kun olimme tiistaina syömässä, tunsin taas hennon potkun. Mies oli ihan vieressä ja laittoi käden vatsalle, ja tunsi myös liikkeen! <3 Ihan mahtava fiilis. Pikkutyyppi selkeästi tykkää ruokailuhetkistä...