Raskausviikko 20+0. PUOLIVÄLI

Ihan virallisesti ollaan nyt puolivälissä! Vaikea uskoa, tämä odotus on mennyt niin paljon nopeammin kuin esikoisen aikaan. Raskauden unohtaa useammin ja välillä oikein hätkähtää kun katsoo peiliin: mullahan on iso vauvamaha! 

Vauva on nyt noin 25cm pitkä ja painaa reilu 300 grammaa. Neljän viikon päästä vauva on jo sen kokoinen, että se yritetään pitää hengissä, mikäli syystä tai toisesta joudun synnyttämään. (Tätä toivottavasti ei tapahdu! Mutta ihanaa että kohta vauva on jo niin iso että sille annetaan mahdollisuus selviytyä <3) Vau.fi:n mukaan vauvalla on nyt jo selkeitä univaiheita, se nukkuu eniten silloin kun olen liikkeellä ja herää kun pysähdyn. Olen huomannut tämän selkeästi, vauva liikkuu todella paljon. Mutta yöllä vauva on hyvinkin hiljakseen, vain jos herään ja käyn vessassa (tai laittamassa M:n takaisin sänkyyn) alkaa vauva potkimaan kun palaan nukkumaan. Syöminen aktivoi pikkuista myös selkeästi, varsinkin makea. 

Pikkukakkosen raskaus

M:n raskaus

Aika paljon suurempi maha nyt kuin esikoisen aikaan. Pikkuhiljaa kokoero kuitenkin hälvenee, nyt mielestäni koolla on eroa noin kolme viikkoa. Tällä hetkellä jatketaan vielä näillä kännykkäkameran räpsäisyillä. Ehkä ensi viikonloppuna saisin aikaiseksi ottaa "oikean" mahakuvan... Mielenkiintoista on myös se, miten sf-mitta kehittyy kun sitä vertaa M:n raskauteen. Ensimmäisen kerran se mitataan seuraavalla neuvolakäynnillä, 23. viikolla.

Aiemmin kerroin miten minulla on jo paljon liitoskipuja. Silloin tulin todella kipeäksi pienenkin liikkumisen jälkeen. Välillä iltaisin kävelykin oli tuskaista, saatika rappusten nouseminen. Olin jo vähän kauhuissaan siitä, millainen loppuraskaudesta tulisi. Kuitenkin nyt voin todeta pahimpien kipujen menneen ohi. Enää ei reippaista kävelylenkeistä tule kuin hieman jomotusta, joka hälvenee pian. Onneksi! Todennäköisesti aiemmin oli menossa joku liitoksien reippaampi löystymisvaihe, mistä kivut johtuivat.

Osteopaattini sanoikin viime viikolla, että niveleni ovat jo erittäin löysät lonkista. Selkeästi kroppani on lähtenyt valmistautumaan synnytykseen jo hyvissä ajoin. Osteopatiassa todettiin myös, että olen aika jumissa. Toki sen itsekin jo tiedostin, sen verran paljon särkyjä on niskahartia-alueella ja keskiselässä. Tällä hetkellä selkäni joutuu myös tekemään jo paljon enemmän töitä kantaakseen vatsan.

Viikonloppu meillä sujui oikein leppoisasti mökillä. Oli lunta, pulkkamäkeä, päiväunta ja saunomista. Käytiin kävelyillä ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Oli ihana päästä mökin rauhaan pitkästä aikaa! Ja meidän aktiivinen sisäkissammekin pääsi nauttimaan hiirijahdista ja lintujen kyttäämisestä. Yhden hiiren toi sisällekin asti, thank god se oli jo kuollut. Hyi.

Tasan viikon päästä meillä on rakenneultra. Päiviä laskeskellessa menee tämä viikko siis...

Mukavaa viikkoa!

Raskausviikko 19+0. Ihana keskiraskaus

Viikko puoliväliin! Tai jos lapsemme syntyisi jo 38+0, niin nyt olisi oikea puoliväli. Sanoinko jo että aika menee nopeasti? Ainoa mihin tuntuu että aika matelee, on tuleva rakenneultramme. Vielä kaksi pitkää viikkoa sitä odotellen.

Vau.fi osaa kertoa että vauvamme painaa noin 250grammaa ja on reilu 20cm pitkä. Sen ihon alle kertyy jo rasvakerrosta ja untuvakarvoitus peittää lähes koko kehon. Hän on greipin kokoinen <3

Raskaus on hyvin helpossa vaiheessa. Vähän väliä tulee toki harkkasupistuksia (vatsa kovettuu epämiellyttävästi) ja liitoskivut vaivaavat jos on liian aktiivinen päivä, vähenemissä määrin toki mielestäni. Muuten olen hyvinkin oireeton ja väsymys on lähes selätetty. Toki vieläkään en jaksa valvoa pojan nukkumaanmenon jälkeen, mutta tähän vaikuttanee se että herään aamuisin niin aikaisin. Ihana keskiraskaus! Vaikka en voikaan sanoa "energinen keskiraskaus", niin ihana se on silti kun vertaa alkuun ja todennäköisesti myös loppuun.

Pitikin vielä mainita, kirjoitin viikko sitten että olin käynyt ottamassa kokeet tulehduksen poissulkemiseksi ja että minulle soitettaisiin jos jokin hälyttäisi. No, sain sitten puhelun viime torstaina, tulehdushan se. Ei mitään oireita, paitsikin juuri sitä vatsan satunnaista kipuilua, minkä oletin johtuvan supistuksista. Eli viikon antibiootti päälle. Hyvä että tarkastettiin ja hyvä että toin asian ilmi!

Eipä täällä oikeastaan mitään uutta. Tänään pääsen rentoutumaan osteopatiaan (suosittelen kaikille raskaanaoleville, ja tietty muillekin!) ja torstaina käytän joululahjaksi saamani lahjakortin ja menen hemmotteluhoitoon, eli kasvohoitoon ja jalkahierontaan. Luksusta!

Pitikin laittaa vielä nämä kuvat. Emme juurikaan hanki merkkivaatteita (varsinkaan uusia), mutta joku näissä Gugguun pipoissa vain iskee. Varsinkin nuo tupsupipot, ne on vain niin söpöjä. Onneksi myös niiden jälleenmyyntiarvo on hyvä, varsinkin vauvan kokojen (jotka eivät likaannu kuten isompien lasten). 

Ostin vauvalle valkoisen puuvillaisen tupsupipon kokoa XS, eli menee kesän kylmille keleille ja ehkä alkusyksyynkin (kuvassa näyttää huomattavasti isommalle kuin oikeasti on). M:lle ostin puolestaan myös valkoisen puuvillapipon, tupsuttomana koossa L. Menee kivasti keväällä ja alkusyksyllä. Tarkoituksena oli hankkia vaaleansininen, mutta ne olivat jo loppu silloin kun pääsin sisään verkkokauppaan. Onneksi valkoinen menee kaiken kanssa :)

Mukavaa viikonjatkoa!

Raskausviikko 18+0. Pikasairastelua

Tänään alkoi 19. raskausviikko. Vain kaksi viikkoa puoliväliin! Ja kolme viikkoa rakenneultraan. Tuntuu kyllä että rakenneultraan on ihan valtavan pitkä aika... 

Sikiö painaa jo reilu 200 grammaa ja on 18cm pitkä, ja sen sormenjäljet kehittyvät! (vau.fi) Olen huomannut että meidän vauva tykkää kun syön, ja erityisesti se tykkää jos syön jotain makeaa. Sunnuntaina söin jäätelö, minkä jälkeen vauva aloitti hirmuisen potkimisen. Muutenkin vauva ilmoittelee itsestään yhä useammin, lähes tunneittain. Öisinkin kun käyn vessassa, alkaa huima potkiminen.

Tunnollisena työntekijänä sairastin tietenkin viikonloppuna, kuten pikku M:kin. Hain pojan tarhasta perjantaina, hän oli todella väsyneen oloinen ja tarhatäti kertoikin M:n pyytäneen sisälle iltapäivällä, juoneen sen jälkeen todella paljon ja olleen vähän kitisevä (mitä ei yleensä ole). Kun pääsimme kotiin oli poika jo ihan tulikuuma ja vain makoili sohvalla. Kuume nousi reiluun 39 asteeseen. Yöllä poika heräili muutamaan otteeseen tulikuumana, mutta nukkui lopulta kuitenkin 13 tuntia. Aamulla kuume oli tipotiessään ja tilalla oli entinen reipas lapsi. 

Jäällä kävelemässä.

Täytyy vain todeta että uskomattoman tehokas on meidän pienen lapsen puolustujärjestelmä tauteja vastaan. Korkea kuume vie taudin mukanaan ja pian poika onkin taas terve. Toivottavasti tämän kevään sairastelut olisivat tässä, vaikkakin tiedän että norokausi on vasta alkanut. Kop kop taas. Itsekin sairastuin, mutta räkätautiin. Lauantaina oli lämpöä ja kauhea räkätauti, sunnuntaina alkoi jo helpottamaan, mutta vieläkin vähän räkäinen olo.

Tänään kävin viemässä virtsakokeen ja ottamassa muut määrätyt kokeet tulehduksen poissulkemiseksi. Saan puhelun jos kokeissa näkyy jotain, mutta muuten saan kuulla tulokset vasta seuraavassa neuvolassa (23. raskausviikolla). Tällä hetkellä voin oikein hyvin, jos ei oteta liitoskipuja huomioon. Olen pirteämpi, eikä ole pahoinvointia. Liitoskivut tulevat jos kävelen liian reippaan lenkin tai varsinkin jos kannan poikaa pitkään. Satunnaisia harkkasupistuksia (kuten oletan niiden olevan) tulee vieläkin rankemman päivän jälkeen, mutta ei kovin usein.

Eilen tuntui ensimmäistä kertaa ilmassa kevät. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Raskausviikko 17+0. Voihan liitoskivut!

Eilen alkoi 18. raskausviikko ja vauva on jo appelsiinin kokoinen. Jotenkin ihan järkyttävää miten nopeasti päivät ja viikot kuluvat... Nyt ollaan jo melkein helmikuun puolivälissä! Ihanaa ajan kuluminen kyllä on, sillä koko ajan ollaan lähempänä lämpimiä säitä ja heinäkuuta.

Eilen kävin neuvolalääkärillä ensimmäistä kertaa. Käynti oli totuttuun tapaan pikainen. Perusmittaukset tein itse, lääkäri kyseli muutaman kysymyksen, teki sisätutkimuksen ja kuunteli sydänääniä. Kaikki kunnossa. 

Viime neuvolakäynnillä mainitsemistani vatsan jomotuksista juteltiin (jatkuneet satunnaisesti yhä, noin 2-3 kertaa viikossa rasituksen jälkeen) ja lääkäri epäili kipujen olevan enemmän liitoskipuja ja mahdollisesti harjoitussupistuksia. Käyn kuitenkin ottamassa kokeet ensi viikolla, jotta saadaan suljettua pois tulehdukset. 

Liitoskivut sen kuin jatkuvat ja itseasiassa vain pahenevat. Viikonloppuna pääsin toteamaan miten paljon kivut tällä hetkellä rajoittavatkaan elämistä. Olin sunnuntaina kotona kahdestaan pojan ja molempien koirien kanssa, pitkästä aikaa. Koirien lenkitysvastuu oli siis minulla. Meillä on kaksi n. 30kg koiraa, joita vien mieluiten yksitellen ulos (ovat hyvin innokkaita, joten miellyttvämpää ja turvallisempaa kävellä vain yhden kanssa kerrallaan). 

Otin reippaasti pojan kantoreppuun ja lähdin toisen koiran kanssa kävelemään. Poika painaa jo noin 15kg, joten kantaminen on hyvästä kantovälineestä huolimatta aika raskasta. Kävelin hyvin reippaasti alkumatkan, kunnes oli pakko hiljentää. Loppujen lopuksi kävelin vain puolisen tuntia (toki kävelimme metsässä osan matkaa, jossa piti tasapainotella ja kiipeillä) ja olin aivan poikki. Liitoskivut olivat jo tuntuvia, joten totesin että toinen koira saa tyytyä vain pissatukseen tällä kertaa. 

Lähdimme lenkin jälkeen vielä isoon Prismaan pojan kanssa, jossa kävelin toisen puolituntisen työnnellen ostoskärryjä. Kotiin päästyämme söimme lounaan ja nukahdimme samantien päiväunille vierekkäin. Loppupäivän olinkin sitten todella kipeä. Kaikki käveleminen sattui. 

Kiukuttaa. M:n raskausaikana kirjoittelin miten ihanan oireeton oli keskiraskaus. Silloin ei ollut kipuja mihinkään suuntaan ja sain nauttia liikkumisesta ihan entiseen tahtiin. Ei tällä kertaa. Tänään kyllä uhmaan kaikkia liitoskipuja ja lähden kahden kaverin kanssa pitkälle koiralenkille metsään. Nauttimaan ihanasta pakkassäästä!

Vatsa kasvaa ihan hurjaa vauhtia, kuten ehkä kuvistakin näkyy. Kun vertaa tätä kuvaa edelliseen vastaavaan (rv15+6), niin huomaa miten paljon on kasvanut reilussa viikossa. Molemmat kuvat otettu aamusta, jolloin pahin turvotuskaan ei ole päässyt vielä iskemään. Potkuja tunnen päivittäin <3

Tänään on 27 päivää rakenneultraan!

Toinen neuvolakäynti rv16+1

Kävin tänään aamulla neuvolassa, toista kertaa tämän raskauden aikana. Tämä kerta piti olla jo kaksi viikkoa taaksepäin, mutta aika peruuntui ja sain uuden vasta tälle päivälle. Tarkistin M:n odotusajan käyntejä, ja silloin toinen käynti oli ollut rv 15+4, eli samoihin aikoihin. Meillä on neuvolassa sama neuvolatäti kuin M:n raskausaikana ja hän on myös M:n neuvolatäti. Tosi kiva kun pysyy samana, vielä kun hän on erittäin mukava. 

Aluksi tein itse perusmittaukset, eli painon, pissan ja verenpaineen, minkä jälkeen menin vastaanotolle. Juteltiin raskauden kulusta ja voinneista, minkä jälkeen kuunnteltiin sydänäänet <3  Kaikki mittaustulokset olivat ihan hyvät, ei ollut huomautettavaa. Verenpaine oli 105/66, mikä on aika perustasoani. Meillä on suvussa matalaa verenpainetta, joten sen noususta ei tarvinnut olla huolissaan viime raskaudenkaan aikana. 

Hemoglobiini oli 116, mikä on inasen päälle sen rajan, jolla suosittelevat rautakuurin aloittamista. Sanoi kuitenkin että voin aloittaa raudan jos tuntuu siltä. Olen ollut todella väsynyt, joten se saattaisikin auttaa. Hemoglobiinin pudotus oli aika jyrkkä, viime kerralla se oli 140. Paino oli noussut mielestäni reippaasti, 515g/vko vauhdilla. Painan nyt 6kg enemmän kuin viime raskauden samassa vaiheessa. Mutta tästä ei sanottu mitään, ja tosiaan itse en ota stressiä painon noususta.

Kerroin neuvolatädille satunnaisista vatsan jomotuksista, ikäänkuin menkkakivuista. Eilen ja tänään tätä on ollut vielä enemmän kuin ennen. Hän ei ollut kovin huolissaan, mutta laittoi silti lähetteen labraan, käyn tarkistamassa ettei ole mitään tulehdusta päällä. En ole itsekään varma mitä nuo satunnaiset kivut on, mutta M:n raskaudessa tuollaisia en muista kokeneeni. *

Keskustelimme pitkään synnytyksestä ja sairaalassa olosta. Nostin itse esille, että synnytys mietityttää. Avaan tätä enemmän toisella kertaa, mutta oli kiva jutella asiasta neuvolatädin kanssa. Voi olla että hän laittaa minut extratarkastukseen n. 37 viikolla. Neuvolatäti myös kertoi miten meidän synnytyssairaalassa on muuttuneet käytännöt huoneiden osalta. Sen lisäksi tullut myös mahdollisuus poliklinikkasynnytykseen. Kirjoittelen näistä ihan oman postauksen paremmalla ajalla :) 

Seuraava tavallinen nevolakäynti on 23. raskausviikolla, mutta jo ensi viikolla on neuvolalääkärin tarkistus, mikä sujunee nopeasti kuten on tapana.

Hyvää helmikuuta!

*lisäys vähän myöhemmin

Raskausviikko 16+0

Tänään alkoi 17. raskausviikko. Raskaussovellukseni mukaan vauva on nyt avokadon kokoinen, painaa 135g ja on noin 15cm pitkä. Yllättävän lujia liikkeitä tunnen päivittäin, ei tosiaan mitään kuplimista. M:n raskaudessa tunsin muistaakseni vasta reilusti yli puolivälissä vastaavia potkuja. Liitoskipuja on alkanut esiintyä (alaselkä, nivuset), mutta eivät ole vielä mitenkään kestämättömiä. Ilmeisesti kroppa vain on tottumassa raskauteen nopeammin.

Mahakin on kasvanut paljon ja turvotus sen sijaan vähentynyt. Sen puolesta siis maha näyttänee pysyneen samankokoisena, mutta itse huomaan että se on kovettunut ja muoto muuttunut. Tässä aamumahakuva eiliseltä:

Tässä vertailun vuoksi M:n raskaudesta kuva rv16+0:

Vieläkään en ole saanut otettua kuin yhden "oikean" vatsakuvan, mutta en jaksa ottaa stressiä siitä. Ehkä saan otettua vaikka neljä koko raskauden aikana, sekin olisi ihan hyvä jo. On muuten aika hauskaa millaisia tekosyitä sitä itselleen keksii kun ei jaksa mennä ottamaan kuvaa viikon vaihtuessa... Milloin sitä on liian pimeää (oikeasti kyllä on!), milloin väsyttää ja milloin on liian kiire. Heh.

Viikonlopun vietimme neljän seinän sisällä. Esikoinen alkoi tuntua lämpöiseltä lauantaina päiväunien jälkeen ja illalla kuumelukemat lähentelivätkin jo 40 astetta. Sunnuntaina kuume oli tipotiessään, mutta lepäilimme silti kotona. Vinkiksi itselle, jos kaksivee on jo kuumeeton, ei kannata antaa hänen nukkua kolmen tunnin päikkäreitä... Yöllä sitten valvoimme kaikki kun uni ei riittänytkään. 

Täytyy kyllä koputtaa puuta, on nimittäin aivan uskomatonta että M on sairastanut niin vähän. Ennen tätä kertaa, hän sairasti viimeksi tasan vuosi sitten helmikuun alussa, kun aloitti tarhan. Silloinkin nosti kovan kuumeen ilman muita oireita, joka meni ohi 1,5 päivässä. Ei yhtään vatsatautia, korvatulehdusta tai räkätautia. Toki ensimmäisenä elinvuotenaan hän oli kerran tai kaksi kuumeessa ja muutaman kerran pidemmässä nuhassa. Ikäänkuin tarhan aloitus olisi vain vahvistanut vastustuskykyä. 

No, turha kai iloita liiaksi. Olen kuullut liiankin monta tarinaa siitä miten taudit jylläävät monilapsisessa perheessa. Nautitaan kuitenkin nyt vielä tästä terveenäpysymisestä kun voidaan.

Lähden taas työmatkalle torstaina. Ihan kiva, mutta jotenkin on vielä palautuminen viime reissusta kesken ja olisin vain kaivannut kotona oleilua. Positiivista on kuitenkin että saan nukkua pari yötä hiljaisuudessa, hotellin rauhassa.

Mukavaa tammikuun viimeistä päivää kaikille! 

Potkuja lomalla!

Olemme viettäneet viimeiset kahdeksan päivää ulkomailla. Ei kaukana, mutta ulkomailla kuitenkin. Tänään on viimeinen päivä edessä ja matka kohti kotia voi kohta alkaa. M on käynyt kerran aiemmin ulkomailla, kun oltiin Ruotsissa risteilyllä, mutta tällä kertaa lähdettiin reissuun ihan lentokoneella. 

Lentomatka sujui todella hyvin, vaikka koneeseen meneminen oli hieman haastavampaa. Meillä sattui olemaan potkurikone, jonne mentiin bussilla. Ja kun odottelimme koneen ulkopuolella sisäänpääsyä, lähti takaatamme toinen potkurikone hyvinkin äänekkäästi liikkeelle. Poikaa alkoi pelottaa ja sisään koneeseen nousimmekin pienen itkun ja "ei haluu lentokoneeseen, ei haluu, ei haluu" -kanssa. Onneksi pelko unohtui kuitenkin koneen sisätiloissa ja matka meni hyvin.

Olemme käyneet katsomassa muutamaa koripallopeliä, kylpeneet, käyneet keilaamassa ja shoppailemassa sekä löytäneet paikallisen miniatyyri "hoplopin". Olemme saaneet levätä, nukkua ja syödä hyvin. Kaikin puolin onnistunut reissu.

Ja kaiken lisäksi olen aika hyvin unohtanut koko raskauden. En tietenkään täysin, mutta pahoinvointi on väistynyt kokonaan ja väsymyskin on helpottanut. Väsymykseen on toki varmasti auttanut se, että on saanut ottaa päiväunia ja nukkua aamuisin pidempään. Ja ihme kyllä, kipujakaan ei ole ollut vaikka olemme olleet liikkeellä ihan kohtuullisen paljon. Eli kop kop, toivotaan että kivut siirtyvät loppuraskauteen, minne ne kuuluvatkin.

Toissapäivänä vaihtuikin raskausviikot, eli alkoi 16. raskausviikko. Tuntuu että viikot vain vilahtavat silmissä... Turvotus on helpottanut, joten tuntuu että vatsakin on vähän pienentynyt. Lähinnä on sellainen  olo, että olen hyvin keskivartalolihava. Sitä oikein odottaa että vatsa kasvaisi tästä ja olisi selkeämmin raskausvatsa...

Mutta itseasiassa se asia mistä tulin kirjoittamaan, oli että olen alkanut tuntemaan potkuja! <3 Ensimmäisen kerran tunsin pienen pienen kuplivan liikkeen rv14+1. Sen jälkeen olen satunnaisesti tuntenut vastaavia liikkeitä. Kun olimme tiistaina syömässä, tunsin taas hennon potkun. Mies oli ihan vieressä ja laittoi käden vatsalle, ja tunsi myös liikkeen! <3 Ihan mahtava fiilis. Pikkutyyppi selkeästi tykkää ruokailuhetkistä...

Raskausviikko 14+0. Kipuja jo nyt?

Tänään alkoi 15. raskausviikko ja takana on jo kaksi viikkoa toista kolmannesta. Toiselle kolmannekselle pääsy oli helpotus, koska keskenmenon riski pieneni huomattavasti.

Otin myös ensimmäisen mahakuvan 12+4. Kun vertaa kuvaa M:n raskauden samaan vaiheeseen, huomaa eron hyvin:

Tämä raskaus (7.1.2017):

M:n raskaus (16.4.2014):

Vatsassa on toki paljon turvotusta, mutta koko vastaa noin 19. viikon kuvaa M:n raskaudessa. Nyt maha on kyllä jo pinkeä, että sitä ei tosiaankaan voi vetää sisään. Tosin aamuisin se on silti pienempi kuin iltapäivisin. Toisaalta on ihan hauskaa että maha näkyy jo niin hyvin, ettei ole epäilystä onko se raskausmaha vai ei.

Mutta toisaalta taas... Toisen kolmanneksen alettua alkoivat myös kivut. Eivät kovat, mutta kivut silti. Ensin alkoi satunnaisesti särkeä alaselkää. Tunnistin kivun samantien samaksi, joka viimeksi alkoi vasta loppuraskaudessa. Alaselkäsärkyä tulee välillä, eikä se ole pitkäkestoista. Seuraavaksi tulivat nivusten jomotus rasituksen (reippaamman lenkin, esikoisen nostelun, juoksupyrähdysten) jälkeen. Ja viimeisenä ehkä viitisen kertaa tuntuneet kipeät vatsajomotukset, kuin menkkajomotukset (lieviä supistuskipuja?). Nämä ovat myös tulleet aktiivisemman päivän jälkeen.

Kivut eivät sinällään haittaa, eivät ole mitään mahdottomia ja menevät pois lepäämällä. Pelottaa vain, mitä loppuraskaus tuo tullessaan, jos kivut alkavat jo nyt? Täytyy toivoa, että kivut helpottavat ennen kuin alkavat taas uudestaan.

Tykkään lukea vau.fi:stä mitä kullakin raskausviikolla tapahtuu. Tässä 15. raskausviikon kehitys:

"Sikiön paino: 50 g, Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 8 cm, Koko pituus: 10 cm
Tämän viikon alussa sikiö on 12 viikkoa vanha. Pää on edelleen iso suhteessa vartaloon mutta se pysyy jo pystyssä kaulan ja niskan avulla. Hiuspyörteet sikiön päässä alkavat juuri ja juuri erottua. Keuhkot kehittyvät edelleen, ja sikiö alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä. Tämä on erittäin tärkeää, jotta keuhkot kehittyisivät oikein. Sikiö alkaa tuottaa sylkeä. Se myös nielee lapsivettä, ja imemistaito on parempi. Imemiseen tarvittavat lihakset kasvavat poskissa. Niiden kasvaessa kasvot saavat yhä vauvamaisemmat piirteet pulleine poskineen.
Lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Sydän pumppaa 28 litraa verta joka päivä. Se saattaa kuulostaa melkoisen suurelta määrältä, mutta vastasyntyneen lapsen sydän pumppaa kokonaiset 350 litraa vuorokaudessa! Kädet ovat melkein saavuttaneet lopulliset paikkansa, mutta jalat ovat edelleen suhteellisen lyhyet. Liikkeet tulevat pehmeämmiksi ja kontrolloidummiksi. Jotkut tuntevat jo nämä höyhenenkevyet liikkeet, mutta useimmat eivät tule tuntemaan niitä vielä muutamaan viikkoon."

Liikkeiden tuntemista odotan kovasti! Olen ollut tuntevinani jo muutamankin eri kerran jotain, mutta ne ovat olleet varmasti vain suolen liikkeitä. Eivät ihan sellaisia hipaisuja kuin M:n aikaan. Mutta kohta, kohta... 

Muista kuulumisistamme lyhyesti sen verran, että tänään saimme nukkua koko yön putkeen ilman häiriöitä. Luksusta! Kun taas edellisenä yönä esikoiselle ei olisi millään maistunut uni, ja hän valvoikin yhdestä neljään. Yritä siinä sitten muutaman tunnin yöunilla jaksaa tehdä töitä... Torstaina alkaakin meillä viikon mittainen loma! Lähdemme M:n kanssa ensimmäistä kertaa lentokoneella ulkomaille, toki emme kovin kauas, mutta ulkomaille silti.